torstai 29. joulukuuta 2011

Aikidotreenit "omalla salilla"

Päätin syksyllä hankkia oman tatamin, eli harjoitusmaton. Tämä on ollut haaveenani jo pitkään, oikeastaan siitä lähtien kun aloitin teini-ikäisenä judoharrastuksen. Nyt keski-ikäisenä siirryin harrastamaan aikidoa noin puolitoista vuotta sitten.(yli kymmenen vuoden tauon jälkeen) Aikidon harjoittelussa tatami tulee tarpeeseen...
Tatamimaton hankkimiseen vaikutti paljon lomaperhetoiminta, jossa olemme mukana. Lomalasten majoittaminen tatamille on ollut heille mieluista, samoin kuin tatamihuoneen käyttäminen vähän rajumpiin leikkeihin. Perinteinen olohuoneen kalusto sai lähteä ja tilalle tulivat säkkituolit sekä voimistelupallot. Huoneen seinään voi heijastaa myös Wii-konsolin kuvaa. Valitsimme Wii-konsolin sen liikunnallisten pelien vuoksi.
Tatamit paikallaan. Huoneeseen mahtui vain 8 matonpalaa(16 neliötä), joten treenaus tapahtuu lähinnä yksin tai korkeintaan kahden treenaajan kesken. Johtohässäkkä vasemmalla on Wii-konsoli + johdot, huone ei ole vielä valmis, seinät pitää maalata ja johdot koteloida.
Kiireisen syyskauden vuoksi en aikaisemmin ole ehtinyt kunnon harjoitusta kotisalilla järjestämään. Nyt kuitenkin joulun välipäivien vapaata aikaa piristämään sain aikidovalmentajamme Reijo Rajalan antamaan tukiopetusta aikidon alkeissa. Kutsuin mukaan treenikaverini Ville Frimanin.
Kuva otettu Riihimäellä Aikidosalilla. Kättelemme Reijo Rajalan kanssa leikkimielisen ottelun päätteeksi, jossa allekirjoittanut oppi kaatumaan kaikkiin ilmansuuntiin..... Kuvan otti Ville Friman, Fotoman
Saimme Villen kanssa kunnon kertauksen tähän asti opetetusta, Reijo piti kahden ja puolen tunnin "kinkunsulatustreenit". Täytyy kyllä myöntää että edellisestä treenistä on luvattoman pitkä aika. Olin enemmän tai vähemmän flunssassa lähes koko joulukuun, joten harjoittelu on jäänyt vähemmälle. Nyt treenien jälkeisenä aamuna tuntuu kuin olisin rekan alle jäänyt, tosin tervettä kipua, joten pitkääkin tästä lähteä venyttelemään.. Kiitokset Reijolle vielä kerran vaivannäöstä!


perjantai 23. joulukuuta 2011

Marhed Scanian viimeistelyä

Kun pääsin autoa maalaamaan paikan päälle, oli työtä tehdessä aikataulu melkoisen kireä, joten kuvia ei ole otettuna kovinkaan paljon.
Aloitin päivän heti aamusta, joten klo 6.00 suuntasin auton keulan Vantaata kohti vesiohenteiset maalit mukaan pakattuna. Tämä tarkoittaa että jouduin menemään jo viideltä pakkaamaan, sillä vesiohenteisia maaleja ei saa päästää jäätymään.
Sekoitin maalit vielä ennen lähtöä kertaalleen parhaan mahdollisen maalaustuloksen saavuttamiseksi.
Keulapalakin piti hioa ja lakata uudelleen kokonaisuudessaan. kuvassa suojausvaihe meneillään.
Keulapalan saadessa osumaa myös viereisiin osiin oli tullut vaurioita. kuvassa oven vauriot hiottuna P320 karkeudella ensin tasaiseksi, jonka jälkeen vielä hionta ensin P400 ja P800 karkeuksilla ennen maalaamista.
Myös ajavalon kehys sekä maskin reuna oli kärsinyt, kuvassa vauriot hiottuna P320 karkeudella. Ajovalon kehykseen laitoin myös autokittiä, käytin hiomavärinä SEM High Build primeriä, joka kuivuu erittäin nopeasti.
Erikoismaalauksen paikkamaalaus poikkeaa normaalista paikkamaalauksesta siten, että pyritään tekemään mahdollisimman vähän lisävaurioita, tai ruiskutetaan hiomavärit mahdollisimman pienelle alueelle. Monesti hiontakarkeudet ovat huomattavasti hienompia kuin normaalisti paikkamaalatessa, sekä pyritään käyttämään mahdollisimman paljon käsityökaluja.(Tässäkin tapauksessa vain suorat pinnat hiottiin koneella.)
Auto suojattuna hionnan jälkeen, erikoismaalauksen liekkikuvioiden paikkamaalaus on jo aloitettu.
Liekkien korjausmaalaus tehtiin osa kiinni autossa, tässä kuva välittömästi raitojen suojausten poiston jälkeen.

