Vuosi on käynnistynyt vauhdilla...

Edellisistä vuosista poiketen sain aloittavaan ryhmääni myös 10 aikuisopiskelijaa. Aluksi suuri ryhmä tuntui kovin haasteelliselta, mutta kiltakoulumainen ohjaustyyli tutoreineen auttaa kovasti. 
Perinteisesti meillä on tullut innostunutta ja mukavaa nuorta pintakäsittelijän alkua opiskelemaan, eikä tämäkään vuosi ole poikkeus. Ensimmäisten viikkojen aikana oppilaat ovat olleet erittäin ahkeria, ensimmäiset asiakastyötkin ovat jo saaneet maalin pintaansa. Junan osiin on tutustuttu koko luokan voimin.

Tässä niitä "himoittuja" harjoituskappaleita...

Kesällä tuli huolta aiheuttanut viesti, sillä ammatillinen ohjaaja Marika Laine oli onnistunut telomaan jalkansa. Onneksi sain puhuttua TE-keskuksen asiantuntijan Mika Tonterin sijaistamaan Marikaa. Mika on toiminut aikaisemmin myös maalaamolinjan hoitajana sekä pintakäsittelyalan yrittäjänä, joten sain hengähtää helpotuksesta, varsinkin kun Mika suostui viettämään koko neljän viikon kesälomansa Pintakillan oppilaiden kanssa.

Mika Tonteri teoritunnilla. Mika piti hienosti yllä opiskelurauhaa osallistuen teoriatunneillekin.

Pintakilta-oppimisympäristön kehittäminenkin tuntuu saaneen uutta puhtia, sillä esittely- ja haastattelupyyntöjä tulee enemmän kuin koskaan. Mestari-oppipoikamallin ja sosiaalisen median välineiden käyttäminen opetuksessa ovat tässä ajassa helposti omaksuttavia tapoja opiskella. Näin opettajan näkökulmasta on hienoa taas saada motivoituneita ja asialleen omistautuneita opiskelijoita ohjattavaksi.

Annelin ensimmäinen päivä pinnalla

Pintakilta Original ykkösluokka oli ohjauksessani koko ensimmäisen vuoden kaikki ammattiainejaksot. Ammattitaitoa täydentävien aineiden luokanvalvoja Anneli Vaasvainio lähti rohkeasti kokeilemaan kiltakoulumaista yhteistyötä ammattiaineiden kanssa.
Monesti ATTO-aineet koetaan haasteellisiksi, koska käsin kosketeltavaa materiaalia tai mahdollisuutta opettaa muuten kuin luokkahuoneessa ei  usein ole. Annelin kanssa keskustelimme mahdollisesta tutustumisesta pintakäsittelyalaan ja hän ottikin haasteen vastaan; Anneli otti luokan mukaansa viettämään iltapäivän pintahallissa haalarit päällä.

Annelilla hieman miettiliäs ilme, kun tarkastellaan junan osien kuntoa tehtävän alussa..Oppilaat vasemmalta Laura, Sannamari, Emilia ja Aina.

Junan osassa oli hieman ruostetta ja muita epäpuhtauksia. 

Homman ideana oli se, että nuoret neuvovat Annelia ammattiasioissa. Oppilaat muodostivat kaksi työpistettä, joissa ensin tytöt neuvoivat metalliosan pesussa ja suihkupuhdistuksessa, pojat taasen pitivät huolen jauhemaalausosion perehdytyksestä.

Ensin pääteltiin, että Annelin pitää saada haalarit ja suojakäsineet. Oppilaat opastivat työasun pukemisessa ja suojalaseistakin käytiin keskustelua. Annelin avokkaat kirvoittivat kommentteja työturvallisuudesta. Pohdittiin myös mahdollista silmähuuhtelupullon käyttöä; Päätelmien lopputuloksena uskottiin, että Anneli osaa sitä tarvittaessa käyttää ilman etukäteisharjoittelua.

Anneli sai perehdytyksen suihkupuhdistuslaitteen käyttöön asiaan perehtyneiltä ykkösiltä.

Janne ja Juho miettivät miten jauhemaalausta voisi opastaa ensikertalaiselle.

Jauhemaalaamossa Annelin suojavarustusta täydennettiin hengityssuojaimella ja asiaan kuuluvilla silmäsuojaimilla. Myös huppu laitettiin suojaamaan hiuksia.

Maalaus sujui kuin kokeneelta pintakäsittelijältä, Anneli sai itse valita sävyn maalattavaan kappaleeseen.

Maalattu kappale siirrettiin jauhatuksen jälkeen uuniin, jossa maalijauhe sulaa n. 200 asteessa yhtenäiseksi pinnoitteeksi.

Iltapäivän päätteeksi pidimme pienen loppuyhteenvedon pintaparvi-luokassa. Oppilaat arvioivat Annelin toimintaa hyvä-kiitettävä asteikolla. Itse sivusta seuranneena havaitsin Annelin otteet ja työskentelytavat erittäin kehityskelpoisiksi, sillä työkalut pysyivät käsissä kuin kokeneella tekijällä. Myös suojavarusteet olivat kunnossa turvakenkiä lukuun ottamatta. Merkityksellistä oli kuinka hyvin opiskelijat pitivät huolta Annelin perehdytyksestä. Vastaukset työhön liittyviin kysymyksiin olivat asiallisia ja sisällöltään oikeita.

