Sosiaalinen media, vallankäytön välinekö?

7.7.2012
Ajattelin liittyä erääseen perustettavaan yhdistykseen joka ajoi koulun kannalta hyvää asiaa. Ryhmä oli saanut jonkin verran julkisuutta ja itsekin pyysin saada liittyä ryhmään ammatillisen kiinnostuksen vuoksi. Ajattelin lisäksi saavani ryhmän kautta uusia kontakteja Kiltakoulut-idean kehittämiseen.
Ryhmän tarkoituksena oli siis ajaa tietyn asian kehittämistä koulumaailmassa. Viikon aikana ryhmään oli saatu noin 150 jäsentä, joista monet tuntuivat olevan mukana todella suurella sydämellä ja panoksella. Yllätys olikin suuri kun kehittämisen sijaan ryhmän perustaja ilmoitti että käykäähän liittymässä foorumille, yhdistyksen hallitus on jo valittu... Maksakaa myös jäsenmaksu tilille, jonka numero olikin kätevästi linkissä suoraan..... Käväisin linkin sivustolla, mutta en löytänyt yhdistyksen sääntöjä, joihin varmaan kannattaisi tutustua ennen jäseneksi liittymistä. Kymppi on kyllä nykypäivänä pieni raha, mutta jotenkin alkoi arveluttamaan tämän toiminnan eettisyys.

Monesti asiat nähdään värittyneenä oman mielipiteen kautta...

Päätin ottaa härkää sarvista, ja pyysin vähän lisäselvitystä suljetussa Facebook-ryhmässä maksuvaatimukselle linkittäen samalla asiaa koskevan lakipykälän luettavaksi. Nyt nämä suurella sydämellä mukana olevat alkoivat kommentoimaan kympin rahallisen arvon olevan niin pieni, että hyvän asian puolesta tämä pitäisi maksaa mukisematta, olihan vieläpä jonkun jäsenen alaikäinen lapsikin antanut omistaan puolet että vanhempi voi sen maksaa heti. Ryhmän perustaja kertoi olleensa niin kiireinen että ei ole ehtinyt kaikkea kertoa ryhmässä, mutta yhdistys on haettu jo rekisteriin ja yhdistyrekisteristä odotetaan vastausta. Kotisivutkin saadaan varmaan viikon sisään pelittämään. Kävin katsomassa yhdistyksen sivut, lopputulemana Puheenjohtajalla ja sihteerillä sama sukunimi.

Parin päivän päästä sivuille ilmaantui perustamispaperit ja varainhankintaa lisää. Kun tarkastin hallituksen koostumista huomasin että koko hallitus koostuu kahdesta avioparista.(sukunimien vertailun mukaan)

27.9.2013
Ylläoleva teksti on kirjoitettu yli vuosi sitten. En halunnut julkaista sitä silloin, koska koko juttu aiheutti melkoista kohinaa sosiaalisessa mediassa. Halusin pohtia oman kokemukseni kautta asiassa olevaa ristiriitaa. Sosiaalisen median avulla onnistuttiin masinoimaan hyvän asian varjolla mahtava joukkovoima, joka sai osan seuraajistaan lähes ääriuskonnolisen hurmostilan kaltaiseen joukkopsykoosiin; Kaikenlainen tosiasioiden tai poikkeavien mielipiteiden esittäminen ryhmässä tai ryhmän tavoitteista oli kiellettyä.

Ilmaisia lounaita ei ole, ja jotkin niistä näyttävät liian hyviltä ollakseen totta....

Kuvio näytti jonkin verran kehitystyötä työelämässä tehneen silmin hauraalta, sillä ilman kriittistä näkökulmaa mikään kehitystehtävä ei voi toimia. Suurin yllätys oli ryhmän jäsenten kiihkoisa ryhmän agendan ja johtohenkilöiden puolustaminen; Jos kritisoit, et kuulu joukkoon, olet siis ulkopuolinen ja paha. Netissä näppiksen takaa tämä asenne tuntui vielä vahvistuvan, joten hyvä asia, jonka ympärille yhteisöä oltiin perustamassa muuttuikin yhtäkkiä ahdistavaksi ja negatiiviseksi.

