Paikkausta kukilla ja kateilla....

Valmis maalaus...

Onnistuin jotenkin ihmeellisesti kolauttamaan vaimon Opelin tolppaan keväällä Helsingissä. Eniten siinä harmitti se, että olin itse ratissa.... Koska omat mokat pitää korjata, odottelin sopivaa ajankohtaa auton korjaamiseksi. Testausta!!!

Tolpan jälki oiottuna, kiitokset kollegalle Jukka Rinteelle oikaisemisesta... 

Jos jotain hyvää pitää tästä miettiä, niin onneksi ei mennyt ikkuna rikki.... Koska oikomisen jälkeen oli aika mittavat kittaustyöt edessä, päättelin, että maalataan kuva koko luukun alalaidan mitalle.

Koska kromitekstejä ei enää laitettu, poistin ne lastalla työntämällä....

Lähikuva oikomisen jäljiltä. Pellille hiottuun kohtaan on ruiskutettu happopohjamaalia. 

Tasoitetyöt aloitettiin ns. vähimmän vaurion taktiikalla, eli hioin P240 paperilla ensin kitattavien kohtien alta, tämän jälkeen levitin polyesterikitin kumilastalla.

Käytin mustaa hiomaväriä, joka sopii myös hyvin tulevan erikoismaalauksen taustasävyksi.

Asensin myös listat paikalleen hiottuina, tässä kuva juuri ennen vesihiontaa... Huomaa hiomapaperilla tehdyt "tarkistusnaarmut" eli vaalet hiomanaarmut, jotka tehtiin kuivahiontana P360 paperilla. Vesihionta tehtiin tämän jälkeen P800 paperilla pehmeäselkäistä hiomatukea  käyttäen.

Tästä se lähtee, kuva hahmoteltuna takaluukkuun. Huomaa oikealla kiiltävä kohta, ruiskutin koko maalattavan alueen vesiohenteisen maalin sideaineella, ns. blenderillä, jotta erikoismaalausta tehtäessä jää hiomanaarmut peittoon.

Väriluonnos... Huomaa raitojen hahmot, sekä kissojen hahmottelu.

Aloitin vasemmanpuoleisen kissahahmon maalauksen ensin. Samalla vahvensin sävyjä.

Lisää väriä ja kukkasia...

Kissa valmiina...

Kokonaisuus ilman lakkaa...

Toisen puolen kissat odottavat jo seuraavaa osumaa tolppaan...

Lakkaus kirkasti sävyt....

Kokonaisuutena työ onnistui kohtuullisen hyvin, tosin autotalli työskentelytilana loi omat haasteensa. Toivotaan, että ei ainakaan samaa kohtaa tarvitse toiste paikata....

Maalausta pitkästä aikaa

Viime aikoina opetukseen liittyvät työt ovat vieneet suuren osan ajastani,  joten deadlinen lähestyessä päätin pääsiäisenä tehdä jotain maalaukseen liittyvää. Hallissa on moottoripyörän tankki ja tulevan Joulun joulukortit, jotka pitäisi saada valmiiksi.
Tuumasta toimeen, aloin heti pitkäperjantain aamusta virittelemään työtilaa maalaukselle suotuisaksi. Kävin ensimmäisenä toteamassa, että sähköt ovat näköjään olleet pois päältä jonkin aikaa.(ATEX-tila, joten sähkökatkon jälkeen pitää manuaalisesti laittaa sähköt uudelleen päälle.) Sähkökatko ei yleensä haittaa, jos maalailee päivittäin, mutta nykytilanteessa sähköt ovat olleet poissa varmaankin viikon, pari.... Vesiohenteisia maaleja ei saa päästää jäätymään, joten vähän jännitti miten maalit jaksavat... No maalinsekotuskone piti heti päälle kytkettäessä erikoisen, valittavan äänen joten oli syytä epäillä, että jokin on pielessä... Sideainepurkin kansi auki, ja toteamus, että nyt ei ole kaikki kohdallaan....

Mielenkiintoinen kemiallinen ilmiö, sideaine oli styroksin näköistä kuivaa massaa... Tosin hintaluokaltaan sellainen 270 euroa.... + kaikki maalit uusiksi... ehkä pari tonnia...

