lauantai 21. huhtikuuta 2012

Moottoripyörän maalausta, pohjatöiden viimeistelyä

Osat ovat hiomavärissään pinta hiottuna auki ohenteen haihtumista varten. Päätin edetä hionnassa ensin kuivahiontana jonka lopuksi vielä vesihionta ennen varsinaisen pohjasävytyksen tekemistä.
Ennen varsinaisen pinnan viimeistelyhionnan tekemistä maalasin lokasuojien sisäpinnat ensin epoksipohjamaalilla, jonka kuivuttua lisäsin vielä sisäpintoihin kiveniskumassan. Näin toimien vältytään ikävän näköisiltä kiveniskuilta jotka vaikuttavat myös osien ulkopintaan pahimmassa tapauksessa. Myös takalokasuojan osalta korroosiosuoja paranee merkittävästi.
Takalokasuojan sisäpinnassa näkyy hitsattujen reikien suojaksi aseteltu paikkalevy. Levyn ympärille oli sivelty suojakerros ilmeisesti alustamassaa , jonka annoin jäädä pintaan.
Muoviseen etulokasuojan alapintaan lisättiin muovitartunta rievulla sivellen ennen epoksimaalin ruiskutusta.
Etulokasuojan sisäpinta muovitartunnalla siveltynä. Muovitartunnan tulee kuivua noin 30 minuuttia ennen epoksipohjustuksen ruiskuttamista.
Takalokasuoja epoksimaalin ruiskuttamisen jälkeen. Annoin kappaleiden kuivua yön yli ennen seuraavan pinnoitteen ruiskuttamista.
Viimeiseksi ruiskutettiin lokasuojien alapinnalle kiveniskumassaa reilu kerros.
Koska hiontavaiheet ovat melkoisen pölyäviä, en valokuvannut hionnan välivaiheita kovin tarkasti. Hioin ensin ns. appelsiinipinnan eli ruiskutuksessa esiintyvän poimumaisen pinnan tasaiseksi kumilastaa ja P360 hiomapaperia käyttäen. Kun pinta oli saatu kauttaaltaan tasoitettua, jatkoin hiomista P400 karkeudella ilman hiomatukea poistaen edellisen hionnan hiomanaarmut. Siirtyessäni vesihiontaan käytin P600 ja viimeistelyyn P800 karkeuksia.
Kun viimeinenkin hiontatyövaihe on suoritettu, tulee osat vesihionnan jälkeen ensin pestä puhtaalla vedellä. Kun osat ovat kuivuneet, on pölynpoiston vuoro tahmaliinalla.
Bensan täyttöaukko on ollut hyvin teipattuna koko pohjusteoperaation ajan. Vaihdoin suojaukset joka maalikerroksen ruiskutuksen yhteydessä.
Suojateipin poistamisen jälkeen hioin polttoaineen kanssa kosketuksiin joutuvat pinnat täysin puhtaaksi maalista.
Ennen osien sävytystä tarkastan pinnat vielä rasvanpoiston yhteydessä, eli  peilaan valmiita pintoja valoa vasten mahdollisten pohjustetöissä tapahtuneiden virheiden löytämiseksi. Vaikka olisi maalannut satoja kohteita, aina kannattaa tarkastaa lopputulos ennen varsinaisen sävyn ruiskuttamista.
Osat ripustettuna ja valmiiksi pohjattuina sävytystä varten.
Vihdoin voin sanoa että pohjustetyöt ovat takanapäin, varsinainen erikoismaalaus voi alkaa. Varsinkin ammatin alkuvaiheessa ei välttämättä osaa ihan joka työvaihetta ennakoida, vaan saattaa tulla yllätyksiä aikataulujen ja tarvikkeiden suhteen.


keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Vuoden Pintakäsittelyalan vaikuttaja 2012- palkinto

Koulutuskeskus Tavastian koulutusjohtaja Antti Punkari soitteli muutama viikko sitten ja kyseli olisiko aikaa tulla vähän keskustelemaan aiheesta. Koin jo tämän ehdotuksen koulun johdon taholta suureksi kunniaksi sekä oppilailleni, kollegoilleni että itselleni sekä tekemällemme työlle Pintakillan kehittämiseksi.
Pintakilta on levinnyt viime marraskuussa Tampereellekin...


