Loman loppu

Tämä kesä oli erilainen verrattuna aikaisempiin, sillä pidin totaalista lomaa maalaamisestakin melkein kuukauden, opettamisesta puhumattakaan.

Viime viikolla alkoi jo vähän tympimään tämä tekemättömyys, mutta onneksi Marhed Oy:n Jukka Hedman toi Scanian uuden peilin maalattavaksi. Autohan on maalattu jo 2001, joten alkuperäispeilin varsi oli päässyt hapettumaan. Jukka on lähdössä auton kanssa Powerparkkiin ja Ruotsiin näyttelyihin, joten peili piti sävyttää auton väriin...

Tässä kuva Jukan Scaniasta viime kesän uusitun keulan maalausten jälkeen.

Tarvikepeili oli muuten hyvälaatuinen, mutta alumiiniosien hionta oli vähän karkeaa...

Hioin alumiiniosat puhtaaksi, jonka jälkeen kittasin ne yli lasikuitukitillä...

Kun alumiiniosat oli kitattu ja kantit hiottu oikean muotoisiksi, hioin muoviosat P400 karkeudella tasaisiksi. Tämän jälkeen levitin muoviosiin muovitartuntapohjamaalin rievulla kostuttamalla. Kun osat olivat kuivahtaneet puolisen tuntia, ruiskutin sekä alumiini- että muoviosiin epoksipohjamaalia noin 3 kierrosta.

Epoksimaali ruiskutettuna osiin...

Välihionnan jälkeen sävy päälle. Lopuksi pari kerrosta lakkaa...

Kun sitten maalaamisen makuun päästiin, niin veljeni Pepe soitteli ja kyseli sopivasti että koskas Pontiac maalataan... Perheessä kulkenut auto on saanut Pepen käsittelyssä uuden tulemisen, joten lupasin sutaista konepeittoon jotakin autoon sopivaa.

Tulilintu tuli ensimmäisenä mieleen... Raitoja voisi myös jatkaa puskuriin... Katsotaan mitä tulee...

Auto on siis maalaustilassa sisällä tätä kirjoitettaessa. Olisi tarkoitusta laittaa reaaliaikaisesti edesottamuksia Pontiacin suhteen päivän viiveellä blogiin....

Erikoismaalauksen paikkamaalausta

Mielenkiintoiseksi tämän paikkamaalauksen aloittamisen teki se, että auto jatkoi menoaan paikkamaalauksen aloituksen aikana varaosan voimin.
Varsinainen haaste on tehdä pääosa raidoituksesta valmiiksi ennen osan laittamista paikalleen. Näin toimien seisontapäivien määrä autolla on huomattavasti pienempi kuin jos osa maalattaisiin kokonaan alusta lähtien paikallaan. Koska ulkona oli työtä tehtäessä kovin kostea ilma päätin käyttää vesiohenteisessa maalissa kovettajaa kuivumisen varmistamiseksi.

Aina kannattaa kerrata käyttöteknisestä tiedotteesta maalin toimivuus eri lisäaineiden kanssa.

Kovettaja

Käyttöteknisen tiedotteen mukaan kovettajaa lisätään maaliin n.10% kun kyseessä on ns. uni- sävy. "Uni" tarkoittaa tässä tapauksessa sävyä joka ei sisällä metallikiteitä tai helmiäisiä. Ensimmäisen ruiskutuskerran jälkeen on 72 tuntia aikaa ruiskuttaa lakka päälle moniväriraidoituksissa joten heräsinkin jo klo 4.00 kyseisenä aamuna ruiskuttelemaan ensimmäistä värikerrosta.

Ensimmäinen värikerros on raitojen outlinen sävy, vaalean sininen. Vesiohenteisissa väreissä on haastavinta saada sävy kohdalleen, koska maalin sävy kuivuessaan tummuu hieman.

Ruiskutin kappaleen yläosan kokonaan, jolloin raidoitusta voi huoletta vähän säätää sinisen alueen kohdalla.

Kun sininen oli kuivunut, hion kevyesti P800 paperilla sumurajat alueen reunoilta tasaiseksi

Vihdoin itse raidoitukseen...
Aloitin raidoituksen tekemisen yksinkertaisen apuvälineen kanssa; Laitoin leveän maalarinteipin vanhan osan raidoituksen päälle ja piirsin läpi kynällä raidoituksen aloituskohdat sekä kohdistuksen.

Käytin ilmanottoaukon kulmaa hyväkseni raidan asemoinnissa uuteen osaan.

Tässä teippi siirrettynä korjattavan osan pintaan. jouduin vähän käsitteleämään kuvaa värikylläisemmäksi, jotta kynän jälki erottuu paremmin... Merkkasin raitojen paikat vesiohenteisella violetilla kynällä maalin pintaan välttyäkseni mahdollisilta pigmenttitäpliltä valmiissa työssä.

