Sutinaa pinnalla sekä Digiamis-kilpailu

Syysloman jälkeinen jakso alkoi hienosti Pintakillassa. Olen itse ykkösten ja kakkosten vastuuopettaja, noin puolet jakson opinnoista on molemmilla ryhmillä YTO-aineita. Saimme opettajatiimiin Hannu Waltzerin, Pintakilta Tampereen entisen vetäjän.

Plymouthin työlistaa kirjoitetaan, kuvassa Alex Kuvaja sekä Aapo Näppinen

Kakkoset lähtivät innolla tekemään projektiaan, Plymouth Fury I-autoa. Luokan motivaatio opiskeluun tuli selväksi heti kättelyssä, sillä osa heistä jäi ylitöihin tekemään annetut asiakastyöt koulun jälkeen loppuun. Myös ykkösluokan asenne opiskeluun on korkea, nuoret tekevät annetut tehtävät välillä niin nopeasti ja aktiivisesti, että opettaja ei meinaa pysyä mukana uusien tehtävien kanssa. Tähän kun lisätään vielä kolmosluokan asiakastöiden tekeminen kuin maalaamossa ikään, sutinaa riittää hallissa. Koko viisihenkinen opettaja/ohjaustiimi onkin ollut kädet täynnä töitä hallin puolella.

Ford Mustang siirretään moottorin irroitukseen Asentajakilta Hämeenlinnan tiimille.

Ei sovi unohtaa aikuisopiskelijoiden toimia, työsalissa opiskelevat perustutkintolaiset tekevät omaa Mustang-projektiaan ja oppisopimusopiskelijoiden tiimit omia kehitystehtäviään. 

Oppisopimisopiskelijoista valitaan vuosittain yksi opiskelija Pintaliitäjäksi, tänä vuonna Tomi Lankinen Nastolasta valittiin palkinnon saajaksi. Valintaperusteina mahtava asenne opiskeluun sekä aktiivinen ja muut opiskelijat huomioiva tapa opiskella.(Valinta oli siinä mielessä vaikea, että palkinto olisi pitänyt antaa lähes kaikille oppisopimusopiskelijoille.) Onnea Tomi!!

Anzelika Muttonen onnittelee Pintaliitäjä-palkinnon saajaa, Tomi Lankista.

Digiamis-kilpailu pyörähti käyntiin keskiviikkona, olimme alustavasti pohtineet tiimiä mukaan kilpailuun. Koska meillä on myös oppisopimusopiskelijoita, pyysimme heiltäkin edustuksen kisatiimiin. Emme oikeastaan olleet tutustuneet kovin tarkasti kilpailuun ennen kuin tiiimi jo laitettiin toimeen. Olen opettajana tottunut luottamaan nuorten innostuksen ja motivaation voimaan, joten lähdimme avoimin mielin koitokseen, positiivisen odottavalla kannalla. Juuri ennen kilpailun alkua pohdimme, että vähemmän on enemmän, joten tiimin esittelyrepliikki pitäisi olla sellainen, että sekä asenne että tiimi selviää.

Team Pintakilta Orginal, oranssit vas. Mira, Pekko, Tiia ja Siiri, taustalla "kisatytöt" Oona, Elli ja Fanny. Sparraajina toimivat Minna Takala ja minä, kilpailua koordinoi Hämeenlinnassa Anu Konkarikoski

"Me olemme Pintakilta Original, kuka tulee toiseksi?"

Esittelyrepliikki oli kyllä hieman itsevarma, mutta mielestäni todella hyvä spartalaisestyylisessä askeettisuudessaan. Eikö myös asioita opetettaessa kuulu hakea tietovirrasta se tieto joka tarvitaan ja yksinkertaistaa tieto kaikkien ymmärtämään muotoon?

Tiimi vielä hieman totisena, vaikka kisatytöillä on vauhti päällä.. Koitos on vasta edessä...

Tiimi ja sparraajat vauhdissa. Minna Takala kuvassa keskellä. Kuvassa myös Niki, joka piipahti tsemppaamassa joukkuetta.

