Vauhtiviiikko sekä Kiltakoulut-seminaarissa Tampereella

Joni vauhdissa...

Olin muutaman opiskelijan kanssa Kiltakoulut 1. vaiheen päätösseminaarissa Tampereella viime viikolla. Oikeastaan koko viikko meni vauhdilla, sillä olin oman luokkani kanssa vain maanantain, Juha Viljamaa tuurasi loppuviikon.
Maanantaina sain seurakseni opeparin, Ari Kedonperän Kiipulan ammattioppilaitoksesta. Oli mukavaa kuulla kommentteja ja huomioita omasta opetuksesta. Tiistai ja keskiviikko meni aikuiskoulutuksen parissa, kävimme Arin kanssa tiistai-iltana pitämässä esitelmän opettajaoppilaille HAMK:ssa Sanna Ruhalahden kutsumana. Pintakilta-oppimisympäristö sai positiivisen vastaanoton heiltä.

Tiistaina aloitimme teorialla kynäruiskujen huollosta ym. Opiskelijat jakautuivat kahteen ryhmään, pinstriping-ja kynäruiskutiimeihin. True-flames oli kynäruiskuryhmän aiheena, ja ohjasin itse kynäruiskuryhmää, jonka tutorina toimi Raisa Saloniemi. Hän vastaa myös erikoismaalaustilan siisteydestä.

Joni Koivulahti, ykkösluokan nopeutettu opiskelija toimi aikuisten Pinstriping-osuuden ohjaajana. 

Joni on straipannut puoliammattilaisena jo kolmen vuoden ajan. Kiltakoulumainen opetustapa nostaa jo olemassa olevat osaamiset vertaisoppimisen kautta muidenkin ulottuville. Kiitos Joni hyvästä ohjauksesta! Harmillisesti en ehtinyt ottamaan paljoakaan kuvia kynäruiskumaalaus-opetuksesta, mutta tässä anti lähipäivien tekemisistä:

Jenni Lönnblad ja ensimmäinen liekkimaalaus...

Ammattitutkinto-opiskelijat straippaamassa, Ville, Marika ja Hellu.

Perustutkintolaisia mukana... Petri, Heidi, Mikko ja  Bodo

Opikelijoiden blogeista löytyy enemmän asiaa erikoismaalauksesta:
http://jennilonnblad.blogspot.fi/
http://paintintheass86.blogspot.fi/
http://johnnyspinstriping.blogspot.fi/2013/09/erikoismaalauspaiva-2.html
http://molsaheidi.blogspot.fi/
http://heisuu.blogspot.fi/

Joni straippasi Vuoden kilta 2013 kylttiin Asentajakillan logopalkin ja koristeli kyltin luovutuskuntoon.

Todella upea tuo Asentajakillan logo, yläpalkki maalattu siveltimellä...

Torstaina lähdimme Tamperetta kohti, opiskelijat "Tikrulla" eli Pintakillan omalla Nissanilla. Itse tulin Pintakilta-ATTO-opettajan, Anneli Vaasvainion kanssa omalla autolla, koska halusin päästää opiskelijat heti virallisen ohjelman jälkeen kotiin. Mukaan valikoituivat Osku, Anu ja Jori.(Jori teki aamulla nopean päätöksen, sillä kysyin kuka lähtee ja hän viittasi ensimmäisenä...)

Tikrusta ja Pintakiltalaisista tehtiin näköhavainto pari viikkoa sitten Salossa, sillä Keikkailijat suunnittelivat ja leikkasivat Asentajakillan kyltin. Pintakiltalaiset sitten viimeistelivät sen luovutuskuntoon....

Perille päästyämme alkoi melkoinen sutina, oppilaamme pystyttivät Pintakilta Tampereen työsaliin infopisteen, jossa he esittelivät Pintakillan toimintaa. Samaan aikaan Tampereen osasto näytti käytännössä miten maalataan ja lakataan. Itse pidin pienen puheenvuoron pelillisyydestä opetuksessa. Päivään mahtui monen eri Kiltakoulun toiminnallista esitystä ja näyttikin, että seminaarivieraat viihtyivät. Pintakillan taustavaikuttajat olivat myös hyvin esillä; Pintakillan oranssia vilkkui siellä täällä.