Tein toisen ohjausteipin keskeltä raidoitettua aluetta. Merkitsin raitojen aloituspisteet sekä tämän teipin avulla keskelle toiset pisteet, jolloin sain raitojen kulmat suhteessa kappaleeseen oikein.

Raitojen reunusten teippaus kannattaa aloittaa reunoilta. näin toimien pystyy helpommin tarkastamaan onko suuret linjaukset tehty oikein. Käytin raidoitusteippinä erinomaista 3M muoviteippiä. Tarkastin raidoituksen asennon ja tarkkuuden asettamalla mittateipin vielä kerran paikalleen.

Ensimmäinen sininen sävy teipattiin piiloon, sillä sen tarkoitus on saada raidoitus erottumaan kunnolla pääsävystä. Toinen syy juuri tämänkaltaisen sävyn valintaan reunustamaan raitoja on sen helppo paikattavuus siveltimen avulla. Näin monimutkaisessa raidoitustyössä ei voi välttyä suojausten vuotamiselta.

Nostin vielä teippaamisen päätteeksi molemmat osat vierekkäin oikeaan asentoon, jotta pystyn vertaamaan onko raidoituksen malli oikeanlainen.

Raidan sävyn etsintää. Harmittavasti juuri samoja sekoitussävyjä ei enää ole käytettävissä, joten tein sävyt mahdollisiman lähelle alkuperäsiä sävyjä. Magenta joka on pinkin sävyn pohjana, on nykymaaleissa vähän kirkkaampaa ja sävykkäämpää.

Kovettaja muuntaa maalin normaalia paksummaksi ja hyytelömäisemmäksi, joten lisäsin vähän häivytyslisäainetta 1050 ohentamaan seosta.

Pinkki raita valmiina sävyä varten. Suojasin kappaleen huolellisesti jokaisen sävyn ruiskutusta varten välttääkseni ohiruiskutusta.

Raitojen maalausjärjestys määräytyy sen mukaan miten raidat lomittuvat toistensa kanssa. Päällimmäisenä näkyvä pinkki raita, joka on siis näkyvin, maalataan ensin ja suojataan maalin kuivuttua piiloon. näin toimien maalataan kaikki raidat valmiiksi ja suojataan riittävän kuivumisen jälkeen piiloon yksi kerrallaan.

Valmiit raidoitukset suojattuna violetin pääsävyn maalausta varten.

Ruiskutin päivän päätteeksi vielä violetin pääsävyn kappaleeseen. Kovettajan kanssa maalatessa vesiohenteinen maali toimi huomattavasti nopeammin kuin ilman kovettajaa. Maalin kuivui nopeammin kuin vanhat liuotinpohjaiset maalit... Tärkeintä on ruiskuttaa juuri oikea määrä maalia kun tehdään muualla kuin ilmanvaihdoltaan ihanteellisissa olosuhteissa maalaustyötä.(Omassa erikoismaalaustilassani ei ole maalauskammioon verrattavaa ilmanvaihtoa)

Marhed Scania, pohjamaalauksia ennen varsinaista erikoismaalausta

Kun kaikkiin muoviosiin oli saatu pohjustukset tehtyä aloitin varsinaisen pintakäsittelyn.
Otin ensin käsittelyyn kulmapalan sisäpuolelle tulevan ilmanohjaimen. Yleensä puolikiiltävät- tai mattapinnat ovat haasteellisia tehtäviä; tavanomaisella automaalilla tehtäessä pintaan ruiskutettava maalimäärä ratkaiseen kiiltoasteen osittain. Käytin SEM:n Hot Rod Black:a, koska sillä voi melkoisen huoletta ruiskutella aina takuuvarman, silkinhohteisen pinnan ilman että tarvitsee pelätä liikaa kiiltoa.

Lähikuvaa valmiista pinnasta.

Maali ja maalauskohde valmiina. Hot Rod Black toimitetaan oikeassa suhteessa toisiinsa nähden olevissa astioissa jos ei jostain syystä muista seossuhdetta 4:1:1.... Sitä saa tilattua halutessaan SP-Automaalit Oy:sta, Hyvinkäältä tai Jyväskylästä.

Seuraavaksi maalasin kulmapalan taustan. Scania maalattiin alunperin näyttelyautoksi, joten kaikki keulan osat maalattiin molemmin puolin. Käytin perusvärinä Spies Heckerin vesiohenteista HiTEC-maalia jonka päälle ruiskutin yhden reilun kerroksen lakkaa.

Tausta valmiina. Huomaa että jätin ulkopuolen suojaamatta, näin sain varsinaisen erikoismaalattavan pinnan hiontaan "tarkastusväriä", eli ohuen sumun tummaa lilaa vaalealle pinnalle jonka avulla ulkopinnan virheet tulevat hiottaessa helpommin esille.

