sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Pintakilta-oppimisympäristö palkitsemisen kohteena

Viime päivät ovat sisältäneet yllätyksiä.. Sain Opetushallitukselta tunnustuksen Pintakilta-oppimisympäristön kehittämistyöstä, juuri kun olin Rahtareiden palkinnosta toipunut...
Täytyy sanoa, että olen kyllä otettu tästä.. Ihmeellisesti jo toinen tämäntyylinen tapahtuma viikon sisään...
Kuva Anu Konkarikoski. 
Vuoden pedagoginen kehittäjä 2013(ammatillinen sarja)-palkinto tuli yllätyksenä, vaikka Pintakilta on ollutkin paljon esillä. Pintakillan kehittäminen ei ole ollut yksin tekemistä, vaan koko Kiltakoulut-tiimi ansaitsisi vastaavan palkinnon. Olisi ehkä aiheellista kerrata vaiheet, jotka johtivat yhden projektiseurantasivun kautta oppimisympäristön kehittämiseen ja lopuksi Kiltakoulut-hankkeeseen, jossa oppimisympäristöä levitetään muillekin aloille.
Uusin versio Pintakillan logosta. Opiskelijat saivat äänensä kuuluviin, joten vaihdoimme taustan mustaksi, tekstin oranssiksi.

Pintakillan uudet opiskelijat syksyllä 2013 yhteiskuvassa.
Aluksi on aiheellista kiittää kaikkia mukana olleita kehittäjiä, joita on paljon. En kykene heitä nimeltä luettelemaan, sillä niin moni on omalla työpanoksellaan myötävaikuttanut Pintakillan ja Kiltakoulujen kehitykseen.

Mistä Pintakilta sai alkunsa?
Pintakilta-wiki perustettiin ensin Corvette-projektimme seurantasivustoksi, osana Kroy-Troy hanketta. Hankkeen projektipäällikkö Hannu Kuusela etsi 2011 alkuvuodesta oppilasryhmää, joka olisi innokas blogittamaan ja minä taas etsin hyvää alustaa projektin seurantaa silmällä pitäen. Kysyin opiskelijoilta, josko he suostuisivat tämänlaatuiseen toimintaan, ja yksimielisen, myöntävän vastauksen jälkeen löimme Hannun kanssa kättä päälle.
Corvette-projekti loppuvaiheessaan... Corveten väriteemasta saimme Pintakillan logoon sävytyksen.
Myös henkilökunnan työasuissa väriteema tuli esille... Juha Viljamaa ja Marika Laine toimivat opettajatiimissämme.
Oppimistyyli vertaistutoreineen, projektioppimisineen ja työvaltaisine menetelmineen oli kyllä ollut käytössäni jo opetustöideni alustä lähtien. Yrittäjätaustaisena lähdin siitä ajatuksesta, että opiskelijoiden tuli olla sellaisia, jotka voisin itsekin ottaa töihin. Nopeasti havaitsin itse sähköisen median tuoman edun opettajan työhön; Nuoret opiskelijat tekivät motivoituneemmin blogeihin päivityksiä kuin kirjoittivat Power-pointeista vihkoon kynällä... Myös wikialusta toimi hienosti aikataulutuksen ja aineistopankin ominaisuudessa, joten Kroy-Troy hankkeen päättyessä en itse voinut enää palata aikaisempaan tyyliini. Seuraavana syksynä alkoi tulla omituisia yhteydenottoja eri puolilta Suomea, meitä oli seurattu kiinteästi sosiaalisessa mediassa.  Oulun seudun opettajakorkeakoulun Sanna Brauer oli ottanut omiin esitysmateriaaleihinsa meidät esimerkkinä ja näin Pintakillan näkyvyys alkoi lisääntyä nopeasti. Myös Minna Taivassalo-Salkosuo Opetushallituksesta seurasi kiinteästi toimintaamme sitä toisinaan kommentoidenkin.

Pintakillan "vanha" logo, ajalta jolloin Pintakilta Tampere perustettiin.
Pintakilta Tampere
Petri Jäminki silloisesta Pirkosta, nykyisestä Tredusta soitteli syksyllä 2011 ja kyseli, josko he voisivat Hannu Waltzerin kanssa tulla käymään. Hannu opettaa automaalareita, ja Pintakillan tyyli kiinnostaisi. Miehet tulivat tutustumaan ja iltapäivästä oli Pintakilta Tampereen perustamisesta sovittu. Havaitsimme, että teimme spontaanisti yhteistyösopimuksen opettajien kesken, jossakin vaiheessa mietimme, pitäisikö myös koulujen johtoa informoida. Molempien oppilaitosten johto näytti vihreää valoa, joten aloitimme tiiviin yhteistyön.

