Vuoden Pintakäsittelyalan vaikuttaja 2012- palkinto

Koulutuskeskus Tavastian koulutusjohtaja Antti Punkari soitteli muutama viikko sitten ja kyseli olisiko aikaa tulla vähän keskustelemaan aiheesta. Koin jo tämän ehdotuksen koulun johdon taholta suureksi kunniaksi sekä oppilailleni, kollegoilleni että itselleni sekä tekemällemme työlle Pintakillan kehittämiseksi.

Pintakilta on levinnyt viime marraskuussa Tampereellekin...

Antti sekä rehtorimme Heini Kujala olivat päättäneet ilmoittaa minut oppilaiden kera yhdeksi palkinnon saajaehdokkaaksi. Suhtauduin itse ensin vähän ristiriitaisin tuntein koko kilpailuun, sillä olemme saaneet Pintakiltatoiminnan kautta näkyvyyttä erittäin paljon viimeisen vuoden aikana, ehkä jopa liiaksikin joidenkin mielestä. Mietin asiaa myös pintakäsittelyalan kannalta, kaikenlainen alan imagoa nostava julkisuus on kyllä tervetullutta. Suhtauduin myös melkoisen skeptisesti aluksi mahdollisuuksiimme pärjätä koitoksessa, sillä olihan Pintakilta-toiminta versonut "vain" yhden luokan projektin seurantasivustosta, joka sitten vuoden kuluessa laajeni nykyiseen muotoonsa.

Tämän auton projektin seurantasivustosta kaikki sai alkunsa...

Muistan vielä kuin eilisen päivän kun silloinen projektipäällikkö Hannu Kuusela Kroy-Troy hankkeesta pyysi meitä ottamaan osaa oppimisympäristön kokeiluhankkeeseen. Pohdiskeltuani ehdotusta tulin siihen tulokseen että en voi yksin päättää opiskelijoideni puolesta osallistumista, vaan kysyin heidän halukkuuttaan ennen kuin vastasin Hannulle myöntävästi. Olimme innoissamme uudesta tavasta jakaa  tietoa, sekä opiskelijat että opettajatiimimme jäsenet. Havaitsin aikaisessa vaiheessa sosiaalisen median edut opetuksen apuna, sillä tuntui että osa opiskelijoista aktivoitui selvästi normaalitilannetta enemmän.

Ensimmäiset Pintaliitäjä-palkinnot jaettiin 2011, Sade Vuorelle ja Salla Lähderinteelle. Palkinnot jakoi koulutuspäällikkö Riikka Riihimäki

Pintaliitäjäpalkinto on tarkoitettu kannustamaan portfolion ja blogien tekemistä opiskelun tueksi. Sade ja Salla olivat ahkerimmat blogittajat sekä toimivat myös esimerkillisen hienosti työsalinkin puolella.

Marika, Sade & Salla vauhdissa OPH:n järjestämillä Virtuaalioppimisen päivillä.

Marika, Sade ja Salla ovat edustaneet hienosti Pintakiltaa erilaisissa tilaisuuksissa. Marika Laine palkattiin ammatilliseksi ohjaajaksi viime vuoden oppilasprojektipäällikön paikalta, sillä hyvä työntekijähän täytyy pitää talossa jos mahdollista.

Palatakseni Pintakäsittelyalan vaikuttaja 2012-palkintoon, kuten mainittua, koin tämän erittäin hienoksi ja suureksi kunniaksi työllemme Pintakillan parissa. Sain itse ohjata palkintosumman käyttöä, ja päätinkin ohjata koko 2000€ Pintakilta-oppimisympäristön kehittämiseen. Olen vieläkin kovin hämmentynyt tästä mahtavasta huomionosoituksesta, varsinkin kun se tuli näin arvovaltaiselta taholta. Toivonkin tämän huomionosoituksen lisäävän yhteistyötä alan yritysten kanssa.

Kävimme Sade Vuoren kanssa palkinnon luovutustilaisuudessa messukeskuksessa.(Kuva Kimmo Brandt)

Suurkiitokset Oppilailleni, kollegoilleni Jan Toivoselle, Juha Viljamaalle, Marika Laineelle ja koulun johdolle, tämä palkinto kuuluu meille kaikille! En olisi mitenkään voinut kehittää Pintakiltaa ilman teidän tukeanne.

Moottoripyörän maalausta ja seminaariristeilyä

Kuten otsikostakin voi päätellä, olen ollut taas kovin paljon pois työmaaltani, siis koulusta. Osallistuin yhtenä puhujana Opetushallituksen järjestämään Myötätuulessa-seminaariin viime viikolla.
Heti ensimmäisten esitelmien aikana sain kuulla sanan Pintakilta muilta esitelmänpitäjiltä pariinkiin otteeseen. Olin melkoisen hämmästynyt ja hämmentynyt saamastamme huomiosta sekä tunnettavuudesta opetuksen kehittäjien keskuudessa.

