Keikkailemassa

Keikkailukiltalaiset Salosta pyysivät esittelemään Pintakiltatoimintaa Opetreffeille Saloon.
Salo on paikkana mielenkiintoinen; Sen sijainti näytti kartalla olevan kovinkin lähellä, mutta sitten kun navigaattoriin täräytti osoitteen, huomasinkin löytäväni itseni wanhalta Hämeen härkätieltä, joka on ollut keskiajalla Suomen valtaväyliä. Tien koko ei ole varmaankaan sen koommin paljoa leventynyt, sillä vähän meinasi hirvittää tien kapeus ja mutkaisuus keskiviikkoaamun sumussa.(Tosin en osaa käyttää navigaattoriani varmaankaan täysin oikein, sillä käännyin ainakin kerran liian aikaisin, joten myöhästyin vartin verran heti alkuunsa....)

Navigaattori kyllä teki työnsä, kuskilla oli vaikeuksia... Kuvassa kaffemuki, joka vuotaessaan pesi kädestäni dieselit tankkauksen jälkeen.... Kuvan tärinästä voi päätellä tien tasaisuuden(tai kuskin taidon kuvata ajon aikana...)

Kun vihdoin löysin perille, kiitos kuitenkin navigaattorille tästä, Johanna Rintanen olikin jo vastassa. Kävimme ensin tutustumassa Salon oppilaitoksen henkilökunnan ravintolaan, jossa palvelu pelasi kuin paremmassa ravintolassa ikään. Nopealla tahdilla siirryimme varsinaiselle luentopaikalle, jossa tapasin ensimmäisenä kaksi opiskelijaa jotka oman NY-yrityksensä  BuBamman kera alkoivat innolla suunnittelemaan Pintakillalle uutta logoa sekä toimittanevat uudet Pintakilta-hupparit brodeerauksineen. Oppilaiden asiakaspalvelu oli huippuluokkaa ja ensimmäinen logoehdotus olikin valmis jo tunnin päästä tilauksesta.

Itse asiaan eli esitelmään... 
Tapojeni mukaisesti lähes myöhästyin oman esitykseni alusta, mutta Johanna ohjasti minut nopeasti oikealle paikalle tilan eteen avittaen hienosti esitystä selaten nettiä puolestani esityksen tahtiin. Olin hieman ennakkoluuloinen aluksi kuulijoiden motivaatioon, sillä olenhan itsekin istunut monet kerrat kuuntelemassa opekoulutuksen erilaisia esiintyjiä...

Pintakilta tuntui kyllä kiinnostavan yllättävänkin paljon kuulijoita. Myös pienimuotoista keskustelua aiheesta käytiin, puolesta ja vastaan. Olin etukäteen kirjannut ehkä vähän provosoivankin listan ominaisuuksista mitä opettajalla tulee olla voidakseen toimia tehokkaasti sosiaalista mediaa ja kiltamaista opetustapaa käyttäen. Loppujen lopuksi päivät kuluivat yllättävän nopeasti, Salon seudun opettajat tuntuivat mukavilta ja aikaansaavilta.(Olin varautunut suurempiin väittelyihin asian tiimoilla, mutta yllätttävänkin yrittäjähenkisiä ihmisiä salolaiset olivat.)

Keikkailijat tunnistaa parhaiten tästä logosta maailmalla.

Hienointa näissä tilaisuuksissa on ollut tavata uusia ihmisiä ja sitä kautta luoda suhteita erilaisiin oppilaitoksiin ja opintolinjoihin. Salosta Kiltakoulu-toimintaan tarttui mukaan uusi kilta, Puukilta. Mieltä lämmitti myös tuomisiksi saatu erä Keikkailu-kirjoja. Keikkailukirja on mielestäni erittäin hyvä opettajan työkalu ohjastettaessa opiskelijoita yrittäjämäisen ja itsenäisen ajattelun pariin.