Pikaisen tarkastuksen jälkeen päätin kilauttamaan kaverille, eli Veini Pirttilahdelle SP-Automaalit Oy:n. Veini avasi ystävällisesti maalikaupan vuokseni pitkäperjantaina, todella hienoa asiakaspalvelua!

SP-Automaalit palveli hienosti, sain kaikkia tarvitsemiani sävyjä pienen määrän, jotta pääsen työssä eteenpäin. Toisaalta tässä on nyt mahdollisuus miettiä värimerkin vaihtoakin samalla...

Kun maalit ja sideaineet olivat kunnossa, aloin tarkastelemaan ruiskukalustoa vähän kriittisemmin... Havaitsin, että parin viikon tauon jälkeen kynäruiskuilla ei välttämättä enää käynnistetäkään töitä kuten parin päivän tauon jälkeen.(Tosin tämän kyllä tiesinkin....)

Ruiskut läjässä... Keräsin kaikki kynäruiskut pesua varten samaan kuvaan...

Veini myi pari huoltospray-purkkia mukaan, kun kerroin tulevasta ruiskunpesu-tapahtumasta. Asiakkaan ja vanhan pintakäsittelijän asenteella ensin kriittisesti mietin, onko noista mihinkään, kun ei ole ennenkään tarvittu.... Onneksi tässä tapauksessa uskoin asiantuntijan ääntä. Aikaisemman liuottimessa uittamisen ja tinnerillä sutimisen sijaan sain oikeasti helpolla ruiskut puhtaaksi. Laitan tähän loppuun pienen info-osion, miten kynäruisku nykyisin kannattaa pestä;

Ensin täysin ryytynyt ruisku alustalle, jolle voi ruiskuttaa liuotinta. Tässä ruiskussa ei edes neula suostunut liikkumaan....

Ruiskutin reilusti puhdistusainetta ensin kaikkiin onkaloihin, jonka jälkeen myös ulko-osiin, molemmille puolille..

Saman ruiskun toinen puoli n. 5 minuutin vaikutusajan jälkeen. Huomaa myös alustan lakkapinnan krakeloituminen...

Kuivunut maali ja lika lähti kevyesti pyyhkäisemällä ruiskun pinnoista.. Myös ruiskun purkaminen oli hetken liottamisen jälkeen helppoa, huoltospray tunkeutui osien sisälle saaden jopa ryytyneen neulan irtoamaan helposti.

Custom Micron-mallien säiliöiden kannet joutui kuitenkin avaamaan perinteisesti puukon avulla.

Myös vesiohenteiselle maalille tehty puhdistusaine toimi todella hienosti, tarkempaan työhön tarkoitetut pienemmät Iwata CM ruiskut eivät vaatineet niin raskasta puhdistamista kuin isommat kynäruiskut.

CM:n säiliöiden maalikanavat pitää kuitenkin rassata auki kuten ennenkin, tosin huoltospray pehmitti maalin huomattavasti nopeammin kuin tinneri-pohjainen ohenne.

Laitoin  säiliöiden sisään liuotinpohjaista sprayta ja sen jälkeen kannet kiinni ja likoamaan pieneen lasipurkkiin. Aine vaikutti muutamassa minuutissa avaten pienet maalinsiirtokanavat säiliöiden alaosassa.(Tosin rassaus oli tarpeen, mutta helpompaa kuin yleensä.)

Liotin myös Iwatat vesiohenteisessa liuotteessa muutaman minuutin ennen liuottimen läpilaskemista.

Liuotin läpi ruiskusta vielä ennen huoltorasvausta.

Ruiskutin vielä ohenteen pintaan, jonka jälkeen kuivasin ruiskun puhtaalla paperilla.

Ruiskut ojennuksessa puhtaina ja huollettuina.

Tästä on hyvä jatkaa, joulukortit tulollaan...

