sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Opiskelijat pääsivät yllättämään....

Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat ehdottivat viime viikolla pientä urakkaa.. Työtehtäväksi oli ns. junanosia, eli alihankkijan toimittamia metallimaalauksessa tarvittavia metallikappaleita noin viikon tarpeiksi vielä keskiviikkona.
Vähän tärähtänyt kuva urakasta, laatikossa on metallijousia junan alustasta sekä muita osia...
Pari opiskelijaa tuli neuvottelemaan kanssani ko. työstä keskiviikkona; He olivat puhuneet luokan kesken, että tekisivät torstai-iltaan mennessä urakalla koko ensi viikonkin tehtävät.... Tanja lupasi leipoa kakun palkinnoksi luokalle ja tuoda vieläpä kahvitkin, jos saisi lainata opettajanhuoneen kahvinkeitintä... Pidin ideaa hyvänä, varskinkin kun se tuli opiskelijoilta... Soittelin koulun ruokalaan ja kyselin josko voisimme "talkookahvit" järjestää oppilaille... Terhi Koivisto lupasikin hoitaa kahvit ja astiat perjantaille, jos urakka on tehty. Sovimme siis opiskelijoiden kanssa, että jos kaikki jakson tehtävät ovat valmiit perjantaihin mennessä niin aamupäivän kahvit ovatkin sitten kakkukahvit, jonka jälkeen alkaa erikoismaalausten harjoittelu.


Koko porukka työn touhussa...

Tuumasta toimeen....
Kun olimme saaneet asian sovittua, oli oma vuoroni hämmästyä.... Toiminta alkoi luokan kesken välittömästi heti teoriatunnin jälkeen kun asiasta tiedotettiin koko luokalle. Annoin vielä lisäporkkanan, jos osat todella on torstaina valmiit(olin vähän skeptinen) niin bonuksena perjantai-iltapäivän tunnit ovat etäopiskelua, eli ruokailusta saa lähteä kotiin.
Valmiita osia alkoi ilmestymään pikatahtia...

Yhteistyötä...

Juuson tyylinäyte...
Osia sinkoon...
Torstaina puolen päivän aikaan alkoi näyttämään pahalta urakan valmistumisen suhteen....
Opiskelijat tulivat ilmoittamaan kapasiteettiongelmasta. "Laitekantamme on liian hidas, eikä maalaamot vedä riittävän nopeasti." Olin laittanut merkille aikaisemmin ryhmien välisen toiminnan, jossa he oma-aloitteisesti sopivat mikä työpari tai ryhmä tekee mitäkin työvaihetta. Luokka keksi ratkaisun logistiseen pulmaansa; Asuntolassa asuvat jäävät ylitöihin torstaina, jolloin pitkämatkalaisten päivä ei pitene liikaa ja asuntolassa asuville on illaksi tekemistä!?! Eihän tällaista ehdotusta voi tyrmätäkään, joten ei auttanut kuin jäädä itsekin ylitöihin......
Maalauskammion edessä on osia ruuhkaksi asti....

Maalaus alkaa.... valmistelut käynnissä...
Iltavuorossa...
Laatikko lähes tyhjänä...
Iltavuoro taisi olla Sampon idea. Hienoa näin opettajana huomata myöskin asuntolassa asuvien asenne, kaikki halusivat jäädä tekemään luokkansa eteen vähän ylitöitä. Aina jäi myös iltatöihin, vaikka ei asuntolassa asukaan. Myös kolmosluokan Jiri päätti jäädä ylitöihin... Itse en ohjannut tai puuttunut toimintaan oikeastaan koko torstai-päivänä, lähinnä tarkkailin luokan toimintaa.(opetin tietenkin normaalisti, sillä hallissa tapahtui paljon muutakin kuin junanosien pinnoitus...)
Iltavuoro ja viimeiset junanosat.... Kuvassa Janne, Jouni, Jiri, Sampo, Aina ja Miikka. 
Perjantaina...
 ....hallin siivous teorian jälkeen, aamun kahvitauolla Tanja toi leipomansa suklaakakut luokan iloksi. Kakkua jäi vähän opettajanhuoneeseenkin tarjottavaksi. Hyvin kakku teki kauppansa.
Kakku hupeni nopeasti....
Opettajana olen tietenkin ylpeä luokan toiminnasta. Kiltakoulut-hankkeen mahdollistama näkökulma opettamiseen saa aikaan tämänkaltaisia kokemuksia ja elämyksiä. Ensi viikolla sitten keskitymme erikoismaalaukseen, sen luokka on kyllä ansainnut!

