Oppilaiden oppimisesta

Nuoret oppivat asioita eri tavoin(kuin me keski-ikäiset). Eilen havahduin omista ajatuksistani oikein kunnolla, kun lähdimme hakemaan apua metalliosastolta kynäruiskujen katkenneiden ainesuuttimien poistamista varten.

Kyseinen osa on keskellä toinen vasemmalta, pieni metalliosa, joka katkeaa helposti ruiskun rungon sisään..

 Anzelika kertoi jo ennen metalliosastolle menoa, että sen suuttimen saa myös kyllä ruiskun neulan avulla pois. En heti ottanut vihjettä kuuleviin korviini vaan jäärämäisesti pyysin oppilaat mukaani kokeilemaan vanhaa ja hyväksi havaittua keinoa.
Kuinka ollakaan, ainesuuttimen poistoon viilattu erikoistyökalu oli kadonnut, joten Anzelikan neuvo tulikin tarpeeseen; Sillä seurauksella että oppilaat saivat molemmat vaurioituneet ruiskut korjattua muutamassa minuutissa.(oma ratkaisuni vei aikaamme parikymmentä minuuttia, eikä johtanut toivottuun lopputulokseen...)

Näin kolmenkymmenen vuoden kokemuksella kynäruiskun käytöstä voin vain itse kuvitella että osaan jo kaiken, mutta onneksi on vielä opittavaa, kahdella tavalla;

1. Kannattaa kuunnella mitä muilla on sanottavaa
2. Uusia menetelmätapoja voi oppia ammatista vielä tässäkin iässä.

Tämä Anzelikan huomio kyllä lisätään hetimiten kaikkiin kynäruiskun huoltoteorioihin, niin merkittävä se on. Tämä esimerkki kertoo nykynuorten erilaisesta tavasta oppia asioita(verratuna omaan ikäryhmääni). Nuoret kokeilevat herkemmin erilaisia menetelmiä päästä tavoitteeseensa jos valmista toimintatapaa ei ole tai sitä ei voi jostain syystä noudattaa.

Opettajan tulee suhtautua uusiin toimintatapoihin positiivisesti, varsinkin kun ne toimivat.  Uudet näkemykset ja työtavat pitää mielestäni ottaa heti käyttöön kun ne osoittautuvat toimintakelpoisiksi. Nyt vaan silmät auki, sillä näitä vastaavia kehitysideoita tulee aina silloin tällöin vastaan, ne pitää vaan osata tunnistaa ja tunnustaa.(Myös itselle:-))