Kouluttaja Hannu Waltzer, automaalarimestari Koulutus koostuu ajoneuvon ylimaalauksesta harjoitustyönä sekä esimerkkimaalauksen seurannasta.
Harjoitustyö 1
Tehtävänä seurata/toteuttaa Toyotan konepeiton maalausta ns. pikaisin menetelmin. Tee työn edetessä muistiinpanoja sekä ota kuvia/videoita etenemisestä. Tee omaan blogiisi pohdinta ja työnkuvaus, miten prosessi etenee.
Mieti, miten käytetyt menetelmät ja tarvikkeet poikkeavat tavanomaisesti käytännöstä työpaikallasi? Mitä asioita tulee ottaa huomioon, kun työprosessi etenee?
Pohditaan ryhmässä opiskelijoiden blogeista saatujen tietojen perusteella koko prosessin kulku.
Harjoitustyö 2
Tee etukäteen suunnitelma auton maalaamisesta - mieti, mikä laatu on riittävää autoon sen käyttötarkoitus huomioiden
Kartoita ne tehtävät, mitkä vaativat eniten aikaa - mistä siis tulee työ aloittaa
ota valokuvia autosta eri kohdista ja laita blogiisi pohditaa, miten työ etenee.
varaa maalauskammio työtä varten, ennakoi, koska auto mahdolisesti tarvitsee maalauskammion.
tarkasta, että sinulla on kaikki tarvittavat välineet työtä varten käytössäsi.
Laske tai arvioi, paljonko suunnilleen työhön menee eri materiaaleja? Tee kustannuslaskelma työstä blogiisi.
Syysloman jälkeinen jakso alkoi hienosti Pintakillassa. Olen itse ykkösten ja kakkosten vastuuopettaja, noin puolet jakson opinnoista on molemmilla ryhmillä YTO-aineita. Saimme opettajatiimiin Hannu Waltzerin, Pintakilta Tampereen entisen vetäjän.
Plymouthin työlistaa kirjoitetaan, kuvassa Alex Kuvaja sekä Aapo Näppinen
Kakkoset lähtivät innolla tekemään projektiaan, Plymouth Fury I-autoa. Luokan motivaatio opiskeluun tuli selväksi heti kättelyssä, sillä osa heistä jäi ylitöihin tekemään annetut asiakastyöt koulun jälkeen loppuun. Myös ykkösluokan asenne opiskeluun on korkea, nuoret tekevät annetut tehtävät välillä niin nopeasti ja aktiivisesti, että opettaja ei meinaa pysyä mukana uusien tehtävien kanssa. Tähän kun lisätään vielä kolmosluokan asiakastöiden tekeminen kuin maalaamossa ikään, sutinaa riittää hallissa. Koko viisihenkinen opettaja/ohjaustiimi onkin ollut kädet täynnä töitä hallin puolella.
Ford Mustang siirretään moottorin irroitukseen Asentajakilta Hämeenlinnan tiimille.
Ei sovi unohtaa aikuisopiskelijoiden toimia, työsalissa opiskelevat perustutkintolaiset tekevät omaa Mustang-projektiaan ja oppisopimusopiskelijoiden tiimit omia kehitystehtäviään.
Oppisopimisopiskelijoista valitaan vuosittain yksi opiskelija Pintaliitäjäksi, tänä vuonna Tomi Lankinen Nastolasta valittiin palkinnon saajaksi. Valintaperusteina mahtava asenne opiskeluun sekä aktiivinen ja muut opiskelijat huomioiva tapa opiskella.(Valinta oli siinä mielessä vaikea, että palkinto olisi pitänyt antaa lähes kaikille oppisopimusopiskelijoille.) Onnea Tomi!!
Anzelika Muttonen onnittelee Pintaliitäjä-palkinnon saajaa, Tomi Lankista.
Digiamis-kilpailu pyörähti käyntiin keskiviikkona, olimme alustavasti pohtineet tiimiä mukaan kilpailuun. Koska meillä on myös oppisopimusopiskelijoita, pyysimme heiltäkin edustuksen kisatiimiin. Emme oikeastaan olleet tutustuneet kovin tarkasti kilpailuun ennen kuin tiiimi jo laitettiin toimeen. Olen opettajana tottunut luottamaan nuorten innostuksen ja motivaation voimaan, joten lähdimme avoimin mielin koitokseen, positiivisen odottavalla kannalla. Juuri ennen kilpailun alkua pohdimme, että vähemmän on enemmän, joten tiimin esittelyrepliikki pitäisi olla sellainen, että sekä asenne että tiimi selviää.