torstai 27. syyskuuta 2012

Oppimista pelillisesti

Viime viikon seminaarista jäi päällimmäisenä mieleen lisätty todellisuus, jota teemaryhmässä sivuttiinkin useampaan otteeseen.
 Lähemmät keskustelut alan asiantuntijoiden, Henry Paanasen ja Teemu Moilasen kanssa vahvistivat päätöstä ottaa uudet oppimismenetelmät/työkalut käyttöön vähintäänkin kokeilun verran.
Teemu Moilanen kertoo tulevasta ja nykyisyydestä. Erittäin havainnollinen esitys, innostuin itsekin aiheesta...
Perjantai oli vapaata opetuksesta joten ryhdyin tutkimaan asiaa itsekseni tietoa etsien. Pelillisyys alkoi kiinnostamaan yhä enemmän, sillä monesti opetus saattaa tuntua kovin kuivalta oppilaista, vaikka itse tuntisinkin aineistoni olevan tärkeää. Soittelin myös pari puhelua alan asiantuntijoille, lopputuloksena jonkinasteinen suunnitelma pelin käynnistämiseksi.(Kiitokset Pasi V. tärkeistä teknisistä neuvoista sekä Keijo Hakalalle taas kerran avartavasta pedagogisten käsitteiden "vahvistamisesta" asian tiimoilta.)

Peli alkaa...
Miettiessäni miten asiassa voisi oppilaiden kanssa edetä, päädyin roolipelimäiseen pelinrakentamiseen; Toimin itse pelin ohjaajana antaen tehtäviä jotka sisältävät vihjeitä mutta opiskelijat eivät tiedä mihin tämä peli johtaa. Osa vihjeistä mittaa opiskelijoiden kykyä ymmärtää ja löytää tietoa ryhmissä, osa omatoimista tekemistä. Ensimmänen vihje oli kirjaimet Q ja R. Kun nuoret pääsivät koulusta kävin teippaamassa hallin vaikeakulkuiseen osaan(yläparvelle, jossa on ilmastointilaitteita)

valkoisen A4 printin, jonka keskellä oli kirjaimet QR sekä kuvake jota skannaamalla pääsi eteenpäin. Käytin A4:n teippaamiseen poikkeuksellisen väristä sinistä maalarinteippiä.

QR-koodi vei Pintakillan peliä varten luodulle sivulle, jossa annettiin lisäohjeita. Ohjeet annettiin oikean tehtävän tehneille lopuksi suullisesti, eli jokaisen lyijykynällä maalatun ympyrän sisälle tulee maalata tunnistettava kuvake, joka jotenkin kuvaa hallitilassa olevaa toimintaa sillä kohtaa.

Pintakilta X-files sivulta löytyi seuraava vihje...
Vihje johti työtehtävään, jokainen ryhmä sai oman kuvakkeen suunnitelutehtävään...
Miikan tiimin kuvakkeen aloitus...
Lauran ryhmä oli seuraava joka pääsi maaliin...
Atex tilojen läheisyyteen maalattu oppilaiden keksimä kuvake..

Oppilaiden reagointi...
Oppilaat olivat alkuun vähän hämmentyneitä, mutta kiinnostuneita. Kun kerroin luokassa vihjekirjaimet, muutamalla opiskelijalla näyttikin tieto löytyvän omalla mobiililaitteella välittömästi nettihaulla. Merkitsevää oli myös tiedon etsiminen yhteisöllisesti, opiskelijat vaihtoivat tietoa keskenään vaikka kyse oli leikkimielisestä kilpailusta. Ensimmäisenä vihjeet selvitti Miikka, jolla oli oma mobiililaite käytössään.