Anu Konkarikosken avajaissanat. Eturivissä Oulun Kiltakoulutoimijat, Sanna Brauer, Tapio Patrikainen ja Ville Bräysy

Asentajakillan esitys menossa, Tapio Hanhilammi kertoo opetusmenetelmistään.

Sanna Brauer, yksi Pintakillan vankoista tukijoista. Sanna teki Pintakiltaa tunnetuksi alkuvaiheessa. Kiitokset Sannalle vielä kerran!

Lisää Pintakillan taustajoukkoja, Anne Rongas ja Keijo Hakala, jotka omilla panoksillaan ottavat osaa Pintakiltamallin kehittämiseen lähes joka viikko. Mika Heinonen ja Petri Karisma ylläpitävät Metallikiltaa.

OPH:n Minna Taivassalo-Salkosuo puhui seminaarissa.

Salon visualistien osasto, taustalla Korikillan Sami Ruotsalainen ja korikiltalaisia.

Oulun Prosessistars-killan opettajanasu. Punainen takki näkyy hyvin työsalissa, tutoreillekin on oma värinsä.

Puukillan Ville Bräysy kertoo asiakastöiden haasteista oppilaitoksessa. Taustalla Pintakillan opiskelijat odottavat oman esityksensä alkua.

Sain kunnian luovuttaa Asentajakillalle Vuoden Kilta-palkinnon. Onnittelut asentajille!

Asentajakilta on tehnyt hienon työn, Tapio Hanhilammi ja opiskelijat ovat tunnustuksensa ansainneet!

Kyltti uusien omistajien hallussa...

Tikru Tampereen Pintakillan työsalissa...

Iltatilaisuudessa vaihdoimme kuulumiset. Pääsin ajamaan takaisin kotia kohti yhdeksältä, pysäköintisakkoa rikkaampana.(Taitavat kerätä siihen tunneliin varoja...) Kokonaisuutena päivä oli erittäin antoisa, oli mukavaa tavata muita kiltalaisia kasvokkain ja huomata Kiltakoulut-hankkeen vahvuus taas kerran:

“Yhteistoiminnallista, innostavaa, sosiaalisen median ja livetapaamisten kautta tapahtuvaa alati muuttuvaa oppimisympäristöjen ja opetusmenetelmien kehittämistä hyvässä seurassa, ollen enemmän kuin osiensa summa aktivoiden opiskelijat ja opettajat puhaltamaan samaan hiileen elinikäisen oppimisen, tutkimisen, ryhmäytymisen projektien ja positiivisen energian kautta ylittämään itsensä.”

Tulilinnun maalausta

Tulilintu on sellaisenaan kohtuullisen helppo maalattava. Lisäsin vähän vaikeusastetta true-flames menetelmän yhdistämisellä lintulogoon. Onko tämä nyt sitten "FlameBird" Firebirdin sijaan??
Aluksi printtasin mallikuvan siinä koossa, missä asiakas sen halusi konepeittoon. Koska käytettävissä on vain A4-tulostin, niin kasasin kuvan useammasta tulosteesta.

Tässä tuloste aseteltuna paikalleen, jotta tilaajakin näkee mitä peltiin on tulossa...

Piirsin kotkan ohuelle paperille, josta tein sablonan käsin leikkaamalla...

Seuraavaksi ruiskutin valkoisen kotkahahmotelman sablonan läpi...

Kynäruiskuhahmotelma tehtiin vielä konepeiton ollessa kiinni autossa....

Onneksi auton omistaja, velipoika Pepe tuli piipahtamaan, niin saimme nostettua pellin maalaustelineelle. Kuvien maalaamisen yksi tärkeimpiä asioita on työasennon ergonomisuus. Pontiacin keula on niin matalalla, että konepeittoa olisi saanut maalata selkä mutkalla.

Liekkisablonat ja mallikuva. Olen itse tehnyt sablonat jo aikaisemmin. 

Liekkien maalaus alkaa ns. taustaliekin maalamisella, eli oranssinpunainen liekki joka on liekkikuvion taustalla maalataan ensin... 

Taustaliekki valmiina. Lisäsin tässä vaiheessa vähän kontrastia kotkakuvioon, sekä varjostin taustaliekkiä vähän irrottaakseni sen punaisesta perusväristä.

