Pintakilta-oppimisympäristö palkitsemisen kohteena

Viime päivät ovat sisältäneet yllätyksiä.. Sain Opetushallitukselta tunnustuksen Pintakilta-oppimisympäristön kehittämistyöstä, juuri kun olin Rahtareiden palkinnosta toipunut...

Täytyy sanoa, että olen kyllä otettu tästä.. Ihmeellisesti jo toinen tämäntyylinen tapahtuma viikon sisään...
Kuva Anu Konkarikoski. 

Vuoden pedagoginen kehittäjä 2013(ammatillinen sarja)-palkinto tuli yllätyksenä, vaikka Pintakilta on ollutkin paljon esillä. Pintakillan kehittäminen ei ole ollut yksin tekemistä, vaan koko Kiltakoulut-tiimi ansaitsisi vastaavan palkinnon. Olisi ehkä aiheellista kerrata vaiheet, jotka johtivat yhden projektiseurantasivun kautta oppimisympäristön kehittämiseen ja lopuksi Kiltakoulut-hankkeeseen, jossa oppimisympäristöä levitetään muillekin aloille.

Uusin versio Pintakillan logosta. Opiskelijat saivat äänensä kuuluviin, joten vaihdoimme taustan mustaksi, tekstin oranssiksi.

Pintakillan uudet opiskelijat syksyllä 2013 yhteiskuvassa.

Aluksi on aiheellista kiittää kaikkia mukana olleita kehittäjiä, joita on paljon. En kykene heitä nimeltä luettelemaan, sillä niin moni on omalla työpanoksellaan myötävaikuttanut Pintakillan ja Kiltakoulujen kehitykseen.

Mistä Pintakilta sai alkunsa?
Pintakilta-wiki perustettiin ensin Corvette-projektimme seurantasivustoksi, osana Kroy-Troy hanketta. Hankkeen projektipäällikkö Hannu Kuusela etsi 2011 alkuvuodesta oppilasryhmää, joka olisi innokas blogittamaan ja minä taas etsin hyvää alustaa projektin seurantaa silmällä pitäen. Kysyin opiskelijoilta, josko he suostuisivat tämänlaatuiseen toimintaan, ja yksimielisen, myöntävän vastauksen jälkeen löimme Hannun kanssa kättä päälle.

Corvette-projekti loppuvaiheessaan... Corveten väriteemasta saimme Pintakillan logoon sävytyksen.

Myös henkilökunnan työasuissa väriteema tuli esille... Juha Viljamaa ja Marika Laine toimivat opettajatiimissämme.

Oppimistyyli vertaistutoreineen, projektioppimisineen ja työvaltaisine menetelmineen oli kyllä ollut käytössäni jo opetustöideni alustä lähtien. Yrittäjätaustaisena lähdin siitä ajatuksesta, että opiskelijoiden tuli olla sellaisia, jotka voisin itsekin ottaa töihin. Nopeasti havaitsin itse sähköisen median tuoman edun opettajan työhön; Nuoret opiskelijat tekivät motivoituneemmin blogeihin päivityksiä kuin kirjoittivat Power-pointeista vihkoon kynällä... Myös wikialusta toimi hienosti aikataulutuksen ja aineistopankin ominaisuudessa, joten Kroy-Troy hankkeen päättyessä en itse voinut enää palata aikaisempaan tyyliini. Seuraavana syksynä alkoi tulla omituisia yhteydenottoja eri puolilta Suomea, meitä oli seurattu kiinteästi sosiaalisessa mediassa.  Oulun seudun opettajakorkeakoulun Sanna Brauer oli ottanut omiin esitysmateriaaleihinsa meidät esimerkkinä ja näin Pintakillan näkyvyys alkoi lisääntyä nopeasti. Myös Minna Taivassalo-Salkosuo Opetushallituksesta seurasi kiinteästi toimintaamme sitä toisinaan kommentoidenkin.

Pintakillan "vanha" logo, ajalta jolloin Pintakilta Tampere perustettiin.

