lauantai 26. marraskuuta 2011

KorttiNurkassa näyttäytymässä..

Kynäruiskutaiteilijana tulee toisinaan hetkiä jolloin pitää edustaakin. Elisa Kivinen KorttiTuote Oy:sta kysyi josko tulisin kommentoimaan ja signeeraamaan joulukortteja muutamaksi tunniksi heidän korttimyymäläänsä.
Vaimoni Tiina lupasi että tuomme samalla uusia korttiaiheita näytille, joten niistä saa pienimuotoisen näyttelyn aikaiseksi myymälätilaan. Ainoa pieni pulma ilmeni sitten perjantai-iltana, kun huomasin että pitänee varmaan jatkaa vähän illasta maalauksen merkeissä jos aikoo uusia tauluja esitellä....
Tässä pieni mainos tapahtumasta...
Loppujen lopuksi aamuun mennessä oli neljä uutta originaalia valmiina. Kuvan vasemmassa laidassa oleva punatulkkutaulu arvottiin tilaisuudessa. Tässä työpöytäni nimmareiden kirjoitusta varten...
Tässä niitä edellisenä yönä viimeisteltyjä sitten on... Laitoin punaista näihin vähän reilummin kuin aikaisemmin..

Kuvassa korttikeräilijä Arja-Liisa Kopola hakemassa puumerkkejä uusimpiin korttihankintoihinsa.

Ihmisiä alkoikin tulla heti kymmeneltä kiitettävästi sisään. Päivä vierähti nopeasti tuttujen kanssa rupatellessa, tosin tuo nimmari alkaa pikkuhiljaa enemmän ja enemmän näyttämään (vale)lääkärin reseptimääräykseltä... Olen kyllä edelleenkin vuosien esilläolon jälkeen vähän ujo tai hämilläni näissä tilaisuuksissa, sillä itselleni tämä maalaaminen on työntekoa siinä missä nuorten opettaminen tai auton pohjatyötkin. Ihmeellisen paljon ihmiset arvostavat nykypäivänä käsityötaitoja, mikä tietenkin käsityöammattilaisesta tuntuu mukavaltakin. Viihdyn kuitenkin paremmin ruisku kourassa ja haalarit niskassa kuin puvuntakki päällä....

Kuvassa aikaisempien vuosien satoa, Markku Roiskon kokoelmista.


keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Pintakilta Tampere, blogien luontia ja muuta mukavaa...

Suuntasin keskiviikkoaamuna Tampereelle. Päivän tarkoituksena oli pitää pientä teoriapläjäystä Pintakilta-toiminnasta automaalari- ja korikorjaajaoppilaille. Päivän loppukevennyksenä suoritimme pienen erikoismaalausharjoituksen.
Aluksi loimme blogit kaikille paikalla olleille. Osalla oppilaista oli jo valmiina G-mail tili, joten blogien luominen kävi nopeasti ja mallikkaasti. Pääsimme varsinaiseen asiaan eli True Flames-maalausteoriaan sopivasti ennen ruokataukoa. Osa oppilaista olikin tutustunut valmiiksi teoria-aineistoon, joten pääsimme suunnittelemaan sablonien tekoa loppupäivästä.
Liekin tarkoitus on näyttää elävältä....
Maalasin liekkikuvioiden mallisuorituksen iltapäivällä. Oppilaat jaksoivat seurata työskentelyäni tarkkaavaisesti. Minulle jäi erittäin positiivinen kuva Pirkon oppilaiden opiskelumotivaatiosta ja asenteesta. Näiden kahden päivän tarkoituksena oli kertoa oppilaille erikoismaalaustekniikoiden opettamisen ohella Pintakilta-tyylisestä opetusmenetelmästä mestari-oppipoikamalleineen sekä vertaisoppimisestakin. Tampereella onkin valittu jo ykkösluokan mukana kulkevat tutor-oppilaat, jotka ovat myös saaneet valkoiset työasut asemansa merkiksi.