Tekee hyvää välillä joutua miettimään ammatin perusteita, ruiskujen huolto ja maalien säilytys ovat perusasioita, joista tuli tällainen vähän kalliimpi muistutus. Monesti kun on riittävän kauan tehnyt samaa työtä, voi alkaa oikomaan asioita, jotka ovat kuitenkin tärkeitä suorittamisen onnistumisen kannalta. Ruiskujen pesuun ei ole tullut kiinnitettyä kovin paljoa huomiota, mutta näillä uusilla kemikaaleille se helpottuu niin paljon, että päätin alkaa käyttämään vesiohenteista huoltosprayta jokaisen maalauskerran jälkeen, sillä puhdistus on todella helppoa, jos ruiskua ei päästä liikaa likaantumaan.

Opettajien ja kouluttajien opettamista...

Uusi aluevaltaus itselläni on Pintakilta- ja Kiltakoulut-tyylisen opetusmenetelmän selventäminen muille kouluttajille ja opettajille. Koin aluksi kovin haastavaksi tämän osan työstäni, mutta nyt jo useamman kerran asioita kouluttaneena uskallan tehdä pienen blogituksen tästä....

Hyvänä tukena ja kollegana on toiminut lehtori Keijo Hakala HAMK-opettajakoulutuksen puolelta. Keijon kanssa olemme kehitelleet vähän uudenlaista teorian ja käytännön vuorotteluun perustuvaa kouluttamisen mallia. Mallissa tuodaan ensin aihealue esille, joka toimii tavallaan alustuksena. Tämän jälkeen "henkilökohtaistetaan" koulutusta kuuntelijoiden mukaan, eli kouluttajat ovat tarkkana ja tarvittaessa muuttavat oman esityksensä rakennetta haluttuun tai toivottuun suuntaan.(Yleensä ensimmäisenä koulutuspäivänä kannattaa laittaa koulutettavat ongelmalähtöisiin malleihin perustuvien tehtävien kautta motivoitumaan... ja tutustumaan toisiinsa.)

Tämä vaatii kouluttajilta yhteistyötä ja pelisilmää, sekä koulutuksen rakenteen joustavuutta tarvittaviin muutoksiin vaikka lennosta. Näin toimien mielenkiinto ja motivaatio säilyvät koulutettavilla. Hyviksi havaitut työkalut ovat Moodle tehtävien palautuspaikkana sekä Prezi tiedon pilvitallennukseen erilaisine esitysvaihtoehtoineen.(Prezissä voi lennossa lisäillä ja poistaa esityksen sivuja, jos ne ovat sinne valmiiksi tehdyt.)

Prezi aineistopankkina. Kokonaisuus on tämän näköinen, sisältäen aiheesta paljon tietoa, josta valitaan "polku", jota muokataan kuulijoiden mukaan. Kaikkea tietoa ei tarvitse toistaa, jos kuulijat ovat asian jo omaksuneet aikaisemmin...

Tässä kuvassa polkua on muokattu ko. ryhmän tarpeiden mukaan. Keskityimme niihin esityksen osiin, jotka aiheuttivat eniten keskustelua tai kysymyksiä.

Koulutettavia tulee kuulostella koko koulutuksen ajan. Koulutuksen tarkoitus on yleensä tiedon siirtäminen ja ajattelun tehostaminen, joten kokoaikainen vuoropuhelun ylläpitäminen on yksi tärkeimmistä elementeistä. Harvoin voidaan stimuloida ajatuksia pelkästään laittamalla koulutettavat kuuntelemaan kouluttajaa, vaan osa asioista jää huomattavasti helpommin mieleen itse ajattelemalla sekä kommentoimalla. Myös ajattelun saaminen ulos tavanomaisista raameista aihealueen suhteen on tärkeää, ellei jopa pakollista.

Mielenkiintoiseksi tämän työn on tehnyt se, että harppaus ammattialani opettamisesta enemmän teoriapainotteiseen suuntaan ei olekaan ollut niin vaikeaa kuin luulin. Toinen iloinen yllätys on ollut koulutettavien motivaatio, kuten myös kriittisetkin kannanotot ko. aiheeseen liittyen. Monesti kannanotoista ja kommenteista on päästykin kehittämään aihealueen keskustelua ihan uusiin suuntiin. Kiitokset hyville koulutettaville, tästä on mukava jatkaa!

Sosiaalinen media, vallankäytön välinekö?