Pintakilta Tampere
Petri Jäminki silloisesta Pirkosta, nykyisestä Tredusta soitteli syksyllä 2011 ja kyseli, josko he voisivat Hannu Waltzerin kanssa tulla käymään. Hannu opettaa automaalareita, ja Pintakillan tyyli kiinnostaisi. Miehet tulivat tutustumaan ja iltapäivästä oli Pintakilta Tampereen perustamisesta sovittu. Havaitsimme, että teimme spontaanisti yhteistyösopimuksen opettajien kesken, jossakin vaiheessa mietimme, pitäisikö myös koulujen johtoa informoida. Molempien oppilaitosten johto näytti vihreää valoa, joten aloitimme tiiviin yhteistyön.

Opetushallituksesta...
..pyydettiin esittelemään Pintakilta-hanketta. Hämmästys oli osalla suuri, kun kerroin, että teemme tätä opettajien kesken vapaaehtoisesti ilman taustalla olevaa virallista hanketta.(Kroy-Troy päättyi osaltamme edellisenä keväänä.) Palatessamme Petri Jämingin kanssa tilaisuudesta Petri tokaisi, että täytyykö sen olla aina Pintakilta, eikös voisi olla vaikka Asentajakiltakin? Petri kun opettaa asentajia. Asiat lähtivät menemään omasta näkökulmastani melko nopeasti ja ilman suunnitelmia eteenpäin, Salon Keikkalijoiden kanssa olimme vertaisarvioimassa Petrin aikaisempaa hanketta Tredussa, kun mietimme yhdessä vähän humoristisestikin kaikkien alojen yhteistä Kilta-hanketta....Koska joukko kehittäjiä oli paikalla, eikä kukaan painanut jarrua tai puhunut järkeä, perustimme siltä istumalta "Ammattikillat"-facebookryhmän....

Pintakilta ja Keikkailu olivat ensimmäisinä mukana...

Tämän jälkeen nopeassa tahdissa Anu Konkarikoski saatiin toimintaan mukaan, sillä hän jatkoi Kroy-Troy hanketta Hannu Kuuselan jälkeen. Kävin esittelemässä Pintakiltaa monissa eri tilaisuuksissa, samaan aikaan keräten innostuneista ja asiasta kiinnostuneista opettajista mahdollista uuden hankkeen verkostoa. Anu mietti tulevan, uuden hankkeen muotoa ja mallinnusta Pintakillan periaatteiden mukaan. Kesäkuussa 2012 meillä oli Kiltakoulut-hankkeen perustamiskokous, jonne kutsuimme tapaamamme, kiinnostuneet ja omasta näkökulmasta soveltuvat opettajat. Tuolloin ei vielä ollut selvillä, onko hanke edes hyväksytty, mutta päätimme vakaasti joka tapauksessa aloittaa koulujen välisen yhteistyön, kävi miten kävi.

Kiltakoulut-hanke lähti käyntiin 2012 syksyllä

Anu Konkarikoski otti Kiltakoulut-hankkeen käsiinsä, itse jatkoin Pintakilta-toimintamallin kehittämistä.(Kehittämisen apuna toimivat Anne Rongas ja Keijo Hakala, joiden kanssa vaihdamme ajatuksia pedagogiikasta viikoittain) Ilman Anun ratkaisevaa työpanosta olisi koko Kiltakoulut-hanke jäänyt toteutumatta. Nyt Kiltakoulut II-hanke on meneillään ja uusia koulutusaloja liittyy mukaan omina kiltoinaan, myös opettajien täydennyskoulutusta ja vertaistukea silmällä pitäen on perustettu Opettajakilta.

Opettajakillan jäseneksi voi hakeutua opettaja tai opettajaksi opiskeleva, jota kiinnostaa oman työnsä kehittäminen.

Minulla on ollut onni saada vuosittain erittäin mukavat ja motivoituneet opiskelijat, joiden kanssa on innostavaa työskennellä. Ilman opiskelijoitani en olisi koskaan onnistunut näissä hankkeissani, sillä heitä vartenhan me työtämme teemme. Myös vaimoni Tiina on ymmärtänyt, mitä kehittäminen vaatii, vaikka arvatenkin hän välillä näkee "oranssia" kun höyryän Pintakillasta viikonloppuisinkin.