Team Pintakilta Orginal, oranssit vas. Mira, Pekko, Tiia ja Siiri, taustalla "kisatytöt" Oona, Elli ja Fanny. Sparraajina toimivat Minna Takala ja minä, kilpailua koordinoi Hämeenlinnassa Anu Konkarikoski
"Me olemme Pintakilta Original, kuka tulee toiseksi?"
Esittelyrepliikki oli kyllä hieman itsevarma, mutta mielestäni todella hyvä spartalaisestyylisessä askeettisuudessaan. Eikö myös asioita opetettaessa kuulu hakea tietovirrasta se tieto joka tarvitaan ja yksinkertaistaa tieto kaikkien ymmärtämään muotoon?
Tiimi vielä hieman totisena, vaikka kisatytöillä on vauhti päällä.. Koitos on vasta edessä...
Tiimi ja sparraajat vauhdissa. Minna Takala kuvassa keskellä. Kuvassa myös Niki, joka piipahti tsemppaamassa joukkuetta.
Iltapalalla jatkettiin sparrausta, huomaa Siirin edustusasun Pintaliitäjämerkki. Siiri on toiminut ansiokkaasti valkohaalarisena tutoroppilaana ja osallistunut kaikkiin koulun yhteisöllisiin tapahtumiin, mm. messuihin, joissa Pintakilta on ollut esillä.
Paluu menneisyyteen...
Tiimi päätti tehdä ns. teaserin, joka kertoo ongelman/stereotypian ammattiopetuksesta pahimmillaan. Koska meillä Pintakillassa on hyvin yhteisöllinen tapa opiskella ja pyritään positiiviseen kannustamiseen, luodaan rajat opiskelulle ja käyttäytymiselle sekä asenne, opiskelijat pohtivat mikä olisi vastakohta. Minut valittiin opettajan epätoivoiseksi ääneksi taustalle ruikuttamaan.... Hullunhauska ja ajatuksia herättävä teaseri on tässä:
Onneksi tämä on fiktiivinen :-) Oli lähes pelottavaa nähdä opiskelijoiden "muutos"
Torstaina en juurikaan itse ehtinyt muuta kuin sparrata hetken tiimiä, Anu Konkarikoski ja Minna Takala sparrasivat ansiokkaammin.. Yksi tiimin jäsen oli kovassa kuumeessa, mutta tuli urheasti kouluun hoitamaan tehtävän loppuun. Lopullinen tuotos valmistui hienosti ajallaan.
#digiamishml valmis kilpailutyö
Kun näin valmiin tuotoksen päivän päätteeksi, olin todella tyytyväinen, tämä video olisi hyvä jokaisen kouluttajan vilkaista läpi. Tiimi oli tehnyt hyvää työtä. Kun kuulin jaetusta ykkössijasta, olin riemuissani, sillä tapa, jolla lähdimme mukaan oli hieman "flipped classroom", mennään mukaan ja reagoidaan kilpailun sääntöihin kilpailun edetessä ilman sen suurempia etukäteisvalmisteluja. Hienointa koko kilpailussa oli se, että toinen voittajatiimi tuli Salosta, meidän yhteistyöoppilaitoksesta, sillä salolaiset ovat olleet mukana alusta lähtien kehittämässä Kiltakoulut-toimintamallia.
Onnistuin jotenkin ihmeellisesti kolauttamaan vaimon Opelin tolppaan keväällä Helsingissä. Eniten siinä harmitti se, että olin itse ratissa.... Koska omat mokat pitää korjata, odottelin sopivaa ajankohtaa auton korjaamiseksi. Testausta!!!
Tolpan jälki oiottuna, kiitokset kollegalle Jukka Rinteelle oikaisemisesta...
Jos jotain hyvää pitää tästä miettiä, niin onneksi ei mennyt ikkuna rikki.... Koska oikomisen jälkeen oli aika mittavat kittaustyöt edessä, päättelin, että maalataan kuva koko luukun alalaidan mitalle.