Peli jatkuu ensi viikolla uusin tehtävin. Teetin pari välitehtävää ennen seuraavaa suurempaa tehtävää, joiden tarkoituksena oli mitata käyttämäni sinisen teipin vaikutusta oppilaisiin. Kun he huomasivat kädessäni sinisen teippirullan, etsintä alkoi välittömästi ilman sen suurempia selityksiä. Hämmästyttävintä oli nopeus, alle 5 minuuttia ja tehtävä oli selvitetty.. (Tehtävänä oli kertoa mikä esine tai asia liittyy julisteessa lisättyyn todellisuuteen...)

Varaston seinään ilmestyi lisättyä todellisuutta sisältävä mainosjuliste, jossa oli vihjeenä "MM pizzapeli iTunes" kirjoitettuna lyijykynällä ylälaitaan.

Tänään torstaina kun otin sinisen teippirullan käteeni, niin oppilaat alkoivat saman  tien kysymään mikä tehtävä on. Kerroin tehtävä liittyvän valoon...

Teippasin palaneen polttimon ikkunaan..
 
Viiden minuutin päästä...

Emilia ja Meri-Tuuli tulivat näyttämään polttimoa...

Opiskelijat kertoivat viimeisen tehtävän olleen liian helppo... Tästä jatkamme ensi viikolla... Tässä linkkiä vielä Meri-Tuulen blogiin, jossa on ensimmäinen oppilasreflektointi aiheesta.

 

perjantai 21. syyskuuta 2012

Huipulla tuulee... Levillä

Kiltakoulut-hankkeen puitteissa tie vei Leville, seminaariin jonka tarkoituksena on kehittää oppimisympäristöjä..
En ole juurikaan julkisia matkustumuotoja käyttänyt elämäni aikana joten eniten arvelutti bussimatka. Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana kun on bussilla tullut matkattua lähinnä tilausmatkoilla. Tiistai-aamu valkenikin aurinkoisena ja vaimoni Tiina pudotti minut Riihimäen linja-autoasemalle. Kello varttia vaille kahdeksan, tietenkin lipunmyynti aukeaa vasta kasilta...
Aurinko heijastelee vanhan tehdasrakennuksen ikkunoista... Matkakeskuksen piha on vielä hiljainen...
Jäi aikaa pysähtyä tarkkailemaan.. Ihmettelin matkakeskuksen kupeessa aamun tohinaa, samalla miettien mm. bussikuskin työnkuvaa, joka valaistui siinä työn touhua katsellessa.... Heidän pitää näyttää koko ajan tyylikkäiltä, mutta samalla pakata autoihin mitä ihmeellisempiä tavaroita; Voisi olla haasteellista itselleni pitää puvuntakki siistinä tavaroita rahdatessa....
Siis oikeasti, painettu matkalippu... Ihmettelin että eikö kuitti voisi olla samalla myös matkalippu....
Muistakaahan että ei sitten kannata etukäteen turhaan niitä lennon numeroita yms. miettiä saati sitten mennä nettiin ja hoitaa Check-In ilman jonotusta... Onneksi sain arvovaltaista opastusta OPH:n Minna Taivassalo-Salkosuolta siitä, miten se helpoksi tehty Check-In automaatti toimii...

Lentokentällä jouduin taas kerran turvatarkastukseen, ilmeisesti naamataulu on vähän turhan paljon epäilyttävän näköinen.... Intialaisen oloinen erittäin kohtelias turvatarkastuksen ammattilainen piti huolen että en tuo koneeseen puukkoja tai puntareita...(Mukana kaksi iPhonea ja iPad.... Varmaan näytti turhan epäilyttävältä, vaikka sama varustus näytti olevan yllättävän monella....)
Kittilän kentällä.. Mietin että jos tämä kone olisi mennyt "tonttiin" niin aika paljon olisi saatu rekrytoida opettajia sekä muuta henkilökuntaa eri kouluihin.... Opetushallituksesta puhumattakaan....

