maanantai 18. heinäkuuta 2011

Valmista pintaa

Marhed-Scanian paikkamaalaus valmistui viikonlopun aikana.
Olen itse erityisen tyytyväinen keulan häivytykseen, sillä valmiiksi kasattuna se sopii mielestäni erittäin hyvin autoon, ihmettelin vain miksi en tehnyt sitä jo silloin kymmenen vuotta sitten kun auto alunperin maalattiin....

Kuvassa auton keulan osat maalattuna ja paikallaan.

Etukulmien liekit tukevat raitoja, maalasin myös ilmanottoaukkojen ritilät korinvärisestä puolikiiltävällä mustalla.
Kuvassa ruostepaikka valmiiina. Yllättävän hyvin sävy täsmää, tosin häivytin värimassan pokkaukseen, vähän pidemmälle matkalle.
Vanteen vauriot korjattiin myös...
Kohtuullisen näkymätön paikka loppujen lopuksi...
Scaniaan maalattiin talven aikana myös sisustan osia... Tässä Jukka Hedman itse yhden sisäpaneelin kanssa galleriassani.
Kuvassa sisustan osat paikallaan autossa.

 Scaniaa on pidetty erittäin hyvin, sillä käytön jälkiä maalauksessa ei juuri enää näy. Jukka mainitsikin auton olevan työkalun lisäksi harrastus, sillä mikäpä sen mukavampaa kuin "tuunata" työkalua joka sitten herättää positiivista huomiota siisteydellään minne sillä ikinä meneekään. Näin maalarin kannalta on tietenkin hieno nähdä, että urani ehkä työläin raidotusmaalaus on hyvissä käsissä ja säilyy myös jatkossakin siistinä. Auton voi nähdä valmiina Power Truck Showssa Alahärmässä elokuussa, sillä Jukka vihjaili että perän valoille ja kromeilla pitäisi vielä tehdä jotakin....














sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Paikkamaalausta paikan päällä

Marhed-Scania on sen verran korkea, että sitä on turha yrittää sovitella tänne omaan maalaustilaani.
Niinpä päätimme hoitaa auton peltiosissa olevat paikkamaalaukset riittävän väljissä tiloissa, Vuolan raskaan kaluston asennushallissa Vantaalla. Kiitokset hallinlainasta!
Kuvassa näkyvä pieni kivenisku vaikutti hieman arveluttavalta. Päätin hioa sen peltiä myöden puhtaaksi, onneksi...
...Sillä ruoste oli tehnyt jo etäpesäkkeen hieman kiveniskun alapuolelle. Myös tässä pätee paikatessa mahdollisimman vähin vaurioin tehtävä korjausmaalaus, eli hiomakarkeusista karkeimpana käytin P360-karkeutta.
Hionnan jälkeen ruiskutin SEM-happopohjamaalin spraypullosta vaurioon, korroosionsuojaksi.
Hiomaväri ruiskutettiin märkää-märälle suoraan happopohjan päälle. Kuvassa vauriokohta on jo hiottu ja suojattu maalausta varten. Teippasin suojaukset siten, että kun violetti on korjattu, voin poistaa raidoituksen suojana olleen paperinpalan ja lakata suuremman alueen kuin vain violetin kohdan.






lauantai 16. heinäkuuta 2011

Taas liekitystä, tällä kertaa vetopöydän kävelytasolle.

Kun kävelytaso oli kunnialla nitrotettu ja pohjattu epoksimaalilla oli varsinaisen erikoismaalauksen vuoro.
Ensimmäiseksi karhensin pinnan kevyesti harmaalla hiomahuovalla maalin tarttuvuuden varmistamiseksi. Johtuen alumiinin pinnassa olevasta profiilista, karhennus piti tehdä täysin käsin hioen.
 Seuraavaksi sävytin violetilla alumiinitasojen reuna-alueet. Ensin ajattelin tekeväni samankaltaisen häivytyksen kuin keulassakin, mutta työn edetessä aloin kummasti hahmottelemaan liekkejä näihinkin....
Aika alkeellisen näköinen vielä tässä vaiheessa...
Seuraavaksi alkaa kuvio vähän jo hahmottumaan...
Kävelytason erikoismaalaukseen tuo oman haasteensa pinnassa oleva karhennekuvio. Liekit kiertävät alumiinin väristä aluetta...
Vähän on vielä aneemisen näköinen, joten päätin lisätä kuvioihin kontrastia...
...tummentamalla koko kävelytasoa hieman, sekä lisäämällä liekkien ympäröimän hopeisen sisäkuvion ulkoreunaan sävyttämätöntä alumiininväriä....
Lopuksi viimeistelin kuvion vielä rajaamalla hopean mustalla sekä tekemällä muutaman valkohehkuisen liekin elävöittämään...