Koska kromitekstejä ei enää laitettu, poistin ne lastalla työntämällä....
Lähikuva oikomisen jäljiltä. Pellille hiottuun kohtaan on ruiskutettu happopohjamaalia.
Tasoitetyöt aloitettiin ns. vähimmän vaurion taktiikalla, eli hioin P240 paperilla ensin kitattavien kohtien alta, tämän jälkeen levitin polyesterikitin kumilastalla.
Käytin mustaa hiomaväriä, joka sopii myös hyvin tulevan erikoismaalauksen taustasävyksi.
Asensin myös listat paikalleen hiottuina, tässä kuva juuri ennen vesihiontaa... Huomaa hiomapaperilla tehdyt "tarkistusnaarmut" eli vaalet hiomanaarmut, jotka tehtiin kuivahiontana P360 paperilla. Vesihionta tehtiin tämän jälkeen P800 paperilla pehmeäselkäistä hiomatukea käyttäen.
Tästä se lähtee, kuva hahmoteltuna takaluukkuun. Huomaa oikealla kiiltävä kohta, ruiskutin koko maalattavan alueen vesiohenteisen maalin sideaineella, ns. blenderillä, jotta erikoismaalausta tehtäessä jää hiomanaarmut peittoon.
Väriluonnos... Huomaa raitojen hahmot, sekä kissojen hahmottelu.
Aloitin vasemmanpuoleisen kissahahmon maalauksen ensin. Samalla vahvensin sävyjä.
Lisää väriä ja kukkasia...
Kissa valmiina...
Kokonaisuus ilman lakkaa...
Toisen puolen kissat odottavat jo seuraavaa osumaa tolppaan...
Lakkaus kirkasti sävyt....
Kokonaisuutena työ onnistui kohtuullisen hyvin, tosin autotalli työskentelytilana loi omat haasteensa. Toivotaan, että ei ainakaan samaa kohtaa tarvitse toiste paikata....
Harvinainen tapaus omalla urallani, tulevan lentosimulaattorin keulan pinnoitus mahdollisimman lähelle alkuperäistä maalausta.
Tervakoskella asuva Pekka J. Kauppi on varmasti yksi harvoista, jotka ovat hankkineet oman DC-6:n nokan kotipihallensa ihan vaan harrastuksen ja kiinnostuneisuutensa ajamana. Pekka otti yhteyttä jo vuosia sitten, kun oli hankkimassa koneen nokkaa. Ajattelin, että taiteellisen sielun haave, toivottavasti toteutuu... Toteutuihan se, 2009 syksyllä Pekka kutsui katsomaan koneen nokkaa, joka oli tuotu kontissa USA:sta... Jo silloin hän tiedusteli mahdollista etuosan pintakäsittelyä, joka oli saanut pintaansa halkeamia Arizonan autiomaan kuivassa ja kuumassa auringossa.
Siinä se on, DC-6:n keula omakotitalon nurmikolla....
Ohjaamo oli kärsinyt kovin autiomaan paahteessa, myös osa mittareista oli päätynyt koneista osia hamstraavien käsiin....
Punainen tupa ja perunam... siis DC-6... Aika yllätyksellinen näky pikkukylässä....
Melkein kuusi vuotta ehti vierähtää, ennen kuin maalaus saatiin järjestymään, tästä suurikiitokset myös maalit sponsoroineelle SP-Automaalit Oy:lle. Kävin itse tarkastamassa tilanteen kesällä 2015, ja huomasin, että keulassa oleva kuiturakenne on halkeillut lisää lämmönvaihteluista. Sovimme Pekan kanssa, että maalaan keulan paikan päällä, sillä siirtäminen olisi ollut kovin työlästä ja hintavaa.
Kone oli saanut teltan ympärilleen, ruohonleikkuri toimikoon vertailuesineenä, jotta kokoluokka selviää...
Keulan pinnoite oli todella kärsinyt, kuvassa suojamaalina yksikomponenttinen spraymaali(harmaa) Hioin auki muutaman kohdan selvittääkseni rakenteen vauriot.
Ennen maalausta tein pesuohenteella(tinnerillä) liuotintestin, jotta selviäisi, onko keulan värikerroksissa sellaisia pinnotteita, jotka liukenevat ohenteeseen.