Levillä
Perille päästiin suuremmitta kommeluksitta, mitä nyt päätin mennä väärään hotellibussiin...(Tulipas raikas iltapäiväkävely, ei sieltä toisesta hotellista ollut kuin vajaa kilometri omaan hotelliin.... Tietenkin pilvistä putoili pientä tihkusadetta juuri sen ajan kun roudasin matkalaukkuani omaa hotellia kohti...)
Oman majapaikan pihalla paistoi jo aurinko... Kuvassa Kiltakoulut-hankkeen projektipäällikkö Anu Konkarikoski sekä Prosessistars-killan vetäjä Tapio Patrikainen.
 Koska menin sitten koneessa leveilemään että "mulla onkin tämä iltapäivä vapaata ennen virallistaohjelmaa" Konkarikosken Anu tietenkin nakitti heti Kiltakoulut-kehityspalaveriin... Palaveri on sitten Levin huipulla olevassa kokoustilassa... 

Hotellilta kokoustilaan kuljettiin "gondolihissillä". Härvelistä on hienot näköalat, tamperelainen totesi että: "...ihan näkee pitkälle kuin Näsinneulasta...."
Levin huipulla sitten Salon Keikkailijat aloittivat päivän poseeraamalla pöydällä... Keikkailijat näkyvät ja kuuluvat, joten tälläkään reissulla ei tarvinnut arvailla missä he liikkuvat... Kiltakoulut-hankkeen "markkinointimoottorit" joilta ei vauhtia puutu.
Asentajakillan Petri Jäminki(ja se tamperelainen, ks aikaisempi kuva...). Petri on itseasiassa se henkilö jonka varomattomasta tokaisusta Kiltakoulut-hanke sai alkunsa...("Miksi Pintakillan jäsenten pitäisi olla aina pintakäsittelyalan linjoja, kyllähän tämä toimisi ihan yhtä hyvin vaikkapa asentajien koulutuksessa...")
Päätimme päivän päätteeksi Petrin kanssa kävellä hotellille, tässä näkymää rinteestä kun ilta jo alkaa vähän hämärtää...
Seminaarin anti oli osin tuttua, koska kehittäjäporukassa ollaan viihdytty. Parasta antia olikin ns. työpajat, joiden avulla pyrittiin kehittämään toimintoja. Itse ihastuin erityisesti Teemu Moilasen ja Henry Paanasen näkemyksiin ja ideoihin pelillisyyden sekä lisätyn todellisuuden käyttämisestä koulutuksessa. Pintakilta 3.0 voi olla vähän erilainen kuin nykyinen versio... kuka tietää... Opiskelijoille tiedoksi, ensi viikolla aloitamme maalaamaan erilaisia kuvioita ja pisteitä hallin seiniin ja lattioihin...
Seminaari on aina seminaari vaikka voissa paistais..
Yleensä liian vähälle huomiolle jäävä Nappiparisto-hankkeen puurtaja,  tiedottajanakin toimiva Antti Voutilainen 
Kun hätäpäissäni räpläsin kännykkää, opin vahingossa ottamaan sillä screenshotin...
Anu Konkarikoski ja Henry Paananen, tämä on varmaan sitä tiedon siirtoa!?! 
Seminaarin jälkeen koen hieman huonoa omaatuntoa, sillä itselläni ei kyllä ole niin paljon annettavaa tuolla kehityshommissa, enemmänkin päällimäisenä tunteena on turistimainen olo... Pitäisi varmaankin hetkeksi pysähtyä ajattelemaan, miten nämä asiat voi parhaiten siirtää hyödyttämään omia oppilaita.. 