Iltapalalla jatkettiin sparrausta, huomaa Siirin edustusasun Pintaliitäjämerkki. Siiri on toiminut ansiokkaasti valkohaalarisena tutoroppilaana ja osallistunut kaikkiin koulun yhteisöllisiin tapahtumiin, mm. messuihin, joissa Pintakilta on ollut esillä.

Paluu menneisyyteen...

Tiimi päätti tehdä ns. teaserin, joka kertoo ongelman/stereotypian ammattiopetuksesta pahimmillaan. Koska meillä Pintakillassa on hyvin yhteisöllinen tapa opiskella ja pyritään positiiviseen kannustamiseen, luodaan rajat opiskelulle ja käyttäytymiselle sekä asenne, opiskelijat pohtivat mikä olisi vastakohta. Minut valittiin opettajan epätoivoiseksi ääneksi taustalle ruikuttamaan.... Hullunhauska ja ajatuksia herättävä teaseri on tässä:

Onneksi tämä on fiktiivinen :-) Oli lähes pelottavaa nähdä opiskelijoiden "muutos"

Torstaina en juurikaan itse ehtinyt muuta kuin sparrata hetken tiimiä, Anu Konkarikoski ja Minna Takala sparrasivat ansiokkaammin.. Yksi tiimin jäsen oli kovassa kuumeessa, mutta tuli urheasti kouluun hoitamaan tehtävän loppuun. Lopullinen tuotos valmistui hienosti ajallaan.

#digiamishml valmis kilpailutyö

Kun näin valmiin tuotoksen päivän päätteeksi, olin todella tyytyväinen, tämä video olisi hyvä jokaisen kouluttajan vilkaista läpi. Tiimi oli tehnyt hyvää työtä. Kun kuulin jaetusta ykkössijasta, olin riemuissani, sillä tapa, jolla lähdimme mukaan oli hieman "flipped classroom", mennään mukaan ja reagoidaan kilpailun sääntöihin kilpailun edetessä ilman sen suurempia etukäteisvalmisteluja. Hienointa koko kilpailussa oli se, että toinen voittajatiimi tuli Salosta, meidän yhteistyöoppilaitoksesta, sillä salolaiset ovat olleet mukana alusta lähtien kehittämässä Kiltakoulut-toimintamallia.

Parhaat onnittelut tiimeille vielä kerran!

Jari Välkkynen, 
Pintakilta Original-opettaja

Lentokoneen nokkaan uusi pinnoite

Harvinainen tapaus omalla urallani, tulevan lentosimulaattorin keulan pinnoitus mahdollisimman lähelle alkuperäistä maalausta.

Tervakoskella asuva Pekka J. Kauppi on varmasti yksi harvoista, jotka ovat hankkineet oman DC-6:n nokan kotipihallensa ihan vaan harrastuksen ja kiinnostuneisuutensa ajamana. Pekka otti yhteyttä jo vuosia sitten, kun oli hankkimassa koneen nokkaa. Ajattelin, että taiteellisen sielun haave, toivottavasti toteutuu... Toteutuihan se, 2009 syksyllä Pekka kutsui katsomaan koneen nokkaa, joka oli tuotu kontissa USA:sta... Jo silloin hän tiedusteli mahdollista etuosan pintakäsittelyä, joka oli saanut pintaansa halkeamia Arizonan autiomaan kuivassa ja kuumassa auringossa.

Siinä se on, DC-6:n keula omakotitalon nurmikolla....

Ohjaamo oli kärsinyt kovin autiomaan paahteessa, myös osa mittareista oli päätynyt koneista osia hamstraavien käsiin....

Punainen tupa ja perunam... siis DC-6... Aika yllätyksellinen näky pikkukylässä....

Melkein kuusi vuotta ehti vierähtää, ennen kuin maalaus saatiin järjestymään, tästä suurikiitokset myös maalit sponsoroineelle SP-Automaalit Oy:lle. Kävin itse tarkastamassa tilanteen kesällä 2015, ja huomasin, että keulassa oleva kuiturakenne on halkeillut lisää lämmönvaihteluista. Sovimme Pekan kanssa, että maalaan keulan paikan päällä, sillä siirtäminen olisi ollut kovin työlästä ja hintavaa.