7.7.2012
Ajattelin liittyä erääseen perustettavaan yhdistykseen joka ajoi koulun kannalta hyvää asiaa. Ryhmä oli saanut jonkin verran julkisuutta ja itsekin pyysin saada liittyä ryhmään ammatillisen kiinnostuksen vuoksi. Ajattelin lisäksi saavani ryhmän kautta uusia kontakteja Kiltakoulut-idean kehittämiseen.
Ryhmän tarkoituksena oli siis ajaa tietyn asian kehittämistä koulumaailmassa. Viikon aikana ryhmään oli saatu noin 150 jäsentä, joista monet tuntuivat olevan mukana todella suurella sydämellä ja panoksella. Yllätys olikin suuri kun kehittämisen sijaan ryhmän perustaja ilmoitti että käykäähän liittymässä foorumille, yhdistyksen hallitus on jo valittu... Maksakaa myös jäsenmaksu tilille, jonka numero olikin kätevästi linkissä suoraan..... Käväisin linkin sivustolla, mutta en löytänyt yhdistyksen sääntöjä, joihin varmaan kannattaisi tutustua ennen jäseneksi liittymistä. Kymppi on kyllä nykypäivänä pieni raha, mutta jotenkin alkoi arveluttamaan tämän toiminnan eettisyys.

Monesti asiat nähdään värittyneenä oman mielipiteen kautta...

Päätin ottaa härkää sarvista, ja pyysin vähän lisäselvitystä suljetussa Facebook-ryhmässä maksuvaatimukselle linkittäen samalla asiaa koskevan lakipykälän luettavaksi. Nyt nämä suurella sydämellä mukana olevat alkoivat kommentoimaan kympin rahallisen arvon olevan niin pieni, että hyvän asian puolesta tämä pitäisi maksaa mukisematta, olihan vieläpä jonkun jäsenen alaikäinen lapsikin antanut omistaan puolet että vanhempi voi sen maksaa heti. Ryhmän perustaja kertoi olleensa niin kiireinen että ei ole ehtinyt kaikkea kertoa ryhmässä, mutta yhdistys on haettu jo rekisteriin ja yhdistyrekisteristä odotetaan vastausta. Kotisivutkin saadaan varmaan viikon sisään pelittämään. Kävin katsomassa yhdistyksen sivut, lopputulemana Puheenjohtajalla ja sihteerillä sama sukunimi.

Parin päivän päästä sivuille ilmaantui perustamispaperit ja varainhankintaa lisää. Kun tarkastin hallituksen koostumista huomasin että koko hallitus koostuu kahdesta avioparista.(sukunimien vertailun mukaan)

27.9.2013
Ylläoleva teksti on kirjoitettu yli vuosi sitten. En halunnut julkaista sitä silloin, koska koko juttu aiheutti melkoista kohinaa sosiaalisessa mediassa. Halusin pohtia oman kokemukseni kautta asiassa olevaa ristiriitaa. Sosiaalisen median avulla onnistuttiin masinoimaan hyvän asian varjolla mahtava joukkovoima, joka sai osan seuraajistaan lähes ääriuskonnolisen hurmostilan kaltaiseen joukkopsykoosiin; Kaikenlainen tosiasioiden tai poikkeavien mielipiteiden esittäminen ryhmässä tai ryhmän tavoitteista oli kiellettyä.

Ilmaisia lounaita ei ole, ja jotkin niistä näyttävät liian hyviltä ollakseen totta....

Kuvio näytti jonkin verran kehitystyötä työelämässä tehneen silmin hauraalta, sillä ilman kriittistä näkökulmaa mikään kehitystehtävä ei voi toimia. Suurin yllätys oli ryhmän jäsenten kiihkoisa ryhmän agendan ja johtohenkilöiden puolustaminen; Jos kritisoit, et kuulu joukkoon, olet siis ulkopuolinen ja paha. Netissä näppiksen takaa tämä asenne tuntui vielä vahvistuvan, joten hyvä asia, jonka ympärille yhteisöä oltiin perustamassa muuttuikin yhtäkkiä ahdistavaksi ja negatiiviseksi.

Mietin vain, että miten näiden "fundamentalistisesti" ryhmän agendaan uskovien kävi, kun taustatarina paljastuikin keksityksi ja varmasti elämässään jo aikaisemmassa vaiheessa pettyneet, tavallaan uuden hienon ja palvottavan asian löytäneet havaitsivatkin tulleensa ainakin osin huijatuiksi?