Mietin vain, että miten näiden "fundamentalistisesti" ryhmän agendaan uskovien kävi, kun taustatarina paljastuikin keksityksi ja varmasti elämässään jo aikaisemmassa vaiheessa pettyneet, tavallaan uuden hienon ja palvottavan asian löytäneet havaitsivatkin tulleensa ainakin osin huijatuiksi?

Jälkiviisaus tietenkin on helpoin viisauden laji, mutta pakko myöntää, että harkitsin vakavasti osioiden ottamista yhdistyksen aineistosta oman opetukseni tueksi. Uskoin myös itse aluksi taustatarinaan ja pidin yhdistyksen agendaa tarpeellisena ja hyvänä. Harmitti eniten, kun koko asian perusta paljastui keksityksi. Hyvän asian puolesta tehty mittava markkinointityö somessa ja vähän muussakin mediassa kaatui nopeasti negatiiviseksi julkisuudeksi.

Toisaalta hyvää tarinassa on se, että sain oman kokemuksen kautta toimiini mediakriittisyyttä, rajasin mitä sosiaalisessa mediassa kannattaa itsestään kertoa(ja opetan saman myös opiskelijoilleni). Taustatietojen ja lähteiden tarkastelun kriittisyys kasvoi kohdallani paljon. Suurin osa oppimateriaaleistani ja opetuksen suunnitelmistani on Pintakilta-wikissä, joten asiassa on paljon hyvääkin some-opettajuuden kehittämisen näkökulmasta.

Moottoripyörän maalausta ja seminaariristeilyä

Kuten otsikostakin voi päätellä, olen ollut taas kovin paljon pois työmaaltani, siis koulusta. Osallistuin yhtenä puhujana Opetushallituksen järjestämään Myötätuulessa-seminaariin viime viikolla.
Heti ensimmäisten esitelmien aikana sain kuulla sanan Pintakilta muilta esitelmänpitäjiltä pariinkiin otteeseen. Olin melkoisen hämmästynyt ja hämmentynyt saamastamme huomiosta sekä tunnettavuudesta opetuksen kehittäjien keskuudessa.

Sanna Brauer, Nappiparisto-kooridnaatiohankkeesta näytti kuvan Pintakilta-huppareissa poseeraavista oppilaistamme(Marikakin meni vielä oppilaasta)

Laivalla kun oltiin niin oli pelkoa että joutuu syömään kalaa... Onneksi ilmoitin etukäteen että en halua kalaa....

Tätä voisi sanoa palveluksi!!

Varsinaisen esitelmän pitäminen oli toisena seminaaripäivänä heti Pirkon Petri Jämingin jälkeen. Petrin kanssa käytyjen keskustelujen pohjaltahan koko Kiltakoulut-idea lähti liikkeelle.

Klikkaa kuvaa ylläolevaa jos haluat tarkastella mitä tulikaan puhuttua laivalla...

Laivaseminaarin paras tuotos oli kuitenkin tietoisuus siitä että olemme onnistuneet tekemään opetuksessamme jotakin oikein, sillä tulevaisuudessa muutkin koulut siirtynevät saman kaltaiseen opetukseen pikkuhiljaa. Tämä ei olisi missään tapauksessa onnistunut ilman opiskelijoidemme mahtavaa tukea ja osallistumista. Ainoa suuri huolenaiheeni on pitkät poissaoloni opetuksesta, jotka ovat vaatineet muilta opettajilta venymistä sekä ymmärtämystä koko Kiltakoulut-projektille. Tämän opetustyylin kehittäminen on ollut tiimityötä parhaimmillaan meiltä kaikilta Pintakilta-opettajilta vaikka ehkä itse olen antanutkin "kasvot" projektille. Kiitokset mahtavalle tiimille jaksamisesta!

Moottoripyörän maalausta.....

Havahduin äskettäin talvihorroksestani, sillä jossakin aivojeni unohtuneessa lokerossa muistin luvanneeni pyörän asiakkaalle samaan aikaan kun lumi lähtee maasta... Viime perjantaina auringon hyväillessä hankia siten että ne kutistuivat uhkaavasti muistin äkkiä tämän aikataulutuksen....

Tuumasta toimeen, pyörän osat työn alle...

Pyysin osat purkamatta, jolloin kuvioiden sommittelu on helpompaa....