 Harmillisesti en saanut otettua ainuttakaan kuvaa liekkien korjausmaalauksesta, sillä opiskelijamme tulivat opettajansa Juha Viljamaan johdolla katsomaan tätä erikoismaalauksen vaihetta. Maalasin liekit suojattuna edelleen olevan raidotuksen "päälle", ja kun liekkikuviot miellyttivät silmää sopien kokonaisuuteen, poistin raidoituksen suojana olleet teippaukset. Vasta tämän jälkeen pääsin kokeilemaan kuinka hyvin omassa tilassani mittaamalla tehty korjausraidoitus osui kohdalleen.
Kuvassa liekit valmiina ja raidotuksen suojaus poistettuna. Tämän jälkeen oli vuorossa eri sävyjen häivytysmaalaus viereisiin osiin. Vastaavien liekkikuvioden maalauksen kuvaus löytyy täältä.
Nokkapala sovitettuna paikalleen. kohtuullisen hyvin kuviot osuivat, jouduin vähän korjaamaan ylimmän raidan reunaa soveltuvammaksi...

lauantai 17. joulukuuta 2011

Erikoismaalauksen paikkamaalausta

Mielenkiintoiseksi tämän paikkamaalauksen aloittamisen teki se, että auto jatkoi menoaan paikkamaalauksen aloituksen aikana varaosan voimin.
Varsinainen haaste on tehdä pääosa raidoituksesta valmiiksi ennen osan laittamista paikalleen. Näin toimien seisontapäivien määrä autolla on huomattavasti pienempi kuin jos osa maalattaisiin kokonaan alusta lähtien paikallaan. Koska ulkona oli työtä tehtäessä kovin kostea ilma päätin käyttää vesiohenteisessa maalissa kovettajaa kuivumisen varmistamiseksi.
Aina kannattaa kerrata käyttöteknisestä tiedotteesta maalin toimivuus eri lisäaineiden kanssa.
Kovettaja

