Tampereella vertaisarvioinnissa

Vietin pari päivää Tampereella työn merkeissä vertaisarvioiden Pirkon ammattiote-hanketta. Petri Jäminki kollegoineen oli hoitanut hienosti hankkeen toteutuksen.
Varsinainen jännitys kohdallani alkoi jo keskiviikkoaamuna, kun päätin että nyt sitten mennään junalla vaikka julkisuudessa VR:ta olikin parjattu lehtien palstoilla kovasti. Viime kerrasta enemmän junalla matkustaen oli todella kauan aikaa, lukuunottamatta yhtä Kuopion reissua keväällä. Kävin parikymppisenä Kreikassa asti Inter-reilillä, mutta se olisikin jo täysin oma tarinansa vaatien paljon palstatilaa...

Siinä se paljon puhuttu mobiililippu möllättää kännykän näytöllä, kuten varmuuden vuoksi myös tulosteena puhelimen alla....

Hikiän asema vähän aamukuuden jälkeen... todella hiljaista, vain kuulutukset eri junista halkoivat aamun rauhaa...

Ostin junaliput rohkeasti VR:n verkkokaupasta. Kaikki toimi erittäin hienosti, kuten se kuuluisa "junan vessa". Lähijuna Riihimäelle oli minuutilleen aikataulussa ja Pendolinokin oli Tampereella kuten aikataulussa mainittiinkin. Loppuarvio VR:n toiminnnasta on kiitettävä ilman muuta, junat olivat siistejä ja homma toimi.

Tampereen päässä kieltäydyin tarjotusta autokyydistä, koska matkustamisen tarkoitus oli kokeilla julkisia matkustamismuotoja sekä iPhonessa vakiona olevaa karttaohjelmaa.

Kartan avulla selvitin kävelyreitin Pirkon ammatiopiston tiloihin, jonka jälkeen kävelin varmaankin hieman tärähtäneen näköisenä luuri kädessä Tampereen kaduilla seuraten ruudun ohjeita...(yksi mutka puuttui kävelytiestä, joten kävelin suoraan nurmikolle... kannattaa seurata muutakin liikennettä kun navia käyttää....)

Yllättävän helppoa oli loppujen lopuksi ottaa navigointipalvelu hyötykäyttöön....

Ohjelma näyttää reitin ja kertoo miten kauan siihen kävellen kuluu normaalitallaajalta aikaa.... Koska en saanut tietenkään kuvaa otettua keskiviikkoaamuna, lavastin tämän kuvan tänään... Kuvasta puuttuu reaaliajassa liikkuva palluka joka kuvaa kävelijää, helppoa kuin mikä tämä perille pääseminen....

 Varsinainen työsarka Pirkossa olikin työläämpi kuin "tavanomainen" hanketyöpäivä. Onneksi koordinoijana oli todella hyvä ja aikataulusta kiinni pitävä ihminen, sillä muuten olisi voinut arviointipäivät venähtää huomattavasti. Parasta koko vertaisarvioinnissa oli verkostoituminen, sillä mukaan tarttui hienon hyviä käytänteitä sekä Ammattiote-hankkeesta että Keikkailuhankkeesta Pintakiltaan vietäviksi. Myös keskustelu samanhenkisten opettajien kanssa parantaa ja kehittää omiakin opetusnäkemyksiä ja opetustyyliä mukavasti.

Molemmat päivät menivät kuin siivillä, sillä tekemistä ja kommentoimista riitti joka suuntaan. Pääsin vielä pikaisesti tutustumaan Pirkon automaalausalan kakkosluokkaankin, normaalin mukavan tuntuisia nuoria sielläkin päässä Pintakiltaa tuntui olevan. Odotan innolla Pintakiltojen yhteistoiminnan alkamista täydellä vauhdilla.

Joo, tämä logo on surkea koko ammattikiltatoimintaa ajatellen, ehdotuksia paremmasta otetaan vastaan!

Yksi merkittävä edistysaskel oli Pintakilta-toiminnan laajentaminen Ammattikillat-toiminnaksi, sillä en näe mitään järkeä rajata kiltatoimintaa vain pintakäsittelyalalle. Tästä suuri kiitos Petri Jämingille, jonka kanssa ensimmäiset Ammattikilta-siemenet kylvettiin automatkalla OPH:n tilaisuudesta kotiinpäin muutama viikko sitten.

