Sutinaa pinnalla sekä Digiamis-kilpailu

Syysloman jälkeinen jakso alkoi hienosti Pintakillassa. Olen itse ykkösten ja kakkosten vastuuopettaja, noin puolet jakson opinnoista on molemmilla ryhmillä YTO-aineita. Saimme opettajatiimiin Hannu Waltzerin, Pintakilta Tampereen entisen vetäjän.

Plymouthin työlistaa kirjoitetaan, kuvassa Alex Kuvaja sekä Aapo Näppinen

Kakkoset lähtivät innolla tekemään projektiaan, Plymouth Fury I-autoa. Luokan motivaatio opiskeluun tuli selväksi heti kättelyssä, sillä osa heistä jäi ylitöihin tekemään annetut asiakastyöt koulun jälkeen loppuun. Myös ykkösluokan asenne opiskeluun on korkea, nuoret tekevät annetut tehtävät välillä niin nopeasti ja aktiivisesti, että opettaja ei meinaa pysyä mukana uusien tehtävien kanssa. Tähän kun lisätään vielä kolmosluokan asiakastöiden tekeminen kuin maalaamossa ikään, sutinaa riittää hallissa. Koko viisihenkinen opettaja/ohjaustiimi onkin ollut kädet täynnä töitä hallin puolella.

Ford Mustang siirretään moottorin irroitukseen Asentajakilta Hämeenlinnan tiimille.

Ei sovi unohtaa aikuisopiskelijoiden toimia, työsalissa opiskelevat perustutkintolaiset tekevät omaa Mustang-projektiaan ja oppisopimusopiskelijoiden tiimit omia kehitystehtäviään. 

Oppisopimisopiskelijoista valitaan vuosittain yksi opiskelija Pintaliitäjäksi, tänä vuonna Tomi Lankinen Nastolasta valittiin palkinnon saajaksi. Valintaperusteina mahtava asenne opiskeluun sekä aktiivinen ja muut opiskelijat huomioiva tapa opiskella.(Valinta oli siinä mielessä vaikea, että palkinto olisi pitänyt antaa lähes kaikille oppisopimusopiskelijoille.) Onnea Tomi!!

Anzelika Muttonen onnittelee Pintaliitäjä-palkinnon saajaa, Tomi Lankista.

Digiamis-kilpailu pyörähti käyntiin keskiviikkona, olimme alustavasti pohtineet tiimiä mukaan kilpailuun. Koska meillä on myös oppisopimusopiskelijoita, pyysimme heiltäkin edustuksen kisatiimiin. Emme oikeastaan olleet tutustuneet kovin tarkasti kilpailuun ennen kuin tiiimi jo laitettiin toimeen. Olen opettajana tottunut luottamaan nuorten innostuksen ja motivaation voimaan, joten lähdimme avoimin mielin koitokseen, positiivisen odottavalla kannalla. Juuri ennen kilpailun alkua pohdimme, että vähemmän on enemmän, joten tiimin esittelyrepliikki pitäisi olla sellainen, että sekä asenne että tiimi selviää.

Team Pintakilta Orginal, oranssit vas. Mira, Pekko, Tiia ja Siiri, taustalla "kisatytöt" Oona, Elli ja Fanny. Sparraajina toimivat Minna Takala ja minä, kilpailua koordinoi Hämeenlinnassa Anu Konkarikoski

"Me olemme Pintakilta Original, kuka tulee toiseksi?"

Esittelyrepliikki oli kyllä hieman itsevarma, mutta mielestäni todella hyvä spartalaisestyylisessä askeettisuudessaan. Eikö myös asioita opetettaessa kuulu hakea tietovirrasta se tieto joka tarvitaan ja yksinkertaistaa tieto kaikkien ymmärtämään muotoon?

Tiimi vielä hieman totisena, vaikka kisatytöillä on vauhti päällä.. Koitos on vasta edessä...

Tiimi ja sparraajat vauhdissa. Minna Takala kuvassa keskellä. Kuvassa myös Niki, joka piipahti tsemppaamassa joukkuetta.

Iltapalalla jatkettiin sparrausta, huomaa Siirin edustusasun Pintaliitäjämerkki. Siiri on toiminut ansiokkaasti valkohaalarisena tutoroppilaana ja osallistunut kaikkiin koulun yhteisöllisiin tapahtumiin, mm. messuihin, joissa Pintakilta on ollut esillä.