Kone oli saanut teltan ympärilleen, ruohonleikkuri toimikoon vertailuesineenä, jotta kokoluokka selviää...

Keulan pinnoite oli todella kärsinyt, kuvassa suojamaalina yksikomponenttinen spraymaali(harmaa) Hioin auki muutaman kohdan selvittääkseni rakenteen vauriot.

Ennen maalausta tein pesuohenteella(tinnerillä) liuotintestin, jotta selviäisi, onko keulan värikerroksissa sellaisia pinnotteita, jotka liukenevat ohenteeseen.

Vaaramerkinnät on hyvä tuntea ja ottaa tosissaan.. Suojahanskat, suojalasit, haarit, hengityssuojain ja turvakengät kuuluivat varustukseen jo tässä vaiheessa.

Ohennetta riepuun ja muutaman minuutin liuottamisen jälkeen selvisi, että kaikki kerrrostumat ovat liuotteen kestäviä.(paitsi viimeinen, harmaa alkydipohjainen spraymaali)

Hioin varovasti pinnoitteita keulasta kerros kerrallaan, P180 karkeudella. 

Keulan yläosan halkeamat tulevat hyvin esiin hioessa. Keulasta löytyi myös sellaisia värejä, joita ei ollut aikaisemmin tiedetty ko. koneyksilössä olleen, jotan onnistuimme vähän dokumentoimaan myös koneen historiaa.(sininen raita)

Ensimmäisen hiontapäivän tulos, kuuden tunnin hionnan jälkeen toinen puoli nokkakartioista oli pinnoitteella/happomaalilla, jonka päälle jo voi ruiskuttaa pohjamaaliksi valitsemamme epoksimaalin.

Pyysin avuksi Pintakillan uudet aikuisopiskelijat, jotka kävivät hiomassa toisen kyljen sekä kittaamassa vauriot yhden koulupäivän aikana. Tässä linkki Villen blogiin, joka käsittelee heidän osuuttaan.

Hiontatiimi koneen nokan edessä... Menin lyömään vetoa pullakahveista, että he eivät hio nokan toista kylkeä samaan aikaan kuin itse hioin toisen kyljen.... Tarjosin pullakahvit heti seuraavana päivänä. :-)

Ennen maalausta suunnittelin tekemiset tarkkaan, sillä pintakäsittely on haastavaa ulkoilmassa. Kuiva mutta ei liian kuuma ilma on tärkeä työn onnistumisen kannalta. Toinen mietittävä asia oli tuulisuus, silllä syksy alkaa jo olemaan käsillä, joten suhteellisen tyyntä ja sopivan lämpöistä ilmaa joutui odottelemaan. Vihdoin lauantaina 12. päivä keli näytti heti aamusta oikeanlaiselta. Lähdin vähän ennen puolta päivää Tervakoskelle, jossa totesin Pintakilta-tiimin tehneen hyvää työtä, hiottu keulaosa oli suojattu muovilla ja täysin kuiva. Kittaukset oli suoritettu hyvin, hioin kittikohdat loppuun P240 karkeudella jonka jälkeen puhdistin pinnan paineilmalla ja ohenteella pyyhkien. Suojasin koneen 3M:n suojausmuovia hyödyntäen, joka muuten on erittäin hyvä materiaali epämuotoisen kappaleen suojaamisesssa.

Opiskelijat olivat kitanneet yläosan kauttaaltaan, joten hioin kitin siten pois, että kittiä jäi vain halkeamiin.

Lähikuva kitatuista halkeamista.

Vanha kunnon keikkakompurani heräsi monivuotisesta horroksestaan ensi yrittämällä... Otin varmuuden vuoksi kunnon veden/öljynerottajan mukaan sekä toimivan painemittarin säätimineen & paineilmaletkut maalaamostani...

Pinta on hyvä puhdistaa paineilmalla tai imuroimalla ennen ohenteella pyyhkimistä.