Käyttöteknisen tiedotteen mukaan kovettajaa lisätään maaliin n.10% kun kyseessä on ns. uni- sävy. "Uni" tarkoittaa tässä tapauksessa sävyä joka ei sisällä metallikiteitä tai helmiäisiä. Ensimmäisen ruiskutuskerran jälkeen on 72 tuntia aikaa ruiskuttaa lakka päälle moniväriraidoituksissa joten heräsinkin jo klo 4.00 kyseisenä aamuna ruiskuttelemaan ensimmäistä värikerrosta.
Ensimmäinen värikerros on raitojen outlinen sävy, vaalean sininen. Vesiohenteisissa väreissä on haastavinta saada sävy kohdalleen, koska maalin sävy kuivuessaan tummuu hieman.
Ruiskutin kappaleen yläosan kokonaan, jolloin raidoitusta voi huoletta vähän säätää sinisen alueen kohdalla.
Kun sininen oli kuivunut, hion kevyesti P800 paperilla sumurajat alueen reunoilta tasaiseksi
Vihdoin itse raidoitukseen...
Aloitin raidoituksen tekemisen yksinkertaisen apuvälineen kanssa; Laitoin leveän maalarinteipin vanhan osan raidoituksen päälle ja piirsin läpi kynällä raidoituksen aloituskohdat sekä kohdistuksen.
Käytin ilmanottoaukon kulmaa hyväkseni raidan asemoinnissa uuteen osaan.
Tässä teippi siirrettynä korjattavan osan pintaan. jouduin vähän käsitteleämään kuvaa värikylläisemmäksi, jotta kynän jälki erottuu paremmin... Merkkasin raitojen paikat vesiohenteisella violetilla kynällä maalin pintaan välttyäkseni mahdollisilta pigmenttitäpliltä valmiissa työssä.
Tein toisen ohjausteipin keskeltä raidoitettua aluetta. Merkitsin raitojen aloituspisteet sekä tämän teipin avulla keskelle toiset pisteet, jolloin sain raitojen kulmat suhteessa kappaleeseen oikein.
Raitojen reunusten teippaus kannattaa aloittaa reunoilta. näin toimien pystyy helpommin tarkastamaan onko suuret linjaukset tehty oikein. Käytin raidoitusteippinä erinomaista 3M muoviteippiä. Tarkastin raidoituksen asennon ja tarkkuuden asettamalla mittateipin vielä kerran paikalleen.
Ensimmäinen sininen sävy teipattiin piiloon, sillä sen tarkoitus on saada raidoitus erottumaan kunnolla pääsävystä. Toinen syy juuri tämänkaltaisen sävyn valintaan reunustamaan raitoja on sen helppo paikattavuus siveltimen avulla. Näin monimutkaisessa raidoitustyössä ei voi välttyä suojausten vuotamiselta.
Nostin vielä teippaamisen päätteeksi molemmat osat vierekkäin oikeaan asentoon, jotta pystyn vertaamaan onko raidoituksen malli oikeanlainen.
Raidan sävyn etsintää. Harmittavasti juuri samoja sekoitussävyjä ei enää ole käytettävissä, joten tein sävyt mahdollisiman lähelle alkuperäsiä sävyjä. Magenta joka on pinkin sävyn pohjana, on nykymaaleissa vähän kirkkaampaa ja sävykkäämpää.
Kovettaja muuntaa maalin normaalia paksummaksi ja hyytelömäisemmäksi, joten lisäsin vähän häivytyslisäainetta 1050 ohentamaan seosta.
Pinkki raita valmiina sävyä varten. Suojasin kappaleen huolellisesti jokaisen sävyn ruiskutusta varten välttääkseni ohiruiskutusta.
Raitojen maalausjärjestys määräytyy sen mukaan miten raidat lomittuvat toistensa kanssa. Päällimmäisenä näkyvä pinkki raita, joka on siis näkyvin, maalataan ensin ja suojataan maalin kuivuttua piiloon. näin toimien maalataan kaikki raidat valmiiksi ja suojataan riittävän kuivumisen jälkeen piiloon yksi kerrallaan.
Valmiit raidoitukset suojattuna violetin pääsävyn maalausta varten.
Ruiskutin päivän päätteeksi vielä violetin pääsävyn kappaleeseen. Kovettajan kanssa maalatessa vesiohenteinen maali toimi huomattavasti nopeammin kuin ilman kovettajaa. Maalin kuivui nopeammin kuin vanhat liuotinpohjaiset maalit... Tärkeintä on ruiskuttaa juuri oikea määrä maalia kun tehdään muualla kuin ilmanvaihdoltaan ihanteellisissa olosuhteissa maalaustyötä.(Omassa erikoismaalaustilassani ei ole maalauskammioon verrattavaa ilmanvaihtoa)