Jälkiviisaus tietenkin on helpoin viisauden laji, mutta pakko myöntää, että harkitsin vakavasti osioiden ottamista yhdistyksen aineistosta oman opetukseni tueksi. Uskoin myös itse aluksi taustatarinaan ja pidin yhdistyksen agendaa tarpeellisena ja hyvänä. Harmitti eniten, kun koko asian perusta paljastui keksityksi. Hyvän asian puolesta tehty mittava markkinointityö somessa ja vähän muussakin mediassa kaatui nopeasti negatiiviseksi julkisuudeksi.

Toisaalta hyvää tarinassa on se, että sain oman kokemuksen kautta toimiini mediakriittisyyttä, rajasin mitä sosiaalisessa mediassa kannattaa itsestään kertoa(ja opetan saman myös opiskelijoilleni). Taustatietojen ja lähteiden tarkastelun kriittisyys kasvoi kohdallani paljon. Suurin osa oppimateriaaleistani ja opetuksen suunnitelmistani on Pintakilta-wikissä, joten asiassa on paljon hyvääkin some-opettajuuden kehittämisen näkökulmasta.

Vuosi on käynnistynyt vauhdilla...

Edellisistä vuosista poiketen sain aloittavaan ryhmääni myös 10 aikuisopiskelijaa. Aluksi suuri ryhmä tuntui kovin haasteelliselta, mutta kiltakoulumainen ohjaustyyli tutoreineen auttaa kovasti. 
Perinteisesti meillä on tullut innostunutta ja mukavaa nuorta pintakäsittelijän alkua opiskelemaan, eikä tämäkään vuosi ole poikkeus. Ensimmäisten viikkojen aikana oppilaat ovat olleet erittäin ahkeria, ensimmäiset asiakastyötkin ovat jo saaneet maalin pintaansa. Junan osiin on tutustuttu koko luokan voimin.

Tässä niitä "himoittuja" harjoituskappaleita...

Kesällä tuli huolta aiheuttanut viesti, sillä ammatillinen ohjaaja Marika Laine oli onnistunut telomaan jalkansa. Onneksi sain puhuttua TE-keskuksen asiantuntijan Mika Tonterin sijaistamaan Marikaa. Mika on toiminut aikaisemmin myös maalaamolinjan hoitajana sekä pintakäsittelyalan yrittäjänä, joten sain hengähtää helpotuksesta, varsinkin kun Mika suostui viettämään koko neljän viikon kesälomansa Pintakillan oppilaiden kanssa.

Mika Tonteri teoritunnilla. Mika piti hienosti yllä opiskelurauhaa osallistuen teoriatunneillekin.

Pintakilta-oppimisympäristön kehittäminenkin tuntuu saaneen uutta puhtia, sillä esittely- ja haastattelupyyntöjä tulee enemmän kuin koskaan. Mestari-oppipoikamallin ja sosiaalisen median välineiden käyttäminen opetuksessa ovat tässä ajassa helposti omaksuttavia tapoja opiskella. Näin opettajan näkökulmasta on hienoa taas saada motivoituneita ja asialleen omistautuneita opiskelijoita ohjattavaksi.

Kesätauko päättyy....

Ammattiin opettavana pyrin viettämään kesätauon järkevästi, noin työn kannalta. Tänä kesänä on tullut kokeiltua eri materiaalien soveltuvuutta osana pintakäsittelyä. Myös lomakin tuli pidettyä, kun kävin Flying Legends-ilmailunäyttelyssä sekä aiheeseen liittyvissä museoissa.

Pintakäsittelykokeilut painottuivat erikoismaalauksen puolelle. Olen pohdiskellut ja testannut vesiohenteisten maalien kanssa vesiohenteisia taiteilijatarvikkeita. Käytin mm. akryylivärien ja akvarellivärien ohenteena automaalauksessä käytettävää häivytykseen tarkoitettua sideainetta. Näin toimien pystyn varmistamaan kiinnyttävyyden sekä lakan tunkeutumisen maalatun kalvon läpi.(tämä on teoria, ensimmäiset työt odottavat vielä lakkausta.)