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Nitrotusta ja muuta mukavaa...

Alumiininen kävelytaso on vuosien saatossa vähän rapistunut. Jotain sille pitää tehdä....
 
Kummasti maali kuluu kymmenessä vuodessa kun sen päällä kävellään...
Jäljelle jäänyt maali olikin sitten kiinni alumiinissa todella lujaa. Lisähaittana Nitromors-maalinpoistoaine tuntui olevan loppuunmyyty lähes kaikista maalausalan liikkeistä. Uudet Nitromors-purkit eivät olleet vielä saapuneet ja huhu kertoi että Nitromorsin koostumusta on menty ropeloimaan, joten ei muuta kuin metsästämään sitä vanhaa hyvää ja myrkyllistä??....
Onneksi löytyi vielä vanhaa "Nitroa". Tässä tämän päivän tärkeimmät työkalut, pensseli, teräsharja ja muutama purkki Nitroa.
Onneksi näitä ei ollut enempää...
Homma toimii seuraavasti;
 Ensin levitetään Nitroa vanhan maalin päälle sivelemällä, jonka jälkeen välittömästi harjataan Nitro maalin sisään voimakkaasti teräsharjalla. Tämän jälkeen laitetaan muovisuikale käsitellyn kohdan päälle ja annetaan Nitron vaikuttaa muutamia minuutteja. Kun maali alkaa kuplia silminnähden, harjataan maali irti alumiinista huolellisesti. Lopuksi koko osa pestään vedellä, sillä Nitromors on vesiohenteinen, joten liuotinpesu ei välttämättä poista jäämiä. Jotenkin tässä työvaiheessa tuli ikävä oppilaita, joille olisi tämän homman voinut "nakittaa"... :-)
Ei varmaankaan tarvitse erikseen mainita, että hanskat, suojalasit ja hengityssuojain ovat pakollisia tässä työssä... Aika mukavasti Nitro vaikuttaa maaliin, tosin pohjalla oleva happopohjamaali piti ottaa mekaanisesti hangaten pois alumiinista...
Lopulta pinta näytti ihan maalattavalta.
Kyllä tässä vaiheessa voi jo vähän hymyillä...
Huolellisen metallipesun jälkeen ruiskutin vielä epoksipohjamaalin alumiiinin pintaan...

Liekit nokkaan

Maalaus jatkuu keulan uusien kuvioiden tekemisellä. Ensin kuitenkin piti muutama käytännön asia hoitaa ennen kynäruiskuun tarttumista;
Kun kittaustyöt olivat valmistuneet hiontoineen kaikkineen, suojasin ne osuudet raidoista piiloon joita ei ole tarkoitus maalata.
Erikoismaalauksia paikatessa tehdään mahdollisimman vähän vauriota erikoismaalauksiin, joten suojasin raidoituksen ennen hiomavärinä käyttämäni ohuen eristevärin ruiskutusta.
Kuvassa eristeväri ruiskutettuna etumaskiin. Huomaa suojattu Scania-teksti, joka jäi siis alkuperäiseen kuosiinsa.
Eristysvärin ruiskuttamisen jälkeen hioin osat vielä kerran P800 paperilla vesihiontana. Tämän jälkeen pääsin miettimään maalauksen suorittamista. Päädyin ripustamaan keulan osat mahdollisimman samoin kuin autossakin, käytin apuna kolmea maalaustelinettä ja hieman keksiliäisyyttä.(rautalankaa!?!)
Keulan osat ripustettuna, maalausvalmiina.
Liekkejä
Koska auton on tarkoitus mennä näytille, päätimme lisätä keulaosaan jotakin pientä, sillä nykyisellään auton keula näyttää aika vaisulta.
Päätin tehdä maskin keskelle kevyen häivytyksen, jota reunustavat samantyyliset liekit kuin aikaisemmin tehtyjä takalokasuojiakin. Tässä vähän häivytyksen värisävyjen hakemista...
Jostain syystä onnistun hukkaamaan aina liekkisablonani, no tulihan taas treenattua niiden tekemista....
Keulan häivytys on aika hillitty, kuvassa liekit jo hahmoteltuina.
Taustaliekki on jo häivytetty violetilla hieman piiloon, sisempi liekki on maalattu valkoisella.
Pinkki sisempi liekki näyttää aika hurjalta tässä vaiheessa...
Kuvassa liekit valmiina, lisäsin vielä terävärajaisen valkoisen hehkun liekin keskelle saadakseni työhön riittävästi kontrastia.
Keulan osat valmiina. Keulan ilme muuttuu vielä vähän kunhan aikaisempien raidoitusten suojateipit poistetaan ennen lakkausta.