Purkaessa kannattaa laittaa purettuihin osiin niiden ruuvit kiinni tai vähintäänkin kerätä saman osan irtokappaleet samaan laatikkoon...

Kun kaikki irrotettavat osat on poistettu, maalattavat pinnat sekä lokasuojien alapinnat pestään huolellisesti rasvanpoistoaineella.

Tankin sisäpuolelta poistettin äänenvaimennusmatto ehjänä, osa liimoista jäi tankkiin kiinni. Käytin apuna liiman poistossa punaista hiomahuopaa ja liuotinpohjaista ohennetta.

Pesun jälkeen mekaaninen esikäsittely, eli tässä tapauksessa hionta puhtaalle pellille. Kaikki metalliosien näkyvät osuudet hiottiin täysin puhtaalle metallille.

Itselläni on ollut tapana ottaa aina moottoripyörien osat puhtaaksi aikaisemmista maalikerroksista vaikka pyörää ei olisikaan uudelleen maalailtu. Näin toimien tulee samalla tarkastettua kaikki juotokset ja saumat, ettei niissä ole vuotoja tai halkeamia. Peltipuhtaalta pinnalta on myös parempi lähteä rakentamaan uutta pinnoitusta, kun tietää varmasti mitä materiaaleja alla olevat maalikerrokset sisältävät. Tässäkin tapauksessa tankin raita oli teipattu ja lakka vedetty teipin päälle, joten jo pelkästään tämä olisi voinut aiheuttaa jatkossa ongelmia pintakäsittelyn suhteen.

Kuvassa maalin poistohiontaan tarvittavat työkalut. Tämä taso riittää jo maalinpoistoksi, tankin sisäpuoli hiottiin vain mataksi.

Tässä kuvassa kiteytyy pellille hionnan tärkeys; Hitsaussaumassa oli pieniä  huokosia, jotka olisivat jääneet huomaamatta ilman maalin poistohiontaa.

Aikuiskoulutusta

Viime viikko oli erittäin mukava ja opettavainen monellakin tapaa. Aikuiskoulutus alkoi osaltamme, Jan Toivosen ja Arto Niemelän kanssa otimme haasteen vastaan aikuiskoulutuksen muodossa.
 Toimin itse ensimmäistä kertaa aikuisryhmän kouluttajana ja täytyy myöntää että alkuun kyllä vähän jännitti vaikka näitä hommia on 7 vuotta nuorison kanssa tullut tehtyä. Uudet teollisen pintakäsittelijän ammattitutkintoa(Kurssille mahtuu vielä muutama mukaan.) suorittavat ovat kyllä pääosin vanhoja tuttuja, joten kurssitus alkoi rennoissa merkeissä. Mukana koulutusessa oli myös jo pidempään Tavastiassa opiskelleita aikuiskoulutuspuolen oppilaita, joten melkoinen vaihtelu oli ammattialoilla.

Tässä osa ryhmästä pohtii ryhmätehtäväänsä. Itse seison vähän kuin pomon elkein keskellä kuvaa... kuvaajana toimi Salla Lähderinne

Ryhmillä oli vähän toisistaan poikkeavat tehtävät, päivien teemana oli työturvallisuus. Kuva Salla Lähderinne

Merkittävä ero nuoriin oli elämänkokemuksen ja siitä saadun motivaation suuri määrä, joka näkyi opiskelusuorituksen parantumisena. Ihmettelin ihan ääneenkin ryhmän nopeata etenemistä, sillä teoriatunnit meinasivat loppua kesken. Ajattelin etukäteen että aikuisille blogien luominen voi olla se kynnyskysymys tai vaikeakin paikka, mutta blogit syntyivät mallikkaasti ja vauhdilla. Tarkoituksena suorittaa annetut etätehtävät blogeihin. Näin myös aikuisopiskelijoille muodostuu oma portfolio blogista pikkuhiljaa.

Tampereella vertaisarvioinnissa

Vietin pari päivää Tampereella työn merkeissä vertaisarvioiden Pirkon ammattiote-hanketta. Petri Jäminki kollegoineen oli hoitanut hienosti hankkeen toteutuksen.
Varsinainen jännitys kohdallani alkoi jo keskiviikkoaamuna, kun päätin että nyt sitten mennään junalla vaikka julkisuudessa VR:ta olikin parjattu lehtien palstoilla kovasti. Viime kerrasta enemmän junalla matkustaen oli todella kauan aikaa, lukuunottamatta yhtä Kuopion reissua keväällä. Kävin parikymppisenä Kreikassa asti Inter-reilillä, mutta se olisikin jo täysin oma tarinansa vaatien paljon palstatilaa...

