perjantai 30. syyskuuta 2011

Opetushallituksessa kuunteluoppilaana

Sain kutsun ammatillisen koulutuksen oppimisympäristöjen kehittäjien tapaamiseen pari viikkoa sitten. Oli tarkoitus pitää esitelmäkin ja osallistua keskusteluun tämän jälkeen. 


 Olin ollut torstai-iltana jo yhdessä ko. tapahtumaan liittyvässä kokouksessa ravintola Loisteen kabinetissa ja tutustunut hankkeiden järjestäjien ydinporukkaan. Suurin yllätys oli porukan rentous, koulumaailman hieman jäykähköönkin ilmapiiriin tottuneelle sosiaalisen median toimijat erottuvat kyllä edukseen vaikka itse sanonkin. Eivät vaan ensin tunnistaneet minua, kun ovat tottuneet näkemään aina haalarit päällä...
Iltatilaisuudessa tarjoiltu jälkiruoka ansaitsee vähintäänkin kuvan tähän blogiin, annos oli erittäin maukas ja hyvän näköinen. Musta kastike on lakritsahyytelöä.... Joo, en malttanut olla maistamatta ennen kuvan ottamista.....

Lievästi jännittikin vähän kun aamusta starttasin Hiacen nokan kohti Helsinkiä. Yritin varata riittävästi aikaa matkaan, joten lähdin pari tuntia ennen tapahtuman alkua liikenteeseen. Kävin ostamassa aamukahvin Riihimäen Nesteeltä mukaan....
Mittarissa satakymmenen, todellinen vauhti autovanhuksella varmaankin satasen korvilla... Onneksi tämä puhelimen kamera on sen verran pieni ja helppo viritellä kuvan ottamista varten että vaaratilannetta ei syntynyt... Paitsi ehkä aamukahvin juomisesta satasen vauhdissa...
 Kun sain aamuruuhkassa seisomisen jälkeen auton vihdoin parkkihalliin ja tavarat kainaloon suuntasin Opetushallituksen tarunhohtoista rakennusta kohti. Olin varautunut normaaliin helsinkiläiseen meri-ilmastoon talvisella pilottitakilla, joka olikin sitten ilmeisen väärä valinta kun jo parin korttelin jälkeen hiki valui ohimoilta.. Saattoi tosin olla tuskan hikeäkin, sillä en ole aikaisemmin kävellyt tätä reittiä. Vihdoin sain näkyviin päämääräni.
Opetushallituksen rakennus kimaltelee syysauringon loisteessa.
Heti perille päästyäni löysin uusia "vanhoja tuttuja" ja päivä menikin mukavasti kuulumisia vaihdettaessa sekä hankkeiden kuvauksia katsellessa. Oma vuoroni esitellä Pintakiltaa tuli melko aikaisin, heti puolen päivän jälkeen. Pintakiltaa esiteltiin ohimennen jo aikaisemmin, Sanna Brauer nosti Pintakillan esille omassa puheenvuorossaan. Kun oma vuoroni sitten tuli, napsautin esitykseni pyörimään ja selvitin samalla miten olemme oppilaiden keralla sosiaalisen median käyttämiseen päätyneet.
Tässä itse kerrankin melkein asiallisena, kuvan otti Antti Voutilainen
 
Tästä linkistä voi katsoa mitä halusin kokousväelle kertoa...

Hauskana yksityiskohtana eräs esitelmöisijöistä ihmetteli miten opetushallitus on voinut laittaa Uno Cygnaeuksen patsaan katsomaan nurkkaa kohti. Asiaan tuli saman tien korjaus kun Minna Taivassalo-Salkosuo käänsi patsaan katseen kohti yleisöä.
Minna käänsi Unon tarkastelemaan yleisöä.
Päivä oli mielestäni onnistunut ja oli todella hauska tavata muita "hulluja" sosiaalisen median soveltajia. Mieleen jäivät muista hankkeista eritoten Virtuaalibaari ja Virtuaalinavetta, 3D käyttöliittymän kehittäminen, Pelien käyttäminen opetuksen apuna ja Nappiparisto joka koordinoi näitä kaikkia hankkeita. Ilman omien oppilaideni upeaa suoritustusta blogien parissa tuskin olisin ollut puhumassa tässä tilaisuudessa.

Kiitos heille joille se kuuluu eli oppilailleni!

lauantai 24. syyskuuta 2011

Pohdintaa opettajan työnkuvasta

Yleensä olen jatkanut vielä toisenkin jakson uusien ykkösten kanssa heti perään. Nyt sosiaalisen median tullessa vahvasti mukaan opetukseemme viime vuoden alussa haluamme kokeilla onko blogeista ja wikistämme hyötyä työssäoppimisen valvonnassa, joten saan kakkosluokan ohjattavakseni kollegani Jan Toivosen toimiessa ykkösten kanssa tulevan jakson.