Lomaviikkoko?

Vietin ensimmäisen lomapäivän työn merkeissä. Kävin koulumme edustajana maalien ja autotarvikkeiden maahantuojan Colornetin Octoberfesteissä lauantai-iltana.
Koska koolla oli paljon alan ammattilaisia ja yrittäjiä opettajista puhumattakaan, otin uuden ammattitutkintomme esitteitä mukaan. Ipadilla pääsin kätevästi Pintakillan sivustolle esittelemään koulutustamme ja sainkin pari uutta aikuisopiskelijaa mukaan alkavalle ammattitutkinto-kurssillemme.

Päätimme ottaa kurssille lisää oppilaita vielä parin kuukauden ajan, jos halukkaita löytyy.

 Pintakilta-sivusto aiheutti keskustelua ja kiinnostusta kovasti, esittelin sivustoa ja opetustapojamme muiden oppilaitosten edustajille. Sain myös kullanarvoista palautetta ammattimaalareilta, tosin osalla oli kyllä melko tiukka näkemys millä tasolla opiskelijoiden pitäisi olla valmistuttuaan.

Varsinainen lomailu alkoi sunnuntaina, kun starttasimme heti aamusta kohti Kymönkoskea. Pari päivää luonnon helmassa järven rannalla hyvien ystävien luona rentouttaa kyllä kummasti. Jätin kaikki vimpaimet kotiin kameraa lukuunottamatta. Yllättävän vapauttavaa olla tavoittamattomissa.

Keitele-järvi auringonlaskun aikaan.

Illalla pääsimme pressusaunan lämpöön. Sauna on rakennettu heti rannan tuntumaan joten järveen ei ole kovin pitkää matkaa.... Koska vaimoni Tiina meni ja hyppäsi saunasta 10-asteiseen järveen, en voinut jäädä sen huonommaksi vaan pakkohan se oli kastautua järvessä. Aluksi vesi oli todella kylmän tuntuista, mutta jo heti laiturilla takaisin rannallepäin kävellessä alkoi yllättävä hyvänolon tunne levitä koko kroppaan. Ei ihme että osa ihmisistä käy talvellakin avannossa....

Kummasti valokuvaaminenkin menee välillä työn puolelle.. Tässä esimerkki noin kymmenestä liekkikuvasta, jotka napsaisin mallikuviksi tulevia töitä ajatellen....

 Tästä luultavasti tulee johonkin joulukorttiin lyhdyn mallia....

Ihmeen vihreää oli vielä luonnossa. Kävimme paikallisella kalliolla patikoimassa, tämä kosteikko on korkealla meren pinnan yläpuolella.

Takaisin töihin palasimme jo alkuviikosta, jatkoin omassa firmassani joulukorttien parissa. Sininen sarja alkaa valmistua pikkuhiljaa. Kaksi ensimmäistä alkavat olla viimeistelyä vaille.

Hahmottelua valkoisella..

Seuraavaksi vähän väriä hahmoihin...

Yksityiskohtia ja taustoja lisää...

viimeistelyä vaille... Vaikeinta näissä on saada taulut näyttämään sarjalta eikä yksittäisiltä teoksilta.

Pintakilta Tampere

En olisi vielä vuosi sitten osannut edes kuvitella miten paljon hyötyä sosiaalisen median ottamisesta mukaan opetuksen välineeksi voi olla.
Sain noin kuukausi sitten yhteydenoton Pirkosta, Tampereelta. Petri Jäminki ja Hannu Waltzer olivat kuulleet tavastamme hyödyntää sosiaalista mediaa opetuksessa ja olivat tulossa tutustumaan tapaamme toimia.

Uusi logo näyttää nyt tältä...

 Sovimme nopeasti tapaamisen, sillä halusimme itsekin tutustua Pirkon hankkeeseen jossa käytetään liikkuvaa kuvaa opetuksen apuna. Tapaaminen vahvisti meidän kaikkien näkemystä yhteistyön ja verkottumisen tarpeellisuudesta. Ensin luulin, että tämä oli nyt tässä, mukavan tuntuiset kollegat kävivät vieraisilla ja se siitä sitten.

