maanantai 26. maaliskuuta 2012

Moottoripyörän maalausta ja seminaariristeilyä

Kuten otsikostakin voi päätellä, olen ollut taas kovin paljon pois työmaaltani, siis koulusta. Osallistuin yhtenä puhujana Opetushallituksen järjestämään Myötätuulessa-seminaariin viime viikolla.
Heti ensimmäisten esitelmien aikana sain kuulla sanan Pintakilta muilta esitelmänpitäjiltä pariinkiin otteeseen. Olin melkoisen hämmästynyt ja hämmentynyt saamastamme huomiosta sekä tunnettavuudesta opetuksen kehittäjien keskuudessa.
Sanna Brauer, Nappiparisto-kooridnaatiohankkeesta näytti kuvan Pintakilta-huppareissa poseeraavista oppilaistamme(Marikakin meni vielä oppilaasta)
Laivalla kun oltiin niin oli pelkoa että joutuu syömään kalaa... Onneksi ilmoitin etukäteen että en halua kalaa....
Tätä voisi sanoa palveluksi!!
Varsinaisen esitelmän pitäminen oli toisena seminaaripäivänä heti Pirkon Petri Jämingin jälkeen. Petrin kanssa käytyjen keskustelujen pohjaltahan koko Kiltakoulut-idea lähti liikkeelle.
Klikkaa kuvaa ylläolevaa jos haluat tarkastella mitä tulikaan puhuttua laivalla...
Laivaseminaarin paras tuotos oli kuitenkin tietoisuus siitä että olemme onnistuneet tekemään opetuksessamme jotakin oikein, sillä tulevaisuudessa muutkin koulut siirtynevät saman kaltaiseen opetukseen pikkuhiljaa. Tämä ei olisi missään tapauksessa onnistunut ilman opiskelijoidemme mahtavaa tukea ja osallistumista. Ainoa suuri huolenaiheeni on pitkät poissaoloni opetuksesta, jotka ovat vaatineet muilta opettajilta venymistä sekä ymmärtämystä koko Kiltakoulut-projektille. Tämän opetustyylin kehittäminen on ollut tiimityötä parhaimmillaan meiltä kaikilta Pintakilta-opettajilta vaikka ehkä itse olen antanutkin "kasvot" projektille. Kiitokset mahtavalle tiimille jaksamisesta!

Moottoripyörän maalausta.....
Havahduin äskettäin talvihorroksestani, sillä jossakin aivojeni unohtuneessa lokerossa muistin luvanneeni pyörän asiakkaalle samaan aikaan kun lumi lähtee maasta... Viime perjantaina auringon hyväillessä hankia siten että ne kutistuivat uhkaavasti muistin äkkiä tämän aikataulutuksen....
Tuumasta toimeen, pyörän osat työn alle...
Pyysin osat purkamatta, jolloin kuvioiden sommittelu on helpompaa....

Purkaessa kannattaa laittaa purettuihin osiin niiden ruuvit kiinni tai vähintäänkin kerätä saman osan irtokappaleet samaan laatikkoon...
Kun kaikki irrotettavat osat on poistettu, maalattavat pinnat sekä lokasuojien alapinnat pestään huolellisesti rasvanpoistoaineella.
Tankin sisäpuolelta poistettin äänenvaimennusmatto ehjänä, osa liimoista jäi tankkiin kiinni. Käytin apuna liiman poistossa punaista hiomahuopaa ja liuotinpohjaista ohennetta.
Pesun jälkeen mekaaninen esikäsittely, eli tässä tapauksessa hionta puhtaalle pellille. Kaikki metalliosien näkyvät osuudet hiottiin täysin puhtaalle metallille.
Itselläni on ollut tapana ottaa aina moottoripyörien osat puhtaaksi aikaisemmista maalikerroksista vaikka pyörää ei olisikaan uudelleen maalailtu. Näin toimien tulee samalla tarkastettua kaikki juotokset ja saumat, ettei niissä ole vuotoja tai halkeamia. Peltipuhtaalta pinnalta on myös parempi lähteä rakentamaan uutta pinnoitusta, kun tietää varmasti mitä materiaaleja alla olevat maalikerrokset sisältävät. Tässäkin tapauksessa tankin raita oli teipattu ja lakka vedetty teipin päälle, joten jo pelkästään tämä olisi voinut aiheuttaa jatkossa ongelmia pintakäsittelyn suhteen.
Kuvassa maalin poistohiontaan tarvittavat työkalut. Tämä taso riittää jo maalinpoistoksi, tankin sisäpuoli hiottiin vain mataksi.