Tämä kuva hahmoteltu ensin kynäruiskulla, sen jälkeen tarkennettu vesiohenteista värikynää käyttäen, lopullinen tarkennus siveltimellä erittäin ohueksi ohennetulla automaalilla.

Tankin kuva viimeistelyä vaille.. Raidotus on tehty siveltimellä, kuten lähes koko tankkikin. Tämä on ylivoimaisesti isotöisin maalaus pitkään aikaan.....

Taiteilijatarvikepuolella pastelliliidut tuntuivat ensin melko haastavilta käyttää, mutta kun hankin myös pastellikynät, niin tarkkuus parani töissä huomattavasti...

Kuiva pastelliliitu "sotkee" työtilan melko nopeasti.... pöly on hyvä puhallella pois työn päältä aika ajoin...

Mallikuva ja hahmottelua..

Röpeloinen taidepaperi lisää haastavuutta...

Sävytys onnistuu yllättävän samoin tavoin kuin kynäruiskullakin.. Pastellivärit sekoittuvat keskenään helposti paperilla..

Lisäsin vielä automalliin kuuluvan toisen takavalon mallikuvasta poiketen.(rajaus oli liian tiukka) Viimeistelyssä käytin myös vesiohenteisia puuvärejä, jotta kuvaan sai riittävän tarkkoja rajauksia.

Ilmailunäyttelyssä tuli rentouduttua kunnolla, saaliina reissulta n. 3000 valokuvaa sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita autoilusta Enlannin vasemmanpuoleisessa liikenteessä.... Onneksi kaverini CH osasi ajaa mallikaasti... Otimmekin tavaksi toimia siten, että toinen neuvoi koko ajan navigaattorin lisäksi minne mennään, jolloin kuskin tarvitsi vain muistaa ajaa vasemmalla... 

Tässä yksi onnistuneimpia otoksia reissusta... Voisi olettaa, että piakkoin alkaa ilmestymään ilmailuun liittyviä tauluja tuotantoon...

Ensi viikolla pääsee jo onneksi töihin, odotankin innolla ensimmäistä aikuiskoulutuspäivää.(Tervetuloa 2012 aloittaneet aikuisopiskelijat kouluun!!)

Kiusaamista vai normaalia toimintaa?

Kävelin eilen kollegan kanssa kahville, kun havaitsimme yhtäkkisesti erikoisen tilanteen.

Kaksi opiskelijaa alkoivat vaihtamaan nyrkiniskuja keskenään, ensin toinen napautti hieman isompaa kaveriaan nyrkillä vatsan seutuville. Kostoisku tuli heti perään ja pienempikokoinen kaveri taittui iskusta kaksinkerroin ottamaan lukua. Tämä yksittäinen tapaus ei vielä huolestuttanut blogitukseen asti, mutta iltapäivällä toinen samakaltainen tapaus sai mietteliääksi....

Aamupäivän "kisailu"

Menin ajattelematta heti tilanteeseen, otin isompaa kaveria olkapäästä kiinni ja kysyin miksi te vaihdatte iskuja? Poika meni vähän lukkoon, mumisi jotain että ihan leikkiä tämä vaan on.... Erikoista leikkiä, kun kaveri on kaksinkerroin ja haukkoo henkeään. Kun kysyin nimeä ja luokkaa, ensin sain etunimen kaivettua, mutta isompi aikoi ensin vaieta tässä kohtaa... yritti poistua paikalta mutta en luovuttanut vaan otin uudestaan olkapäästä kiinni ja pyysin kertomaan loput tiedot. Kollegani tuli mukaan lähelle tilanteeseen ja  nuori sitten kertoikin ilman sen suurempia ongelmia pyydetyt tiedot. Tällä välin pienempikokoinen oppilas sai vedettyä sen verran henkeä että kertoi kyseessä olevan ihan vaan leikkimielinen lyöntikilpailu.... Pienen nuhdesaarnan jälkeen päätimme antaa asian olla, pojat näyttivät kovin hämmentyneiltä ja itsekin ihmetteleviltä.... 