Yllättäen tapasin Petrin uudestaan OPH:n tilaisuudessa. Istuimme päivän vierekkäin auditoriossa ja huomasimme että nyt pitää takoa kun rauta on kuumaa. Lopullinen sinetti yhteistyölle saatiin kun opetushallituksesta näytettiin vihreätä valoa Pintakilta-Tampereen osastolle. Asiat alkoivat järjestymään nopealla tahdilla, Hannu tuli sopimaan käytännön järjestelyistä sekä saamaan vähän alustavaa tietoa mihin on ryhtymässä. Mitä pidempään Hannun kanssa keskustelin, sitä hienommalta idealta tämä yhteistyö tuntui. Päivän päätteeksi löimme kättä päälle uuden Pintakillan perustamiseksi. Odotamme innolla yhteistyömme alkamista.

iPad ja iPhone työkäytössä

Sain työn puolesta iPad 2:n ja iPhone 4:n käyttööni pari viikkoa sitten. 
Aluksi ajattelin että onkohan tämä vähän liiallisen nykyaikaista, sillä edellinen työpuhelimeni oli Samsung galaxy, joka toimi ihan hyvin. Myös aikaisempi "täppäri" oli iPadin ykkösversio. Sain laitteeet perintönä Kuuselan Hannulta hänen siirtyessään muille työmarkkinoille.

Puhelin on hämäävän samanoloinen kuin iPad...

Ensimmäinen viikko meni ihmetellessä uusia laitteita, varsinkin puhelin tuntui omituisen vieraalta laitteelta. Logiikka aukeni kuitenkin kun tutustuin paremmin puhelimeeni. Lopullinen ihastuminen omenafirman tuotteisiin tuli kun Koulutuskeskus Tavastian IT-tuki auttoi asentamalla työkalenterini ja osoitteistot molempiin vimpaimiin. Viikon päästä kalenterien asentamisesta osasin käyttää auttavasti osaa laitteiden ominaisuuksista. Oma nettiliittymä puhelimen kautta padiin tuntui suurenmoisen isolta edistysaskeleelta.

Asetuksista vaan oma yhteyspiste päälle niin netti on taskussa valmiina padia varten...

Nopeasti havaitsin että ei tarvise enää raahata kannettavaa mukana, riittää kun on puhelin ja padi. Kun kalenterin saa parissa sekunnissa saataville, ei tarvitse enää muistilappuja säilytellä taskujen pohjalla. Toinen suuri edistysaskel on sähköpostin päivittyminen lähes reaaliajassa padiin ja puhelimeen. Varsinkin padi on kokonsa vuoksi erinomainen sähköpostin lukuun, iän myötä kun ulkonäön lisäksi tuo näkökin on heikentynyt....

Padin Wi-Fi asetuksista kytketään puhelin verkoksi, jolloin yhteyspiste alkaa toimia omana nettiyhteytenä...

Pintakilta-sivuston päivityksetkin onnistuvat iPadilla. Suuremmat päivitykset teen edelleen suosiolla PC:n kautta. Käytän kuvankäsittelyyn tuttua ja turvallista Corel Photo Paint:a. Mietiskelemme tällä hetkellä järkevää oppilaskäyttöä padeille, sillä uusi ykkösluokkamme on kunnostautunut positiivisesti blogittajina. Padien vahvuus on helppokäyttöisyys verrattuna PC:n.

Kaikkea ei voi omaksua täppäilemällä laitteita. Sain KKTavastian IT tuesta lainaksi erinomaisen oppikirjan josta "vanhanaikaisesti" lukien paperilta opettelen omenalaitteiden ihmeitä.(taisivat arvata siellä että olen sisimmiltäni kalkkis:-))

Uskoisin, että kun ns. elitistinen maine laskeutuu näiden mainioiden laitteiden päältä niin opetuskäytössä padien ominaisuudet saadaan tehokäyttöön. Esko Lius kuvaili viikko sitten ohimennen miten heidän Mokia-hankkeessaan on saatu muutamalla sormen täppäyksellä mobiililaitteiden avulla opetusvideiota ja työvideoita nettiin helposti.