keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Kiusaamista vai normaalia toimintaa?

Kävelin eilen kollegan kanssa kahville, kun havaitsimme yhtäkkisesti erikoisen tilanteen.
Kaksi opiskelijaa alkoivat vaihtamaan nyrkiniskuja keskenään, ensin toinen napautti hieman isompaa kaveriaan nyrkillä vatsan seutuville. Kostoisku tuli heti perään ja pienempikokoinen kaveri taittui iskusta kaksinkerroin ottamaan lukua. Tämä yksittäinen tapaus ei vielä huolestuttanut blogitukseen asti, mutta iltapäivällä toinen samakaltainen tapaus sai mietteliääksi....

Aamupäivän "kisailu"
Menin ajattelematta heti tilanteeseen, otin isompaa kaveria olkapäästä kiinni ja kysyin miksi te vaihdatte iskuja? Poika meni vähän lukkoon, mumisi jotain että ihan leikkiä tämä vaan on.... Erikoista leikkiä, kun kaveri on kaksinkerroin ja haukkoo henkeään. Kun kysyin nimeä ja luokkaa, ensin sain etunimen kaivettua, mutta isompi aikoi ensin vaieta tässä kohtaa... yritti poistua paikalta mutta en luovuttanut vaan otin uudestaan olkapäästä kiinni ja pyysin kertomaan loput tiedot. Kollegani tuli mukaan lähelle tilanteeseen ja  nuori sitten kertoikin ilman sen suurempia ongelmia pyydetyt tiedot. Tällä välin pienempikokoinen oppilas sai vedettyä sen verran henkeä että kertoi kyseessä olevan ihan vaan leikkimielinen lyöntikilpailu.... Pienen nuhdesaarnan jälkeen päätimme antaa asian olla, pojat näyttivät kovin hämmentyneiltä ja itsekin ihmetteleviltä.... 

Pohdimme kahvin ääressä tapahtunutta, sillä itse menin ihan vaiston varassa väliin tilanteeseen. Samoin otin luonnollisesti isompaan kaveriin heti kosketuskontaktin olkapäähän ilman puristamista tai pakottamista. Toinen ehkä tärkein pointti koko tilanteessa oli oman rauhallisuuteni säilyttäminen; En provosoinut tai provosoitunut, vaikka oppilas ei nimeään heti sanonutkaan. Tosin kun nimeä ja luokkaa ei meinannut alkaa löytymään, estin oppilaan poistumisen paikalta muuttamalla otteeni kevyeksi kiinnipidoksi ja siirryin aina hänen eteensä siten että hän ei päässyt tilanteesta poistumaan. Nimi ja luokka löytyi vasta kun otin kännykän esiin aikeissa ottaa oppilaasta valokuva jos ei muuten ala perustiedot selviämään.

Hämmentävää oli myös opiskelijoiden ihmetys että miksi tähän puututaan, leikkiähän tämä vaan on.... Itse ihmettelimme vuorostamme leikin rajuutta, jos toinen ottaa lukua kaksinkerroin, niin ei tämä voi olla normaalia toimintaa....

Iltapäivän tapaus
Erikoiseksi tämänkin tapauksen tekee nopeus ja yllättävyys; Keskustelimme koulun ruokalan edessä kahden opettajakollegan kanssa kun ulos tulevassa joukossa varoittamatta nousi jalka takaapäin potkuun toista opiskelijaa suoraan suojattomaan kylkeen. Sama vaikutus kuin aamupäivälläkin, potkun vastaanottaja taipui kaksin kerroin kylkeään pidellen. Muut opiskelijat kävelivät tilanteen ohi niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Itselläni olikin jo toimintamalli aamun "harjoituksen" perusteella valmis, tosin potkaisija oli erittäin yhteistyökykyinen tässä tapauksessa ja kertoi heti perustietonsa. Potkittu kaveri katosi paikalta kun huomasi että tilanteeseen tultiin väliin. Kysyin potkaisijalta miksi hän yhtäkkisesti potkaisi kaveriaan, sillä en huomannut tilanteessa mitään erikoista ennen kuin jalka nousi. Vastauksena tuli että ihan herjalla vaan kaveria potkaisin..... Toistin aamun nuhdesaarnan, mutta aloin ajattelemaan onko tässä vähän valistuksen paikka... 

Kysymyksiä ilman vastausta...
Ei oikein tunnu opettajan näkökulmasta hyvältä, kun kavereita potkitaan ja lyödään "herjalla". Sitä alkaa ihmettelemään mitä niille oikeille riitakumppaneille tehdään jos kaveruutta julistetaan näin? Riittävätkö koulun järjestyssäännöt takaamaan opiskelurauhaa nykyisellään? Onko oma toimintani uhkarohkeaa viitaten viime viikkojen kohuun opettajan erottamisesta?(jossa varmaan on kyllä muutakin taustalla kuin yksittäinen tapaus) Olisiko opettajilla silmien avaamisen paikka, pitäisikö ammattiopistossakin järjestää välituntien valvontaa? Voivatko nuoret todella niin pahoin että toisten muksiminen on arkipäiväistä ja sallittavaa?

Koulutusta uhkatilanteen kohtaamiseen.
Omien oppilaideni kanssa pyrimme käymään uhkatilanteen kohtaaminen-koulutuksen, jossa kerrotaan ensin teoriassa mitä väkivalta voi saada aikaan ihmisessä, tämän jälkeen mennään käytännössä jumppasaliin opettelemaan uhkaavan tilanteen välttämistä.... 

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Pintakilta esillä ITK:ssa

Olin hyvin otettu kun Sanna Brauer Nappiparisto-hankkeen koordinoijana kysyi minua puhumaan Pintakillan pelillisyydestä ITK-tapahtumaan.
Täytyy myöntää että aluksi jännitti melkoisesti mennä puhumaan isolle yleisölle, kun on tottunut puhumaan yleensä vain parinkymmenen oppilaan joukolle. Onneksi puheenvuoroni oli osa Nappipariston settiä, joten ei yksin tarvinnut lavalle mennä vaan mukana oli muitakin kohtalotovereita.. Yllättäen jännitys hälveni saman tien kun sain mikrofonin nokan eteen...
Sali oli aika täynnä, tässä vaiheessa alkoi vähän jännittämään...kuvat Anu Konkarikoski

Ammattiopisto Tavastian logot esillä esityksen alussa.. Mielestäni Tavastian uusi graafinen ilme on onnistunut.

 Kiltakoulut-hanke oli hienosti esillä eri yhteyksissä, vahvimmin tietenkin mainio Asentajakilta, jonka eteneminen kiltamaisen opetuksen omaksumisessa on ollut todella ripeää.
Tapio Hanhilammi ja Petri Jäminki vauhdissa Asentajakillan esityksen kanssa. 

 Unohtaa ei sovi Salon Keikkailijoita, jotka aina niin positiivisella ja eteenpäin pyrkivällä asenteellaan saavat aikaan "luovan hulluuden" tilan minne ikinä menevätkään.
Nappipariston osastoa koristivat hankkeiden mainosjulisteet. Huomaa keskellä Keikkailijoiden  hieno juliste.
Ensimmäinen päivä hupeni todella nopeasti illaksi. Oli mukavaa saada kasvot muutamalle netistä tututulle keskustelukumppanille. Mielenkiinnolla odotan tulevia toteutuksia innovaatioihin, joita esiteltiin eri osastoilla.