Tässä kuvassa kiteytyy pellille hionnan tärkeys; Hitsaussaumassa oli pieniä  huokosia, jotka olisivat jääneet huomaamatta ilman maalin poistohiontaa.


lauantai 10. maaliskuuta 2012

Messuilla Saksanmaalla

Pari viikkoa sitten koulumme KV-koordinaattori Anssi Kovanen soitteli ja kertoi mahdollisuudesta osallistua CeBIT-tietotekniikkamessuille Hannoverissa. Mietin aluksi olenkohan oikea valinta messumatkalle, koska tietämykseni tietotekniikasta ei ole kovin ammattimaista, enemmänkin yritä ja kokeile-mallia.
Tartuin kuitenkin mielelläni tilaisuuteen, sillä en ole koskaan aikaisemmin ollut näin suurilla messuilla. Kun vielä sijainenkin järjestyi, niin päätös matkalle lähtemisestä oli helppoa.

Nousimme Helsinki-Vantaalta Lufwaffen(Lufthansan) koneeseen. Mukana Tavastian henkilökunnasta olivat Tarja Koskinen,  Janne Kalmari, Petteri Pyykkönen sekä minä. Pilotin täytyi olla entisiä Lufwaffen pilotteja, niin roimasti hän räimäisi koneen taivaalle. Seuraava nousun jälkeen muistamani hetki olikin ruokatarjoilu.
Tässä lihapullat, siis nuo harmaat...
Jannen ilmekin kertoo jotakin...
Haaleanharmaat liha?tuotteet maistuivat yllättävän hyvälle, vaikka ulkomuodon perusteella arvailimme niiden olevan Lufwaffen Lapin sodanaikaista vanhaa varastoa. Matka sujui joutuisasti; ennen kuin huomasimmekaan olimme laskeutuneet koneenvaihtoon Muncheniin. Perille Hannoveriin saavuimme sopivasti ennen yhtätoista, Kovasen Anssi meitä jo odottelikin paikan päällä. Hotellimme sijaitsi vähän sivussa keskustasta. Hauskinta oli huomata lentokentällä asia taksikuskimme sadattelusta, kun hän kuuli hotellimme osoitteen.
Majapaikkamme aamuauringon loisteessa.


Ensimmäinen messupäivä

Aloitimme päivän pienellä aamulenkillä. Päätimme kävellä parin kilometrin matkan lähimmälle rautatieasemalle. Suurin ongelma ilmaantuikin, kun yritimme selvittää paikallisen rautatieyhtiön lipunmyyntiautomaatin logiikkaa...
Tarja ja Anssi miettivät  Saksan rautateiden automaatin outoa logiikkaa...
 Noin neljännellä kertaa onnistuimme ostamaan viiden hengen lipun, mutta vain käteisellä. Anssin hallussa oleva Tavastian luottokortti ei toiminut tässä maksuvälineenä vaikka luottoa vielä olikin jäljellä.
Lippu ei ollut koolla pilattu... Kohtuullisen halpaa liikkumista kuitenkin, kun samalla lipulla pystyi  halutessaan liikkumaan junalla koko päivän viiden hengen voimin.
Itse messupaikka olikin sitten oma lukunsa, Helsingin messukeskuksen kokoisia halleja oli kolmisenkymmentä alueella.
Lipunmyynti oli vilkasta. Hallin katon akustiikka voimisti puheääntä jännästi, tuntui kuin olisi puhunut vahvistimen kautta...
Anssi ja Petteri tarkastavat sijaintia. Taustalla messukeskuksen lehdistö/konferenssitilat, koko aluetta oli erittäin vaikea hahmottaa sen laajuuden vuoksi
 Käytin itse ensimmäisen päivän ihmettelyyn osastojen määrästä ja koko alueen jonkinasteiseen hahmottamiseen. Ensimmäisen päivän ehkä yllättävin huomio oli erään muotoilukilpailuun keskittyneen osaston suosio; Osastolla oli kymmenittäin tavallisia printattuja esitteitä joita ihmiset selasivat vieri vieressä. Lähes kaikki kansiot olivat koko ajan varattuja.... Kyseessä siis huipputeknologiaa esittelevät messut... 
Tarja tutustuu uusiin innovaatioihin perinteisellä menetelmällä...
Jakaannuimme pienempiin ryhmiin iltapäiväksi, itse lähdin Anssin ja Jannen kanssa ihmettelemään uusien käyttöliittymien mahdollisuuksia.
Microsoft esitteli uutta Windows 8 käyttöliittymää... Harmillisesti ainuttakaan Windows 8 tablettilaitetta ei vielä messuilla näkynyt, tai ainakaan en itse sellaista messuilla bongannut.
Mielenkiintoiselta vaikutti myös silmien liikkeellä ohjattava tietokone. Harmillisesti innovaatioiden hallissa oli kuvauskielto, joten otin kuvan firman mainoksesta joka kertoo mitä tässä tehdään.