 Suurin eroavaisuus aikaisempiin vuosiin on ollut sosiaalisen median käyttäminen opetuksen apuna. Yllättäen lähes kaikki uudet ykkösen oppilaat ottivat blogit omikseen. Toinen huomionarvoinen ajatus on, että vihkoihin kirjoittamistakaan ei kannata hylätä täysin. Tärkeimmät ammatin perusteet tullaan kirjaamaan paperille edelleenkin.
Oppilaiden ja opettajien oma nettisivusto
Sosiaalinen media opetuksen apuna on tuonut mukanaan pienen julkisuudenkin osastollemme; Meillä käy viikoittain erilaisia ryhmiä tutustumassa toimintaamme, jotenkin koen että opiskelijamme ovat omalla tavallaan mukana positiivisessa mielessä tässä toiminnan esittelyssä. Joku vierailjoistamme kysyikin; "Näyttelevätkö oppilaamme vieraiden aikana, kun teoriatunnilla viitattiin puheenvuoroja halutessa sekä oltiin muuten hiljaa kuunnellen. Työsalin puolella pyrittiin tekemään harjoitustöitä itsenäisestikin."

Aina ei ole Corvettea kiillotettavaksi, mutta opettajan tulee pohtia myös harjoitustehtäviä, ovatko ne motivoivia ja ajanmukaisia?

Pohdin jälkikäteen kysymystä, sillä eikö koulussa juuri pidäkin olla teoriatuntien aikana työrauha kaikilla? Meillä lähdetään opetuksen suunnittelu siitä olettamuksesta että oppilaat ovat hiljaa kun opettaja puhuu ja viittaavat kun haluavat puheenvuoron. Tiedän kyllä että ihan joka opettajalla ei vastaavaa auktoriteettia ole oppilaisiinsa, mutta tämä on se kaiken opetuksen tai oppimisen perulähtökohta mielestäni. Jos oppilaat eivät kuuntele opetusta, on puhe silloin turhaa. Mielestäni opettajan työn kuvaan kuuluu varmistaa että oppi menee perille. Pelkkä asian puhuminen luokan edessä oppilaiden tehdessä mitä haluavat ei ole opetusta vaan jotain ihan muuta.

Tässä lisäpohdintaa sosiaalisesta mediasta opetuksen apuna

lauantai 17. syyskuuta 2011

Kynäruiskulla joulupuuhiin jo nyt

Joku saattaa ihmetellä milloin joulukorttien kuva-aiheita maalataan. Itse maalaan jouluaiheita ympäri vuoden, johtuen toisesta työstäni opettajana. Ihanteellisin aikahan olisi joulun alla...
Onneksi tulevan joulun kortit ovat jo valmiit, luultavasti painettunakin. Vaikeinta on keksiä samasta aiheesta joka vuosi jotain uutta maalattavaa, joten pidänkin kameran valmiina pitkin vuotta maalausmalleja ajatellen.
Joulukorttejani voi käydä katselemassa lähemmin Korttituotteen sivuilta.
Sarjan kuvien tulee sopia hyvin yhteen, vaikka jokainen korttihan menee yleensä eri vastaanottajalle...
Tässä hillitympää sinistä sävyä, henkevämmiksi tarkoitetut korttimallit eivät saa olla liian värikkäitä.
Alemman korttisarjan sävyt ovat lähempänä maalausta, mutta jos katsot tarkkaan kuvia niin löydät yhden saman kuva-aiheen molemmista sarjoista. Kun kustantajani tilaa kuva-aiheita kortteja varten, pitää aina muistaa että maalaus ei ole vielä valmis kortti vaan kuvankäsittelijä, AD,(Terveiset Eltsulle jos tätä luet, olen ollut ahkera tänä viikonloppuna:-)) viimeistee maalaukset painovalmiiksi korteiksi. Näin ollen taiteilijan ja AD:n tulee tehdä tiimityötä jolloin päästään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.
Joskus AD saattaa muuttaa hieman korttia saadakseen sen sopimaan paremmin sarjaan. Vihreäsävyinen revontuli-kortti on saanut sinisen häivytyksen reunoihinsa, kuten kaikki muutkin kuva-aiheet.

Itse asiaan, korttisarjan maalaus alkaa... 
....aina siis aineiston hakemisella. Maalaan korttisarjat 4 tai 8 aiheen sarjoissa. Nyt aloitin 4 kortin sarjan tavoitteena saada kuvattua jokin jouluun liittyvä esine tarkemmin(esim lyhty jonka sisällä kynttilä) taustan ollessa hieman vähemmällä huomiolla.