Erikoismaalari ja pintakäsittelijä Taru Kivinen toimi torstaina apuohjaajana sekä esikuvana kertoen samalla omia kokemuksiaan Pintakilta-koulussa opiskelusta.
Torstaina saimme Taru Kivisen kertomaan oppilaille omia kokemuksiaan Taitaja-kilpailuista sekä opiskelusta pintakäsittelijänä. Taru valmistui pintakäsittelijäksi Koulutuskeskus Tavastiasta 2009, jonka jälkeen hän on toiminut automaalarina mm. Vainion automaalaamossa Hämeenlinnan Iittalassa. Tarulla on myös ikäisekseen mittava kokemus kynäruiskumaalauksesta, sillä hän on ehtinyt maalata kynäruiskulla jo 6 vuoden ajan. Tarulta voi tiedustella erikoismaalauksia ja tatuointeja, hän tekee molempia päätyönsä ohella.

Pirkon tutorit aloittivat rohkeasti liekkien maalaamisen...
Opettaja Hannu Waltzer oppiladen kanssa valmistelemassa sekoituspöytää päivän harjoituksia varten.
Kuvassa kynäruisku, kiinteä maalisäiliö on kannellinen.
Kuvassa marmori- ja puujäljitelmämallit.
Oppilaat alkoivat maalata liekkikuvioita innolla, jaoimme heidät kolmen henkilön ryhmiin, sillä käytettävissämme oli vain viisi kynäruiskua. Koska intoa ja halua maalata riitti paljon, päätin opettaa oppilaille marmori- ja puumukailukuvioden perusteita. Käytimme kaikkiin maalausharjoituksiin vesiohenteisia akryylimaaleja. Pian alkoi hallissa näkyä marmoroituja kännykänkuoria ja muuta pikkutavaraa.

Oppilaat omaksuivat ihailtavan nopeasti uusia maalaustekniikoita, ja opettajan näkökulmasta motivoituneille nuorille on todella mukava opettaa. Näistä ensimmäisistä yhteistyöpäivistä jäi erittäin positiivinen tunne, tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Kiitokset kaikille mukana olleille nuorille näistä kahdesta päivästä, myös blogeihin on tullut kiitettävästi uusia juttuja heti ensimmäisten päivien aikana.






perjantai 11. marraskuuta 2011

Keikkailemassa

Keikkailukiltalaiset Salosta pyysivät esittelemään Pintakiltatoimintaa Opetreffeille Saloon.
Salo on paikkana mielenkiintoinen; Sen sijainti näytti kartalla olevan kovinkin lähellä, mutta sitten kun navigaattoriin täräytti osoitteen, huomasinkin löytäväni itseni wanhalta Hämeen härkätieltä, joka on ollut keskiajalla Suomen valtaväyliä. Tien koko ei ole varmaankaan sen koommin paljoa leventynyt, sillä vähän meinasi hirvittää tien kapeus ja mutkaisuus keskiviikkoaamun sumussa.(Tosin en osaa käyttää navigaattoriani varmaankaan täysin oikein, sillä käännyin ainakin kerran liian aikaisin, joten myöhästyin vartin verran heti alkuunsa....)
Navigaattori kyllä teki työnsä, kuskilla oli vaikeuksia... Kuvassa kaffemuki, joka vuotaessaan pesi kädestäni dieselit tankkauksen jälkeen.... Kuvan tärinästä voi päätellä tien tasaisuuden(tai kuskin taidon kuvata ajon aikana...)
Kun vihdoin löysin perille, kiitos kuitenkin navigaattorille tästä, Johanna Rintanen olikin jo vastassa. Kävimme ensin tutustumassa Salon oppilaitoksen henkilökunnan ravintolaan, jossa palvelu pelasi kuin paremmassa ravintolassa ikään. Nopealla tahdilla siirryimme varsinaiselle luentopaikalle, jossa tapasin ensimmäisenä kaksi opiskelijaa jotka oman NY-yrityksensä  BuBamman kera alkoivat innolla suunnittelemaan Pintakillalle uutta logoa sekä toimittanevat uudet Pintakilta-hupparit brodeerauksineen. Oppilaiden asiakaspalvelu oli huippuluokkaa ja ensimmäinen logoehdotus olikin valmis jo tunnin päästä tilauksesta.