Opetushallituksesta...
..pyydettiin esittelemään Pintakilta-hanketta. Hämmästys oli osalla suuri, kun kerroin, että teemme tätä opettajien kesken vapaaehtoisesti ilman taustalla olevaa virallista hanketta.(Kroy-Troy päättyi osaltamme edellisenä keväänä.) Palatessamme Petri Jämingin kanssa tilaisuudesta Petri tokaisi, että täytyykö sen olla aina Pintakilta, eikös voisi olla vaikka Asentajakiltakin? Petri kun opettaa asentajia. Asiat lähtivät menemään omasta näkökulmastani melko nopeasti ja ilman suunnitelmia eteenpäin, Salon Keikkalijoiden kanssa olimme vertaisarvioimassa Petrin aikaisempaa hanketta Tredussa, kun mietimme yhdessä vähän humoristisestikin kaikkien alojen yhteistä Kilta-hanketta....Koska joukko kehittäjiä oli paikalla, eikä kukaan painanut jarrua tai puhunut järkeä, perustimme siltä istumalta "Ammattikillat"-facebookryhmän....

Pintakilta ja Keikkailu olivat ensimmäisinä mukana...
Tämän jälkeen nopeassa tahdissa Anu Konkarikoski saatiin toimintaan mukaan, sillä hän jatkoi Kroy-Troy hanketta Hannu Kuuselan jälkeen. Kävin esittelemässä Pintakiltaa monissa eri tilaisuuksissa, samaan aikaan keräten innostuneista ja asiasta kiinnostuneista opettajista mahdollista uuden hankkeen verkostoa. Anu mietti tulevan, uuden hankkeen muotoa ja mallinnusta Pintakillan periaatteiden mukaan. Kesäkuussa 2012 meillä oli Kiltakoulut-hankkeen perustamiskokous, jonne kutsuimme tapaamamme, kiinnostuneet ja omasta näkökulmasta soveltuvat opettajat. Tuolloin ei vielä ollut selvillä, onko hanke edes hyväksytty, mutta päätimme vakaasti joka tapauksessa aloittaa koulujen välisen yhteistyön, kävi miten kävi.

Kiltakoulut-hanke lähti käyntiin 2012 syksyllä
Anu Konkarikoski otti Kiltakoulut-hankkeen käsiinsä, itse jatkoin Pintakilta-toimintamallin kehittämistä.(Kehittämisen apuna toimivat Anne Rongas ja Keijo Hakala, joiden kanssa vaihdamme ajatuksia pedagogiikasta viikoittain) Ilman Anun ratkaisevaa työpanosta olisi koko Kiltakoulut-hanke jäänyt toteutumatta. Nyt Kiltakoulut II-hanke on meneillään ja uusia koulutusaloja liittyy mukaan omina kiltoinaan, myös opettajien täydennyskoulutusta ja vertaistukea silmällä pitäen on perustettu Opettajakilta.
Opettajakillan jäseneksi voi hakeutua opettaja tai opettajaksi opiskeleva, jota kiinnostaa oman työnsä kehittäminen.
Minulla on ollut onni saada vuosittain erittäin mukavat ja motivoituneet opiskelijat, joiden kanssa on innostavaa työskennellä. Ilman opiskelijoitani en olisi koskaan onnistunut näissä hankkeissani, sillä heitä vartenhan me työtämme teemme. Myös vaimoni Tiina on ymmärtänyt, mitä kehittäminen vaatii, vaikka arvatenkin hän välillä näkee "oranssia" kun höyryän Pintakillasta viikonloppuisinkin.

Kiitokset myös Ammattiopisto Tavastian johdolle sekä tietenkin lähimmille työkavereille, jotka joutuvat venymään aina kun itse olen poissa puhumassa Pintakillasta.


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Miten erikoismaalarin ja Rahtarit Ry:n polut kohtaavat?

Sain muutama viikko sitten kirjeen Rahtarit Ry:n toimistolta. Siinä pyydettiin ilmoittamaan, jos en pääse Rahtareiden syyskokoukseen. Samassa kirjeessä kerrottiin myös palkitsemisesta, joka kohdallani ko. tapahtumassa tulisi osakseni.
Olin hämmästynyt kohdalleni osuneesta huomionosoituksesta, sillä olenhan jo lähes 9 vuoden ajan ollut opettajatehtävissä, pois "kartalta". Urani alkuajat erikoismaalarina liittyvät hyvinkin kiinteästi Rahtarit Ry:n kanssa tehtyyn yhteistyöhön, sillä ensimmäinen julkinen maalausnäytökseni oli juuri Rahtareiden Trucker's Festivaaleilla, Karjaalla.(olisiko ollut vuosi 1989?) Silloinen Rahtareiden puheenjohtaja Kimmo Puntti toimi nuoren maalarinalun tukijana tilaten maalauksia omalle yritykselleen ja järjestäen mahdollisuuksia näkyvyyteen Rahtarien tapahtumissa.

