perjantai 27. syyskuuta 2013

Sosiaalinen media, vallankäytön välinekö?

7.7.2012
Ajattelin liittyä erääseen perustettavaan yhdistykseen joka ajoi koulun kannalta hyvää asiaa. Ryhmä oli saanut jonkin verran julkisuutta ja itsekin pyysin saada liittyä ryhmään ammatillisen kiinnostuksen vuoksi. Ajattelin lisäksi saavani ryhmän kautta uusia kontakteja Kiltakoulut-idean kehittämiseen.
Ryhmän tarkoituksena oli siis ajaa tietyn asian kehittämistä koulumaailmassa. Viikon aikana ryhmään oli saatu noin 150 jäsentä, joista monet tuntuivat olevan mukana todella suurella sydämellä ja panoksella. Yllätys olikin suuri kun kehittämisen sijaan ryhmän perustaja ilmoitti että käykäähän liittymässä foorumille, yhdistyksen hallitus on jo valittu... Maksakaa myös jäsenmaksu tilille, jonka numero olikin kätevästi linkissä suoraan..... Käväisin linkin sivustolla, mutta en löytänyt yhdistyksen sääntöjä, joihin varmaan kannattaisi tutustua ennen jäseneksi liittymistä. Kymppi on kyllä nykypäivänä pieni raha, mutta jotenkin alkoi arveluttamaan tämän toiminnan eettisyys.
Monesti asiat nähdään värittyneenä oman mielipiteen kautta...
Päätin ottaa härkää sarvista, ja pyysin vähän lisäselvitystä suljetussa Facebook-ryhmässä maksuvaatimukselle linkittäen samalla asiaa koskevan lakipykälän luettavaksi. Nyt nämä suurella sydämellä mukana olevat alkoivat kommentoimaan kympin rahallisen arvon olevan niin pieni, että hyvän asian puolesta tämä pitäisi maksaa mukisematta, olihan vieläpä jonkun jäsenen alaikäinen lapsikin antanut omistaan puolet että vanhempi voi sen maksaa heti. Ryhmän perustaja kertoi olleensa niin kiireinen että ei ole ehtinyt kaikkea kertoa ryhmässä, mutta yhdistys on haettu jo rekisteriin ja yhdistyrekisteristä odotetaan vastausta. Kotisivutkin saadaan varmaan viikon sisään pelittämään. Kävin katsomassa yhdistyksen sivut, lopputulemana Puheenjohtajalla ja sihteerillä sama sukunimi.

Parin päivän päästä sivuille ilmaantui perustamispaperit ja varainhankintaa lisää. Kun tarkastin hallituksen koostumista huomasin että koko hallitus koostuu kahdesta avioparista.(sukunimien vertailun mukaan)

27.9.2013
Ylläoleva teksti on kirjoitettu yli vuosi sitten. En halunnut julkaista sitä silloin, koska koko juttu aiheutti melkoista kohinaa sosiaalisessa mediassa. Halusin pohtia oman kokemukseni kautta asiassa olevaa ristiriitaa. Sosiaalisen median avulla onnistuttiin masinoimaan hyvän asian varjolla mahtava joukkovoima, joka sai osan seuraajistaan lähes ääriuskonnolisen hurmostilan kaltaiseen joukkopsykoosiin; Kaikenlainen tosiasioiden tai poikkeavien mielipiteiden esittäminen ryhmässä tai ryhmän tavoitteista oli kiellettyä.

Ilmaisia lounaita ei ole, ja jotkin niistä näyttävät liian hyviltä ollakseen totta....
Kuvio näytti jonkin verran kehitystyötä työelämässä tehneen silmin hauraalta, sillä ilman kriittistä näkökulmaa mikään kehitystehtävä ei voi toimia. Suurin yllätys oli ryhmän jäsenten kiihkoisa ryhmän agendan ja johtohenkilöiden puolustaminen; Jos kritisoit, et kuulu joukkoon, olet siis ulkopuolinen ja paha. Netissä näppiksen takaa tämä asenne tuntui vielä vahvistuvan, joten hyvä asia, jonka ympärille yhteisöä oltiin perustamassa muuttuikin yhtäkkiä ahdistavaksi ja negatiiviseksi.

Mietin vain, että miten näiden "fundamentalistisesti" ryhmän agendaan uskovien kävi, kun taustatarina paljastuikin keksityksi ja varmasti elämässään jo aikaisemmassa vaiheessa pettyneet, tavallaan uuden hienon ja palvottavan asian löytäneet havaitsivatkin tulleensa ainakin osin huijatuiksi?