Kiitokset Annelille ja oppilaille mukavasta iltapäivästä, teidän toimintaa oli ilo seurata! Toivottavasti näemme useamminkin tämänkaltaista yhteistyötä osastojen välillä!

Opiskelijat pääsivät yllättämään....

Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat ehdottivat viime viikolla pientä urakkaa.. Työtehtäväksi oli ns. junanosia, eli alihankkijan toimittamia metallimaalauksessa tarvittavia metallikappaleita noin viikon tarpeiksi vielä keskiviikkona.

Vähän tärähtänyt kuva urakasta, laatikossa on metallijousia junan alustasta sekä muita osia...

Pari opiskelijaa tuli neuvottelemaan kanssani ko. työstä keskiviikkona; He olivat puhuneet luokan kesken, että tekisivät torstai-iltaan mennessä urakalla koko ensi viikonkin tehtävät.... Tanja lupasi leipoa kakun palkinnoksi luokalle ja tuoda vieläpä kahvitkin, jos saisi lainata opettajanhuoneen kahvinkeitintä... Pidin ideaa hyvänä, varskinkin kun se tuli opiskelijoilta... Soittelin koulun ruokalaan ja kyselin josko voisimme "talkookahvit" järjestää oppilaille... Terhi Koivisto lupasikin hoitaa kahvit ja astiat perjantaille, jos urakka on tehty. Sovimme siis opiskelijoiden kanssa, että jos kaikki jakson tehtävät ovat valmiit perjantaihin mennessä niin aamupäivän kahvit ovatkin sitten kakkukahvit, jonka jälkeen alkaa erikoismaalausten harjoittelu.

Koko porukka työn touhussa...

Tuumasta toimeen....
Kun olimme saaneet asian sovittua, oli oma vuoroni hämmästyä.... Toiminta alkoi luokan kesken välittömästi heti teoriatunnin jälkeen kun asiasta tiedotettiin koko luokalle. Annoin vielä lisäporkkanan, jos osat todella on torstaina valmiit(olin vähän skeptinen) niin bonuksena perjantai-iltapäivän tunnit ovat etäopiskelua, eli ruokailusta saa lähteä kotiin.

Valmiita osia alkoi ilmestymään pikatahtia...

Yhteistyötä...

Juuson tyylinäyte...

Osia sinkoon...

Torstaina puolen päivän aikaan alkoi näyttämään pahalta urakan valmistumisen suhteen....

Opiskelijat tulivat ilmoittamaan kapasiteettiongelmasta. "Laitekantamme on liian hidas, eikä maalaamot vedä riittävän nopeasti." Olin laittanut merkille aikaisemmin ryhmien välisen toiminnan, jossa he oma-aloitteisesti sopivat mikä työpari tai ryhmä tekee mitäkin työvaihetta. Luokka keksi ratkaisun logistiseen pulmaansa; Asuntolassa asuvat jäävät ylitöihin torstaina, jolloin pitkämatkalaisten päivä ei pitene liikaa ja asuntolassa asuville on illaksi tekemistä!?! Eihän tällaista ehdotusta voi tyrmätäkään, joten ei auttanut kuin jäädä itsekin ylitöihin......

Maalauskammion edessä on osia ruuhkaksi asti....

Maalaus alkaa.... valmistelut käynnissä...

Iltavuorossa...

Laatikko lähes tyhjänä...

Iltavuoro taisi olla Sampon idea. Hienoa näin opettajana huomata myöskin asuntolassa asuvien asenne, kaikki halusivat jäädä tekemään luokkansa eteen vähän ylitöitä. Aina jäi myös iltatöihin, vaikka ei asuntolassa asukaan. Myös kolmosluokan Jiri päätti jäädä ylitöihin... Itse en ohjannut tai puuttunut toimintaan oikeastaan koko torstai-päivänä, lähinnä tarkkailin luokan toimintaa.(opetin tietenkin normaalisti, sillä hallissa tapahtui paljon muutakin kuin junanosien pinnoitus...)

Iltavuoro ja viimeiset junanosat.... Kuvassa Janne, Jouni, Jiri, Sampo, Aina ja Miikka. 

Perjantaina...

 ....hallin siivous teorian jälkeen, aamun kahvitauolla Tanja toi leipomansa suklaakakut luokan iloksi. Kakkua jäi vähän opettajanhuoneeseenkin tarjottavaksi. Hyvin kakku teki kauppansa.

Kakku hupeni nopeasti....

Opettajana olen tietenkin ylpeä luokan toiminnasta. Kiltakoulut-hankkeen mahdollistama näkökulma opettamiseen saa aikaan tämänkaltaisia kokemuksia ja elämyksiä. Ensi viikolla sitten keskitymme erikoismaalaukseen, sen luokka on kyllä ansainnut!