perjantai 16. joulukuuta 2011

Marhed Scania, pohjamaalauksia ennen varsinaista erikoismaalausta

Kun kaikkiin muoviosiin oli saatu pohjustukset tehtyä aloitin varsinaisen pintakäsittelyn.
Otin ensin käsittelyyn kulmapalan sisäpuolelle tulevan ilmanohjaimen. Yleensä puolikiiltävät- tai mattapinnat ovat haasteellisia tehtäviä; tavanomaisella automaalilla tehtäessä pintaan ruiskutettava maalimäärä ratkaiseen kiiltoasteen osittain. Käytin SEM:n Hot Rod Black:a, koska sillä voi melkoisen huoletta ruiskutella aina takuuvarman, silkinhohteisen pinnan ilman että tarvitsee pelätä liikaa kiiltoa.
Lähikuvaa valmiista pinnasta.
Maali ja maalauskohde valmiina. Hot Rod Black toimitetaan oikeassa suhteessa toisiinsa nähden olevissa astioissa jos ei jostain syystä muista seossuhdetta 4:1:1.... Sitä saa tilattua halutessaan SP-Automaalit Oy:sta, Hyvinkäältä tai Jyväskylästä.
Seuraavaksi maalasin kulmapalan taustan. Scania maalattiin alunperin näyttelyautoksi, joten kaikki keulan osat maalattiin molemmin puolin. Käytin perusvärinä Spies Heckerin vesiohenteista HiTEC-maalia jonka päälle ruiskutin yhden reilun kerroksen lakkaa.
Tausta valmiina. Huomaa että jätin ulkopuolen suojaamatta, näin sain varsinaisen erikoismaalattavan pinnan hiontaan "tarkastusväriä", eli ohuen sumun tummaa lilaa vaalealle pinnalle jonka avulla ulkopinnan virheet tulevat hiottaessa helpommin esille.
Hion koneella pehmeäselkäisellä P800 hiomalaikalla osan ennen maalausta.
Uudessakin osassa voi olla pieniä virheitä, tämä kulma suoristui lopuksi hiomalla. Osasta löytyi pari pientä kitattavaakin naarmua...
Lopuksi taustan suojaus. Valmis maalipinta kannattaa aina suojata tarkasti.
Huolellisesti tehty pohjustus on kaiken pintakäsittelyn tärkein työvaihe, sen vuoksi halusin tässäkin blogissa tuoda näin mittavasti esiin tehdyt pohjatyöt. Poikkeuksena yleiseen tapaani päätin aikataulun kiireellisyyden vuoksi tehdä kaikki hionnat kuivahiontana. Käytän yleisesti vesihiontaa pohjustuksessa, mutta näyttää siltä että näillä nykyaikaisilla pinnoitusjärjestelmillä nopeampi kuivahionta toimii ainakin yhtä hyvin.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Marhed-Scanian paikkamaalausta... taas...

Kesällä tein Marhed Oy:n Scaniaan uudet designit keulaan, keventäen samalla auton kokonaisilmettä liukuvärjäyksellä. Myös kävelytaso vetopöydän ympärillä sai uuden pinnoituksen uusista liekkikuviosta puhumattakaan.
Tässä muistin virkistämiseksi kuva autosta heti maalauksen jälkeen. Onneksi Scaniassa oli jälkiasennuksena tehty karjapuskuri kiinni, sillä muuten romua olisi tullut huomattavasti enemmän.....
Lähikuva tuhoutuneesta kulmapalasta ennen kolausta.. Liekkikuviot ovat viime kesän satoa, eli lisättiin elävöittämään ja keventämään keulaa.
Kulmapalan vauriot olivat kuitenkin niin suuret ettei sitä enää kannattanut korjata...
Myös viereiset osat ottivat vähän kipeää, harmillisesti koko keula pitää lakata paikattaessa....
Jotenkin harmitti itseänikin lähes saman verran kuin auton omistajaa Hedmanin Jukkaa, kun hän soitteli ja kertoi auton joutuneen pieneen onnettomuuteen. Öinen peruutus ei ollut mennyt ihan nappiin toisella rekkakuskilla, sillä Scanian keula oli tiellä ja romuahan siitä syntyi.

Olen kuluneen viikolopun aikana valmistellut irrallisia osia paikkamaalausta varten. Eri muovilaatuja olevat osat pitää esikäsitellä hieman eri tavoin. Itse kulmapalan vieressä olevasta pienestä irto-osasta pitää poistaa struktuuripinta hiomalla samoin kuin kulmapalan sisällä olevasta ilmanohjaimesta.
Muoviosassa oleva struktuuripinta poistettiin hiomalla.
Kaikki osat pestiin useaan kertaan ennen hiontatöiden aloittamista, sillä varsinkin isossa kulmapalassa oli sisäpuolella epäpuhtauksia(näytti muotissa käytettävältä irroitusvahalta..)
Ilmeisesti muottivahan jäänteitä osan sisäpinnalla.
Kaikista muoviosista löytyy nykyisin muovilaadun merkintä, ks. kuvassa >PC/PBT< Eli maalattavissa olevaa polykarbonaattia terästettynä polyestereillä, joustamatonta kovan tuntuista muovia siis.
Käytin kaikkien muovien tartunta/täyttöpohjamaalina SEM Hig Build Primer Surfaceria, joka on hieman hinnakkaampaa käyttää kuin perinteiset hiomamaalit, mutta tarttuu hyvin eri muovilaaduille. Ainoa miinus on saatavuus vain spraypullossa...