Paluu menneisyyteen...

Tiimi päätti tehdä ns. teaserin, joka kertoo ongelman/stereotypian ammattiopetuksesta pahimmillaan. Koska meillä Pintakillassa on hyvin yhteisöllinen tapa opiskella ja pyritään positiiviseen kannustamiseen, luodaan rajat opiskelulle ja käyttäytymiselle sekä asenne, opiskelijat pohtivat mikä olisi vastakohta. Minut valittiin opettajan epätoivoiseksi ääneksi taustalle ruikuttamaan.... Hullunhauska ja ajatuksia herättävä teaseri on tässä:

Onneksi tämä on fiktiivinen :-) Oli lähes pelottavaa nähdä opiskelijoiden "muutos"

Torstaina en juurikaan itse ehtinyt muuta kuin sparrata hetken tiimiä, Anu Konkarikoski ja Minna Takala sparrasivat ansiokkaammin.. Yksi tiimin jäsen oli kovassa kuumeessa, mutta tuli urheasti kouluun hoitamaan tehtävän loppuun. Lopullinen tuotos valmistui hienosti ajallaan.

#digiamishml valmis kilpailutyö

Kun näin valmiin tuotoksen päivän päätteeksi, olin todella tyytyväinen, tämä video olisi hyvä jokaisen kouluttajan vilkaista läpi. Tiimi oli tehnyt hyvää työtä. Kun kuulin jaetusta ykkössijasta, olin riemuissani, sillä tapa, jolla lähdimme mukaan oli hieman "flipped classroom", mennään mukaan ja reagoidaan kilpailun sääntöihin kilpailun edetessä ilman sen suurempia etukäteisvalmisteluja. Hienointa koko kilpailussa oli se, että toinen voittajatiimi tuli Salosta, meidän yhteistyöoppilaitoksesta, sillä salolaiset ovat olleet mukana alusta lähtien kehittämässä Kiltakoulut-toimintamallia.

Parhaat onnittelut tiimeille vielä kerran!

Jari Välkkynen, 
Pintakilta Original-opettaja

Opettamisesta..

Olen pohdiskellut opettajan motivaatiota opettamisessa. Oma kiinnostukseni pintakäsittelyalaan pitää työmotivaationi korkealla ja tietenkin nämä Pintakilta-oppimisympäristöön liittyvät kehitystehtävät omalta osaltaan luovat kiinnostusta työhön.

Havahduin kunnolla miettimään motivaatiota työssäni, kun keskustelin Kiltakoulut-kehittäjien kanssa aiheesta. Opettajalle tulee olla itsestäänselvyys, ettei motivaatiota voi kasvattaa opiskelijoille, jos oma kiinnostus opetettavaan aiheeseen on matala. Kun asiaa tarkemmin ajattelee, kovin moni opettaja ei välttämättä enää pala halusta tutkia ja tutustua aiheeseensa, vaan painelee vanhoilla kaavoilla eteenpäin. Koulujen arki vaatii jo niin paljon kaikkea muuta työtä kuin oman aihealueen opettamista...

Kuvassa oleva tiimin opettaminen on mukavaa oppilaiden kiinnostuksen ja innon vuoksi... Meillä pintakäsittelyssä on käynyt erittäin hyvä "tuuri" jo useana vuonna peräkkäin, oppilaamme ovat mukavia ja motivoituneita.

 On täytettevää lappusta ja kaavaketta jos minkälaisiin tilanteisiin, kasvatusvelvollisuuskin hiipii tuohon ammatin opettamisen rinnalle koko ajan enenevissä määrin.... Myös alaikäisten vanhempiin tulisi olla yhteydessä ja kaikille pitäisi miettiä yksilölliset opinpolut dokumentoiden ne vedenpitävästi mappeihin.... Tärkeitä asioita kaikki tietenkin, ja tottakai ne pitää hoitaa. Samaan aikaan luokkakoot tulevat suurenemaan ja ammatillisen koulutuksen rahoitusmallia luultavasti muutetaan kireämmäksi. Tämä yhtälö tarkoittaa enemmän töitä pienempään tuntimäärään, joten on helppo miettiä mistä päästä tämä on opiskelijan kannalta pois.

Joskus tuntuu, että paperin säilömiseen ei mikään tila riitä... Tämä kontti on onneksi vain maalattavana, ei opettajan papereiden säilömistä varten....