Itse asiaan eli esitelmään... 
Tapojeni mukaisesti lähes myöhästyin oman esitykseni alusta, mutta Johanna ohjasti minut nopeasti oikealle paikalle tilan eteen avittaen hienosti esitystä selaten nettiä puolestani esityksen tahtiin. Olin hieman ennakkoluuloinen aluksi kuulijoiden motivaatioon, sillä olenhan itsekin istunut monet kerrat kuuntelemassa opekoulutuksen erilaisia esiintyjiä...

Pintakilta tuntui kyllä kiinnostavan yllättävänkin paljon kuulijoita. Myös pienimuotoista keskustelua aiheesta käytiin, puolesta ja vastaan. Olin etukäteen kirjannut ehkä vähän provosoivankin listan ominaisuuksista mitä opettajalla tulee olla voidakseen toimia tehokkaasti sosiaalista mediaa ja kiltamaista opetustapaa käyttäen. Loppujen lopuksi päivät kuluivat yllättävän nopeasti, Salon seudun opettajat tuntuivat mukavilta ja aikaansaavilta.(Olin varautunut suurempiin väittelyihin asian tiimoilla, mutta yllätttävänkin yrittäjähenkisiä ihmisiä salolaiset olivat.)

Keikkailijat tunnistaa parhaiten tästä logosta maailmalla.

Hienointa näissä tilaisuuksissa on ollut tavata uusia ihmisiä ja sitä kautta luoda suhteita erilaisiin oppilaitoksiin ja opintolinjoihin. Salosta Kiltakoulu-toimintaan tarttui mukaan uusi kilta, Puukilta. Mieltä lämmitti myös tuomisiksi saatu erä Keikkailu-kirjoja. Keikkailukirja on mielestäni erittäin hyvä opettajan työkalu ohjastettaessa opiskelijoita yrittäjämäisen ja itsenäisen ajattelun pariin.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Turmaa ja Straippausta

Viikonloppuna pääsin osallistumaan odotetulle Pinstriping-kurssille.
Uudet straipparikokelaat yhteiskuvassa, omalla työlleni tuli "turma" ihan viime hetkillä.... Onneksi Taru edusti Tavastiaa ansiokkaasti myös valmiilla työllään...

Starttasin aikaisin lauantaiaamuna ja koukkasin Kivisen Tarun mukaan Forssasta. Tarun kanssa näitä maalausalaan liittyviä reissuja on tullut tehtyä aikaisemminkin.  Taru pärjäsi hienosti muutama vuosi sitten Taitaja-kilpailussa sijoittuen toiseksi.
Monenmoista "sutia" pitää straipparin pakista löytyä. Yllättävintä oli loppujen lopuksi tarvikkeiden vähyys siihen nähden kuinka vaikuttavaa jälkeä niillä saa aikaan.
Koska pinstriping on täysin eri asia kuin aikaisemmin suorittamani erikoismaalaus, oli kynnys luonnollisesti melkoisen suuri osallistua kurssille. Ensimmäinen harjoitustyö suoran viivan tekeminen oli jo haastavaa, ellei vaikeaa.
Tästä se lähti liikkeelle, raitaa... Käänsin pahvin ylösalaisin, jotta voisin helpommin jatkaa alareunaankin treenaamista. Pirullisen vaikeaa jo ihan suoran viivan tekeminen....
 Kun erilaisia muotoja alettiin harjoitella tuntui kuin sivellin olisi elänyt ihan omaa elämäänsä. Jo ranteen asennon ja liikkeen oppimiseen menee varmasti oma aikansa.
Siveltimet ojennuksessa... Karvat tuntuvat elävän välillä omaa elämäänsä oman päänsä mukaan....
 Pekka Mannermaan tyyli opettaa on mukavan rento mutta asiaa kuitenkin tulee koko ajan ja paljon. Suurin osa teoriatiedosta tulikin harjoituksen lomassa kuunnellen tai sitten välillä Pekka keskeytti meidän kurssilaisten maalaamisen hetkeksi tietojen perillemenon varmistamiseksi. Mitä pidemmälle kurssi eteni, sen haastavammaksi työ kävi. Mietinkin milloin olen viimeksi keskittynyt maalaamiseen näin hyvin tuntikausiksi, sillä kynäruiskutyöt sujuvat jo vähän rutiinilla.
Straippaaminen näyttää hämäävän helpolta kun osaava mestari sitä tekee... Peksulla scrollien maalauksen opetus meneillään...
Kurssilla oli erittäin positiivinen henki koko viikonlopun, tunnit kuluivat kuin siivillä. Merkillepantavaa oli porukan innostus ja motivaatio, sillä maalausintoa olisi varmaankin riittänyt vielä pidemmälle iltaankin.
Tarun straipit, erittäin hienot parin päivän treenin jälkeen!
Koska itse maalasin omaa työtäni kohtuullisen innostuneesti ja keskittyneenä, en tullut ottaneeksi siitä kuvia. Viimeistelyvaiheessa mietin että jotakin siitä vielä puuttuu ja päätin (tyhmän)rohkeasti lisätä scroll-kuvioita suoraan kuvan päälle, uudella Turma-sävyllä. No arvaahan sen kuinka siinä kävi, viimeisen vartin aikana putsasin sitten levyn puhtaaksi tulevaa, parempionnista kurssilaista varten... Suoraan sanottuna oma osaamattomuus vähän kävi luonnon päälle, sillä onhan tässä maalailtu aika kauan, mutta kun niistä aikaisemmista kokemuksista ei tässä lajissa ollut hyötyä...