Siinä se paljon puhuttu mobiililippu möllättää kännykän näytöllä, kuten varmuuden vuoksi myös tulosteena puhelimen alla....

Hikiän asema vähän aamukuuden jälkeen... todella hiljaista, vain kuulutukset eri junista halkoivat aamun rauhaa...

Ostin junaliput rohkeasti VR:n verkkokaupasta. Kaikki toimi erittäin hienosti, kuten se kuuluisa "junan vessa". Lähijuna Riihimäelle oli minuutilleen aikataulussa ja Pendolinokin oli Tampereella kuten aikataulussa mainittiinkin. Loppuarvio VR:n toiminnnasta on kiitettävä ilman muuta, junat olivat siistejä ja homma toimi.

Tampereen päässä kieltäydyin tarjotusta autokyydistä, koska matkustamisen tarkoitus oli kokeilla julkisia matkustamismuotoja sekä iPhonessa vakiona olevaa karttaohjelmaa.

Kartan avulla selvitin kävelyreitin Pirkon ammatiopiston tiloihin, jonka jälkeen kävelin varmaankin hieman tärähtäneen näköisenä luuri kädessä Tampereen kaduilla seuraten ruudun ohjeita...(yksi mutka puuttui kävelytiestä, joten kävelin suoraan nurmikolle... kannattaa seurata muutakin liikennettä kun navia käyttää....)

Yllättävän helppoa oli loppujen lopuksi ottaa navigointipalvelu hyötykäyttöön....

Ohjelma näyttää reitin ja kertoo miten kauan siihen kävellen kuluu normaalitallaajalta aikaa.... Koska en saanut tietenkään kuvaa otettua keskiviikkoaamuna, lavastin tämän kuvan tänään... Kuvasta puuttuu reaaliajassa liikkuva palluka joka kuvaa kävelijää, helppoa kuin mikä tämä perille pääseminen....

 Varsinainen työsarka Pirkossa olikin työläämpi kuin "tavanomainen" hanketyöpäivä. Onneksi koordinoijana oli todella hyvä ja aikataulusta kiinni pitävä ihminen, sillä muuten olisi voinut arviointipäivät venähtää huomattavasti. Parasta koko vertaisarvioinnissa oli verkostoituminen, sillä mukaan tarttui hienon hyviä käytänteitä sekä Ammattiote-hankkeesta että Keikkailuhankkeesta Pintakiltaan vietäviksi. Myös keskustelu samanhenkisten opettajien kanssa parantaa ja kehittää omiakin opetusnäkemyksiä ja opetustyyliä mukavasti.

Molemmat päivät menivät kuin siivillä, sillä tekemistä ja kommentoimista riitti joka suuntaan. Pääsin vielä pikaisesti tutustumaan Pirkon automaalausalan kakkosluokkaankin, normaalin mukavan tuntuisia nuoria sielläkin päässä Pintakiltaa tuntui olevan. Odotan innolla Pintakiltojen yhteistoiminnan alkamista täydellä vauhdilla.

Joo, tämä logo on surkea koko ammattikiltatoimintaa ajatellen, ehdotuksia paremmasta otetaan vastaan!

Yksi merkittävä edistysaskel oli Pintakilta-toiminnan laajentaminen Ammattikillat-toiminnaksi, sillä en näe mitään järkeä rajata kiltatoimintaa vain pintakäsittelyalalle. Tästä suuri kiitos Petri Jämingille, jonka kanssa ensimmäiset Ammattikilta-siemenet kylvettiin automatkalla OPH:n tilaisuudesta kotiinpäin muutama viikko sitten.

Pintakilta Tampere

En olisi vielä vuosi sitten osannut edes kuvitella miten paljon hyötyä sosiaalisen median ottamisesta mukaan opetuksen välineeksi voi olla.
Sain noin kuukausi sitten yhteydenoton Pirkosta, Tampereelta. Petri Jäminki ja Hannu Waltzer olivat kuulleet tavastamme hyödyntää sosiaalista mediaa opetuksessa ja olivat tulossa tutustumaan tapaamme toimia.