Toivotaan, että mahdolliset säästöt tulevaisuudessa eivät vie opettajan työnkuvaa liikaa paperinpyörittäjän suuntaan....

Sosiaalinen media, vallankäytön välinekö?

7.7.2012
Ajattelin liittyä erääseen perustettavaan yhdistykseen joka ajoi koulun kannalta hyvää asiaa. Ryhmä oli saanut jonkin verran julkisuutta ja itsekin pyysin saada liittyä ryhmään ammatillisen kiinnostuksen vuoksi. Ajattelin lisäksi saavani ryhmän kautta uusia kontakteja Kiltakoulut-idean kehittämiseen.
Ryhmän tarkoituksena oli siis ajaa tietyn asian kehittämistä koulumaailmassa. Viikon aikana ryhmään oli saatu noin 150 jäsentä, joista monet tuntuivat olevan mukana todella suurella sydämellä ja panoksella. Yllätys olikin suuri kun kehittämisen sijaan ryhmän perustaja ilmoitti että käykäähän liittymässä foorumille, yhdistyksen hallitus on jo valittu... Maksakaa myös jäsenmaksu tilille, jonka numero olikin kätevästi linkissä suoraan..... Käväisin linkin sivustolla, mutta en löytänyt yhdistyksen sääntöjä, joihin varmaan kannattaisi tutustua ennen jäseneksi liittymistä. Kymppi on kyllä nykypäivänä pieni raha, mutta jotenkin alkoi arveluttamaan tämän toiminnan eettisyys.

Monesti asiat nähdään värittyneenä oman mielipiteen kautta...

Päätin ottaa härkää sarvista, ja pyysin vähän lisäselvitystä suljetussa Facebook-ryhmässä maksuvaatimukselle linkittäen samalla asiaa koskevan lakipykälän luettavaksi. Nyt nämä suurella sydämellä mukana olevat alkoivat kommentoimaan kympin rahallisen arvon olevan niin pieni, että hyvän asian puolesta tämä pitäisi maksaa mukisematta, olihan vieläpä jonkun jäsenen alaikäinen lapsikin antanut omistaan puolet että vanhempi voi sen maksaa heti. Ryhmän perustaja kertoi olleensa niin kiireinen että ei ole ehtinyt kaikkea kertoa ryhmässä, mutta yhdistys on haettu jo rekisteriin ja yhdistyrekisteristä odotetaan vastausta. Kotisivutkin saadaan varmaan viikon sisään pelittämään. Kävin katsomassa yhdistyksen sivut, lopputulemana Puheenjohtajalla ja sihteerillä sama sukunimi.

Parin päivän päästä sivuille ilmaantui perustamispaperit ja varainhankintaa lisää. Kun tarkastin hallituksen koostumista huomasin että koko hallitus koostuu kahdesta avioparista.(sukunimien vertailun mukaan)

27.9.2013
Ylläoleva teksti on kirjoitettu yli vuosi sitten. En halunnut julkaista sitä silloin, koska koko juttu aiheutti melkoista kohinaa sosiaalisessa mediassa. Halusin pohtia oman kokemukseni kautta asiassa olevaa ristiriitaa. Sosiaalisen median avulla onnistuttiin masinoimaan hyvän asian varjolla mahtava joukkovoima, joka sai osan seuraajistaan lähes ääriuskonnolisen hurmostilan kaltaiseen joukkopsykoosiin; Kaikenlainen tosiasioiden tai poikkeavien mielipiteiden esittäminen ryhmässä tai ryhmän tavoitteista oli kiellettyä.

Ilmaisia lounaita ei ole, ja jotkin niistä näyttävät liian hyviltä ollakseen totta....

Kuvio näytti jonkin verran kehitystyötä työelämässä tehneen silmin hauraalta, sillä ilman kriittistä näkökulmaa mikään kehitystehtävä ei voi toimia. Suurin yllätys oli ryhmän jäsenten kiihkoisa ryhmän agendan ja johtohenkilöiden puolustaminen; Jos kritisoit, et kuulu joukkoon, olet siis ulkopuolinen ja paha. Netissä näppiksen takaa tämä asenne tuntui vielä vahvistuvan, joten hyvä asia, jonka ympärille yhteisöä oltiin perustamassa muuttuikin yhtäkkiä ahdistavaksi ja negatiiviseksi.