Tässä siis selvennys mitä turma tarkoittaa; Turkoosi ja Kerma-sävyt sekoitetaan, niin niistä muodostuu uusi sävy, Turma...

Kurssi herätti itsessäni jotakin jonka olin jo unohtanut, nimittäin innostuksen taas maalata luovasti. Minulle uudet työkalut ja maalit toivat tuoreutta tekemiseen. Lopuksi kolahti vielä kovasti Peksun näyttämät kuvat ennen kotimatkalle lähtöä. Varsinkin hänen uusi, selkeälinjainen ja persoonallinen tyylittelynsä muutamassa uudemmassa kohteessa. Harmillista että nyt maanantaina pitää lähteä työpaikalle, sillä veri vetäisi tärpätin ja alkydimaalin pariin tällä kertaa vahvemmin... No toisaalta onhan tässä illat aikaa... Ei muuta kuin Ari "Eric" Aakulan uusi levy soimaan ja siveltimet maaliin, kolmisenkymmentä valmiiksi pohjattua levyä odottelee straippeja työtilassani....

Aikuiskoulutusta

Viime viikko oli erittäin mukava ja opettavainen monellakin tapaa. Aikuiskoulutus alkoi osaltamme, Jan Toivosen ja Arto Niemelän kanssa otimme haasteen vastaan aikuiskoulutuksen muodossa.
 Toimin itse ensimmäistä kertaa aikuisryhmän kouluttajana ja täytyy myöntää että alkuun kyllä vähän jännitti vaikka näitä hommia on 7 vuotta nuorison kanssa tullut tehtyä. Uudet teollisen pintakäsittelijän ammattitutkintoa(Kurssille mahtuu vielä muutama mukaan.) suorittavat ovat kyllä pääosin vanhoja tuttuja, joten kurssitus alkoi rennoissa merkeissä. Mukana koulutusessa oli myös jo pidempään Tavastiassa opiskelleita aikuiskoulutuspuolen oppilaita, joten melkoinen vaihtelu oli ammattialoilla.
Tässä osa ryhmästä pohtii ryhmätehtäväänsä. Itse seison vähän kuin pomon elkein keskellä kuvaa... kuvaajana toimi Salla Lähderinne
Ryhmillä oli vähän toisistaan poikkeavat tehtävät, päivien teemana oli työturvallisuus. Kuva Salla Lähderinne

Merkittävä ero nuoriin oli elämänkokemuksen ja siitä saadun motivaation suuri määrä, joka näkyi opiskelusuorituksen parantumisena. Ihmettelin ihan ääneenkin ryhmän nopeata etenemistä, sillä teoriatunnit meinasivat loppua kesken. Ajattelin etukäteen että aikuisille blogien luominen voi olla se kynnyskysymys tai vaikeakin paikka, mutta blogit syntyivät mallikkaasti ja vauhdilla. Tarkoituksena suorittaa annetut etätehtävät blogeihin. Näin myös aikuisopiskelijoille muodostuu oma portfolio blogista pikkuhiljaa.