Uusi logo näyttää nyt tältä...

 Sovimme nopeasti tapaamisen, sillä halusimme itsekin tutustua Pirkon hankkeeseen jossa käytetään liikkuvaa kuvaa opetuksen apuna. Tapaaminen vahvisti meidän kaikkien näkemystä yhteistyön ja verkottumisen tarpeellisuudesta. Ensin luulin, että tämä oli nyt tässä, mukavan tuntuiset kollegat kävivät vieraisilla ja se siitä sitten.

Yllättäen tapasin Petrin uudestaan OPH:n tilaisuudessa. Istuimme päivän vierekkäin auditoriossa ja huomasimme että nyt pitää takoa kun rauta on kuumaa. Lopullinen sinetti yhteistyölle saatiin kun opetushallituksesta näytettiin vihreätä valoa Pintakilta-Tampereen osastolle. Asiat alkoivat järjestymään nopealla tahdilla, Hannu tuli sopimaan käytännön järjestelyistä sekä saamaan vähän alustavaa tietoa mihin on ryhtymässä. Mitä pidempään Hannun kanssa keskustelin, sitä hienommalta idealta tämä yhteistyö tuntui. Päivän päätteeksi löimme kättä päälle uuden Pintakillan perustamiseksi. Odotamme innolla yhteistyömme alkamista.

Opetushallituksessa kuunteluoppilaana

Sain kutsun ammatillisen koulutuksen oppimisympäristöjen kehittäjien tapaamiseen pari viikkoa sitten. Oli tarkoitus pitää esitelmäkin ja osallistua keskusteluun tämän jälkeen. 


 Olin ollut torstai-iltana jo yhdessä ko. tapahtumaan liittyvässä kokouksessa ravintola Loisteen kabinetissa ja tutustunut hankkeiden järjestäjien ydinporukkaan. Suurin yllätys oli porukan rentous, koulumaailman hieman jäykähköönkin ilmapiiriin tottuneelle sosiaalisen median toimijat erottuvat kyllä edukseen vaikka itse sanonkin. Eivät vaan ensin tunnistaneet minua, kun ovat tottuneet näkemään aina haalarit päällä...

Iltatilaisuudessa tarjoiltu jälkiruoka ansaitsee vähintäänkin kuvan tähän blogiin, annos oli erittäin maukas ja hyvän näköinen. Musta kastike on lakritsahyytelöä.... Joo, en malttanut olla maistamatta ennen kuvan ottamista.....

Lievästi jännittikin vähän kun aamusta starttasin Hiacen nokan kohti Helsinkiä. Yritin varata riittävästi aikaa matkaan, joten lähdin pari tuntia ennen tapahtuman alkua liikenteeseen. Kävin ostamassa aamukahvin Riihimäen Nesteeltä mukaan....

Mittarissa satakymmenen, todellinen vauhti autovanhuksella varmaankin satasen korvilla... Onneksi tämä puhelimen kamera on sen verran pieni ja helppo viritellä kuvan ottamista varten että vaaratilannetta ei syntynyt... Paitsi ehkä aamukahvin juomisesta satasen vauhdissa...

 Kun sain aamuruuhkassa seisomisen jälkeen auton vihdoin parkkihalliin ja tavarat kainaloon suuntasin Opetushallituksen tarunhohtoista rakennusta kohti. Olin varautunut normaaliin helsinkiläiseen meri-ilmastoon talvisella pilottitakilla, joka olikin sitten ilmeisen väärä valinta kun jo parin korttelin jälkeen hiki valui ohimoilta.. Saattoi tosin olla tuskan hikeäkin, sillä en ole aikaisemmin kävellyt tätä reittiä. Vihdoin sain näkyviin päämääräni.

Opetushallituksen rakennus kimaltelee syysauringon loisteessa.

Heti perille päästyäni löysin uusia "vanhoja tuttuja" ja päivä menikin mukavasti kuulumisia vaihdettaessa sekä hankkeiden kuvauksia katsellessa. Oma vuoroni esitellä Pintakiltaa tuli melko aikaisin, heti puolen päivän jälkeen. Pintakiltaa esiteltiin ohimennen jo aikaisemmin, Sanna Brauer nosti Pintakillan esille omassa puheenvuorossaan. Kun oma vuoroni sitten tuli, napsautin esitykseni pyörimään ja selvitin samalla miten olemme oppilaiden keralla sosiaalisen median käyttämiseen päätyneet.