Mietin vain, että miten näiden "fundamentalistisesti" ryhmän agendaan uskovien kävi, kun taustatarina paljastuikin keksityksi ja varmasti elämässään jo aikaisemmassa vaiheessa pettyneet, tavallaan uuden hienon ja palvottavan asian löytäneet havaitsivatkin tulleensa ainakin osin huijatuiksi?

Jälkiviisaus tietenkin on helpoin viisauden laji, mutta pakko myöntää, että harkitsin vakavasti osioiden ottamista yhdistyksen aineistosta oman opetukseni tueksi. Uskoin myös itse aluksi taustatarinaan ja pidin yhdistyksen agendaa tarpeellisena ja hyvänä. Harmitti eniten, kun koko asian perusta paljastui keksityksi. Hyvän asian puolesta tehty mittava markkinointityö somessa ja vähän muussakin mediassa kaatui nopeasti negatiiviseksi julkisuudeksi.

Toisaalta hyvää tarinassa on se, että sain oman kokemuksen kautta toimiini mediakriittisyyttä, rajasin mitä sosiaalisessa mediassa kannattaa itsestään kertoa(ja opetan saman myös opiskelijoilleni). Taustatietojen ja lähteiden tarkastelun kriittisyys kasvoi kohdallani paljon. Suurin osa oppimateriaaleistani ja opetuksen suunnitelmistani on Pintakilta-wikissä, joten asiassa on paljon hyvääkin some-opettajuuden kehittämisen näkökulmasta.

Vuosi on käynnistynyt vauhdilla...

Edellisistä vuosista poiketen sain aloittavaan ryhmääni myös 10 aikuisopiskelijaa. Aluksi suuri ryhmä tuntui kovin haasteelliselta, mutta kiltakoulumainen ohjaustyyli tutoreineen auttaa kovasti. 
Perinteisesti meillä on tullut innostunutta ja mukavaa nuorta pintakäsittelijän alkua opiskelemaan, eikä tämäkään vuosi ole poikkeus. Ensimmäisten viikkojen aikana oppilaat ovat olleet erittäin ahkeria, ensimmäiset asiakastyötkin ovat jo saaneet maalin pintaansa. Junan osiin on tutustuttu koko luokan voimin.

Tässä niitä "himoittuja" harjoituskappaleita...

Kesällä tuli huolta aiheuttanut viesti, sillä ammatillinen ohjaaja Marika Laine oli onnistunut telomaan jalkansa. Onneksi sain puhuttua TE-keskuksen asiantuntijan Mika Tonterin sijaistamaan Marikaa. Mika on toiminut aikaisemmin myös maalaamolinjan hoitajana sekä pintakäsittelyalan yrittäjänä, joten sain hengähtää helpotuksesta, varsinkin kun Mika suostui viettämään koko neljän viikon kesälomansa Pintakillan oppilaiden kanssa.

Mika Tonteri teoritunnilla. Mika piti hienosti yllä opiskelurauhaa osallistuen teoriatunneillekin.

Pintakilta-oppimisympäristön kehittäminenkin tuntuu saaneen uutta puhtia, sillä esittely- ja haastattelupyyntöjä tulee enemmän kuin koskaan. Mestari-oppipoikamallin ja sosiaalisen median välineiden käyttäminen opetuksessa ovat tässä ajassa helposti omaksuttavia tapoja opiskella. Näin opettajan näkökulmasta on hienoa taas saada motivoituneita ja asialleen omistautuneita opiskelijoita ohjattavaksi.

Annelin ensimmäinen päivä pinnalla

Pintakilta Original ykkösluokka oli ohjauksessani koko ensimmäisen vuoden kaikki ammattiainejaksot. Ammattitaitoa täydentävien aineiden luokanvalvoja Anneli Vaasvainio lähti rohkeasti kokeilemaan kiltakoulumaista yhteistyötä ammattiaineiden kanssa.
Monesti ATTO-aineet koetaan haasteellisiksi, koska käsin kosketeltavaa materiaalia tai mahdollisuutta opettaa muuten kuin luokkahuoneessa ei  usein ole. Annelin kanssa keskustelimme mahdollisesta tutustumisesta pintakäsittelyalaan ja hän ottikin haasteen vastaan; Anneli otti luokan mukaansa viettämään iltapäivän pintahallissa haalarit päällä.

