Ykkösten ja vähän aikuistenkin kanssa pinnalla...

Nyt on muutama viikko koulua takana uusien ykkösten kanssa. Samoin näyttötutkintolaisia on saatu mukavasti lisää.
Meillä on käynyt erittäin hyvä onni uusien ykkösten kanssa taas kerran. Olen tarkkaillut opettaessa joukkoa ja havainnut nykynuorten fiksuuden sekä motivaation opiskella. Uusi tapa integroida YTO-aineita(Matematiikkaa, Fysiikkaa ja Kemiaa) tuntuu muutaman integraatiotunnin jälkeen onnistuneelta tavalta kytkeä tietopuolinen teoriaopetus käytännön harjoitusten kanssa.

Teorialuokassa tutkitaan Pintakilta-weeblyssä olevaa fysiikan ja kemian aineistoa...

Suolavesiliuos, johon jätimme viikko sitten hiomahuopaa

Rautanaula ruostui vedessä...

Konkreettinen testi ja sen tulokset sitoivat teoriatietoa korroosioneston suihkupuhdistus- ja ruiskumaalausharjoitusta silmällä pitäen....

Opiskelijoiden metalliosat pesukoneessa, kemiallinen esikäsittely käynnissä.

Keskiviikkona siirryin kouluttamaan OPSO-aikuisia samalla kun Jukka siirtyi ykkösten kanssa jatkamaan harjoitustöitä... Torstaina lähetimme ykkösluokan aikuisopiskelijoista koostuvan tiimin Anzelikan johdolla työmaalle pohjustamaan lentokoneen keulaa... Pieni haaste mukanaan, sillä olin itse käynyt etukäteen hiomassa kohdetta vähän... 

Anzelika(vas.) tiimin kanssa.(Pavel, Terhi, Pekko, Ville ja Tiia) Asiakas kiitteli kovasti tiimin työtahtia ja motivaatiota.  Kuva Pekka J. Kauppi

Perjantai oli ohjauspäivä, mutta kummasti alkoi opiskelijoita ilmaantua heti kahdeksalta koulun työsaliin... Anzelika oli lupautunut ohjaamaan vapaaehtoisille seinämaalaus- ja erikoismaalaustekniikoita, kakkoset ja kolmosetkin olivat edustettuina ja kiilloittivat Audin viikonlopun näyttelyä varten... Tuntui opettajana vähän epätodelliseltakin tämä hieno vapaaehtoisuus ja into oppia uusia asioita! Myös ohjattavat nuoret olivat ajallaan paikalla ja oli mukava tutustua heihin kiireettömästi jutustellen, mitä ei yleesä pysty tekemään hektisen työsalipäivän aikana. Hienointa tässä työssä on nähdä hymyileviä nuoria kasvoja ympärillään aidon tiedonhalun motivoimina.

Kuvassa kollega Jukka Rinne näyttää, miten peltiä oikaistaan uusin menetelmin. 

 Kyllä opettajan työ on sitten huippua ja mukavaa! Kiitokset kaikille nuorille(ja vähän vanhemmillekin) opiskelijoille sekä eritoten mahtavalle työporukalle.

Vuosi on käynnistynyt vauhdilla...

Edellisistä vuosista poiketen sain aloittavaan ryhmääni myös 10 aikuisopiskelijaa. Aluksi suuri ryhmä tuntui kovin haasteelliselta, mutta kiltakoulumainen ohjaustyyli tutoreineen auttaa kovasti. 
Perinteisesti meillä on tullut innostunutta ja mukavaa nuorta pintakäsittelijän alkua opiskelemaan, eikä tämäkään vuosi ole poikkeus. Ensimmäisten viikkojen aikana oppilaat ovat olleet erittäin ahkeria, ensimmäiset asiakastyötkin ovat jo saaneet maalin pintaansa. Junan osiin on tutustuttu koko luokan voimin.

Tässä niitä "himoittuja" harjoituskappaleita...

Kesällä tuli huolta aiheuttanut viesti, sillä ammatillinen ohjaaja Marika Laine oli onnistunut telomaan jalkansa. Onneksi sain puhuttua TE-keskuksen asiantuntijan Mika Tonterin sijaistamaan Marikaa. Mika on toiminut aikaisemmin myös maalaamolinjan hoitajana sekä pintakäsittelyalan yrittäjänä, joten sain hengähtää helpotuksesta, varsinkin kun Mika suostui viettämään koko neljän viikon kesälomansa Pintakillan oppilaiden kanssa.

Mika Tonteri teoritunnilla. Mika piti hienosti yllä opiskelurauhaa osallistuen teoriatunneillekin.

Pintakilta-oppimisympäristön kehittäminenkin tuntuu saaneen uutta puhtia, sillä esittely- ja haastattelupyyntöjä tulee enemmän kuin koskaan. Mestari-oppipoikamallin ja sosiaalisen median välineiden käyttäminen opetuksessa ovat tässä ajassa helposti omaksuttavia tapoja opiskella. Näin opettajan näkökulmasta on hienoa taas saada motivoituneita ja asialleen omistautuneita opiskelijoita ohjattavaksi.