Vaaramerkinnät on hyvä tuntea ja ottaa tosissaan.. Suojahanskat, suojalasit, haarit, hengityssuojain ja turvakengät kuuluivat varustukseen jo tässä vaiheessa.
Ohennetta riepuun ja muutaman minuutin liuottamisen jälkeen selvisi, että kaikki kerrrostumat ovat liuotteen kestäviä.(paitsi viimeinen, harmaa alkydipohjainen spraymaali)
Keulan yläosan halkeamat tulevat hyvin esiin hioessa. Keulasta löytyi myös sellaisia värejä, joita ei ollut aikaisemmin tiedetty ko. koneyksilössä olleen, jotan onnistuimme vähän dokumentoimaan myös koneen historiaa.(sininen raita)
Ensimmäisen hiontapäivän tulos, kuuden tunnin hionnan jälkeen toinen puoli nokkakartioista oli pinnoitteella/happomaalilla, jonka päälle jo voi ruiskuttaa pohjamaaliksi valitsemamme epoksimaalin.
Pyysin avuksi Pintakillan uudet aikuisopiskelijat, jotka kävivät hiomassa toisen kyljen sekä kittaamassa vauriot yhden koulupäivän aikana. Tässä linkki Villen blogiin, joka käsittelee heidän osuuttaan.
Hiontatiimi koneen nokan edessä... Menin lyömään vetoa pullakahveista, että he eivät hio nokan toista kylkeä samaan aikaan kuin itse hioin toisen kyljen.... Tarjosin pullakahvit heti seuraavana päivänä. :-)
Ennen maalausta suunnittelin tekemiset tarkkaan, sillä pintakäsittely on haastavaa ulkoilmassa. Kuiva mutta ei liian kuuma ilma on tärkeä työn onnistumisen kannalta. Toinen mietittävä asia oli tuulisuus, silllä syksy alkaa jo olemaan käsillä, joten suhteellisen tyyntä ja sopivan lämpöistä ilmaa joutui odottelemaan. Vihdoin lauantaina 12. päivä keli näytti heti aamusta oikeanlaiselta. Lähdin vähän ennen puolta päivää Tervakoskelle, jossa totesin Pintakilta-tiimin tehneen hyvää työtä, hiottu keulaosa oli suojattu muovilla ja täysin kuiva. Kittaukset oli suoritettu hyvin, hioin kittikohdat loppuun P240 karkeudella jonka jälkeen puhdistin pinnan paineilmalla ja ohenteella pyyhkien. Suojasin koneen 3M:n suojausmuovia hyödyntäen, joka muuten on erittäin hyvä materiaali epämuotoisen kappaleen suojaamisesssa.
Opiskelijat olivat kitanneet yläosan kauttaaltaan, joten hioin kitin siten pois, että kittiä jäi vain halkeamiin.
Lähikuva kitatuista halkeamista.
Vanha kunnon keikkakompurani heräsi monivuotisesta horroksestaan ensi yrittämällä... Otin varmuuden vuoksi kunnon veden/öljynerottajan mukaan sekä toimivan painemittarin säätimineen & paineilmaletkut maalaamostani...
Pinta on hyvä puhdistaa paineilmalla tai imuroimalla ennen ohenteella pyyhkimistä.
Ensimmäiset kaksi kerrosta ovat epoksimaalia, kompressorin koosta johtuen jouduin muuttamaan ohenteen ja valmiin pinnoitusseoksen suhdetta sekä miettimään, millä paineella ko. tehtävä saadaan suoritettua mahdollisiman tehokkaasti. Oman haasteensa pinnoitukseen toi kuuma auringonpaiste, joka vaikutti kohteen yläosaan.
Ensimmäinen kerros polyuretaanimaalia, hieno metallihohtopinta pilveili heiman ensimmäisen ruiskutuskerran jälkeen.
Valmis pinta juuri ruiskuttamisen jälkeen.
Kokonaisuutena keulan pinnoite onnistui olosuhteisiin nähden hyvin. Pari hyönteistä käytti juuri ruiskutettua pinnoitetta kiitoratanaan.... Ulkomaalaus ruiskulla on aina haastavaa ja yllättävää, mukava pieni maalausurakka tämä oli tehdä, jotakin uutta oppi varmasti jokainen...