Annelilla hieman miettiliäs ilme, kun tarkastellaan junan osien kuntoa tehtävän alussa..Oppilaat vasemmalta Laura, Sannamari, Emilia ja Aina.

Junan osassa oli hieman ruostetta ja muita epäpuhtauksia. 

Homman ideana oli se, että nuoret neuvovat Annelia ammattiasioissa. Oppilaat muodostivat kaksi työpistettä, joissa ensin tytöt neuvoivat metalliosan pesussa ja suihkupuhdistuksessa, pojat taasen pitivät huolen jauhemaalausosion perehdytyksestä.

Ensin pääteltiin, että Annelin pitää saada haalarit ja suojakäsineet. Oppilaat opastivat työasun pukemisessa ja suojalaseistakin käytiin keskustelua. Annelin avokkaat kirvoittivat kommentteja työturvallisuudesta. Pohdittiin myös mahdollista silmähuuhtelupullon käyttöä; Päätelmien lopputuloksena uskottiin, että Anneli osaa sitä tarvittaessa käyttää ilman etukäteisharjoittelua.

Anneli sai perehdytyksen suihkupuhdistuslaitteen käyttöön asiaan perehtyneiltä ykkösiltä.

Janne ja Juho miettivät miten jauhemaalausta voisi opastaa ensikertalaiselle.

Jauhemaalaamossa Annelin suojavarustusta täydennettiin hengityssuojaimella ja asiaan kuuluvilla silmäsuojaimilla. Myös huppu laitettiin suojaamaan hiuksia.

Maalaus sujui kuin kokeneelta pintakäsittelijältä, Anneli sai itse valita sävyn maalattavaan kappaleeseen.

Maalattu kappale siirrettiin jauhatuksen jälkeen uuniin, jossa maalijauhe sulaa n. 200 asteessa yhtenäiseksi pinnoitteeksi.

Iltapäivän päätteeksi pidimme pienen loppuyhteenvedon pintaparvi-luokassa. Oppilaat arvioivat Annelin toimintaa hyvä-kiitettävä asteikolla. Itse sivusta seuranneena havaitsin Annelin otteet ja työskentelytavat erittäin kehityskelpoisiksi, sillä työkalut pysyivät käsissä kuin kokeneella tekijällä. Myös suojavarusteet olivat kunnossa turvakenkiä lukuun ottamatta. Merkityksellistä oli kuinka hyvin opiskelijat pitivät huolta Annelin perehdytyksestä. Vastaukset työhön liittyviin kysymyksiin olivat asiallisia ja sisällöltään oikeita.

Kiitokset Annelille ja oppilaille mukavasta iltapäivästä, teidän toimintaa oli ilo seurata! Toivottavasti näemme useamminkin tämänkaltaista yhteistyötä osastojen välillä!

Kiusaamista vai normaalia toimintaa?

Kävelin eilen kollegan kanssa kahville, kun havaitsimme yhtäkkisesti erikoisen tilanteen.

Kaksi opiskelijaa alkoivat vaihtamaan nyrkiniskuja keskenään, ensin toinen napautti hieman isompaa kaveriaan nyrkillä vatsan seutuville. Kostoisku tuli heti perään ja pienempikokoinen kaveri taittui iskusta kaksinkerroin ottamaan lukua. Tämä yksittäinen tapaus ei vielä huolestuttanut blogitukseen asti, mutta iltapäivällä toinen samakaltainen tapaus sai mietteliääksi....

Aamupäivän "kisailu"

Menin ajattelematta heti tilanteeseen, otin isompaa kaveria olkapäästä kiinni ja kysyin miksi te vaihdatte iskuja? Poika meni vähän lukkoon, mumisi jotain että ihan leikkiä tämä vaan on.... Erikoista leikkiä, kun kaveri on kaksinkerroin ja haukkoo henkeään. Kun kysyin nimeä ja luokkaa, ensin sain etunimen kaivettua, mutta isompi aikoi ensin vaieta tässä kohtaa... yritti poistua paikalta mutta en luovuttanut vaan otin uudestaan olkapäästä kiinni ja pyysin kertomaan loput tiedot. Kollegani tuli mukaan lähelle tilanteeseen ja  nuori sitten kertoikin ilman sen suurempia ongelmia pyydetyt tiedot. Tällä välin pienempikokoinen oppilas sai vedettyä sen verran henkeä että kertoi kyseessä olevan ihan vaan leikkimielinen lyöntikilpailu.... Pienen nuhdesaarnan jälkeen päätimme antaa asian olla, pojat näyttivät kovin hämmentyneiltä ja itsekin ihmetteleviltä.... 

