Harvinainen tapaus omalla urallani, tulevan lentosimulaattorin keulan pinnoitus mahdollisimman lähelle alkuperäistä maalausta.
Tervakoskella asuva Pekka J. Kauppi on varmasti yksi harvoista, jotka ovat hankkineet oman DC-6:n nokan kotipihallensa ihan vaan harrastuksen ja kiinnostuneisuutensa ajamana. Pekka otti yhteyttä jo vuosia sitten, kun oli hankkimassa koneen nokkaa. Ajattelin, että taiteellisen sielun haave, toivottavasti toteutuu... Toteutuihan se, 2009 syksyllä Pekka kutsui katsomaan koneen nokkaa, joka oli tuotu kontissa USA:sta... Jo silloin hän tiedusteli mahdollista etuosan pintakäsittelyä, joka oli saanut pintaansa halkeamia Arizonan autiomaan kuivassa ja kuumassa auringossa.
 |
| Siinä se on, DC-6:n keula omakotitalon nurmikolla.... |
 |
| Ohjaamo oli kärsinyt kovin autiomaan paahteessa, myös osa mittareista oli päätynyt koneista osia hamstraavien käsiin.... |
 |
| Punainen tupa ja perunam... siis DC-6... Aika yllätyksellinen näky pikkukylässä.... |
Melkein kuusi vuotta ehti vierähtää, ennen kuin maalaus saatiin järjestymään, tästä suurikiitokset myös maalit sponsoroineelle
SP-Automaalit Oy:lle. Kävin itse tarkastamassa tilanteen kesällä 2015, ja huomasin, että keulassa oleva kuiturakenne on halkeillut lisää lämmönvaihteluista. Sovimme Pekan kanssa, että maalaan keulan paikan päällä, sillä siirtäminen olisi ollut kovin työlästä ja hintavaa.
 |
| Kone oli saanut teltan ympärilleen, ruohonleikkuri toimikoon vertailuesineenä, jotta kokoluokka selviää... |
 |
| Keulan pinnoite oli todella kärsinyt, kuvassa suojamaalina yksikomponenttinen spraymaali(harmaa) Hioin auki muutaman kohdan selvittääkseni rakenteen vauriot. |
 |
| Ennen maalausta tein pesuohenteella(tinnerillä) liuotintestin, jotta selviäisi, onko keulan värikerroksissa sellaisia pinnotteita, jotka liukenevat ohenteeseen. |
 |
| Vaaramerkinnät on hyvä tuntea ja ottaa tosissaan.. Suojahanskat, suojalasit, haarit, hengityssuojain ja turvakengät kuuluivat varustukseen jo tässä vaiheessa. |
 |
| Ohennetta riepuun ja muutaman minuutin liuottamisen jälkeen selvisi, että kaikki kerrrostumat ovat liuotteen kestäviä.(paitsi viimeinen, harmaa alkydipohjainen spraymaali) |
 |
| Hioin varovasti pinnoitteita keulasta kerros kerrallaan, P180 karkeudella. |
 |
| Keulan yläosan halkeamat tulevat hyvin esiin hioessa. Keulasta löytyi myös sellaisia värejä, joita ei ollut aikaisemmin tiedetty ko. koneyksilössä olleen, jotan onnistuimme vähän dokumentoimaan myös koneen historiaa.(sininen raita) |
 |
| Ensimmäisen hiontapäivän tulos, kuuden tunnin hionnan jälkeen toinen puoli nokkakartioista oli pinnoitteella/happomaalilla, jonka päälle jo voi ruiskuttaa pohjamaaliksi valitsemamme epoksimaalin. |
Pyysin avuksi
Pintakillan uudet aikuisopiskelijat, jotka kävivät hiomassa toisen kyljen sekä kittaamassa vauriot yhden koulupäivän aikana. Tässä linkki
Villen blogiin, joka käsittelee heidän osuuttaan.
 |
| Hiontatiimi koneen nokan edessä... Menin lyömään vetoa pullakahveista, että he eivät hio nokan toista kylkeä samaan aikaan kuin itse hioin toisen kyljen.... Tarjosin pullakahvit heti seuraavana päivänä. :-) |
Ennen maalausta suunnittelin tekemiset tarkkaan, sillä pintakäsittely on haastavaa ulkoilmassa. Kuiva mutta ei liian kuuma ilma on tärkeä työn onnistumisen kannalta. Toinen mietittävä asia oli tuulisuus, silllä syksy alkaa jo olemaan käsillä, joten suhteellisen tyyntä ja sopivan lämpöistä ilmaa joutui odottelemaan. Vihdoin lauantaina 12. päivä keli näytti heti aamusta oikeanlaiselta. Lähdin vähän ennen puolta päivää Tervakoskelle, jossa totesin Pintakilta-tiimin tehneen hyvää työtä, hiottu keulaosa oli suojattu muovilla ja täysin kuiva. Kittaukset oli suoritettu hyvin, hioin kittikohdat loppuun P240 karkeudella jonka jälkeen puhdistin pinnan paineilmalla ja ohenteella pyyhkien. Suojasin koneen 3M:n suojausmuovia hyödyntäen, joka muuten on erittäin hyvä materiaali epämuotoisen kappaleen suojaamisesssa.
 |
| Opiskelijat olivat kitanneet yläosan kauttaaltaan, joten hioin kitin siten pois, että kittiä jäi vain halkeamiin. |
 |
| Lähikuva kitatuista halkeamista. |
 |
| Vanha kunnon keikkakompurani heräsi monivuotisesta horroksestaan ensi yrittämällä... Otin varmuuden vuoksi kunnon veden/öljynerottajan mukaan sekä toimivan painemittarin säätimineen & paineilmaletkut maalaamostani... |
 |
| Pinta on hyvä puhdistaa paineilmalla tai imuroimalla ennen ohenteella pyyhkimistä. |
 |
| Ensimmäiset kaksi kerrosta ovat epoksimaalia, kompressorin koosta johtuen jouduin muuttamaan ohenteen ja valmiin pinnoitusseoksen suhdetta sekä miettimään, millä paineella ko. tehtävä saadaan suoritettua mahdollisiman tehokkaasti. Oman haasteensa pinnoitukseen toi kuuma auringonpaiste, joka vaikutti kohteen yläosaan. |
 |
| Ensimmäinen kerros polyuretaanimaalia, hieno metallihohtopinta pilveili heiman ensimmäisen ruiskutuskerran jälkeen. |
 |
| Valmis pinta juuri ruiskuttamisen jälkeen. |
Kokonaisuutena keulan pinnoite onnistui olosuhteisiin nähden hyvin. Pari hyönteistä käytti juuri ruiskutettua pinnoitetta kiitoratanaan.... Ulkomaalaus ruiskulla on aina haastavaa ja yllättävää, mukava pieni maalausurakka tämä oli tehdä, jotakin uutta oppi varmasti jokainen...