Suurkiitokset kaikille mukana olleille Kiltakoululaisille sekä tietenkin omalle työtiimille(Erityisesti sijaisena toimineelle Marika Laineelle, tämä olikin ensimmänen kerta kun sijainen oli tehnyt tuntisuunnitelmat etukäteen...)

maanantai 17. syyskuuta 2012

Kiltakoulut-aate kukoistaa...

Tie vei Tampereelle viime viikolla, tutustumaan uusiin Asentajakiltalaisiin sekä heidän toimintaansa. Päivän tarkoituksena oli myös miettiä uuden killan, Korikillan perustamista.
Asentajakillan opettaja Tapio Hanhilammi on saanut kiltansa hienoon liitoon, sillä opiskelijat blogittavat aktiivisesti ja hallissa oli positiivisen oloinen sutina päällä. Opiskelijat kysyivät vierailta saisiko olla kahvia, joka on melkein ennenkuulumatonta ammattikoulussa.(kuului heidän asiakaspalveluunsa, hallissa oli kahvinkeitin ja hedelmiä asiakkaille!!)
Tapio opastaa oppilaita. Vaikka apuna onkin sosiaalinen media teoria-osuuksien opetuksessa, suurin osa opetuksesta on kuitenkin sitä perinteistä ammatin oppimista tekemällä.
Tiedon hakemista työsalissa... Käytettävissä kaksi verkkoon kytkettyä tietokonetta sekä iPadeja että Podeja.
Oppilaan kädessä turbo, jonka toimintaa Tapio selvitti opiskelijalle. Motivoivat oppilastyöt herättävät tiedonhalua...
Kävin myös tietenkin Pintakilta Tampereen tiloissa tutustumassa mm. uudenkarheaan maalilinjastoon.
Uusi maalilinjasto siististi asetettuna pölyltä suojaavaan kaappiinsa.
 Opettaja Hannu Waltzer kertoi yhteistyön koriosaston kanssa olevan erittäin tiivistä. Molempien linjojen opiskelijat toimivat yhteistyössä yhdessä asiakastöitä tehden; Koripuoli purkaa auton sekä tekee korinkorjaukset kun maalauspuoli tekee pohjatyöt ja maalaa auton.. Tämän jälkeen koripuoli kokoaa puretut osat takaisin, juuri kuten oikeassa työelämässäkin. Tämä voisi olla kannatettava malli laajemminkin, tosin melko monessa koulussa tämä toimiikin jo jollain tasolla. Jäämme pohtimaan mahdollisen Korikillan perustamista Pintakillan kupeeseen. Hienoa nähdä tamperelaisten innostus kiltatoiminnan suhteen.

torstai 6. syyskuuta 2012

Valokeilassa Salossa

Keikkailukiltalaiset JoRi ja Hirvoska kutsuivat meidät Saloon esittelemään Pintakiltaa. Lähdimme tällä kertaa kahden opiskelijan, Jirin ja Ainan kanssa esittelemään toimintaa, mukaan liittyi vielä Taru Kivinen matkan varrelta. Kalustona oli Vanajanlinnan näyttelystäkin tuttu Pontiac Firebird.
Aamu alkoi jo ennen viittä kohdallani, sillä osa maalien pakkaamisesta jäi taas kerran aamuhämäriin. Päätin myös että esitteen virkaa saa tällaisessa nuorille suunnatussa tapahtumassa hoitaa ekologiset QR-koodit(varmaankin osittain siksi että unohdin hakea esitteet....) joten tulostelin koodit heti aamutuimaan.

QR-koodit, helppo tapa saada vierailijoita sivustolle... Yllättävän harva tosin vielä näitä osaa arjessaan hyödyntää...

Opiskelijat ilmaantuivatkin koululle jo seitsemäksi. Velipoika Pepe vaimoineen ajoi Pontiacin Saloon, joten varttia yli seitsemän pääsimme tien päälle. Pepe tietenkin lähti urheilullisella autolla vähän edeltäkäsin, sovittiin kahvitauko Forssaan huoltoasemalle, mistä myös Taru noukittiin kynäruiskuineen matkaan.