torstai 14. heinäkuuta 2011

Scanian etuosien pohjustus

Jukka toi Scanian keulan osat maanantai-iltana. Ensimmäinen tehtävä oli määrittää maalille sävy.
Mittasimme sävyn "värimittarilla", eli laitteella joka ehdottaa sopivaa sävyä. Johtuen sävyn erikoisesta luonteesta jouduimme tekemään korjaussävytyksen, mutta yllättävän hyvin nykytekniikalla voi värin määritellä.

Kun sävy oli saatu selville, aloitin purkamalla osat maalauskuntoon.
Kuvassa vaikeasti avattava lukkomutteri... Nämä ovat usein "ryytyneet" kunnolla kiinni niin kuin tässäkin tapauksessa....
Tällaiset kirjainlaatat ovat siis kiinni noilla lukkomuttereilla...
Katkesihan yhdestä tietenikin muovitanko sitten...
Onneksi varastossa sattui olemaan kunnon liimaa tällaisiin tilanteisiin, SEM Insta-Bond tuli tarpeeseen...
Nokan Scania-merkki on myös mielenkiintoisesti kiinnitetty, painetuilla lukkosokilla. Nämä lähtivät onneksi sävyisästi irti, joten enemmiltä vahingoilta vältyttiin.
Vaikkakin irrotettavia osia on vähän, kannattaa kuitenkin pikkuosat ja mutterit laittaa omiin purkkeihinsa asiallisesti merkittyinä.
Varsinainen maalaustyö aloitettiin tuttuun tapaan osien pesulla ja rasvanpoistolla. päätin vesihioa osat, koska niissä oli vielä rasvan poiston jälkeenkin epäpuhtauksia. Yleensäkin erikoismaalausten paikkamaaluauksessa käytetään hiontamenetelmänä vesihiontaa, jonka avulla voi samalla tarkastella pintoja/pinnan virheitä valoa vasten. Erittäin tärkeää on myös osien taustan puhdistaminen, pesin itse kaikki maalattavat osat sekä vedellä että rasvanpoistoaineella myös taustapuolelta.

Kiveniskut kitattiin seuraavaksi kumilastaa apuna käyttäen.
Kitti hiottiin seuraavaksi P360 karkeudella käsin hiomatuen kansssa. Hieno hiomapaperi vähän hidastaa kittien hiontaa mutta toisaalta säästää erikoismaalausvaiheessa työmäärää...

Marhed-Scanian paikkausta

Hedmanin Jukka soitteli ja ehdotti Scanian paikkausta ennen Power Truck Showta. Kävin toissa viikolla tutustumassa työn laajuuteen, kun Jukka toi autonsa Hyvinkäälle näytille. 
Maalaustöissä on tärkeää tutkia tehtävän työn laajuus ennen aloittamista. Marhedin Scaniaan on tehty vuosien varrella pari aikaisempaakin paikkamaalausta, mutta nykyisenkaltaisilla vesiohenteisilla väreillä ei ole autoa aikaisemmin maalailtu.(Omistajanvaihdon yhteydessä maalattiin uudet nimet ylös, jolloin tehtiin pieniä paikkamaalauksia samalla)
Tässä vähän ylivalottunut kuva aikaisemmasta korjausmaalauksesta. Mainostekstit tehtiin osaksi raidoitusta jolloin ne eivät liikaa "pomppaa" esille muuta kuin etuosassa...
Scania näyttää hyvin säilyneeltä äkkiä katsoen; Maalaus on 10 vuotta sitten tehty...
Mutta lähempi tarkastelu paljastaa totuuden, keulassa on paljon kivien iskemiä...
Pyörännavoista on marmoroinnit vähän rapistuneet....
Myös kävelytasolle vetopöydän edessä pitäisi tehdä jotain...
Sovimme maalauksen alkavan kuluvan viikon lopulla, mutta Jukka toikin osat jo maanantaina, joten otin ne heti työn alle.