Yllättävän hyvin spraysuuttimellakin saa pintaa...
Pohjatöiden jälkeen on hyvä jatkaa pintamaalausten tekemisellä. Kävin SP-Automaalit Oy:ssa mittaamassa jälleen kerran sävyn värimittarilla(hienosti sanottuna spektrofotometrillä, insinöörien iloksi:-)) Auton erikoismaalaukset vaativat Spies Hecker HiTEC-vesimassaan kovettajaa näillä ilmankosteuksilla.

torstai 8. joulukuuta 2011

Virtuaaliopetuksen päivillä tuttuja tapaamassa

Sain jo hyvissä ajoin kutsun tapahtumaan. Ensin tarkoituksena oli tulla vain toisena päivänä pitämään seminaariluentoa, mutta erinäisten sattumusten johdosta saimmekin Pintakillalle oman osaston.

Järjestävälle taholle OPH:lle suurkiitos että paikka järjestyi. Itse järjestelyt toimivat muutenkin erittäin sujuvasti, nimilaput olivat valmiiksi odottamassa meitä ja paikka oli valmiina messuosastoa varten.

Tietenkin siirryimme suunnitelmaan B tapojemme mukaisesti. Hieno, metallisessa salkussa kulkeva Koulutuskeskus Tavastian messutiski oli vaihtunut esitetelineeseen, joka yllättäen on täsmälleen samannäköisessä salkussa... Onneksi koppasimme mukaan aamulla pienen pöydän varalle, josta tulikin sitten datatykillemme oiva alusta, tosin vähemmän esteettinen.
Marika, Sade ja Salla poseeraavat uusissa Pintakilta-huppareissaan
Erotuimme selvästi monesta muusta osastosta hienojen huppareiden ansiosta. Hupparit ovat yhteistyön tulosta salolaisen BuBamma NY:n kanssa. Olen erittäin tyytyväinen huppareiden värivalintaan ja Pintakilta-logon suunnitteluun, jotka molemmat BuBamma suunnitteli ja toteutti ripeästi ja ammattitaidolla.

Logo on mielestäni todella onnistunut ja tuoreen näköinen, oma jäykähkö näkemykseni sai reipasta tuuletusta kun nuoret naiset pistivät töpinäksi logon suhteen.

Tässä Pintakillan uusi logo. BuBamman Jamina Satamo ja Marjo Auvinen ovat logon suunnitelleet, luultavammin Jamina enemmän toteuspuolella, Marjo toimiessa ideoijana sekä kriitikkona.
Virtuaaliopetuksen päivät ovat nimensä mukaisesti suunnattu lähinnä opetuksen parissa toimijoille joten suuri(n) osa messuvieraista taisi olla opettajia. Laitoimme Pintakilta-clipit pyörimään datatykin kautta valkokankaalle ja vastailimme osastolla vierailevien asiakkaiden kysymyksiin. Marikasta ja oppilaista oli kyllä suuri apu, kun pääsi itsekin kiertelemään eri osastoille. Itse olin tyytyväinen kun tapasin alalla vaikuttavia tuttuja, osan ensi kertaa kun aikaisemmat kontaktit olivat olleet sähköisiä. Mukavasti saimme sovittua tapaamisen ja koulutuspäivän virtuaaliopetuksen parissa toimijoiden kesken tammikuulle. 

Päivän päätteeksi pääsin vielä ääneen seminaariväen kuultavaksi, täytyy myöntää että jännitti taas hieman. Onnekseni melko moni kuulijoista oli aidosti kiinnostunut Pintakillasta joten selvästi uneen vaipuneita ei esitelmäni aikana näkynyt. Olin helpottunut myös toisesta esittelijästä joka oli valittu parikseni Yhteisöllisesti mobiilia oppimassa- seminaariin; Esko Lius Omniasta piti oman erittäin asillisen ja ytimekkään esityksensä heti perään. Eskon mobiilioppimisen hanke Mokia kiinnosti kovasti yleisöä kuten itseänikin. Sain hyviä vinkkejä hänen esityksestään, iPod touch kiinnosti erityisesti opetuskäytössä.

Kaiken kaikkiaan päivä oli erittäin antoisa, innolla lähdemme tänään jatkamaan messuosastolle Pintakillan esittelyn parissa.