ABC:n pihalla meitä kohtasi tämänlainen näky...
Pepe vakuutteli että tämä on ihan pikkujuttu, vähän vaan pulttien kireyttä tarkastellaan, varmuuden vuoksi....
Pepen vaimo Jette yritti hymyillä urheasti....
Pääsimme jatkamaan matkaa pienen tauon jälkeen kohti Saloa. Paikan päällä järjestelyt pelasivat hienosti, ja päätimme laittaa koko osaston ulos, Pontiacin kupeeseen. Oppilaat laittoivat maalit ja pöydät nopeasti paikalleen, Taru viritteli maalaustelineen ja kynäruiskut työnäytöksiä varten valmiiksi.
Osastomme Salon lukio pääoven edessä. Aamulla oli hieman viileätä, mutta aurinko alkoi paistamaan lähes pilvettömältä taivaalta...
Samalla kun itse pääsin esittelemään Kiltakoulut- ja Pintakilta-hankkeita auditoriaan, Taru aloitti näytösmaalaukset. Maalauskohteena levynpala, johon maalattiin True Flames-menetelmällä liekkikuviota. Alkuun ihmiset vähän vierastivat moista toimintaa, mutta kummasti maalaus alkoi kiinnostamaan yleisöäkin.
Kun ala-asteen opiskelijat pölähtivät paikalle, alkoi melkoinen kyselytulva oppilaiden taholta... 
Tiimi sisällä pienellä tauolla. Taisi aluksi olla aika kylmä aamusta, joten hupparit kyllä olivat tarpeen...
Taru ilmeisesti komentelee Jiriä...
...Jirin ilmeistä päätellen...
Reissu meni hienosti, kiitokset sujuvista järjestelyistä Salon Keikkailijoille sekä osallistuneille opiskelijoille Ainalle ja Jirille, sekä erikoismaalari Tarulle. Myös Pontiacin omistaja(t) Pepe ja Jette ansaitsevat kiitoksen kun käyttivät vapaapäivänsä autoa esitellen. Koulutuskeskus Tavastian kuljettajakoulutus Logistiikkaosastolta kantoi kortensa kekoon järjestämällä meille auton käyttöön päiväksi.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Maalaustakin vaihteeksi

Joulu tulee taas, kuten joka vuosi. Erikoismaalarin almanakka ilmoittelee tulevasta toisin kuin monella muulla; Kustantajan edustaja alkaa toivomaan valmiita maalauksia joulukorttioriginaaleiksi.
Taas on sinisen sarjan vuoro, joten pohjustin jokin aika sitten muutaman taulunpohjan ja maalasin ne siniseksi. Hämeenlinnasta pitäisi jotain aiheita saada joten Markku Roiskon, KorttiTuote Oy:n Hämeenlinna-aiheisista valokuvista oli todellista hyötyä tulevien kuvien suunnittelussa.
Sinistä sarjaa... Pohjasävynä vaihteleva sinivioletti.
Hahmotus valkoisella.. Aloitin neljästä aiheesta maalaamisen, mutta päädyin lopuksi kahteen aiheeseen.
Mallikuvat sekä keskeneräiset maalaukset. Monesti mallikuva on vain suuntaa antava, kuten tässäkin. Olen maalannut sinistä joulukorttisarjaa kymmenen vuoden ajan, joten sävymaailma on tuttuakin tutumpi.
Painatusoriginaalit viimeistä silausta vaille... Eiköhän tulevana jouluna taas näistä jotain painotuotteita nähdä...
Haasteellisinta on saada uudet kuvat sopimaan vanhojen, osin jo kymmenen vuotta sitten tehtyjen kuvien kanssa samaan sävyyn ja viimeistelytasoon, varsinkin kun maalit ovat vaihtuneet matkan varrella täysin eri tavoin toimiviin niukkaliuotteisiin, vesiohenteisiin. Joulu on aiheena minulle melkoisen tuttu jo.... KorttiTuote myy viime vuoden joulun alla tehtyä sarjaa täällä.