Hion koneella pehmeäselkäisellä P800 hiomalaikalla osan ennen maalausta.

Uudessakin osassa voi olla pieniä virheitä, tämä kulma suoristui lopuksi hiomalla. Osasta löytyi pari pientä kitattavaakin naarmua...

Lopuksi taustan suojaus. Valmis maalipinta kannattaa aina suojata tarkasti.

Huolellisesti tehty pohjustus on kaiken pintakäsittelyn tärkein työvaihe, sen vuoksi halusin tässäkin blogissa tuoda näin mittavasti esiin tehdyt pohjatyöt. Poikkeuksena yleiseen tapaani päätin aikataulun kiireellisyyden vuoksi tehdä kaikki hionnat kuivahiontana. Käytän yleisesti vesihiontaa pohjustuksessa, mutta näyttää siltä että näillä nykyaikaisilla pinnoitusjärjestelmillä nopeampi kuivahionta toimii ainakin yhtä hyvin.

Liekit nokkaan

Maalaus jatkuu keulan uusien kuvioiden tekemisellä. Ensin kuitenkin piti muutama käytännön asia hoitaa ennen kynäruiskuun tarttumista;
Kun kittaustyöt olivat valmistuneet hiontoineen kaikkineen, suojasin ne osuudet raidoista piiloon joita ei ole tarkoitus maalata.

Erikoismaalauksia paikatessa tehdään mahdollisimman vähän vauriota erikoismaalauksiin, joten suojasin raidoituksen ennen hiomavärinä käyttämäni ohuen eristevärin ruiskutusta.

Kuvassa eristeväri ruiskutettuna etumaskiin. Huomaa suojattu Scania-teksti, joka jäi siis alkuperäiseen kuosiinsa.

Eristysvärin ruiskuttamisen jälkeen hioin osat vielä kerran P800 paperilla vesihiontana. Tämän jälkeen pääsin miettimään maalauksen suorittamista. Päädyin ripustamaan keulan osat mahdollisimman samoin kuin autossakin, käytin apuna kolmea maalaustelinettä ja hieman keksiliäisyyttä.(rautalankaa!?!)

Keulan osat ripustettuna, maalausvalmiina.

Liekkejä
Koska auton on tarkoitus mennä näytille, päätimme lisätä keulaosaan jotakin pientä, sillä nykyisellään auton keula näyttää aika vaisulta.

Päätin tehdä maskin keskelle kevyen häivytyksen, jota reunustavat samantyyliset liekit kuin aikaisemmin tehtyjä takalokasuojiakin. Tässä vähän häivytyksen värisävyjen hakemista...

Jostain syystä onnistun hukkaamaan aina liekkisablonani, no tulihan taas treenattua niiden tekemista....

Keulan häivytys on aika hillitty, kuvassa liekit jo hahmoteltuina.

Taustaliekki on jo häivytetty violetilla hieman piiloon, sisempi liekki on maalattu valkoisella.

Pinkki sisempi liekki näyttää aika hurjalta tässä vaiheessa...

Kuvassa liekit valmiina, lisäsin vielä terävärajaisen valkoisen hehkun liekin keskelle saadakseni työhön riittävästi kontrastia.

Keulan osat valmiina. Keulan ilme muuttuu vielä vähän kunhan aikaisempien raidoitusten suojateipit poistetaan ennen lakkausta.

Marhed-Scanian paikkausta

Hedmanin Jukka soitteli ja ehdotti Scanian paikkausta ennen Power Truck Showta. Kävin toissa viikolla tutustumassa työn laajuuteen, kun Jukka toi autonsa Hyvinkäälle näytille. 
Maalaustöissä on tärkeää tutkia tehtävän työn laajuus ennen aloittamista. Marhedin Scaniaan on tehty vuosien varrella pari aikaisempaakin paikkamaalausta, mutta nykyisenkaltaisilla vesiohenteisilla väreillä ei ole autoa aikaisemmin maalailtu.(Omistajanvaihdon yhteydessä maalattiin uudet nimet ylös, jolloin tehtiin pieniä paikkamaalauksia samalla)

Tässä vähän ylivalottunut kuva aikaisemmasta korjausmaalauksesta. Mainostekstit tehtiin osaksi raidoitusta jolloin ne eivät liikaa "pomppaa" esille muuta kuin etuosassa...

Scania näyttää hyvin säilyneeltä äkkiä katsoen; Maalaus on 10 vuotta sitten tehty...

Mutta lähempi tarkastelu paljastaa totuuden, keulassa on paljon kivien iskemiä...

Pyörännavoista on marmoroinnit vähän rapistuneet....

Myös kävelytasolle vetopöydän edessä pitäisi tehdä jotain...

Sovimme maalauksen alkavan kuluvan viikon lopulla, mutta Jukka toikin osat jo maanantaina, joten otin ne heti työn alle.