Keltainen liekki maalattuna. käytän mallikuvana aitoja liekkikuvia.

Kuvio viimeistelyä vaille. Liekkien saaminen tarpeeksi kirkkaiksi on ensiarvoisen tärkeää, jotta lopputulos on  silmään sopivan näköinen.

Käytin kaksi kokonaista päivää liekkilinnun tekemiseen, joten täytyy myöntää että kuvio oli melko kovatöinen. Huomiselle jäikin enää "FlameBirdin" viimeistely ja konepeiton lakkaus. Ihan mukavan piristävä projekti näin kesäloman loppupäiville....

Kuumia kuvia paukkupakkasessa

Ulkona paukkuu kolmenkympin pakkanen, joten on sopiva sää alkaa maalaamaan liekkikuvioita. Teon alla on moottoripyörän osat joita olen maalannut vähän pidemmän aikaa jo.
Päätin muuttaa liekkimaalausteni perustekniikkaa vähän, johtuen keltaisen väripigmentin vihertävästä sävystä. Yleensä hahmottelen liekkikuviot valkoisella, jonka jälkeen jatkan kuultavilla keltaisilla sekä punaoransseilla sävyillä. Nämä nykyisin käyttämäni värit ovat sen verran paremmin peittäviä, että keltainen häivytyskerros muuntaa mustankin sävyn vihreäksi erittäin helposti.

Mukavan rapeasta kelistä kertoo vesiohenteen olotila, kiinteä kun pitäisi olla nestemäinen.... 

Onneksi vesiohenteiset maalit ovat olleet koko ajan sekoittimessaan lämpötilan ollessa viiden asteen paremmalla puolella, sillä lattian rajassa säilöminen olisi johtanut koko maalivaraston uusimiseen....

Kuvassa lokasuoja liekkimallikuvien keskellä. Vasemmalla perinteisesti aloitettu tankin kuviointi. Värjäsin reilusti taustaa punaoranssiksi.

Tässä poiketaan tavanomaisesta(käyttämästäni) liekkimaalaustekniikasta; Otin oranssinsävyisen maalin suoraan taustaliekin maalaamista varten välttääkseni vihertymistä valmiissa työssä.

Ennen keltaisen sävyn ruiskutusta lisäsin tummanpunaista oranssinsävyllä maalaamani "taustaliekin" reunoille. Sävytin liekkeihin soveltuvan vaaleankeltaisen hahmotteluväriksi normaalisti käyttämäni valkoisen sijaan.

Valmis liekkikuvio. Tein lopuksi hehkuvan keltaiset paikat ensin valkoisella, jonka jälkeen häivytin yli kirkkaan keltaisella. Näin pystyin eliminoimaan vihertävän sävyn kuviosta, vaikka siinä on erittäin suuria sävynvaihteluita kirkkaasta keltaisesta mustaan.

Marhed Scania, pohjamaalauksia ennen varsinaista erikoismaalausta

Kun kaikkiin muoviosiin oli saatu pohjustukset tehtyä aloitin varsinaisen pintakäsittelyn.
Otin ensin käsittelyyn kulmapalan sisäpuolelle tulevan ilmanohjaimen. Yleensä puolikiiltävät- tai mattapinnat ovat haasteellisia tehtäviä; tavanomaisella automaalilla tehtäessä pintaan ruiskutettava maalimäärä ratkaiseen kiiltoasteen osittain. Käytin SEM:n Hot Rod Black:a, koska sillä voi melkoisen huoletta ruiskutella aina takuuvarman, silkinhohteisen pinnan ilman että tarvitsee pelätä liikaa kiiltoa.

Lähikuvaa valmiista pinnasta.

Maali ja maalauskohde valmiina. Hot Rod Black toimitetaan oikeassa suhteessa toisiinsa nähden olevissa astioissa jos ei jostain syystä muista seossuhdetta 4:1:1.... Sitä saa tilattua halutessaan SP-Automaalit Oy:sta, Hyvinkäältä tai Jyväskylästä.

Seuraavaksi maalasin kulmapalan taustan. Scania maalattiin alunperin näyttelyautoksi, joten kaikki keulan osat maalattiin molemmin puolin. Käytin perusvärinä Spies Heckerin vesiohenteista HiTEC-maalia jonka päälle ruiskutin yhden reilun kerroksen lakkaa.