Antti sekä rehtorimme Heini Kujala olivat päättäneet ilmoittaa minut oppilaiden kera yhdeksi palkinnon saajaehdokkaaksi. Suhtauduin itse ensin vähän ristiriitaisin tuntein koko kilpailuun, sillä olemme saaneet Pintakiltatoiminnan kautta näkyvyyttä erittäin paljon viimeisen vuoden aikana, ehkä jopa liiaksikin joidenkin mielestä. Mietin asiaa myös pintakäsittelyalan kannalta, kaikenlainen alan imagoa nostava julkisuus on kyllä tervetullutta. Suhtauduin myös melkoisen skeptisesti aluksi mahdollisuuksiimme pärjätä koitoksessa, sillä olihan Pintakilta-toiminta versonut "vain" yhden luokan projektin seurantasivustosta, joka sitten vuoden kuluessa laajeni nykyiseen muotoonsa.
Tämän auton projektin seurantasivustosta kaikki sai alkunsa...
Muistan vielä kuin eilisen päivän kun silloinen projektipäällikkö Hannu Kuusela Kroy-Troy hankkeesta pyysi meitä ottamaan osaa oppimisympäristön kokeiluhankkeeseen. Pohdiskeltuani ehdotusta tulin siihen tulokseen että en voi yksin päättää opiskelijoideni puolesta osallistumista, vaan kysyin heidän halukkuuttaan ennen kuin vastasin Hannulle myöntävästi. Olimme innoissamme uudesta tavasta jakaa  tietoa, sekä opiskelijat että opettajatiimimme jäsenet. Havaitsin aikaisessa vaiheessa sosiaalisen median edut opetuksen apuna, sillä tuntui että osa opiskelijoista aktivoitui selvästi normaalitilannetta enemmän.
Ensimmäiset Pintaliitäjä-palkinnot jaettiin 2011, Sade Vuorelle ja Salla Lähderinteelle. Palkinnot jakoi koulutuspäällikkö Riikka Riihimäki
Pintaliitäjäpalkinto on tarkoitettu kannustamaan portfolion ja blogien tekemistä opiskelun tueksi. Sade ja Salla olivat ahkerimmat blogittajat sekä toimivat myös esimerkillisen hienosti työsalinkin puolella.

Marika, Sade & Salla vauhdissa OPH:n järjestämillä Virtuaalioppimisen päivillä.
Marika, Sade ja Salla ovat edustaneet hienosti Pintakiltaa erilaisissa tilaisuuksissa. Marika Laine palkattiin ammatilliseksi ohjaajaksi viime vuoden oppilasprojektipäällikön paikalta, sillä hyvä työntekijähän täytyy pitää talossa jos mahdollista.

Palatakseni Pintakäsittelyalan vaikuttaja 2012-palkintoon, kuten mainittua, koin tämän erittäin hienoksi ja suureksi kunniaksi työllemme Pintakillan parissa. Sain itse ohjata palkintosumman käyttöä, ja päätinkin ohjata koko 2000€ Pintakilta-oppimisympäristön kehittämiseen. Olen vieläkin kovin hämmentynyt tästä mahtavasta huomionosoituksesta, varsinkin kun se tuli näin arvovaltaiselta taholta. Toivonkin tämän huomionosoituksen lisäävän yhteistyötä alan yritysten kanssa.
Kävimme Sade Vuoren kanssa palkinnon luovutustilaisuudessa messukeskuksessa.(Kuva Kimmo Brandt)
Suurkiitokset Oppilailleni, kollegoilleni Jan Toivoselle, Juha Viljamaalle, Marika Laineelle ja koulun johdolle, tämä palkinto kuuluu meille kaikille! En olisi mitenkään voinut kehittää Pintakiltaa ilman teidän tukeanne.