Kiitokset myös Ammattiopisto Tavastian johdolle sekä tietenkin lähimmille työkavereille, jotka joutuvat venymään aina kun itse olen poissa puhumassa Pintakillasta.

Kiltakoulut-hanke starttaa sekä pohdintaa opettajuudesta

Kiltakoulut-hanke aloittaa toden teolla ensi syksynä.
Hankerahoitushakemus meni läpi, joten Pintakilta-toiminnasta versonnut suurempi hanke toteutuu. Tuntuu todella hienolta, että pienestä lähtenyt idea on vuodessa kasvanut näin mittaviin suhteisiin.

Pitää muistaa kuitenkin pääasia koko toiminnassa, motivoituneet oppilaamme. Ilman nyt valmistuvan oppilasryhmän tukea tämä hanke ei olisi saanut koskaan tuulta purjeisiinsa. Monesti kuulee opettajan suusta, että juuri ne huonoimmat yksilöt koko pohjoiselta pallonpuoliskolta ovat eksyneet juuri hänen ryhmäänsä. Myös kommenttia "Helppohan se teidän on opettaa, kun teillä on niin hyvät oppilaat" kuulee todella usein.

Ensi syksyn tutor-oppilaat kuvassa, muutama puuttuu. Kuvasta henkii valkoisten haalareiden saajien ammatillinen ylpeys.

Tosiasia on, että nämä meidän nuoret oppilaamme eivät ole mitenkään ihmeellisesti valikoituneet, vaan edustavat yleensä läpileikkausta omasta ikäluokassaan, niin positiivisessa mielessä kuin negatiivisessakin. Miten näistä nuorista sitten saadaan motivoitunut, kohtuullisen kurinalaisesti toimiva luokka muodostettua?

Ammattiylpeys on yksi koko toiminnan onnistumisen kulmakiviä. Opettajan tulee olla sen verran alastaan innostunut, että hän osaa olla ylpeä omasta ammattitaidostaan. Kun opettajalla on selkeä osaaminen opettamastaan alasta, hänen on kohtuullisen helppoa saada alasta kiinnostuneet nuoret mukaansa toimintaan. Oikeanlaisen, mutta riittävän ammattiylpeyden voi luoda vain toimimalla itse työsalin puolella jatkuvasti esimerkkinä ja kannustaen. Siinä vaiheessa kun opettajan omat haalarit alkavat tomuttua kuukausikaupalla kaapin pohjalla, on erittäin suuri vaara menettää oppilaiden ammatillinen arvostus.

Opettajan tulee pukea haalarit ylleen riittävän usein ja myös tarttua toimeen.

Esikuva 
Varsinkin alkavia luokkia opettaessa on osattava näyttää itse esimerkkiä ammatin harjoittajasta. Jos opettaja viihtyy liikaa työsalin ulkopuolella alkuviikkoina, voi olla erittäin vaikeaa saada myöhemminkään otetta ryhmästään. Meillä käytössä oleva vertaisoppimismenetelmä luo esikuvia myös vanhemmista opiskelijoista. Tutorina toimivat oppilaat näyttävät omalla toiminnallaan tekemisen mallia nuoremmille.

Marika ohjaa Tonia lakkaustilanteessa toimien samalla ammatillisena esikuvana.

Opettaja vai ihminen?
Tärkein viimeiseksi; Opettajan pitää olla vanhempi ammatin osaaja, oppilaitaan kokeneempi ihminen työssään. Liian usein näkee opettajia, joiden opettajuus on noussut heidän ammatti-identiteetin yläpuolelle. Tämä tarkoittaa useimmiten myös opettajan oman näkemyksen muuttumista, eli opettajuus onkin hänen arvoasteikollaan korkeammalla kuin ammatti jota hän opettaa. Tässä vaiheessa nuoret joiden monen toiveammatti on juuri se mitä he ovat lähteneet opiskelemaan, huomaavatkin opettajan arvostavan omaa opettajan identiteettiään enemmän kuin heidän toiveammattiaan. Tällöin opettaja ei enää profiloidukaan opettamansa ammatin osaajaksi vaan "vain" opettajaksi oppilaan näkökulmasta.