Tausta valmiina. Huomaa että jätin ulkopuolen suojaamatta, näin sain varsinaisen erikoismaalattavan pinnan hiontaan "tarkastusväriä", eli ohuen sumun tummaa lilaa vaalealle pinnalle jonka avulla ulkopinnan virheet tulevat hiottaessa helpommin esille.

Hion koneella pehmeäselkäisellä P800 hiomalaikalla osan ennen maalausta.

Uudessakin osassa voi olla pieniä virheitä, tämä kulma suoristui lopuksi hiomalla. Osasta löytyi pari pientä kitattavaakin naarmua...

Lopuksi taustan suojaus. Valmis maalipinta kannattaa aina suojata tarkasti.

Huolellisesti tehty pohjustus on kaiken pintakäsittelyn tärkein työvaihe, sen vuoksi halusin tässäkin blogissa tuoda näin mittavasti esiin tehdyt pohjatyöt. Poikkeuksena yleiseen tapaani päätin aikataulun kiireellisyyden vuoksi tehdä kaikki hionnat kuivahiontana. Käytän yleisesti vesihiontaa pohjustuksessa, mutta näyttää siltä että näillä nykyaikaisilla pinnoitusjärjestelmillä nopeampi kuivahionta toimii ainakin yhtä hyvin.

Marhed-Scanian paikkamaalausta... taas...

Kesällä tein Marhed Oy:n Scaniaan uudet designit keulaan, keventäen samalla auton kokonaisilmettä liukuvärjäyksellä. Myös kävelytaso vetopöydän ympärillä sai uuden pinnoituksen uusista liekkikuviosta puhumattakaan.

Tässä muistin virkistämiseksi kuva autosta heti maalauksen jälkeen. Onneksi Scaniassa oli jälkiasennuksena tehty karjapuskuri kiinni, sillä muuten romua olisi tullut huomattavasti enemmän.....

Lähikuva tuhoutuneesta kulmapalasta ennen kolausta.. Liekkikuviot ovat viime kesän satoa, eli lisättiin elävöittämään ja keventämään keulaa.

Kulmapalan vauriot olivat kuitenkin niin suuret ettei sitä enää kannattanut korjata...

Myös viereiset osat ottivat vähän kipeää, harmillisesti koko keula pitää lakata paikattaessa....

Jotenkin harmitti itseänikin lähes saman verran kuin auton omistajaa Hedmanin Jukkaa, kun hän soitteli ja kertoi auton joutuneen pieneen onnettomuuteen. Öinen peruutus ei ollut mennyt ihan nappiin toisella rekkakuskilla, sillä Scanian keula oli tiellä ja romuahan siitä syntyi.

Olen kuluneen viikolopun aikana valmistellut irrallisia osia paikkamaalausta varten. Eri muovilaatuja olevat osat pitää esikäsitellä hieman eri tavoin. Itse kulmapalan vieressä olevasta pienestä irto-osasta pitää poistaa struktuuripinta hiomalla samoin kuin kulmapalan sisällä olevasta ilmanohjaimesta.

Muoviosassa oleva struktuuripinta poistettiin hiomalla.

Kaikki osat pestiin useaan kertaan ennen hiontatöiden aloittamista, sillä varsinkin isossa kulmapalassa oli sisäpuolella epäpuhtauksia(näytti muotissa käytettävältä irroitusvahalta..)

Ilmeisesti muottivahan jäänteitä osan sisäpinnalla.

Kaikista muoviosista löytyy nykyisin muovilaadun merkintä, ks. kuvassa >PC/PBT< Eli maalattavissa olevaa polykarbonaattia terästettynä polyestereillä, joustamatonta kovan tuntuista muovia siis.

Käytin kaikkien muovien tartunta/täyttöpohjamaalina SEM Hig Build Primer Surfaceria, joka on hieman hinnakkaampaa käyttää kuin perinteiset hiomamaalit, mutta tarttuu hyvin eri muovilaaduille. Ainoa miinus on saatavuus vain spraypullossa...

Yllättävän hyvin spraysuuttimellakin saa pintaa...