Ensimmäiset kaksi kerrosta ovat epoksimaalia, kompressorin koosta johtuen jouduin muuttamaan ohenteen ja valmiin pinnoitusseoksen suhdetta sekä miettimään, millä paineella ko. tehtävä saadaan suoritettua mahdollisiman tehokkaasti. Oman haasteensa pinnoitukseen toi kuuma auringonpaiste, joka vaikutti kohteen yläosaan.

Ensimmäinen kerros polyuretaanimaalia, hieno metallihohtopinta pilveili heiman ensimmäisen ruiskutuskerran jälkeen.

Valmis pinta juuri ruiskuttamisen jälkeen.

Kokonaisuutena keulan pinnoite onnistui olosuhteisiin nähden hyvin. Pari hyönteistä käytti juuri ruiskutettua pinnoitetta kiitoratanaan.... Ulkomaalaus ruiskulla on aina haastavaa ja yllättävää, mukava pieni maalausurakka tämä oli tehdä, jotakin uutta oppi varmasti jokainen...

Pintakilta esillä Vanajanlinnan urheiluautotapahtumassa

Jo perinteeksi muodostunut tapahtuma osaltamme oli tänä vuonna mukavasti elokuun lopulla. Myös lauantai-päivä näyttelypäivänä sopi paremmin kuin aikaisempi sunnuntainäyttely. Tänä vuonna osastomme oli Vanajanlinnan etupihalla heti sisääntuloportin vieressä.
Tänä vuonna olimme liikkeellä Audin ja Plymouthin voimin, Audi maalipinnaltaan valmiina, viime talven projektiaudi siis. Plymouth taasen odottaa ensi talven projektiautona uutta pintaa. Mukana olivat kolmosen Siiri ja Tuomas koko päivän, muutama muukin opiskelija kävi osastolla esittelemässä autoja.

Aamukasteinen nurmikko ja osastomme valmiina näyttelyyn.

Siiri ja Tuomas poseeraavat Audin kanssa..

Auringon valo tuo hienosti esiin kuultovärjäyksen ja tummemman liukuvärjäyksen.

Plymouth vaatii hieman koritöitä ja uuden pinnan... Iltapäivästä saimme niskaan kunnon sadekuuron, johon näyttely sitten päättyikin...

Vettä tuli oikein kunnolla, onneksi pöytä ja kromimallit kestävät kosteutta :-)

Kiersin kameran kanssa alueella ennen varsinaisen näyttelyn alkua, urheiluautopuolella oli paljon hienoja laitteita. Silmiinpistävän hyvä taso autojen entisöinnissä miellytti.

Tämä museoauto miellytti kovin silmää, ympäröivä puutarha ja järvi takana sai ottamaan hieman romanttisenkin kuvan autosta. Tästä voisi vaikka maalata taulun....

Tämä Mustang-malli on yksi omista suosikeistani. Huomaa virheetön maalipinta kyljen peilauksesta...

Jotenkin kierolla tavalla tästä kuvasta tulee mieleen Autot-animaatio...

Yksi parhaista "uusiotuotantomalleista" Dodge Challenger....

Vähän ylivalottunut kuva Viperistä.. Perän muodot tulevat raidotuksen avulla hienosti esiin...

Anskun osasto, Pekko ja Ville tutustuvat kynäruiskumaalauksiin.....

Sää suosi suurimman osan ajasta, kiitokset kaikille mukana olleille opiskelijoille!

Ykkösten ja vähän aikuistenkin kanssa pinnalla...

Nyt on muutama viikko koulua takana uusien ykkösten kanssa. Samoin näyttötutkintolaisia on saatu mukavasti lisää.
Meillä on käynyt erittäin hyvä onni uusien ykkösten kanssa taas kerran. Olen tarkkaillut opettaessa joukkoa ja havainnut nykynuorten fiksuuden sekä motivaation opiskella. Uusi tapa integroida YTO-aineita(Matematiikkaa, Fysiikkaa ja Kemiaa) tuntuu muutaman integraatiotunnin jälkeen onnistuneelta tavalta kytkeä tietopuolinen teoriaopetus käytännön harjoitusten kanssa.