Kaksi hallia oli pyhitetty pelaamiselle.. Tässä käynnissä erään tietokonepelin MM-kisat. Kuuluttaja sekä yleisö reagoivat pelitapahtumiin kuin urheilukilpailuissa. Meteli oli kova ja yleisö oli täysillä mukana menossa.
Päivän päätteeksi jalat anoivat armoa... Koko päivä jalkojen päällä sai arvostamaan vaelluskenkiä jotka onneksi valitsin messukengikseni.... Kuvassa Tavastian ryhmän jalkojen lepuutushetki ennen iltakävelyä kaupungin keskustaan.
 Ensimmäinen päivä kului nopeasti messuosastoilla kierrellessä. Tutustuimme myös Hannoverin keskustan kauppakortteliin ennen paluuta hotellille. Hotellimme palvelu oli kyllä erinomaista. Anssi soitti hotelliin ja pyysi heitä tilaamaan taksin läheisellä rautatieasemalle. Takseja ei ollut saatavilla joten hotellin keittiömestari ja omistaja tulivat omilla autoillaan meidät noutamaan.

Toinen messupäivä
Toisena päivänä matkustaminen junalla sujui jo rutiinilla. Messuille saavuttaessa meillä oli toimintasuunnitelma valmiina. Aloitimme kierroksen uutta teknologiaa esittelevästä hallista. Tutustuimme projektin hallintaa helpottaviin työkaluihin, jotka hyödynsivät ilmaista wiki-teknologiaa lisäten siihen monenlaista uutta hallintatyökalua.
Koulustakin tuttu sanamuoto, toivotaan että tätä sanaa kuvaava toimintatapa leviää enemmänkin Pintakillan oppilaiden keskuudessa.

 Jakaannuimme pienempiin ryhmiin sen mukaan mistä kukin oli kiinnostunut. Itse lyöttäydyin Petterin seuraan, sillä hän on TVT-alan asiantuntija joka osasikin luovia messuosastoilla löytäen juuri ne asiat joista olimme kiinnostuneita. Kävimme Petterin kanssa Open Source-osastolla, josta jäikin erittäin positiivinen kuva Pintakilta-projektin kannalta; löysimme uusia työkaluja projektien hallintaan. Parasta kuitenkin oli Petterin "löytäminen", joskus pitää mennä ns. merta edemmäs kalaan. Tavastiassa on niin paljon henkilökuntaa, ettei kaikkiin ehdi millään tutustua kunnolla. Huomasin hetimiten Petterin soveltuvuuden Pintakilta-hankkeen kumppaniksi ja odotankin innolla mitä keksimme tulevaisuudessa. Monesti asioiden kehittäminen vaatii positiivista "hulluutta", jonka seuraksi olisi hyvä saada ihan asiantuntijuuttakin. Petterissä näytti olevan molempia....
Vodafonella oli ymmärretty miten herättää messuyleisön huomio...
Saimme erittäin lupaavan kehityspuolen kontaktin, joka toivon mukaan johtaa jonkinlaiseen yhteistyöhön sekä mahdollisen Koodarikillan perustamiseen Tavastiassa. Anssi Kovanen järjesti tapaamisen Hannoverin liiton toimitusjohtajan kanssa toisen messupäivän päätteeksi. Keskustelimme mahdollisuudesta yhteistyöhön Pintakiltatoiminnan puitteissa. Mielenkiintoisena välihuomautuksena sanottakoon että hän piti meidän suomalaisten opetustapaa edistyksellisenä some-työkaluineen ja pedagogisine malleineen.(Tai sitten hän oli vain kohtelias:-))

Kotimatkalle pääsimme perjantaiaamuna. Lensimme Frankfurtin kautta takaisin Helsinkiin. Lufthansa hoiti osuutensa mallikkaasti tosin laskeutuminen Helsingin päässä sai toivomaan Suomen ilmastoon tottunutta pilottia seuraavaksi kerraksi. Taisi renkaiden kulutuspinta hieman oheta kun kone napsahti hieman sivuttain kenttään.
Saksassa kevät oli jo huomattavasti pidemmällä kuin Suomessa. Kuva Frankfurtin kentältä.