tiistai 28. elokuuta 2012

Vipinäviikot

Koulujen alkaminen on aina mukava asia opettajalle. Ensimmäiset kaksi viikkoa ovat menneet kuin siivillä. Aloitimme Kiltakoulut-hankkeen starttitapahtumalla Salossa. Lopuksi osallistuimme oppilaiden kanssa Hämeenlinnan Vanajanlinnan urheiluautotapahtumaan, joten tekemistä on riittänyt.
Kuten niin monena vuotena aikaisemminkin, saimme motivoituneita ja innostuneita uusia ykkösluokkalaisia aloittamaan opinnot. Ensimmäisten parin viikon aikana ei juurikaan sen syvemmälle mennä pintakäsittelyalan perusteisiin, vaan kerrotaan mitä opiskelu tuo tullessaan jotta nuoret voisivat tehdä valintansa joko pintakäsittelijöiksi tai maalareiksi.
Tutustumista metalliosien asetteluun maalausta varten. Tatu tutoroi, Helena ohjaa.
Ykkösen oppilailla maskien sovitus menossa. Keskellä ammatillinen ohjaaja-harjoittelija Helena Narmont Tampereen Pintakillasta.
Itselleni tuli toisen viikon alkuun pieni tauko, kun Kiltakoulut-hanke starttasi toden teolla. Oppilaat jäivät Marika Laineen ja Helena Narmontin huomaan kun itse suuntasin Saloon pariksi päiväksi.

Kiltakoulut-starttitapahtumassa
Itseäni vähän jännittikin, sillä en ole aikaisemmin opettajia opettanut. Puhuin käyttämistämme menetelmistä innostuneen oloiselle kuulijakunnalle, aikataulu meinasikin mennä heti uusiksi, kun en ollut tottunut näin aktiiviseen kuulijakuntaan. Päivän virallinen osa kului kuin siivillä. Iltaa vietettin historiallisessa oppipoika-mestari ympäristössä, Meri-Teijon ruukin alueella tutustuen alueen historiaan ja ruukin toimintoihin.
Koulutuksen kehittäminen jatkui illallakin...
Tuskin olin starttitapahtumasta kotiutunut, kun keskiviikkona kouluun tullessa oli Vainion Hessulla hyvä idea plakkarissa. Suomen Urheiluautoiljat järjestävät Vanajanlinnassa messutapahtuman, jonne Pintakiltakin oli lupautunut osallistumaan. Hessulla oli mäkiauto mukana, ja hän mietti josko siihen voisi jotain kuvioita maalailla. Miira-Maria Rekola otti haasteen vastaan....
Miira ja Hessu mäkiauton kupeessa.
Vanajanlinnan autotapahtuma
Perjantaina aloitimme osaston kokoamisen, oppipoikani Taru Kivinen toi mukanaan suuren teltan osastolle, jonka suojissa erikoismaalausta oli mukavaa suorittaa ilmoista riippumatta. Mukana messuilla oli maalaamassa myös Anzelika Muttonen. Säät suosivat tilaisuutta, sillä aurinko alkoi paistamaan heti kun tilaisuus avattiin klo 12.00
Pontiacin pinta sai kunnon kiillon kiillotusnäytöksessä....
Taru innostui tutoroimaan kiillotusta, huomaa juhlava asuvalinta....
Osastomme yleisilmettä.. Vanajanlinna tarjoaa hienot puitteet autotapahtumalle, ensi vuonna uudelleen!
Saimme käsiimme painotuoreen Ridin'&Drivin'-lehden, jossa oli laaja juttu osastollamme olevasta Pontiacista.
Kiitokset vielä kerran SUA:n porukalle mahdollisuudesta osallistua hienoon tapahtumaan, sekä tietenkin opiskelijoillemme, joista osa venyi lauantai-iltanakin vielä ylitöihin osaston purkamisen parissa.

maanantai 6. elokuuta 2012

Yhden aikakauden loppu on toisen alku...

Kolmekymmentä vuotta on pitkä aika. Olen maalannut enemmän tai vähemmän tosissani kynäruiskulla 12 vuotiaasta lähtien. Ensimmäiset 6 vuotta menevät treenauksen piikkiin, mutta lähes koko aikuisikä on tullut tehtyä tilaustöitä asiakkaille.
Tämän kesän aikana olen kypsytellyt päätöstä keskittyä opettamiseen ja opettamisen kehittämisen haasteisiin joka tapahtuu kylläkin asiakastöiden kustannuksella, sillä kaikkea ei ehdi tekemään riittävän hyvin jos jostain päästä ei helpota. Päätinkin siirtyä yrittäjänä takaisin urani alkulähteille, taidemaalariksi jättäen autojen erikoismaalaukset nuoremmille pintakäsittelijöille samalla tehden osaltani tilaa heille.

Moni voi ihmetellä miten tällaiselle uralle on ylipäätänsä tullut lähdettyä...
Nuorena halusin tehdä asiat omalla tavallani, yrittäjäperheen esikoisena minun olisi varmaankin pitänyt jäädä kaiken järjen mukaan töihin perheyritykseen. Halusin kuitenkin kokeilla omia ajatuksiani käytännössä. Oma firma oli saatava ja kun muut hakivat hyvän duunipaikan, minä perustin yrityksen.

 Voisi sanoa että ensimmäinen vuosikymmen meni ammattitaidon opetteluun, kiitos vaan kaikille kärsivällisille asiakkaille. Vähän alle kolmekymppisenä koin osaavani riittävästi alasta, samalla ura kääntyi nousuun suurten maalausurakoiden kautta, vähän nurinkurisesti, sillä silloin oli edellinen suuri lama. Kun muilla meni työpaikkoja alta, minä maalasin yötä päivää... Kieltämättä suurin edistysaskel urallani(ja elämässäni) oli manageri/tyttöystävän löytyminen, joka piti huolen sekä markkinoinnista että raha-asioista. Tiinan kanssa ollaan naimisissa vieläkin...

Tiina ja riiviön kuva Lahden messuilla 1992

Kuvassa valmis työ, kädessä maalausmalli... Riemukaaren "pienoismalli", 1996, Finn Power, Kauhava
Tilaustyö yksityiskotiin, Korkeus n. 170 cm, leveys n. 190 cm. Kuva on maalattu alunperin 1800 -luvun historiallisen meritaistelun kuvituksesta, laivojen asemaa ja kulmia muuttaen. 1997

Nukalan näyttelyrekat
Sain myös ensimmäiset isot näyttelyrekkatilaukset Kuljetus Mikko Nukalalta, Alahärmästä. Mikko ja Ritva teettivät lähes vuosittain erikoismaalatun auton. Alahärmän keikat olivat mieluisia, ja Mikon ja Ritvan kanssa oli erittäin mukava tehdä töitä. He ottivat myös aktiivisesti osaa maalausten suunnitteluun.
Tässä yksityiskohta viimeisestä Nukalan Kuljetukselle maalatusta autosta, kävin paikkamaalaamassa auton onnettomuuden jäljiltä 2010, samalla myös naishahmo sai uudet kasvot....
Kiitokset kaikille asiakkailleni kuluneista vuosista!

Esittelen tulevissa kirjoituksissani tässä blogissa omasta mielestäni merkittäviä erikoismaalaustöitäni vuosien varrelta, vähän loppukevennysten tapaan...