Paikkausta kukilla ja kateilla....

Valmis maalaus...

Onnistuin jotenkin ihmeellisesti kolauttamaan vaimon Opelin tolppaan keväällä Helsingissä. Eniten siinä harmitti se, että olin itse ratissa.... Koska omat mokat pitää korjata, odottelin sopivaa ajankohtaa auton korjaamiseksi. Testausta!!!

Tolpan jälki oiottuna, kiitokset kollegalle Jukka Rinteelle oikaisemisesta... 

Jos jotain hyvää pitää tästä miettiä, niin onneksi ei mennyt ikkuna rikki.... Koska oikomisen jälkeen oli aika mittavat kittaustyöt edessä, päättelin, että maalataan kuva koko luukun alalaidan mitalle.

Koska kromitekstejä ei enää laitettu, poistin ne lastalla työntämällä....

Lähikuva oikomisen jäljiltä. Pellille hiottuun kohtaan on ruiskutettu happopohjamaalia. 

Tasoitetyöt aloitettiin ns. vähimmän vaurion taktiikalla, eli hioin P240 paperilla ensin kitattavien kohtien alta, tämän jälkeen levitin polyesterikitin kumilastalla.

Käytin mustaa hiomaväriä, joka sopii myös hyvin tulevan erikoismaalauksen taustasävyksi.

Asensin myös listat paikalleen hiottuina, tässä kuva juuri ennen vesihiontaa... Huomaa hiomapaperilla tehdyt "tarkistusnaarmut" eli vaalet hiomanaarmut, jotka tehtiin kuivahiontana P360 paperilla. Vesihionta tehtiin tämän jälkeen P800 paperilla pehmeäselkäistä hiomatukea  käyttäen.

Tästä se lähtee, kuva hahmoteltuna takaluukkuun. Huomaa oikealla kiiltävä kohta, ruiskutin koko maalattavan alueen vesiohenteisen maalin sideaineella, ns. blenderillä, jotta erikoismaalausta tehtäessä jää hiomanaarmut peittoon.

Väriluonnos... Huomaa raitojen hahmot, sekä kissojen hahmottelu.

Aloitin vasemmanpuoleisen kissahahmon maalauksen ensin. Samalla vahvensin sävyjä.

Lisää väriä ja kukkasia...

Kissa valmiina...

Kokonaisuus ilman lakkaa...

Toisen puolen kissat odottavat jo seuraavaa osumaa tolppaan...

Lakkaus kirkasti sävyt....

Kokonaisuutena työ onnistui kohtuullisen hyvin, tosin autotalli työskentelytilana loi omat haasteensa. Toivotaan, että ei ainakaan samaa kohtaa tarvitse toiste paikata....

Pintakilta esillä Vanajanlinnan urheiluautotapahtumassa

Jo perinteeksi muodostunut tapahtuma osaltamme oli tänä vuonna mukavasti elokuun lopulla. Myös lauantai-päivä näyttelypäivänä sopi paremmin kuin aikaisempi sunnuntainäyttely. Tänä vuonna osastomme oli Vanajanlinnan etupihalla heti sisääntuloportin vieressä.
Tänä vuonna olimme liikkeellä Audin ja Plymouthin voimin, Audi maalipinnaltaan valmiina, viime talven projektiaudi siis. Plymouth taasen odottaa ensi talven projektiautona uutta pintaa. Mukana olivat kolmosen Siiri ja Tuomas koko päivän, muutama muukin opiskelija kävi osastolla esittelemässä autoja.

Aamukasteinen nurmikko ja osastomme valmiina näyttelyyn.

Siiri ja Tuomas poseeraavat Audin kanssa..

Auringon valo tuo hienosti esiin kuultovärjäyksen ja tummemman liukuvärjäyksen.

Plymouth vaatii hieman koritöitä ja uuden pinnan... Iltapäivästä saimme niskaan kunnon sadekuuron, johon näyttely sitten päättyikin...

Vettä tuli oikein kunnolla, onneksi pöytä ja kromimallit kestävät kosteutta :-)

Kiersin kameran kanssa alueella ennen varsinaisen näyttelyn alkua, urheiluautopuolella oli paljon hienoja laitteita. Silmiinpistävän hyvä taso autojen entisöinnissä miellytti.

Tämä museoauto miellytti kovin silmää, ympäröivä puutarha ja järvi takana sai ottamaan hieman romanttisenkin kuvan autosta. Tästä voisi vaikka maalata taulun....

Tämä Mustang-malli on yksi omista suosikeistani. Huomaa virheetön maalipinta kyljen peilauksesta...

Jotenkin kierolla tavalla tästä kuvasta tulee mieleen Autot-animaatio...

Yksi parhaista "uusiotuotantomalleista" Dodge Challenger....

Vähän ylivalottunut kuva Viperistä.. Perän muodot tulevat raidotuksen avulla hienosti esiin...

Anskun osasto, Pekko ja Ville tutustuvat kynäruiskumaalauksiin.....

Sää suosi suurimman osan ajasta, kiitokset kaikille mukana olleille opiskelijoille!

Blogi aukeaa jälleen...

Päätin jo tuossa aikaisemmin lopetella tämän blogin päivittämisen,  Opettajakillan blogi, jonne ajattelin siirtää ajatusteni jakamisen, muuttikin suuntaansa hieman.
Opettajakilta kasvoi kokeiluluontoisesta weebly-sivustosta täysiveriseksi killaksi, jonka hallinta on kaikkien kiltaan kuuluvien opettajien, ei ainoastaan itseni tehtävänä. Palasin tänä syksynä takaisin Pintakiltaan opettamaan ykkösluokkalaisia uuden opetussuunnitelman myötä. Päätin, että herätetäänpä tämä vanha blogi jälleen, kun aloitan kirjoittelemaan tulevaisuuden pintakäsittelijöiden kanssa sattuvista kommelluksista, joten tervetuloa takaisin seuraamaan elämää Pintakillassa tähän blogiin.

Ensimmäinen viikko on takana ykkösten kanssa, koen taas kerran olevani kovin onnekas oppilaideni suhteen, mukavaa ja asiallista nuorta porukkaa, heidän kanssaan tulee varmasti vauhtia ja värikkäitä tilanteita eteen pinnalla.

Ensimmäinen ammattiaineisiin integroitu Fysiikan ja kemian tunti menossa... Anna Salonen haastaa uutena Pintakilta-tiimin jäsenenä opiskelijoita ajattelemaan...

Pintakilta-ykköset valkohaalaristen ammattitutor-opiskelijoiden johdolla sovittelemassa uusia hengityssuojaimia

Tutustu ylläolevaa kuvaa klikkaamalla Pintakillan uuteen Pintakilta 360-ympäristöön

Myös uusi kilta, Raksakilta Original Hämeenlinna on bongattu Ammattiopisto Tavastiassa, tervetuloa mukaan Jukka ja kumppanit!

Verestin vähän, mitä se auton maalaus oikein on kesäloman aikana... Lisää kuvia löytyy täältä.

-Jari-