Teorialuokassa tutkitaan Pintakilta-weeblyssä olevaa fysiikan ja kemian aineistoa...

Suolavesiliuos, johon jätimme viikko sitten hiomahuopaa

Rautanaula ruostui vedessä...

Konkreettinen testi ja sen tulokset sitoivat teoriatietoa korroosioneston suihkupuhdistus- ja ruiskumaalausharjoitusta silmällä pitäen....

Opiskelijoiden metalliosat pesukoneessa, kemiallinen esikäsittely käynnissä.

Keskiviikkona siirryin kouluttamaan OPSO-aikuisia samalla kun Jukka siirtyi ykkösten kanssa jatkamaan harjoitustöitä... Torstaina lähetimme ykkösluokan aikuisopiskelijoista koostuvan tiimin Anzelikan johdolla työmaalle pohjustamaan lentokoneen keulaa... Pieni haaste mukanaan, sillä olin itse käynyt etukäteen hiomassa kohdetta vähän... 

Anzelika(vas.) tiimin kanssa.(Pavel, Terhi, Pekko, Ville ja Tiia) Asiakas kiitteli kovasti tiimin työtahtia ja motivaatiota.  Kuva Pekka J. Kauppi

Perjantai oli ohjauspäivä, mutta kummasti alkoi opiskelijoita ilmaantua heti kahdeksalta koulun työsaliin... Anzelika oli lupautunut ohjaamaan vapaaehtoisille seinämaalaus- ja erikoismaalaustekniikoita, kakkoset ja kolmosetkin olivat edustettuina ja kiilloittivat Audin viikonlopun näyttelyä varten... Tuntui opettajana vähän epätodelliseltakin tämä hieno vapaaehtoisuus ja into oppia uusia asioita! Myös ohjattavat nuoret olivat ajallaan paikalla ja oli mukava tutustua heihin kiireettömästi jutustellen, mitä ei yleesä pysty tekemään hektisen työsalipäivän aikana. Hienointa tässä työssä on nähdä hymyileviä nuoria kasvoja ympärillään aidon tiedonhalun motivoimina.

Kuvassa kollega Jukka Rinne näyttää, miten peltiä oikaistaan uusin menetelmin. 

 Kyllä opettajan työ on sitten huippua ja mukavaa! Kiitokset kaikille nuorille(ja vähän vanhemmillekin) opiskelijoille sekä eritoten mahtavalle työporukalle.

Blogi aukeaa jälleen...

Päätin jo tuossa aikaisemmin lopetella tämän blogin päivittämisen,  Opettajakillan blogi, jonne ajattelin siirtää ajatusteni jakamisen, muuttikin suuntaansa hieman.
Opettajakilta kasvoi kokeiluluontoisesta weebly-sivustosta täysiveriseksi killaksi, jonka hallinta on kaikkien kiltaan kuuluvien opettajien, ei ainoastaan itseni tehtävänä. Palasin tänä syksynä takaisin Pintakiltaan opettamaan ykkösluokkalaisia uuden opetussuunnitelman myötä. Päätin, että herätetäänpä tämä vanha blogi jälleen, kun aloitan kirjoittelemaan tulevaisuuden pintakäsittelijöiden kanssa sattuvista kommelluksista, joten tervetuloa takaisin seuraamaan elämää Pintakillassa tähän blogiin.

Ensimmäinen viikko on takana ykkösten kanssa, koen taas kerran olevani kovin onnekas oppilaideni suhteen, mukavaa ja asiallista nuorta porukkaa, heidän kanssaan tulee varmasti vauhtia ja värikkäitä tilanteita eteen pinnalla.

Ensimmäinen ammattiaineisiin integroitu Fysiikan ja kemian tunti menossa... Anna Salonen haastaa uutena Pintakilta-tiimin jäsenenä opiskelijoita ajattelemaan...