Pohdimme kahvin ääressä tapahtunutta, sillä itse menin ihan vaiston varassa väliin tilanteeseen. Samoin otin luonnollisesti isompaan kaveriin heti kosketuskontaktin olkapäähän ilman puristamista tai pakottamista. Toinen ehkä tärkein pointti koko tilanteessa oli oman rauhallisuuteni säilyttäminen; En provosoinut tai provosoitunut, vaikka oppilas ei nimeään heti sanonutkaan. Tosin kun nimeä ja luokkaa ei meinannut alkaa löytymään, estin oppilaan poistumisen paikalta muuttamalla otteeni kevyeksi kiinnipidoksi ja siirryin aina hänen eteensä siten että hän ei päässyt tilanteesta poistumaan. Nimi ja luokka löytyi vasta kun otin kännykän esiin aikeissa ottaa oppilaasta valokuva jos ei muuten ala perustiedot selviämään.

Hämmentävää oli myös opiskelijoiden ihmetys että miksi tähän puututaan, leikkiähän tämä vaan on.... Itse ihmettelimme vuorostamme leikin rajuutta, jos toinen ottaa lukua kaksinkerroin, niin ei tämä voi olla normaalia toimintaa....

Iltapäivän tapaus

Erikoiseksi tämänkin tapauksen tekee nopeus ja yllättävyys; Keskustelimme koulun ruokalan edessä kahden opettajakollegan kanssa kun ulos tulevassa joukossa varoittamatta nousi jalka takaapäin potkuun toista opiskelijaa suoraan suojattomaan kylkeen. Sama vaikutus kuin aamupäivälläkin, potkun vastaanottaja taipui kaksin kerroin kylkeään pidellen. Muut opiskelijat kävelivät tilanteen ohi niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Itselläni olikin jo toimintamalli aamun "harjoituksen" perusteella valmis, tosin potkaisija oli erittäin yhteistyökykyinen tässä tapauksessa ja kertoi heti perustietonsa. Potkittu kaveri katosi paikalta kun huomasi että tilanteeseen tultiin väliin. Kysyin potkaisijalta miksi hän yhtäkkisesti potkaisi kaveriaan, sillä en huomannut tilanteessa mitään erikoista ennen kuin jalka nousi. Vastauksena tuli että ihan herjalla vaan kaveria potkaisin..... Toistin aamun nuhdesaarnan, mutta aloin ajattelemaan onko tässä vähän valistuksen paikka... 

Kysymyksiä ilman vastausta...

Ei oikein tunnu opettajan näkökulmasta hyvältä, kun kavereita potkitaan ja lyödään "herjalla". Sitä alkaa ihmettelemään mitä niille oikeille riitakumppaneille tehdään jos kaveruutta julistetaan näin? Riittävätkö koulun järjestyssäännöt takaamaan opiskelurauhaa nykyisellään? Onko oma toimintani uhkarohkeaa viitaten viime viikkojen kohuun opettajan erottamisesta?(jossa varmaan on kyllä muutakin taustalla kuin yksittäinen tapaus) Olisiko opettajilla silmien avaamisen paikka, pitäisikö ammattiopistossakin järjestää välituntien valvontaa? Voivatko nuoret todella niin pahoin että toisten muksiminen on arkipäiväistä ja sallittavaa?

Koulutusta uhkatilanteen kohtaamiseen.

Omien oppilaideni kanssa pyrimme käymään uhkatilanteen kohtaaminen-koulutuksen, jossa kerrotaan ensin teoriassa mitä väkivalta voi saada aikaan ihmisessä, tämän jälkeen mennään käytännössä jumppasaliin opettelemaan uhkaavan tilanteen välttämistä.... 

Ajatuksia nuorten opettamisesta

Havahduin huomaamaan olleeni jo kahdeksan vuotta pintakäsittelyalan opettajana, toimien samaan aikaan yrittäjänä omassa yhden miehen erikoismaalausalan yrityksessä.

Opetustyön luonne on muuttunut ratkaisevasti näiden vuosien aikana. Alkuvuosina muistan opettaneeni enemmän pintakäsittelyn tekniikkaa ja vähemmän "kasvattaneeni" oppilaita. Nykyinen ammattiin opettajan työ sisältää joidenkin opiskelijoiden kohdalla aikaisemmin vanhempien vastuulla olleita asioita(Normaalit käytöstavat, aikataulut, toimiminen erilaisissa arjen tilanteissa jne.)