Jälkiviisaus tietenkin on helpoin viisauden laji, mutta pakko myöntää, että harkitsin vakavasti osioiden ottamista yhdistyksen aineistosta oman opetukseni tueksi. Uskoin myös itse aluksi taustatarinaan ja pidin yhdistyksen agendaa tarpeellisena ja hyvänä. Harmitti eniten, kun koko asian perusta paljastui keksityksi. Hyvän asian puolesta tehty mittava markkinointityö somessa ja vähän muussakin mediassa kaatui nopeasti negatiiviseksi julkisuudeksi.

Toisaalta hyvää tarinassa on se, että sain oman kokemuksen kautta toimiini mediakriittisyyttä, rajasin mitä sosiaalisessa mediassa kannattaa itsestään kertoa(ja opetan saman myös opiskelijoilleni). Taustatietojen ja lähteiden tarkastelun kriittisyys kasvoi kohdallani paljon. Suurin osa oppimateriaaleistani ja opetuksen suunnitelmistani on Pintakilta-wikissä, joten asiassa on paljon hyvääkin some-opettajuuden kehittämisen näkökulmasta.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Vauhtiviiikko sekä Kiltakoulut-seminaarissa Tampereella

Joni vauhdissa...

Olin muutaman opiskelijan kanssa Kiltakoulut 1. vaiheen päätösseminaarissa Tampereella viime viikolla. Oikeastaan koko viikko meni vauhdilla, sillä olin oman luokkani kanssa vain maanantain, Juha Viljamaa tuurasi loppuviikon.
Maanantaina sain seurakseni opeparin, Ari Kedonperän Kiipulan ammattioppilaitoksesta. Oli mukavaa kuulla kommentteja ja huomioita omasta opetuksesta. Tiistai ja keskiviikko meni aikuiskoulutuksen parissa, kävimme Arin kanssa tiistai-iltana pitämässä esitelmän opettajaoppilaille HAMK:ssa Sanna Ruhalahden kutsumana. Pintakilta-oppimisympäristö sai positiivisen vastaanoton heiltä.

Tiistaina aloitimme teorialla kynäruiskujen huollosta ym. Opiskelijat jakautuivat kahteen ryhmään, pinstriping-ja kynäruiskutiimeihin. True-flames oli kynäruiskuryhmän aiheena, ja ohjasin itse kynäruiskuryhmää, jonka tutorina toimi Raisa Saloniemi. Hän vastaa myös erikoismaalaustilan siisteydestä.
Joni Koivulahti, ykkösluokan nopeutettu opiskelija toimi aikuisten Pinstriping-osuuden ohjaajana. 
Joni on straipannut puoliammattilaisena jo kolmen vuoden ajan. Kiltakoulumainen opetustapa nostaa jo olemassa olevat osaamiset vertaisoppimisen kautta muidenkin ulottuville. Kiitos Joni hyvästä ohjauksesta! Harmillisesti en ehtinyt ottamaan paljoakaan kuvia kynäruiskumaalaus-opetuksesta, mutta tässä anti lähipäivien tekemisistä:

Jenni Lönnblad ja ensimmäinen liekkimaalaus...
Ammattitutkinto-opiskelijat straippaamassa, Ville, Marika ja Hellu.
Perustutkintolaisia mukana... Petri, Heidi, Mikko ja  Bodo
Opikelijoiden blogeista löytyy enemmän asiaa erikoismaalauksesta:
http://jennilonnblad.blogspot.fi/
http://paintintheass86.blogspot.fi/
http://johnnyspinstriping.blogspot.fi/2013/09/erikoismaalauspaiva-2.html
http://molsaheidi.blogspot.fi/
http://heisuu.blogspot.fi/
Joni straippasi Vuoden kilta 2013 kylttiin Asentajakillan logopalkin ja koristeli kyltin luovutuskuntoon.

Todella upea tuo Asentajakillan logo, yläpalkki maalattu siveltimellä...
Torstaina lähdimme Tamperetta kohti, opiskelijat "Tikrulla" eli Pintakillan omalla Nissanilla. Itse tulin Pintakilta-ATTO-opettajan, Anneli Vaasvainion kanssa omalla autolla, koska halusin päästää opiskelijat heti virallisen ohjelman jälkeen kotiin. Mukaan valikoituivat Osku, Anu ja Jori.(Jori teki aamulla nopean päätöksen, sillä kysyin kuka lähtee ja hän viittasi ensimmäisenä...)
Tikrusta ja Pintakiltalaisista tehtiin näköhavainto pari viikkoa sitten Salossa, sillä Keikkailijat suunnittelivat ja leikkasivat Asentajakillan kyltin. Pintakiltalaiset sitten viimeistelivät sen luovutuskuntoon....
Perille päästyämme alkoi melkoinen sutina, oppilaamme pystyttivät Pintakilta Tampereen työsaliin infopisteen, jossa he esittelivät Pintakillan toimintaa. Samaan aikaan Tampereen osasto näytti käytännössä miten maalataan ja lakataan. Itse pidin pienen puheenvuoron pelillisyydestä opetuksessa. Päivään mahtui monen eri Kiltakoulun toiminnallista esitystä ja näyttikin, että seminaarivieraat viihtyivät. Pintakillan taustavaikuttajat olivat myös hyvin esillä; Pintakillan oranssia vilkkui siellä täällä.
Anu Konkarikosken avajaissanat. Eturivissä Oulun Kiltakoulutoimijat, Sanna Brauer, Tapio Patrikainen ja Ville Bräysy