Ajatuksia nuorten opettamisesta

Havahduin huomaamaan olleeni jo kahdeksan vuotta pintakäsittelyalan opettajana, toimien samaan aikaan yrittäjänä omassa yhden miehen erikoismaalausalan yrityksessä.

Opetustyön luonne on muuttunut ratkaisevasti näiden vuosien aikana. Alkuvuosina muistan opettaneeni enemmän pintakäsittelyn tekniikkaa ja vähemmän "kasvattaneeni" oppilaita. Nykyinen ammattiin opettajan työ sisältää joidenkin opiskelijoiden kohdalla aikaisemmin vanhempien vastuulla olleita asioita(Normaalit käytöstavat, aikataulut, toimiminen erilaisissa arjen tilanteissa jne.)

Viimeisen erikoismaalaamani isomman työn viimeistelyä ennen opettajaksi siirtymistä...

 Talviloma antoi aikaa ajatella asioita laajemmin ja  perusteellisemmin. Aloin miettimään mihin suuntaan opettajan työnkuva kehittyy. Ammatillisen opetuksen resurssit eivät tule ainakaan lisääntymään, joten luultavammin luokkakoot sekä erilaiset oppijat tulevat lisääntymään ryhmissä. Jo nyt on ollut havaittavissa erilaisten pienryhmien opiskelijoita enemmän kuin aloittaessani opettamisen. Pitää tässä yhteydessä mainita että itselläni on käynyt yllättävän hyvä onni opiskelijoiden suhteen vaikka mukana on aikaisemmin pienryhmissä toimineita. Heidän kanssaan ei ole ollut juurikaan ongelmia, päinvastoin moni opiskelija jonka peruskoulun paperien perusteella pitäisi olla vaikeita opetettavia onkin erittäin motivoituneita ja hyviä opiskelijoita.(Tosin tähän motivaatioon saattaa vaikuttaa paljonkin opetuksen luonteen muuttuminen; ammattiin opiskellessa kädentaidot ja käytännön osaamisen oppiminen korostuu teorian oppimisen jäädessä vähemmälle.)

Käytännön työtehtävät kiinnostavat eniten kinesteettisiä oppijoita... Käsillä tekijöitähän heistä kuitenkin tulee...

Mielestäni opettajan omista ominaisuuksista tärkein on asenne; Opettajan tulee arvostaa opettamaansa ammattia enemmän kuin omaa opettajuuttaan. Myös oppilaiden arvostaminen ihmisenä sekä tulevana alan ammatin osaavana työntekijänä pitää alkaa heti ensimmäisestä hetkestä. Opettaja voi olla vähän tiukka ja ankarakin, kunhan muistaa olla oikeudenmukainen ja tasapuolinen.

Opettajan rooliin kuuluu oppilaan ohjaaminen ja tukeminen tekemällä yhdessä, oppien ehkä samalla itsekin...

Myös avoimuus ja oman osaamisensa kehittäminen kuuluu nykyisin työnkuvaan, sillä kukaan opettaja ei voi tietää kaikkea alansa tietoa. Rehellisyys omasta osaamisesta, joskus senkin myöntäminen että tämä osa-alue opetettavasta aiheesta ei ole riittävän tuttu on tärkeää. Itse käytänkin näissä tilanteissa sellaista toimintatapaa että etsitäänpä yhdessä vastaukset opiskelijoiden kanssa. Olen huomannut opiskelijoiden kiinnittävän huomiota rehellisyyteen tässä tilanteessa kuin että opettajan ammattitaidon puutetta alettaisiin ihmettelemään.

Uutta tekniikkaa kokeillessa ei aina onnistuta ensimmäisellä kerralla... CosmiChrome harjoituskappale, joka meni uusiksi...

Oman alansa osaajan itsetuntoa ei pieni puute osaamisalassa hajoita, tosin jos ammatin osaaminen on kokonaisuudessaan ohutta niin pienikin epäilys opettajan omassa mielessä kasvaa suhteettomaksi aiheuttaen vastakkaisen reaktion; Opettaja alkaa pätemään omalla osaamisellaan opiskelijoille, jotka kyllä huomaavat sekä puutteen ammattitaidossa että myöskin yrityksen peittää puutteen pätemisellä.

Opettajan tulee ns. opettaa edestä: Opettaja näyttää työtehtävän, jonka jälkeen opiskelija tekee oman suorituksensa...

Opettajan tulee osata väistyä taustalle ja antaa opiskelijalle ohjat itse työn suorittamisessa...

Corvettea oli kuusi eri opiskelijaa lakkaamassa...