Pohjatöiden jälkeen on hyvä jatkaa pintamaalausten tekemisellä. Kävin SP-Automaalit Oy:ssa mittaamassa jälleen kerran sävyn värimittarilla(hienosti sanottuna spektrofotometrillä, insinöörien iloksi:-)) Auton erikoismaalaukset vaativat Spies Hecker HiTEC-vesimassaan kovettajaa näillä ilmankosteuksilla.

Pintakilta Tampere, blogien luontia ja muuta mukavaa...

Suuntasin keskiviikkoaamuna Tampereelle. Päivän tarkoituksena oli pitää pientä teoriapläjäystä Pintakilta-toiminnasta automaalari- ja korikorjaajaoppilaille. Päivän loppukevennyksenä suoritimme pienen erikoismaalausharjoituksen.
Aluksi loimme blogit kaikille paikalla olleille. Osalla oppilaista oli jo valmiina G-mail tili, joten blogien luominen kävi nopeasti ja mallikkaasti. Pääsimme varsinaiseen asiaan eli True Flames-maalausteoriaan sopivasti ennen ruokataukoa. Osa oppilaista olikin tutustunut valmiiksi teoria-aineistoon, joten pääsimme suunnittelemaan sablonien tekoa loppupäivästä.

Liekin tarkoitus on näyttää elävältä....

Maalasin liekkikuvioiden mallisuorituksen iltapäivällä. Oppilaat jaksoivat seurata työskentelyäni tarkkaavaisesti. Minulle jäi erittäin positiivinen kuva Pirkon oppilaiden opiskelumotivaatiosta ja asenteesta. Näiden kahden päivän tarkoituksena oli kertoa oppilaille erikoismaalaustekniikoiden opettamisen ohella Pintakilta-tyylisestä opetusmenetelmästä mestari-oppipoikamalleineen sekä vertaisoppimisestakin. Tampereella onkin valittu jo ykkösluokan mukana kulkevat tutor-oppilaat, jotka ovat myös saaneet valkoiset työasut asemansa merkiksi.

Erikoismaalari ja pintakäsittelijä Taru Kivinen toimi torstaina apuohjaajana sekä esikuvana kertoen samalla omia kokemuksiaan Pintakilta-koulussa opiskelusta.

Torstaina saimme Taru Kivisen kertomaan oppilaille omia kokemuksiaan Taitaja-kilpailuista sekä opiskelusta pintakäsittelijänä. Taru valmistui pintakäsittelijäksi Koulutuskeskus Tavastiasta 2009, jonka jälkeen hän on toiminut automaalarina mm. Vainion automaalaamossa Hämeenlinnan Iittalassa. Tarulla on myös ikäisekseen mittava kokemus kynäruiskumaalauksesta, sillä hän on ehtinyt maalata kynäruiskulla jo 6 vuoden ajan. Tarulta voi tiedustella erikoismaalauksia ja tatuointeja, hän tekee molempia päätyönsä ohella.

Pirkon tutorit aloittivat rohkeasti liekkien maalaamisen...

Opettaja Hannu Waltzer oppiladen kanssa valmistelemassa sekoituspöytää päivän harjoituksia varten.

Kuvassa kynäruisku, kiinteä maalisäiliö on kannellinen.

Kuvassa marmori- ja puujäljitelmämallit.

Oppilaat alkoivat maalata liekkikuvioita innolla, jaoimme heidät kolmen henkilön ryhmiin, sillä käytettävissämme oli vain viisi kynäruiskua. Koska intoa ja halua maalata riitti paljon, päätin opettaa oppilaille marmori- ja puumukailukuvioden perusteita. Käytimme kaikkiin maalausharjoituksiin vesiohenteisia akryylimaaleja. Pian alkoi hallissa näkyä marmoroituja kännykänkuoria ja muuta pikkutavaraa.

Oppilaat omaksuivat ihailtavan nopeasti uusia maalaustekniikoita, ja opettajan näkökulmasta motivoituneille nuorille on todella mukava opettaa. Näistä ensimmäisistä yhteistyöpäivistä jäi erittäin positiivinen tunne, tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Kiitokset kaikille mukana olleille nuorille näistä kahdesta päivästä, myös blogeihin on tullut kiitettävästi uusia juttuja heti ensimmäisten päivien aikana.