Tässä kuva josta henkii oikeanlainen ammatti-identiteetti. Tähän ei päästä jos opettaja arvostaa opettajuuttaan enemmän kuin omaa ammattialaansa....

Tämän ajatuksien virran on tarkoitus herättää opettajissa vähän itsetutkiskelua, sillä noiden kolmen edellisen kappaleen sisältö vastaa suppeasti kysymykseen "miksi meillä on niin hyviä oppilaita."

Jyväskylässä Kiltakouluja esittelemässä

Vietin pari päivää Jyväskylässä "nettihörhöjen" seminaarissa eli Nappiparisto-hankkeen järjestämässä Oppimisympäristökehittäjien ja IT-osaajien yhteisseminaarissa.

Keskiviikkona tilaisuus alkoi Sanna Brauerin ja Minna Taivassalo-Salkosuon avauksella. Verkostoituminen oli päivän teema, kannattaa tutustua mahdollisimman moneen uuteen toimijaan jos mahdollista.

Sanna ja Minna avaamassa tilaisuutta.

Karkasimme Hannun kanssa virallisesta ohjelmasta poiketen tutustumaan paikalliseen maalialan yritykseen. Pintakilta Originalin yhteistyökumppani SP-Automaalit kutsui meidät tutustumaan uuteen Jyväskylän toimipisteeseensä.

Veini Pirttilahti SP-Automaalit Oy:stä esitteli meille uutta myymäläänsä. Hannu Waltzer mietteliään näköisenä..  

Keskiviikkoiltana oli sisävesiristeilyn vuoro. Laivalla jatkettiin kehittämistä iltapalan merkeissä tutustuen samalla uusiin kontakteihin.

Yllättävän isoja laivoja sisävesiristeilyä ajatellen... Satamassa tuuli kovasti, mutta itse risteilyllä tuulta ei edes huomannut...

 Parasta antia olikin juuri tutustuminen ja tiedon jakaminen eri hanketoimijoiden kesken; saldona reissusta taitaakin olla pari erittäin varteenotettavaa uutta Kiltakoulut-toimijaa sekä jonkinasteinen tyydytys siitä että olemme onnistuneet jotenkin toimimaan seminaarissakin toivottujen periaatteiden mukaan.

Oli hienoa nähdä taas tuttuja toimijoita sekä tutustua muutamiin uusiinkiin.

Torstai
Kiltakoulut ja Pintakilta olivat hienosti esillä taas kerran, suurkiitokset Salon BisnesKillalle."JoRi"Johanna Rintanen ja "Hirvoska" Marja-Liisa Hirvonen  laittoivat taas markkinointikoneensa käyntiin, ja tunnelma nousikin heti kattoon.Mukana oli ensimmäistä kertaa myös Pintakilta Tampereen Hannu Waltzer estradilla unohtamatta Kiltakoulut-projektipäällikköä Anu Konkarikoskea.  Anu piti huolen esityksemme etenemisestä laajemmassa mittakaavassa aikataulutuksen puitteissa, mikä olikin tarpeen sillä Salon Bisneskillan sekä Pintakiltojen markkinointikonetta ei ihan helpolla hiljennetä kun vauhtiin päästään......

Tässä vaiheessa Anu esitteli vielä "sivistyneesti" Kroy-Troy-hanketta... Pienten teknisten ongelmien jälkeen pyysimme lavalle vielä salolaisetkin, tuntui että tunnelma nousi heti kun Bisneskiltalaiset saatiin mukaan puhumaan Kiltakouluista.(kuva Nappiparisto)

Kaiken kaikkiaan Kiltakoulut-toiminnan kannalta hedelmällinen seminaari/yhteistyötilaisuus, kiitokset Nappiparistolle ja Henry Paanaselle kutsusta esittäytymään myös Jyväskylän Verkko-opettaja-päiville.(Tilaisuus muuttui yhteistilaisuudeksi torstai-iltapäivänä, Kiltakoulut sai näin suuremman kuulijakunnan.)