Samalla kun pohdiskelen aiheita, käyn välillä tekemässä pohjustavat työt maalaamon puolella; 
Pohjustan maalattavat levyt ja asettelen ne maalausta varten puhtaan peitepaperin päälle. Nykyisillä vesiohenteisilla maalattaessa on erittäin tärkeää pestä maalauspohjat ennen hiontaa sekä liuotin- että vesiohenteisella rasvanpoistoaineella ennen hiontaa. Hion molemmin puolin pinnatut MDF-levyt P400 hiomapaperilla, jonka jälkeen tarpeen vaatiessa viimeistelen taulunpohjat P800 hiomapaperilla. Molemmat hionnat suoritetaan kuivahiontana. Tämän jälkeen levyistä poistetaan irtopöly. 
Oikean sinisen sävyn sekoittaminen tapahtuu aina "silmämääräisesti". Vesiohenteisia sävyjä sekoittaessa pitää muistaa että sävy tummuu melkoisesti kuivuessaan, samoin kuin violetti pigmentti jota lisäsin sävyyn ei näy tässä vaiheessa juurikaan....

Vesiohenteinen maali tulee aina ennen ruiskuttamista laskea sihdin lävitse(125). Kuvasta voi havaita kuinka paljon "roskia" vesiohenteinen pigmentti sisältää.
Vesiohenteisen maalin etuihin kuuluu riittoisuus, näihin neljään taulunpohjaan kului alle 60 grammaa ruiskutusvalmista maalia.
Aikaisemmin mainitsin kuivumisen yhteydessä tapahtuvasta sävyn tummumisesta. Kuten kuvasta näkyy, sävy muuttuu melkoisesti kuivuessaan.
Tarkoituksena olisi päästä jatkamaan maalaamista jo parin kolmen tunnin päästä pohjaamisesta. Ainoa huono puoli vesiohenteisiin maaleihin siirtymisessä on näiden haihdutustaukojen pituuden kasvaminen, mutta toisaalta silloin tätäkään blogipäivitystä ei välttämättä olisi tullut kirjoitettua.

lauantai 10. syyskuuta 2011

Oppilaiden motivoinnista

Koulujen alkamisesta on noin kuukausi joten uusi ykkösluokkamme on ehtinyt jo käydä taloksi.
Meillä on tämän oman 7 vuoden opettajanurani aikana käynyt erittäin hyvä onni oppilasvalintojen suhteen, sillä yhtäkään ns. huonoa luokkaa ei ole valikoitunut linjallemme. Nykyinen uusi ykkösluokkamme ei ole tässä suhteessa poikkeus, päinvastoin opettajana on ollut ilo seurata ryhmän intoa ja tahtoa alan työtehtäviin.
Sade ja Salla irrottavat Corveten konepeittoa Matin ja Miikan toimiessa apulaisina ja Miika taisi hoitaa ns. ruuvaamisenkin.
Ehkä suurin syy oppilaidemme viihtymiseen on tapa jolla opetamme; Teoriaosuudet pilkotaan sopiviksi paloiksi, joiden jälkeen pyritään tekemään samoja asioita työsalin puolella heti teoriaosuuden jälkeen. Oppilaiden olisi tarkoitus itsenäisesti vielä tutustua aiheeseen kotona, jonka jälkeen heidän tulisi vielä (vapaaehtoisesti) blogittaa tekemisestään.  
Tässä linkkejä muutaman uuden ykkösluokkalaisen blogituksiin;

http://juliankoulublogi.blogspot.com/

http://venomsartwork.blogspot.com/

http://sonjapainting.blogspot.com/

http://eer00.blogspot.com/

http://raipsutp.blogspot.com/

Toinen motivointiin vaikuttava seikka on suhtautumisemme nuoriin, emme pidä heitä aikuisen kokoisina lapsina vaan nuorina aikuisina. Itse pyrin olemaan opettajana toimimisen ohella myös ns. vanhempi maalari, joka enemmänkin ohjaa ja opastaa nuorempia maalareita. Tämä mestari-oppipoikamalli antaa myös nuorelle oppilaalle enemmän tilaa toteuttaa itseään ja rohkeutta kysellä opetuksen sisällöstäkin. Tärkeintä opiskelijalle on kysyä kysymys "miksi ?". Tämä tärkeä kysymys nimittäin kehittää myös opettajaakin, sillä aloittelevan pintakäsittelijän kysymykset saavat usein pitkäänkin maalanneen katsomaan työtään eri näkökulmasta, joskus jopa oppimaankin jotakin!

lauantai 3. syyskuuta 2011

Nettipätemistäkö nettimonstereilta?

