perjantai 25. toukokuuta 2012

Kiltakoulut-hanke starttaa sekä pohdintaa opettajuudesta

Kiltakoulut-hanke aloittaa toden teolla ensi syksynä.
Hankerahoitushakemus meni läpi, joten Pintakilta-toiminnasta versonnut suurempi hanke toteutuu. Tuntuu todella hienolta, että pienestä lähtenyt idea on vuodessa kasvanut näin mittaviin suhteisiin.

Pitää muistaa kuitenkin pääasia koko toiminnassa, motivoituneet oppilaamme. Ilman nyt valmistuvan oppilasryhmän tukea tämä hanke ei olisi saanut koskaan tuulta purjeisiinsa. Monesti kuulee opettajan suusta, että juuri ne huonoimmat yksilöt koko pohjoiselta pallonpuoliskolta ovat eksyneet juuri hänen ryhmäänsä. Myös kommenttia "Helppohan se teidän on opettaa, kun teillä on niin hyvät oppilaat" kuulee todella usein.
Ensi syksyn tutor-oppilaat kuvassa, muutama puuttuu. Kuvasta henkii valkoisten haalareiden saajien ammatillinen ylpeys.

Tosiasia on, että nämä meidän nuoret oppilaamme eivät ole mitenkään ihmeellisesti valikoituneet, vaan edustavat yleensä läpileikkausta omasta ikäluokassaan, niin positiivisessa mielessä kuin negatiivisessakin. Miten näistä nuorista sitten saadaan motivoitunut, kohtuullisen kurinalaisesti toimiva luokka muodostettua?

Ammattiylpeys on yksi koko toiminnan onnistumisen kulmakiviä. Opettajan tulee olla sen verran alastaan innostunut, että hän osaa olla ylpeä omasta ammattitaidostaan. Kun opettajalla on selkeä osaaminen opettamastaan alasta, hänen on kohtuullisen helppoa saada alasta kiinnostuneet nuoret mukaansa toimintaan. Oikeanlaisen, mutta riittävän ammattiylpeyden voi luoda vain toimimalla itse työsalin puolella jatkuvasti esimerkkinä ja kannustaen. Siinä vaiheessa kun opettajan omat haalarit alkavat tomuttua kuukausikaupalla kaapin pohjalla, on erittäin suuri vaara menettää oppilaiden ammatillinen arvostus.
Opettajan tulee pukea haalarit ylleen riittävän usein ja myös tarttua toimeen.
Esikuva 
Varsinkin alkavia luokkia opettaessa on osattava näyttää itse esimerkkiä ammatin harjoittajasta. Jos opettaja viihtyy liikaa työsalin ulkopuolella alkuviikkoina, voi olla erittäin vaikeaa saada myöhemminkään otetta ryhmästään. Meillä käytössä oleva vertaisoppimismenetelmä luo esikuvia myös vanhemmista opiskelijoista. Tutorina toimivat oppilaat näyttävät omalla toiminnallaan tekemisen mallia nuoremmille.
Marika ohjaa Tonia lakkaustilanteessa toimien samalla ammatillisena esikuvana.
Opettaja vai ihminen?
Tärkein viimeiseksi; Opettajan pitää olla vanhempi ammatin osaaja, oppilaitaan kokeneempi ihminen työssään. Liian usein näkee opettajia, joiden opettajuus on noussut heidän ammatti-identiteetin yläpuolelle. Tämä tarkoittaa useimmiten myös opettajan oman näkemyksen muuttumista, eli opettajuus onkin hänen arvoasteikollaan korkeammalla kuin ammatti jota hän opettaa. Tässä vaiheessa nuoret joiden monen toiveammatti on juuri se mitä he ovat lähteneet opiskelemaan, huomaavatkin opettajan arvostavan omaa opettajan identiteettiään enemmän kuin heidän toiveammattiaan. Tällöin opettaja ei enää profiloidukaan opettamansa ammatin osaajaksi vaan "vain" opettajaksi oppilaan näkökulmasta.
Tässä kuva josta henkii oikeanlainen ammatti-identiteetti. Tähän ei päästä jos opettaja arvostaa opettajuuttaan enemmän kuin omaa ammattialaansa....

Tämän ajatuksien virran on tarkoitus herättää opettajissa vähän itsetutkiskelua, sillä noiden kolmen edellisen kappaleen sisältö vastaa suppeasti kysymykseen "miksi meillä on niin hyviä oppilaita."

perjantai 11. toukokuuta 2012

Jyväskylässä Kiltakouluja esittelemässä

Vietin pari päivää Jyväskylässä "nettihörhöjen" seminaarissa eli Nappiparisto-hankkeen järjestämässä Oppimisympäristökehittäjien ja IT-osaajien yhteisseminaarissa.

Keskiviikkona tilaisuus alkoi Sanna Brauerin ja Minna Taivassalo-Salkosuon avauksella. Verkostoituminen oli päivän teema, kannattaa tutustua mahdollisimman moneen uuteen toimijaan jos mahdollista.
Sanna ja Minna avaamassa tilaisuutta.
Karkasimme Hannun kanssa virallisesta ohjelmasta poiketen tutustumaan paikalliseen maalialan yritykseen. Pintakilta Originalin yhteistyökumppani SP-Automaalit kutsui meidät tutustumaan uuteen Jyväskylän toimipisteeseensä.
Veini Pirttilahti SP-Automaalit Oy:stä esitteli meille uutta myymäläänsä. Hannu Waltzer mietteliään näköisenä..  