Pohdimme kahvin ääressä tapahtunutta, sillä itse menin ihan vaiston varassa väliin tilanteeseen. Samoin otin luonnollisesti isompaan kaveriin heti kosketuskontaktin olkapäähän ilman puristamista tai pakottamista. Toinen ehkä tärkein pointti koko tilanteessa oli oman rauhallisuuteni säilyttäminen; En provosoinut tai provosoitunut, vaikka oppilas ei nimeään heti sanonutkaan. Tosin kun nimeä ja luokkaa ei meinannut alkaa löytymään, estin oppilaan poistumisen paikalta muuttamalla otteeni kevyeksi kiinnipidoksi ja siirryin aina hänen eteensä siten että hän ei päässyt tilanteesta poistumaan. Nimi ja luokka löytyi vasta kun otin kännykän esiin aikeissa ottaa oppilaasta valokuva jos ei muuten ala perustiedot selviämään.

Hämmentävää oli myös opiskelijoiden ihmetys että miksi tähän puututaan, leikkiähän tämä vaan on.... Itse ihmettelimme vuorostamme leikin rajuutta, jos toinen ottaa lukua kaksinkerroin, niin ei tämä voi olla normaalia toimintaa....

Iltapäivän tapaus

Erikoiseksi tämänkin tapauksen tekee nopeus ja yllättävyys; Keskustelimme koulun ruokalan edessä kahden opettajakollegan kanssa kun ulos tulevassa joukossa varoittamatta nousi jalka takaapäin potkuun toista opiskelijaa suoraan suojattomaan kylkeen. Sama vaikutus kuin aamupäivälläkin, potkun vastaanottaja taipui kaksin kerroin kylkeään pidellen. Muut opiskelijat kävelivät tilanteen ohi niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Itselläni olikin jo toimintamalli aamun "harjoituksen" perusteella valmis, tosin potkaisija oli erittäin yhteistyökykyinen tässä tapauksessa ja kertoi heti perustietonsa. Potkittu kaveri katosi paikalta kun huomasi että tilanteeseen tultiin väliin. Kysyin potkaisijalta miksi hän yhtäkkisesti potkaisi kaveriaan, sillä en huomannut tilanteessa mitään erikoista ennen kuin jalka nousi. Vastauksena tuli että ihan herjalla vaan kaveria potkaisin..... Toistin aamun nuhdesaarnan, mutta aloin ajattelemaan onko tässä vähän valistuksen paikka... 

Kysymyksiä ilman vastausta...

Ei oikein tunnu opettajan näkökulmasta hyvältä, kun kavereita potkitaan ja lyödään "herjalla". Sitä alkaa ihmettelemään mitä niille oikeille riitakumppaneille tehdään jos kaveruutta julistetaan näin? Riittävätkö koulun järjestyssäännöt takaamaan opiskelurauhaa nykyisellään? Onko oma toimintani uhkarohkeaa viitaten viime viikkojen kohuun opettajan erottamisesta?(jossa varmaan on kyllä muutakin taustalla kuin yksittäinen tapaus) Olisiko opettajilla silmien avaamisen paikka, pitäisikö ammattiopistossakin järjestää välituntien valvontaa? Voivatko nuoret todella niin pahoin että toisten muksiminen on arkipäiväistä ja sallittavaa?

Koulutusta uhkatilanteen kohtaamiseen.

Omien oppilaideni kanssa pyrimme käymään uhkatilanteen kohtaaminen-koulutuksen, jossa kerrotaan ensin teoriassa mitä väkivalta voi saada aikaan ihmisessä, tämän jälkeen mennään käytännössä jumppasaliin opettelemaan uhkaavan tilanteen välttämistä.... 

Ajatuksia nuorten opettamisesta

Havahduin huomaamaan olleeni jo kahdeksan vuotta pintakäsittelyalan opettajana, toimien samaan aikaan yrittäjänä omassa yhden miehen erikoismaalausalan yrityksessä.

Opetustyön luonne on muuttunut ratkaisevasti näiden vuosien aikana. Alkuvuosina muistan opettaneeni enemmän pintakäsittelyn tekniikkaa ja vähemmän "kasvattaneeni" oppilaita. Nykyinen ammattiin opettajan työ sisältää joidenkin opiskelijoiden kohdalla aikaisemmin vanhempien vastuulla olleita asioita(Normaalit käytöstavat, aikataulut, toimiminen erilaisissa arjen tilanteissa jne.)