Asentajakillan esitys menossa, Tapio Hanhilammi kertoo opetusmenetelmistään.
Sanna Brauer, yksi Pintakillan vankoista tukijoista. Sanna teki Pintakiltaa tunnetuksi alkuvaiheessa. Kiitokset Sannalle vielä kerran!

Lisää Pintakillan taustajoukkoja, Anne Rongas ja Keijo Hakala, jotka omilla panoksillaan ottavat osaa Pintakiltamallin kehittämiseen lähes joka viikko. Mika Heinonen ja Petri Karisma ylläpitävät Metallikiltaa.
OPH:n Minna Taivassalo-Salkosuo puhui seminaarissa.

Salon visualistien osasto, taustalla Korikillan Sami Ruotsalainen ja korikiltalaisia.

Oulun Prosessistars-killan opettajanasu. Punainen takki näkyy hyvin työsalissa, tutoreillekin on oma värinsä.
Puukillan Ville Bräysy kertoo asiakastöiden haasteista oppilaitoksessa. Taustalla Pintakillan opiskelijat odottavat oman esityksensä alkua.
Sain kunnian luovuttaa Asentajakillalle Vuoden Kilta-palkinnon. Onnittelut asentajille!
Asentajakilta on tehnyt hienon työn, Tapio Hanhilammi ja opiskelijat ovat tunnustuksensa ansainneet!
Kyltti uusien omistajien hallussa...
Tikru Tampereen Pintakillan työsalissa...
Iltatilaisuudessa vaihdoimme kuulumiset. Pääsin ajamaan takaisin kotia kohti yhdeksältä, pysäköintisakkoa rikkaampana.(Taitavat kerätä siihen tunneliin varoja...) Kokonaisuutena päivä oli erittäin antoisa, oli mukavaa tavata muita kiltalaisia kasvokkain ja huomata Kiltakoulut-hankkeen vahvuus taas kerran:


“Yhteistoiminnallista, innostavaa, sosiaalisen median ja livetapaamisten kautta tapahtuvaa alati muuttuvaa oppimisympäristöjen ja opetusmenetelmien kehittämistä hyvässä seurassa, ollen enemmän kuin osiensa summa aktivoiden opiskelijat ja opettajat puhaltamaan samaan hiileen elinikäisen oppimisen, tutkimisen, ryhmäytymisen projektien ja positiivisen energian kautta ylittämään itsensä.






sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Vuosi on käynnistynyt vauhdilla...

Edellisistä vuosista poiketen sain aloittavaan ryhmääni myös 10 aikuisopiskelijaa. Aluksi suuri ryhmä tuntui kovin haasteelliselta, mutta kiltakoulumainen ohjaustyyli tutoreineen auttaa kovasti. 
Perinteisesti meillä on tullut innostunutta ja mukavaa nuorta pintakäsittelijän alkua opiskelemaan, eikä tämäkään vuosi ole poikkeus. Ensimmäisten viikkojen aikana oppilaat ovat olleet erittäin ahkeria, ensimmäiset asiakastyötkin ovat jo saaneet maalin pintaansa. Junan osiin on tutustuttu koko luokan voimin.
Tässä niitä "himoittuja" harjoituskappaleita...
Kesällä tuli huolta aiheuttanut viesti, sillä ammatillinen ohjaaja Marika Laine oli onnistunut telomaan jalkansa. Onneksi sain puhuttua TE-keskuksen asiantuntijan Mika Tonterin sijaistamaan Marikaa. Mika on toiminut aikaisemmin myös maalaamolinjan hoitajana sekä pintakäsittelyalan yrittäjänä, joten sain hengähtää helpotuksesta, varsinkin kun Mika suostui viettämään koko neljän viikon kesälomansa Pintakillan oppilaiden kanssa.

Mika Tonteri teoritunnilla. Mika piti hienosti yllä opiskelurauhaa osallistuen teoriatunneillekin.
Pintakilta-oppimisympäristön kehittäminenkin tuntuu saaneen uutta puhtia, sillä esittely- ja haastattelupyyntöjä tulee enemmän kuin koskaan. Mestari-oppipoikamallin ja sosiaalisen median välineiden käyttäminen opetuksessa ovat tässä ajassa helposti omaksuttavia tapoja opiskella. Näin opettajan näkökulmasta on hienoa taas saada motivoituneita ja asialleen omistautuneita opiskelijoita ohjattavaksi.