Virtuaaliopetuksen päivillä tuttuja tapaamassa

Sain jo hyvissä ajoin kutsun tapahtumaan. Ensin tarkoituksena oli tulla vain toisena päivänä pitämään seminaariluentoa, mutta erinäisten sattumusten johdosta saimmekin Pintakillalle oman osaston.

Järjestävälle taholle OPH:lle suurkiitos että paikka järjestyi. Itse järjestelyt toimivat muutenkin erittäin sujuvasti, nimilaput olivat valmiiksi odottamassa meitä ja paikka oli valmiina messuosastoa varten.

Tietenkin siirryimme suunnitelmaan B tapojemme mukaisesti. Hieno, metallisessa salkussa kulkeva Koulutuskeskus Tavastian messutiski oli vaihtunut esitetelineeseen, joka yllättäen on täsmälleen samannäköisessä salkussa... Onneksi koppasimme mukaan aamulla pienen pöydän varalle, josta tulikin sitten datatykillemme oiva alusta, tosin vähemmän esteettinen.

Marika, Sade ja Salla poseeraavat uusissa Pintakilta-huppareissaan

Erotuimme selvästi monesta muusta osastosta hienojen huppareiden ansiosta. Hupparit ovat yhteistyön tulosta salolaisen BuBamma NY:n kanssa. Olen erittäin tyytyväinen huppareiden värivalintaan ja Pintakilta-logon suunnitteluun, jotka molemmat BuBamma suunnitteli ja toteutti ripeästi ja ammattitaidolla.

Logo on mielestäni todella onnistunut ja tuoreen näköinen, oma jäykähkö näkemykseni sai reipasta tuuletusta kun nuoret naiset pistivät töpinäksi logon suhteen.

Tässä Pintakillan uusi logo. BuBamman Jamina Satamo ja Marjo Auvinen ovat logon suunnitelleet, luultavammin Jamina enemmän toteuspuolella, Marjo toimiessa ideoijana sekä kriitikkona.

Virtuaaliopetuksen päivät ovat nimensä mukaisesti suunnattu lähinnä opetuksen parissa toimijoille joten suuri(n) osa messuvieraista taisi olla opettajia. Laitoimme Pintakilta-clipit pyörimään datatykin kautta valkokankaalle ja vastailimme osastolla vierailevien asiakkaiden kysymyksiin. Marikasta ja oppilaista oli kyllä suuri apu, kun pääsi itsekin kiertelemään eri osastoille. Itse olin tyytyväinen kun tapasin alalla vaikuttavia tuttuja, osan ensi kertaa kun aikaisemmat kontaktit olivat olleet sähköisiä. Mukavasti saimme sovittua tapaamisen ja koulutuspäivän virtuaaliopetuksen parissa toimijoiden kesken tammikuulle. 

Päivän päätteeksi pääsin vielä ääneen seminaariväen kuultavaksi, täytyy myöntää että jännitti taas hieman. Onnekseni melko moni kuulijoista oli aidosti kiinnostunut Pintakillasta joten selvästi uneen vaipuneita ei esitelmäni aikana näkynyt. Olin helpottunut myös toisesta esittelijästä joka oli valittu parikseni Yhteisöllisesti mobiilia oppimassa- seminaariin; Esko Lius Omniasta piti oman erittäin asillisen ja ytimekkään esityksensä heti perään. Eskon mobiilioppimisen hanke Mokia kiinnosti kovasti yleisöä kuten itseänikin. Sain hyviä vinkkejä hänen esityksestään, iPod touch kiinnosti erityisesti opetuskäytössä.

Kaiken kaikkiaan päivä oli erittäin antoisa, innolla lähdemme tänään jatkamaan messuosastolle Pintakillan esittelyn parissa.

Opetushallituksessa kuunteluoppilaana

Sain kutsun ammatillisen koulutuksen oppimisympäristöjen kehittäjien tapaamiseen pari viikkoa sitten. Oli tarkoitus pitää esitelmäkin ja osallistua keskusteluun tämän jälkeen. 