Olen aika aktiivisesti seurannut erilaisia sosiaalisen median foorumeita puolisen vuotta KroyTroy-projektiin liittymisen myötä.
Yksi mielenkiintoinen(ja huolestuttava) seikka ihmisten käyttäytymisessä on alkanut näkyä, sillä olen pistänyt merkille miten osa ihmisistä harrastaa netissä pätemistä.(kuten ehkä itsekin näillä blogahduksilla...)

Kuitenkin tämä nettipäteminen menee siinä vaiheessa kovasti metsään kun oma mielipide alkaa häiritä esimerkiksi kehittäviksi tarkoitettuja sivustoja. Osa keskustelijoista kertoo jostakin tekniikasta tai laitteesta, jota ovat käyttäneet tai haluaisivat käyttää, pyytäen josko muilla olisi käyttökokemuksia.
"Nettimonsterit" murskaavat muiden mielipiteitä kuten tämä monsteri muita autoja...

Nettimonsterit, yleensä kovin agressiiviset oman agendansa levittäjät kääntävät keskustelun joko täysin sivuraiteelle tai sitten haluavat erittäin fiksuilla, harkituilla akateemisiksi tarkoitetuilla paheksuvilla kommentoinneillaan pudottaa pohjan koko keskustelulta.(esim. laite- ja ohjelmistosodat, joissa haukutaan isoja yhtiöitä riistämisestä ja ties mistä. Samalla tekopyhästi peräänkuulutetaan moraalia jonka mukaan kärjistäen kukaan opetusta työkseen tekevä ei saisi hankkia parempia välineitä kuin se heikoin nimittäjä, eli peräkylän ala-aste joka on lakkauttamisuhan alla...)
Tästäkin pitäisi varmaan tehdä toimiva moottori tämän yllämainitun ajatusmallin mukaan...
Nämä "nettimonsterit" ovat usein hyvin koulutettuja sekä erittäin sanavalmiita. Usein heidän argumentoinnistaan voi bongata erittäin narsistisia piirteitä. Vaarallisinta taitaa olla näiden henkilöiden nettiyhteisöiltä hamuama hyväksyntä, jota saadakseen heidän pitää muuttua koko ajan agressiiivisimmiksi, jotta ihailijajoukko(tykkää nappi) saadaan pidettyä tyytyväisenä ja mukana. Nämä yksilöt harvoin tuottavat mitään järkiperäistä aineistoa mutta mielellään kyllä kommentoivat ja ampuvat tuotteliaampien ideoita alas.... Anteeksi etukäteen jos herätin jonkun monsterin!!!

perjantai 2. syyskuuta 2011

Quick Read-systeemistä

QR-merkinnät alkavat olla melkoisen yleisiä. Niitä näkee jo pankkien lapuissakin viivakoodin rinnalla sekä leffajulisteissa ja mitä yllättävimmissä paikoissa.
Olemme miettineet miten QR- systeemiä voisi parhaiten hyötykäyttää oppilaiden opetuksessa. Alkukesästä ajattelin tekeväni systeemistä jotakin elämää suurempaa, mutta huomasin nopeasti että normaali linkitys toimiii monessa asiassa paremmin. Ajattelin ohjaavani parin blogitushaluisen oppilaan vapaaehtoista kesätoimintaa jotenkin QR-koodien avulla, mutta tajusin onneksi itsekin että on huomattavasti helpompaa lähettää sähköpostilinkkejä kuin tulostettuja papereita joita oppilaat sitten joutuisivat lukemaan omilla laitteillaan ennen kuin linkki aukenee....

Onneksi kuuma kesä poltti mielestä moiset älyttömyydet kokonaan. Syksyn tullen todellista hyötykäyttöä mietittäessä olemme päätyneet laittamaan huolto-ohjeita ja käyttöohjeita koodien taakse työsalissamme. Päivitämme pikkuhiljaa Pintakilta-sivustollemme eri laitteiden sekä työkalujen käyttöohjeita, joista tehdään web-linkkejä koodien avulla tähän tyyliin;

Kokeilin muutamaa erilaista QR-koodigeneraattoria ja pidin itse eniten yksinkertaisesta QuickQR-ohjelmasta jota käytetään nettiselaimella PC:n ruudulta. Systeemi on selkeä käyttää mobiilisovelluksiin verrattuna ja mikä tärkeintä ilmainen ilman pomppivia mainosikkunoita.(Tosin QuickQR ei tunnista skandeja vaan vääntää niihin kiinalaisen näköisiä koukeroita linkkiin...) Samsung-puhelimessani suosin niinikään ilmaista QuickMark-nimistä sovellusta, sietäen pienen mainosbanderollin ohjelman auetessa.

Päivittelen käyttökokemuksia kunhan saamme homman kunnolla toimimaan. Pitää yrittää käyttää maalaisjärkeä tässä, että ei lähde keksimään pyörää uudestaan....