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Hiomaväriä pintaan

Moottoripyörän pohjustustyöt jatkuivat epoksivärin hionnalla ja hiomavärin ruiskuttamisella pintaan.
Päätin tehdä blogini esimerkiksi nuoremmille maalareille, joten selvitän jokaisen työvaiheen kohtuullisen tarkasti. Selvitän tässä työvaiheita, joista osa vanhemmista maalareista on jo luopunut kokemuksen karttumisen kautta, mutta jotka ovat tärkeitä tietää ammatin alkuvaiheissa.
Ruiskutin epoksipinnoiteen päälle happopohjamaalia spray-pullosta "pilkuttamalla".
Epoksin pinnalle ruiskutetut pilkutukset toimivat samalla tarkastusvärinä hionnan yhteydessä. Edistyneemmät pohjatyöntekijät jättävät tämän vaiheen tekemättä. Itse koen tämän kohtuullisen helpoksi tavaksi havaita kittausvirheet heti ilman sen suurempaa etsimistä.
Kuvassa pilkullisena näkyy matalammat kohdat, eli näihin voisi vielä laittaa kittiä.  Käytin hiontatukena kumilastaa, ja paperin karkeus oli P320. Huomaa kuvassa lähes keskellä oleva tummempi kuultava kohta. Epoksipinnoite on hiotunut lähes puhki siltä kohdalta.
Kuvassa koko tankki hiottuna tuen kanssa. Tätä kuvaa ei ole vaalennettu kuten ylempiä kuvia, joten tässä on oikea harmaansävy tankissa.
Epoksipinnoitteen tarkoituksena on siis toimia korroosioneristäjänä sekä vaaleampana "tarkastusvärinä" enennen hiomavärin ruiskuttamista. Kun musta pilkutus on hiottu kokonaan pois, voidaan osat valmistella varsinaista hiomavärin ruiskutusta varten.

Hiomaväristä
Valitsin hiomaväriksi Spies Heckerin täyttävän hiomavärin, VHS-kovettajalla. Luin ruiskutusohjeet käyttöteknisistä tiedotteista ja ruiskutin kaksi märkää kerrosta n. 15 minuutin haihdutusajalla.(tallitiloissa pitää osata katsoa pinnan mattausasteesta missä vaiheessa voi seuraavan kerroksen ruiskuttaa.)
Kuvassa tankki ripustettuna ja jo hiomaväri pinnassa. Itse ripustelen osat aina näissä ns.tallitiloissa katosta roikkumaan käytettävän tilan keskelle, jolloin roskien laskeutuminen pintaan vähenee.
Kuvassa hiomaväri hiottuna "auki".
Jos aikataulut antavat periksi, niin kannattaa varmuuden vuoksi hioa pinta auki, eli hiomavärin ruiskuttamisen ja kuivumisen jälkeen hioa pinnasta uloin kerros auki ja jättää osat päiväksi pariksi huonelämpötilaan. Varsinkin autotallitiloissa tehdyissä maalauksissa tämä tyyli kannattaa, sillä aukihiotusta pinnnasta mahdolliset maalauksen sisälle jääneet ohenteet haihtuvat helpommin. Käytin tähän hiontaan P400 kuivahiontapaperia. Huomaa että ns. appelsiinipinta on tässä vaiheessa jätetty hiomatta tasaiseksi, sillä hiomavärin ilmakuivatuksessa kannattaa odottaa se muutama päivä ennen varsinaista pinnan suoristushiontaa.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Moottoripyörän maalaus, pohjatöitä

Kun pyörän peltiosista on saatu maalit hiottua pois, on kittaamisen vuoro. 
Joku voisi pitää kaiken pois hiomista vähän liioitteluna, mutta kokemukseni mukaan moottoripyörien osat kannattaa mieluummin ottaa peltipuhtaiksi jo mahdollisten tankin vuotokohtienkin tarkastamisen vuoksi.(Samalla voi varmistua pohjan pitävyydestä, kun pääsee rakentamaan koko pintakäsittelyn alusta asti.)
Laitoin lasikuitukittiä mm. paikattujen ja jälkikäteen hitsattuihin kohteisiin alimmaiseksi suoraan pellille.
Kun lasikuitukitti oli hiottu suoraksi, kittasin osat yli autokitillä.
Osien ylikittauksessa tulee pyrkiä jo kittausvaiheessa mahdollisimman tasaiseen ja oikeanlaiseen pinnan muodostamiseen. Itse käytän kumilastaa muotojen tekemiseen, sekä pyrin kittaamaan koko osan yli kerralla.
Kuvasta ilmenee hionnan karkeus; Käytän muotoiluvaiheessa P80 hiomapaperia ja hiomatukena kumilastaa.
Ennen pohjamaalin ruiskuttamista hioin osat P180 ja P240 karkeuksilla hiomanaarmujen poistamiseksi.
Ruiskutin 2 reilua kerrosta epoksipohjamaalia kaikkiin osiin, mukaanlukien muovinen etulokasuoja.
Huomaa että myös osien alapinnat ja toisarvoiset, ei näkyvät pinnat tulee suojata korroosiolta, tässä tapauksessa epoksipohjamaalilla.Tankissa olevat bensiinin kanssa kosketuksiin joutuvat tiivistepinnat tulee ottaa puhtaaksi maalista ennen tiivisteiden asentamista, jotta polttoaine ei pääse kosketukseen maalin kanssa.