 Olin ollut torstai-iltana jo yhdessä ko. tapahtumaan liittyvässä kokouksessa ravintola Loisteen kabinetissa ja tutustunut hankkeiden järjestäjien ydinporukkaan. Suurin yllätys oli porukan rentous, koulumaailman hieman jäykähköönkin ilmapiiriin tottuneelle sosiaalisen median toimijat erottuvat kyllä edukseen vaikka itse sanonkin. Eivät vaan ensin tunnistaneet minua, kun ovat tottuneet näkemään aina haalarit päällä...

Iltatilaisuudessa tarjoiltu jälkiruoka ansaitsee vähintäänkin kuvan tähän blogiin, annos oli erittäin maukas ja hyvän näköinen. Musta kastike on lakritsahyytelöä.... Joo, en malttanut olla maistamatta ennen kuvan ottamista.....

Lievästi jännittikin vähän kun aamusta starttasin Hiacen nokan kohti Helsinkiä. Yritin varata riittävästi aikaa matkaan, joten lähdin pari tuntia ennen tapahtuman alkua liikenteeseen. Kävin ostamassa aamukahvin Riihimäen Nesteeltä mukaan....

Mittarissa satakymmenen, todellinen vauhti autovanhuksella varmaankin satasen korvilla... Onneksi tämä puhelimen kamera on sen verran pieni ja helppo viritellä kuvan ottamista varten että vaaratilannetta ei syntynyt... Paitsi ehkä aamukahvin juomisesta satasen vauhdissa...

 Kun sain aamuruuhkassa seisomisen jälkeen auton vihdoin parkkihalliin ja tavarat kainaloon suuntasin Opetushallituksen tarunhohtoista rakennusta kohti. Olin varautunut normaaliin helsinkiläiseen meri-ilmastoon talvisella pilottitakilla, joka olikin sitten ilmeisen väärä valinta kun jo parin korttelin jälkeen hiki valui ohimoilta.. Saattoi tosin olla tuskan hikeäkin, sillä en ole aikaisemmin kävellyt tätä reittiä. Vihdoin sain näkyviin päämääräni.

Opetushallituksen rakennus kimaltelee syysauringon loisteessa.

Heti perille päästyäni löysin uusia "vanhoja tuttuja" ja päivä menikin mukavasti kuulumisia vaihdettaessa sekä hankkeiden kuvauksia katsellessa. Oma vuoroni esitellä Pintakiltaa tuli melko aikaisin, heti puolen päivän jälkeen. Pintakiltaa esiteltiin ohimennen jo aikaisemmin, Sanna Brauer nosti Pintakillan esille omassa puheenvuorossaan. Kun oma vuoroni sitten tuli, napsautin esitykseni pyörimään ja selvitin samalla miten olemme oppilaiden keralla sosiaalisen median käyttämiseen päätyneet.

Tässä itse kerrankin melkein asiallisena, kuvan otti Antti Voutilainen

 

Tästä linkistä voi katsoa mitä halusin kokousväelle kertoa...

Hauskana yksityiskohtana eräs esitelmöisijöistä ihmetteli miten opetushallitus on voinut laittaa Uno Cygnaeuksen patsaan katsomaan nurkkaa kohti. Asiaan tuli saman tien korjaus kun Minna Taivassalo-Salkosuo käänsi patsaan katseen kohti yleisöä.

Minna käänsi Unon tarkastelemaan yleisöä.

Päivä oli mielestäni onnistunut ja oli todella hauska tavata muita "hulluja" sosiaalisen median soveltajia. Mieleen jäivät muista hankkeista eritoten Virtuaalibaari ja Virtuaalinavetta, 3D käyttöliittymän kehittäminen, Pelien käyttäminen opetuksen apuna ja Nappiparisto joka koordinoi näitä kaikkia hankkeita. Ilman omien oppilaideni upeaa suoritustusta blogien parissa tuskin olisin ollut puhumassa tässä tilaisuudessa.

Kiitos heille joille se kuuluu eli oppilailleni!