Viimeisen erikoismaalaamani isomman työn viimeistelyä ennen opettajaksi siirtymistä...

 Talviloma antoi aikaa ajatella asioita laajemmin ja  perusteellisemmin. Aloin miettimään mihin suuntaan opettajan työnkuva kehittyy. Ammatillisen opetuksen resurssit eivät tule ainakaan lisääntymään, joten luultavammin luokkakoot sekä erilaiset oppijat tulevat lisääntymään ryhmissä. Jo nyt on ollut havaittavissa erilaisten pienryhmien opiskelijoita enemmän kuin aloittaessani opettamisen. Pitää tässä yhteydessä mainita että itselläni on käynyt yllättävän hyvä onni opiskelijoiden suhteen vaikka mukana on aikaisemmin pienryhmissä toimineita. Heidän kanssaan ei ole ollut juurikaan ongelmia, päinvastoin moni opiskelija jonka peruskoulun paperien perusteella pitäisi olla vaikeita opetettavia onkin erittäin motivoituneita ja hyviä opiskelijoita.(Tosin tähän motivaatioon saattaa vaikuttaa paljonkin opetuksen luonteen muuttuminen; ammattiin opiskellessa kädentaidot ja käytännön osaamisen oppiminen korostuu teorian oppimisen jäädessä vähemmälle.)

Käytännön työtehtävät kiinnostavat eniten kinesteettisiä oppijoita... Käsillä tekijöitähän heistä kuitenkin tulee...

Mielestäni opettajan omista ominaisuuksista tärkein on asenne; Opettajan tulee arvostaa opettamaansa ammattia enemmän kuin omaa opettajuuttaan. Myös oppilaiden arvostaminen ihmisenä sekä tulevana alan ammatin osaavana työntekijänä pitää alkaa heti ensimmäisestä hetkestä. Opettaja voi olla vähän tiukka ja ankarakin, kunhan muistaa olla oikeudenmukainen ja tasapuolinen.

Opettajan rooliin kuuluu oppilaan ohjaaminen ja tukeminen tekemällä yhdessä, oppien ehkä samalla itsekin...

Myös avoimuus ja oman osaamisensa kehittäminen kuuluu nykyisin työnkuvaan, sillä kukaan opettaja ei voi tietää kaikkea alansa tietoa. Rehellisyys omasta osaamisesta, joskus senkin myöntäminen että tämä osa-alue opetettavasta aiheesta ei ole riittävän tuttu on tärkeää. Itse käytänkin näissä tilanteissa sellaista toimintatapaa että etsitäänpä yhdessä vastaukset opiskelijoiden kanssa. Olen huomannut opiskelijoiden kiinnittävän huomiota rehellisyyteen tässä tilanteessa kuin että opettajan ammattitaidon puutetta alettaisiin ihmettelemään.

Uutta tekniikkaa kokeillessa ei aina onnistuta ensimmäisellä kerralla... CosmiChrome harjoituskappale, joka meni uusiksi...

Oman alansa osaajan itsetuntoa ei pieni puute osaamisalassa hajoita, tosin jos ammatin osaaminen on kokonaisuudessaan ohutta niin pienikin epäilys opettajan omassa mielessä kasvaa suhteettomaksi aiheuttaen vastakkaisen reaktion; Opettaja alkaa pätemään omalla osaamisellaan opiskelijoille, jotka kyllä huomaavat sekä puutteen ammattitaidossa että myöskin yrityksen peittää puutteen pätemisellä.

Opettajan tulee ns. opettaa edestä: Opettaja näyttää työtehtävän, jonka jälkeen opiskelija tekee oman suorituksensa...

Opettajan tulee osata väistyä taustalle ja antaa opiskelijalle ohjat itse työn suorittamisessa...

Corvettea oli kuusi eri opiskelijaa lakkaamassa...

Opettajan tulee luottaa opiskelijoihinsa riittävästi. Osaaminen kasvaa pienistä onnistumisista, joita opettajan tulee osata oppilaalleen tarjota oikea-aikaisesti. Näin nuoren ammatti-identiteetti kasvaa pikkuhiljaa pienistä teoista suurempiin.