Opettajan tulee luottaa opiskelijoihinsa riittävästi. Osaaminen kasvaa pienistä onnistumisista, joita opettajan tulee osata oppilaalleen tarjota oikea-aikaisesti. Näin nuoren ammatti-identiteetti kasvaa pikkuhiljaa pienistä teoista suurempiin.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Kakkosjakson alkajaisiksi Pintakilta Originalin ykkösluokka tuli takaisin hallityöskentelyjaksolleen. Olin mielestäni ottanut riittävästi työkohteita heille vähintäänkin ensimmäiseksi viikoksi.
Kuinka väärässä taas kerran tämän luokan kanssa olinkaan.... Maanantaita oli vielä vähän jäljellä kun ensimmäiset työkohteet, suuret metallikaiteet, olivat jauhemaalia vaille....

Metallikaiteet saavat kyytiä Emilian ja Ainan käsittelyssä, kuva lainattu Meri-Tuulin blogista.

Toinen suuri muutos opetuksessa tuli oppilaiden tekemän "Sininen teippi"-tehtävän kautta; Koostimme äidinkielenopettaja Anneli Vaasvainion kanssa pienen pelimäisen tehtävän, jonka tarkoituksena oli selventää oppilaiden omaa näkemystä oppimistyyleistään. Lähes jokainen pääsikin tehtävässään maaliin, eli sai tehtyä blogiinsa selvityksen itselleen parhaiten sopivasta oppimistyylistään. Suurin osa oppilaista mainitsi itselleen sopivan parhaiten kinesteettisen tyylin omaksua asioita, siis itse tekemällä, kokemalla. Päätin saman tien muuttaa omaa opetustyyliäni varsinkin teoriaopintojen osalta.

Tuumasta toimeen ja haalarit päälle, oppilaat hallin puolelle kuuntelemaan, valokuvaamaan ja itse tekemään blogeihin omaa pohdintaa teoriatunneista.

Lasikuitupaikan tekemisen opettaminen tuli ajankohtaiseksi, kun Juuson työstä löytyi reikiä kitin alta... Kuva  Sanna-Marin blogista..

Näytin lasikuitupaikan laminoinnin samalla työvaiheet selostaen, oppilaat kyselivät ja ottivat samalla kantaa tekemiseen. Osa myös valokuvasi koko työpainotteisen teorian työvaiheet, erittäin hienona esimerkkinä Sanna-Marin selvitys työn kulusta.

Varsinainen läpimurto tulikin sitten loppuviikon teorioiden blogituksessa kun ensin puhuin maalivarastossa oppilaille millainen hyvän maalivaraston tulisi olla. Kerroin esimerkein näyttäen samalla erilaisia ominaisuuksia, jotka ovat maalin säilyksen kannalta tärkeitä. Kyselin oppilailta mitä merkinnät maalipurkkien kyljessä tarkoittavat ja laitoin käyttöturvallisuustiedotteet kiertämään, jotta oppilaat näkisivät mitä varoitusmerkintöjä maaleissa on. Samalla näytin varastossa olevien maalien etiketeistä erilaisia varoituskuvakkeita.

 Unohdin koko varoituskuvakkeet, kunnes luin Emilian blogista itsellenikin uuden tiedon, hän oli ensin tutkinut samoja varoituskuvakkeita mitä maalipurkkien etiketeissäkin, MUTTA hän oli jatkanut asian tutkimista omatoimisesti ja löytänyt päivitetyt, uudet kuvakkeet jotka olin itse jotenkin onnistunut sivuuttamaan....

Tässä uudet merkit ja luokitukset....

Tämä uusi tyyli opettaa ja opiskella tuotti heti ensimmäisellä viikolla selkeästi alaa kehittävää tulosta ja herätti taas kerran itseni miettimään opettajan roolia... Oppilaat osaavat nykyisin käyttää hienosti hyväkseen netin valtavaa tietovarastoa....

Loppuviikosta tuli vähän vaarallisiakin tilanteita eteen. Oppilaat alkoivat purkamaan väliseiniä parveltamme erittäin motivoituneesti, vähän liiankin. Onneksi välikatto ei tullut niskaan kun puolet tukitolpista puuttuivat, varmuuden vuoksi laitoimme punakeltaisen varoitusnauhan ja tuen pitämään välikattoa ylhäällä kunnes saamme loput purettua ensi viikolla uuden luokkamme tieltä. Päätin käydä lainaamassa rakennusosastolta muutamat kypärät...

Ykkösen oppilaiden "Cruising" Pintakillan Gemssun kanssa. Autoa ulkoilutettiin jotta saatiin toinen auto GMC:n eteen hallissa. Oli pakko ottaa tämä kuva kun opiskelijoiden positiivinen asenne paistaa vaikka aurinkoa ei näykään ja autokin on vähän vaiheessa vielä....

Sampo piti todistettavasti jauhemaalaamossa hengityssuojainta ja silmäsuojaimia... Rajat näkyvät kasvoissa...