Keskiviikkoiltana oli sisävesiristeilyn vuoro. Laivalla jatkettiin kehittämistä iltapalan merkeissä tutustuen samalla uusiin kontakteihin.
Yllättävän isoja laivoja sisävesiristeilyä ajatellen... Satamassa tuuli kovasti, mutta itse risteilyllä tuulta ei edes huomannut...
 Parasta antia olikin juuri tutustuminen ja tiedon jakaminen eri hanketoimijoiden kesken; saldona reissusta taitaakin olla pari erittäin varteenotettavaa uutta Kiltakoulut-toimijaa sekä jonkinasteinen tyydytys siitä että olemme onnistuneet jotenkin toimimaan seminaarissakin toivottujen periaatteiden mukaan.

Oli hienoa nähdä taas tuttuja toimijoita sekä tutustua muutamiin uusiinkiin.

Torstai
Kiltakoulut ja Pintakilta olivat hienosti esillä taas kerran, suurkiitokset Salon BisnesKillalle."JoRi"Johanna Rintanen ja "Hirvoska" Marja-Liisa Hirvonen  laittoivat taas markkinointikoneensa käyntiin, ja tunnelma nousikin heti kattoon.Mukana oli ensimmäistä kertaa myös Pintakilta Tampereen Hannu Waltzer estradilla unohtamatta Kiltakoulut-projektipäällikköä Anu Konkarikoskea.  Anu piti huolen esityksemme etenemisestä laajemmassa mittakaavassa aikataulutuksen puitteissa, mikä olikin tarpeen sillä Salon Bisneskillan sekä Pintakiltojen markkinointikonetta ei ihan helpolla hiljennetä kun vauhtiin päästään......
Tässä vaiheessa Anu esitteli vielä "sivistyneesti" Kroy-Troy-hanketta... Pienten teknisten ongelmien jälkeen pyysimme lavalle vielä salolaisetkin, tuntui että tunnelma nousi heti kun Bisneskiltalaiset saatiin mukaan puhumaan Kiltakouluista.(kuva Nappiparisto)
Kaiken kaikkiaan Kiltakoulut-toiminnan kannalta hedelmällinen seminaari/yhteistyötilaisuus, kiitokset Nappiparistolle ja Henry Paanaselle kutsusta esittäytymään myös Jyväskylän Verkko-opettaja-päiville.(Tilaisuus muuttui yhteistilaisuudeksi torstai-iltapäivänä, Kiltakoulut sai näin suuremman kuulijakunnan.)

maanantai 7. toukokuuta 2012

Lumet sulivat, moottoripyörän maalaus jatkuu...

Onneksi asiakkaani on kärsivällistä tyyppiä, sillä pyörällä ei ole kiire.
Mutta asiaan, pyörän osiin ruiskutettiin seuraavaksi pohjasävy, joka on sopiva kuvioiden hahmottelua varten. Maalina käytän Spies Heckerin HI-Tec vesivärejä. Päätin lisätä ensimmäiseen maalikerrokseen kovettajaa, jolloin itse erikoismaalausten tekemiseen jää enemmän aikaa.
Maali tulee aina laskea sihdin läpi, tässä tapauksessa maalin seassa olevat epäpuhtaudet näkyvät erittäin hyvin..
Pääsävyksi valikoitui violetti, joka on itse sekoitettu sinisestä, violetista, valkoisesta ja mustasta. Tein maaliseoksen tilavuusmitoin tikkua apuna käyttäen, kovettajaa seokseen lisättiin 10 % käyttöteknisen tiedotteen ohjeen mukaan.
Vesiohenteinen maali muuttaa sävyään kuivuessaan. Tankissa näkyvät tummemmat laikut ovat kuivempia kohtia. Vesiohenteiset maalit vaativat hieman pidemmän haihdutusajan kuin liuotinvärit, mutta toimivat erittäin hienosti myös poikkeukellississa maalausolosuhteissa.(vrt. ruiskumaalauskammio-hallitila)
Ennen erikoismaalausten aloittamista hioin tankin ja muut osat P800 pehmeäselkäiselle hiomapaperilla, jolla varmistetaan maalin ja lakan tarttuvuus. Asensin myös kromiosat paikalleen jotta voin piirtää niiden rajat tankkiin ennen maalaamista vesiohenteisella kynällä.
Takalokasuojan kierteet avattiin vielä varmuuden vuoksi ennen erikoismaalausta, kollegani Jan Toivonen otti kierteiden puhdistuksen tehtäväkseen kokeneena motoristina.
Kuviot hahmotellaan ensin kynäruiskulla suoraan pintoihin.. Tässä ensimmäinen hahmotelma tankista...
Pyörä valmistunee toukokuun aikana, tankin yläosaan on tarkoitus maalata samuraimiekat ristiin, poskiin tulee liekehtivät japanilaiset kirjoitukset ja eri kuvia erottaa maalatut metallipannat valmiissa työssä.