Kiltakoulut-hanke starttaa sekä pohdintaa opettajuudesta

Kiltakoulut-hanke aloittaa toden teolla ensi syksynä.
Hankerahoitushakemus meni läpi, joten Pintakilta-toiminnasta versonnut suurempi hanke toteutuu. Tuntuu todella hienolta, että pienestä lähtenyt idea on vuodessa kasvanut näin mittaviin suhteisiin.

Pitää muistaa kuitenkin pääasia koko toiminnassa, motivoituneet oppilaamme. Ilman nyt valmistuvan oppilasryhmän tukea tämä hanke ei olisi saanut koskaan tuulta purjeisiinsa. Monesti kuulee opettajan suusta, että juuri ne huonoimmat yksilöt koko pohjoiselta pallonpuoliskolta ovat eksyneet juuri hänen ryhmäänsä. Myös kommenttia "Helppohan se teidän on opettaa, kun teillä on niin hyvät oppilaat" kuulee todella usein.

Ensi syksyn tutor-oppilaat kuvassa, muutama puuttuu. Kuvasta henkii valkoisten haalareiden saajien ammatillinen ylpeys.

Tosiasia on, että nämä meidän nuoret oppilaamme eivät ole mitenkään ihmeellisesti valikoituneet, vaan edustavat yleensä läpileikkausta omasta ikäluokassaan, niin positiivisessa mielessä kuin negatiivisessakin. Miten näistä nuorista sitten saadaan motivoitunut, kohtuullisen kurinalaisesti toimiva luokka muodostettua?

Ammattiylpeys on yksi koko toiminnan onnistumisen kulmakiviä. Opettajan tulee olla sen verran alastaan innostunut, että hän osaa olla ylpeä omasta ammattitaidostaan. Kun opettajalla on selkeä osaaminen opettamastaan alasta, hänen on kohtuullisen helppoa saada alasta kiinnostuneet nuoret mukaansa toimintaan. Oikeanlaisen, mutta riittävän ammattiylpeyden voi luoda vain toimimalla itse työsalin puolella jatkuvasti esimerkkinä ja kannustaen. Siinä vaiheessa kun opettajan omat haalarit alkavat tomuttua kuukausikaupalla kaapin pohjalla, on erittäin suuri vaara menettää oppilaiden ammatillinen arvostus.

Opettajan tulee pukea haalarit ylleen riittävän usein ja myös tarttua toimeen.

Esikuva 
Varsinkin alkavia luokkia opettaessa on osattava näyttää itse esimerkkiä ammatin harjoittajasta. Jos opettaja viihtyy liikaa työsalin ulkopuolella alkuviikkoina, voi olla erittäin vaikeaa saada myöhemminkään otetta ryhmästään. Meillä käytössä oleva vertaisoppimismenetelmä luo esikuvia myös vanhemmista opiskelijoista. Tutorina toimivat oppilaat näyttävät omalla toiminnallaan tekemisen mallia nuoremmille.

Marika ohjaa Tonia lakkaustilanteessa toimien samalla ammatillisena esikuvana.

Opettaja vai ihminen?
Tärkein viimeiseksi; Opettajan pitää olla vanhempi ammatin osaaja, oppilaitaan kokeneempi ihminen työssään. Liian usein näkee opettajia, joiden opettajuus on noussut heidän ammatti-identiteetin yläpuolelle. Tämä tarkoittaa useimmiten myös opettajan oman näkemyksen muuttumista, eli opettajuus onkin hänen arvoasteikollaan korkeammalla kuin ammatti jota hän opettaa. Tässä vaiheessa nuoret joiden monen toiveammatti on juuri se mitä he ovat lähteneet opiskelemaan, huomaavatkin opettajan arvostavan omaa opettajan identiteettiään enemmän kuin heidän toiveammattiaan. Tällöin opettaja ei enää profiloidukaan opettamansa ammatin osaajaksi vaan "vain" opettajaksi oppilaan näkökulmasta.

Tässä kuva josta henkii oikeanlainen ammatti-identiteetti. Tähän ei päästä jos opettaja arvostaa opettajuuttaan enemmän kuin omaa ammattialaansa....

Tämän ajatuksien virran on tarkoitus herättää opettajissa vähän itsetutkiskelua, sillä noiden kolmen edellisen kappaleen sisältö vastaa suppeasti kysymykseen "miksi meillä on niin hyviä oppilaita."