Viimeisen erikoismaalaamani isomman työn viimeistelyä ennen opettajaksi siirtymistä...

 Talviloma antoi aikaa ajatella asioita laajemmin ja  perusteellisemmin. Aloin miettimään mihin suuntaan opettajan työnkuva kehittyy. Ammatillisen opetuksen resurssit eivät tule ainakaan lisääntymään, joten luultavammin luokkakoot sekä erilaiset oppijat tulevat lisääntymään ryhmissä. Jo nyt on ollut havaittavissa erilaisten pienryhmien opiskelijoita enemmän kuin aloittaessani opettamisen. Pitää tässä yhteydessä mainita että itselläni on käynyt yllättävän hyvä onni opiskelijoiden suhteen vaikka mukana on aikaisemmin pienryhmissä toimineita. Heidän kanssaan ei ole ollut juurikaan ongelmia, päinvastoin moni opiskelija jonka peruskoulun paperien perusteella pitäisi olla vaikeita opetettavia onkin erittäin motivoituneita ja hyviä opiskelijoita.(Tosin tähän motivaatioon saattaa vaikuttaa paljonkin opetuksen luonteen muuttuminen; ammattiin opiskellessa kädentaidot ja käytännön osaamisen oppiminen korostuu teorian oppimisen jäädessä vähemmälle.)

Käytännön työtehtävät kiinnostavat eniten kinesteettisiä oppijoita... Käsillä tekijöitähän heistä kuitenkin tulee...

Mielestäni opettajan omista ominaisuuksista tärkein on asenne; Opettajan tulee arvostaa opettamaansa ammattia enemmän kuin omaa opettajuuttaan. Myös oppilaiden arvostaminen ihmisenä sekä tulevana alan ammatin osaavana työntekijänä pitää alkaa heti ensimmäisestä hetkestä. Opettaja voi olla vähän tiukka ja ankarakin, kunhan muistaa olla oikeudenmukainen ja tasapuolinen.

Opettajan rooliin kuuluu oppilaan ohjaaminen ja tukeminen tekemällä yhdessä, oppien ehkä samalla itsekin...

Myös avoimuus ja oman osaamisensa kehittäminen kuuluu nykyisin työnkuvaan, sillä kukaan opettaja ei voi tietää kaikkea alansa tietoa. Rehellisyys omasta osaamisesta, joskus senkin myöntäminen että tämä osa-alue opetettavasta aiheesta ei ole riittävän tuttu on tärkeää. Itse käytänkin näissä tilanteissa sellaista toimintatapaa että etsitäänpä yhdessä vastaukset opiskelijoiden kanssa. Olen huomannut opiskelijoiden kiinnittävän huomiota rehellisyyteen tässä tilanteessa kuin että opettajan ammattitaidon puutetta alettaisiin ihmettelemään.

Uutta tekniikkaa kokeillessa ei aina onnistuta ensimmäisellä kerralla... CosmiChrome harjoituskappale, joka meni uusiksi...

Oman alansa osaajan itsetuntoa ei pieni puute osaamisalassa hajoita, tosin jos ammatin osaaminen on kokonaisuudessaan ohutta niin pienikin epäilys opettajan omassa mielessä kasvaa suhteettomaksi aiheuttaen vastakkaisen reaktion; Opettaja alkaa pätemään omalla osaamisellaan opiskelijoille, jotka kyllä huomaavat sekä puutteen ammattitaidossa että myöskin yrityksen peittää puutteen pätemisellä.

Opettajan tulee ns. opettaa edestä: Opettaja näyttää työtehtävän, jonka jälkeen opiskelija tekee oman suorituksensa...

Opettajan tulee osata väistyä taustalle ja antaa opiskelijalle ohjat itse työn suorittamisessa...

Corvettea oli kuusi eri opiskelijaa lakkaamassa...

Opettajan tulee luottaa opiskelijoihinsa riittävästi. Osaaminen kasvaa pienistä onnistumisista, joita opettajan tulee osata oppilaalleen tarjota oikea-aikaisesti. Näin nuoren ammatti-identiteetti kasvaa pikkuhiljaa pienistä teoista suurempiin.