Tässä itse kerrankin melkein asiallisena, kuvan otti Antti Voutilainen

 

Tästä linkistä voi katsoa mitä halusin kokousväelle kertoa...

Hauskana yksityiskohtana eräs esitelmöisijöistä ihmetteli miten opetushallitus on voinut laittaa Uno Cygnaeuksen patsaan katsomaan nurkkaa kohti. Asiaan tuli saman tien korjaus kun Minna Taivassalo-Salkosuo käänsi patsaan katseen kohti yleisöä.

Minna käänsi Unon tarkastelemaan yleisöä.

Päivä oli mielestäni onnistunut ja oli todella hauska tavata muita "hulluja" sosiaalisen median soveltajia. Mieleen jäivät muista hankkeista eritoten Virtuaalibaari ja Virtuaalinavetta, 3D käyttöliittymän kehittäminen, Pelien käyttäminen opetuksen apuna ja Nappiparisto joka koordinoi näitä kaikkia hankkeita. Ilman omien oppilaideni upeaa suoritustusta blogien parissa tuskin olisin ollut puhumassa tässä tilaisuudessa.

Kiitos heille joille se kuuluu eli oppilailleni!

Pohdintaa opettajan työnkuvasta

Yleensä olen jatkanut vielä toisenkin jakson uusien ykkösten kanssa heti perään. Nyt sosiaalisen median tullessa vahvasti mukaan opetukseemme viime vuoden alussa haluamme kokeilla onko blogeista ja wikistämme hyötyä työssäoppimisen valvonnassa, joten saan kakkosluokan ohjattavakseni kollegani Jan Toivosen toimiessa ykkösten kanssa tulevan jakson.

 Suurin eroavaisuus aikaisempiin vuosiin on ollut sosiaalisen median käyttäminen opetuksen apuna. Yllättäen lähes kaikki uudet ykkösen oppilaat ottivat blogit omikseen. Toinen huomionarvoinen ajatus on, että vihkoihin kirjoittamistakaan ei kannata hylätä täysin. Tärkeimmät ammatin perusteet tullaan kirjaamaan paperille edelleenkin.

Oppilaiden ja opettajien oma nettisivusto

Sosiaalinen media opetuksen apuna on tuonut mukanaan pienen julkisuudenkin osastollemme; Meillä käy viikoittain erilaisia ryhmiä tutustumassa toimintaamme, jotenkin koen että opiskelijamme ovat omalla tavallaan mukana positiivisessa mielessä tässä toiminnan esittelyssä. Joku vierailjoistamme kysyikin; "Näyttelevätkö oppilaamme vieraiden aikana, kun teoriatunnilla viitattiin puheenvuoroja halutessa sekä oltiin muuten hiljaa kuunnellen. Työsalin puolella pyrittiin tekemään harjoitustöitä itsenäisestikin."

Aina ei ole Corvettea kiillotettavaksi, mutta opettajan tulee pohtia myös harjoitustehtäviä, ovatko ne motivoivia ja ajanmukaisia?

Pohdin jälkikäteen kysymystä, sillä eikö koulussa juuri pidäkin olla teoriatuntien aikana työrauha kaikilla? Meillä lähdetään opetuksen suunnittelu siitä olettamuksesta että oppilaat ovat hiljaa kun opettaja puhuu ja viittaavat kun haluavat puheenvuoron. Tiedän kyllä että ihan joka opettajalla ei vastaavaa auktoriteettia ole oppilaisiinsa, mutta tämä on se kaiken opetuksen tai oppimisen perulähtökohta mielestäni. Jos oppilaat eivät kuuntele opetusta, on puhe silloin turhaa. Mielestäni opettajan työn kuvaan kuuluu varmistaa että oppi menee perille. Pelkkä asian puhuminen luokan edessä oppilaiden tehdessä mitä haluavat ei ole opetusta vaan jotain ihan muuta.

Tässä lisäpohdintaa sosiaalisesta mediasta opetuksen apuna