Pintakilta-ykköset valkohaalaristen ammattitutor-opiskelijoiden johdolla sovittelemassa uusia hengityssuojaimia

Tutustu ylläolevaa kuvaa klikkaamalla Pintakillan uuteen Pintakilta 360-ympäristöön

Myös uusi kilta, Raksakilta Original Hämeenlinna on bongattu Ammattiopisto Tavastiassa, tervetuloa mukaan Jukka ja kumppanit!

Verestin vähän, mitä se auton maalaus oikein on kesäloman aikana... Lisää kuvia löytyy täältä.

-Jari-

Opettajien ja kouluttajien opettamista...

Uusi aluevaltaus itselläni on Pintakilta- ja Kiltakoulut-tyylisen opetusmenetelmän selventäminen muille kouluttajille ja opettajille. Koin aluksi kovin haastavaksi tämän osan työstäni, mutta nyt jo useamman kerran asioita kouluttaneena uskallan tehdä pienen blogituksen tästä....

Hyvänä tukena ja kollegana on toiminut lehtori Keijo Hakala HAMK-opettajakoulutuksen puolelta. Keijon kanssa olemme kehitelleet vähän uudenlaista teorian ja käytännön vuorotteluun perustuvaa kouluttamisen mallia. Mallissa tuodaan ensin aihealue esille, joka toimii tavallaan alustuksena. Tämän jälkeen "henkilökohtaistetaan" koulutusta kuuntelijoiden mukaan, eli kouluttajat ovat tarkkana ja tarvittaessa muuttavat oman esityksensä rakennetta haluttuun tai toivottuun suuntaan.(Yleensä ensimmäisenä koulutuspäivänä kannattaa laittaa koulutettavat ongelmalähtöisiin malleihin perustuvien tehtävien kautta motivoitumaan... ja tutustumaan toisiinsa.)

Tämä vaatii kouluttajilta yhteistyötä ja pelisilmää, sekä koulutuksen rakenteen joustavuutta tarvittaviin muutoksiin vaikka lennosta. Näin toimien mielenkiinto ja motivaatio säilyvät koulutettavilla. Hyviksi havaitut työkalut ovat Moodle tehtävien palautuspaikkana sekä Prezi tiedon pilvitallennukseen erilaisine esitysvaihtoehtoineen.(Prezissä voi lennossa lisäillä ja poistaa esityksen sivuja, jos ne ovat sinne valmiiksi tehdyt.)

Prezi aineistopankkina. Kokonaisuus on tämän näköinen, sisältäen aiheesta paljon tietoa, josta valitaan "polku", jota muokataan kuulijoiden mukaan. Kaikkea tietoa ei tarvitse toistaa, jos kuulijat ovat asian jo omaksuneet aikaisemmin...

Tässä kuvassa polkua on muokattu ko. ryhmän tarpeiden mukaan. Keskityimme niihin esityksen osiin, jotka aiheuttivat eniten keskustelua tai kysymyksiä.

Koulutettavia tulee kuulostella koko koulutuksen ajan. Koulutuksen tarkoitus on yleensä tiedon siirtäminen ja ajattelun tehostaminen, joten kokoaikainen vuoropuhelun ylläpitäminen on yksi tärkeimmistä elementeistä. Harvoin voidaan stimuloida ajatuksia pelkästään laittamalla koulutettavat kuuntelemaan kouluttajaa, vaan osa asioista jää huomattavasti helpommin mieleen itse ajattelemalla sekä kommentoimalla. Myös ajattelun saaminen ulos tavanomaisista raameista aihealueen suhteen on tärkeää, ellei jopa pakollista.

Mielenkiintoiseksi tämän työn on tehnyt se, että harppaus ammattialani opettamisesta enemmän teoriapainotteiseen suuntaan ei olekaan ollut niin vaikeaa kuin luulin. Toinen iloinen yllätys on ollut koulutettavien motivaatio, kuten myös kriittisetkin kannanotot ko. aiheeseen liittyen. Monesti kannanotoista ja kommenteista on päästykin kehittämään aihealueen keskustelua ihan uusiin suuntiin. Kiitokset hyville koulutettaville, tästä on mukava jatkaa!