Tässä kaksi eniten erikoismaalarin uraani vaikuttanutta henkilöä, Tiina ja Kimmo, Lahden moottorimessut vuonna 1993?
Toinen suuri vaikuttaja erikoismaalarin urallani on tietenkin ollut vaimoni Tiina Virta-Välkkynen, joka on jaksanut kannustaa ja kestää taiteilijan oikkuja parinkymmenen vuoden ajan(oli pakko laittaa myös sukunimi, joka on aika energinen). Kun työkseni maalasin, Tiina hoiteli firman kaikki paperiasiat ja markkinoinnin, itselleni jäi vain mietittäväksi kunkin maalauksen suorittaminen ja siihen liittyvät haasteet. Monesti työn suorittaminen vaati myös tomeraa työnjohtoa Tiinan puolelta, muuten olisi jäänyt usea "rekka" ilman raitojaan.... Taiteilijan työ vaatii muusan aina taustalle, joka vuoroin tukee ja vuoroin vahvasti kannustaa... Palkinto kuuluu yhtä paljon Tiinalle kuin minullekin, tiiminä työtä tehtiin....
Truckers Festivals 1992,(tai 1993) Tiinan kanssa poseerataan juuri  valmistuneen Pinky-vanin edessä.
Kun Tiinan kanssa tavattiin ja Tiina jätti oman työnsä hypäten suureen tuntemattomaan yrittäjänä kanssani, alkoi yritykseni liiketoimintakin muuttua. Itse en ollut silloin markkinointihenkinen, joten Tiina laittoi liiketoiminnan markkinoinnin ja -hinnoittelun kohdalleen. Sanoipa jopa joku asiakaskin suoraan Tiinalle, että olen kyllä tehnyt kauppaa kiinalaisten, venäläisten ja amerikkalaisten kanssa, mutta en koskaan näin tiukan suomalaisen naisen kanssa.... Tosin pitkäaikainen asiakkuussuhde siitäkin lopulta kehittyi. Voisi sanoa, että Tiina vaihtoi varman ja vakaan uransa markkinointipäällikkönä epävakaaseen uraan erikoismaalausalan pienyrittäjänä.
Joskus messuilla aloittettu maalausprojekti, Tykkimäen lastenkärryt..

Kärryt takaa...
Anna-Kaisan 50 v. lahja, taisi olla lakka tuoretta kun lähdettiin sitä AK:n viiskymppisille viemään.. Tilaajana Saattokuljetus, Kimmo Puntti.

Volvo-projekti
Rahtareiden kanssa tuli kuljettua messuilla ja eri tapahtumissa melkein 15 vuotta, kunnes asetuin aloilleni "oikeaan työhön", Ammattiopisto Tavastiaan pintakäsittelyalaa opettamaan. Kuitenkin Rahtareiden kanssa vielä tehtiin yhteistyötä, sen tuloksena maalasimme opiskelijoiden kanssa Rahtarit Ry:n Volvo Miljö:n vuonna 2009 jälleen näyttävään kuntoon.(Auton kuvitus oli kärsinyt ja muuttunut moneen otteeseen vuosien varrella, yleensä Kimmon kanssa hiottiin autosta jokin osa eri messuilla ja vähän maalattiin...)
Lavan laidat olivat osittain mädäntyneet, haasteena oli saada eri materiaaleista olevat osat korjattua siten, että maalausjärjestelmä myös kestää.

Volvo hiomavärissä...
Kimmokin käväisi koululla tarkastamassa raidoituksen vaiheita...
Osastomme Tampereen Hot Rod & Rock Show:a 2009 näytti jostakin kulmasta enemmän Rahtareiden osastolta... 

Volvo valmiina luovutusta varten Ammattiopisto Tavastian pihalla... Osa maalauksista tehtiin vasta messuilla, kun aika loppui perinteisesti kesken....
Mutta muisteluista varsinaiseen asiaan, sain siis Rahtarit Ry:n jakaman muistolaatan parinkymmenen muun yhteistyökumppanin kera 40-vuotisjuhlan kunniaksi. Oli mukavaa nähdä vanhoja tuttuja vuosikymmentenkin takaa. Pääsimme ensimmäistä kertaa kunnolla Simo Riikosen kanssa keskustelemaan pidempään. Taisi vähän meidän jutuissa ohenne haista ja maali kuivua.....
Simo Riikonen ja allekirjoittanut poseeraamassa palkintojen kera.

Kiitokset vielä kerran Rahtarit Ry:lle tästä tunnustuksesta!