Sanna Brauer, Nappiparisto-kooridnaatiohankkeesta näytti kuvan Pintakilta-huppareissa poseeraavista oppilaistamme(Marikakin meni vielä oppilaasta)

Laivalla kun oltiin niin oli pelkoa että joutuu syömään kalaa... Onneksi ilmoitin etukäteen että en halua kalaa....

Tätä voisi sanoa palveluksi!!

Varsinaisen esitelmän pitäminen oli toisena seminaaripäivänä heti Pirkon Petri Jämingin jälkeen. Petrin kanssa käytyjen keskustelujen pohjaltahan koko Kiltakoulut-idea lähti liikkeelle.

Klikkaa kuvaa ylläolevaa jos haluat tarkastella mitä tulikaan puhuttua laivalla...

Laivaseminaarin paras tuotos oli kuitenkin tietoisuus siitä että olemme onnistuneet tekemään opetuksessamme jotakin oikein, sillä tulevaisuudessa muutkin koulut siirtynevät saman kaltaiseen opetukseen pikkuhiljaa. Tämä ei olisi missään tapauksessa onnistunut ilman opiskelijoidemme mahtavaa tukea ja osallistumista. Ainoa suuri huolenaiheeni on pitkät poissaoloni opetuksesta, jotka ovat vaatineet muilta opettajilta venymistä sekä ymmärtämystä koko Kiltakoulut-projektille. Tämän opetustyylin kehittäminen on ollut tiimityötä parhaimmillaan meiltä kaikilta Pintakilta-opettajilta vaikka ehkä itse olen antanutkin "kasvot" projektille. Kiitokset mahtavalle tiimille jaksamisesta!

Moottoripyörän maalausta.....

Havahduin äskettäin talvihorroksestani, sillä jossakin aivojeni unohtuneessa lokerossa muistin luvanneeni pyörän asiakkaalle samaan aikaan kun lumi lähtee maasta... Viime perjantaina auringon hyväillessä hankia siten että ne kutistuivat uhkaavasti muistin äkkiä tämän aikataulutuksen....

Tuumasta toimeen, pyörän osat työn alle...

Pyysin osat purkamatta, jolloin kuvioiden sommittelu on helpompaa....

Purkaessa kannattaa laittaa purettuihin osiin niiden ruuvit kiinni tai vähintäänkin kerätä saman osan irtokappaleet samaan laatikkoon...

Kun kaikki irrotettavat osat on poistettu, maalattavat pinnat sekä lokasuojien alapinnat pestään huolellisesti rasvanpoistoaineella.

Tankin sisäpuolelta poistettin äänenvaimennusmatto ehjänä, osa liimoista jäi tankkiin kiinni. Käytin apuna liiman poistossa punaista hiomahuopaa ja liuotinpohjaista ohennetta.

Pesun jälkeen mekaaninen esikäsittely, eli tässä tapauksessa hionta puhtaalle pellille. Kaikki metalliosien näkyvät osuudet hiottiin täysin puhtaalle metallille.

Itselläni on ollut tapana ottaa aina moottoripyörien osat puhtaaksi aikaisemmista maalikerroksista vaikka pyörää ei olisikaan uudelleen maalailtu. Näin toimien tulee samalla tarkastettua kaikki juotokset ja saumat, ettei niissä ole vuotoja tai halkeamia. Peltipuhtaalta pinnalta on myös parempi lähteä rakentamaan uutta pinnoitusta, kun tietää varmasti mitä materiaaleja alla olevat maalikerrokset sisältävät. Tässäkin tapauksessa tankin raita oli teipattu ja lakka vedetty teipin päälle, joten jo pelkästään tämä olisi voinut aiheuttaa jatkossa ongelmia pintakäsittelyn suhteen.

Kuvassa maalin poistohiontaan tarvittavat työkalut. Tämä taso riittää jo maalinpoistoksi, tankin sisäpuoli hiottiin vain mataksi.

Tässä kuvassa kiteytyy pellille hionnan tärkeys; Hitsaussaumassa oli pieniä  huokosia, jotka olisivat jääneet huomaamatta ilman maalin poistohiontaa.

Pintakiltaa ja oppilasprojektia

Alkanut vuosi on lähtenyt vauhdilla käyntiin. Nuoret oppilaamme ovat ottaneet innolla Nissan-projektin haasteen vastaan ja itse olen etupäässä miettinyt tulevaa kiltakoulut-päivää.
Pintakilta-toiminta tuntuu rönsyilevän uusia ideoita lähes päivittäin. Sain tilaisuuden käydä keskiviikkona tutustumassa Inno-Omniaan ja heidän mobiili-hankkeisiinsa. Meitä oli Tavastiasta kourallinen tieto- ja viestintätekniikasta kiinnostuneita toimijoita.

Inno-Omnian aulassa on mielenkiintoisen näköinen infotiski... Isäntämme Esko Lius oikealla.

Esko Lius Inno-Omniasta toimi isäntänämme ja saimmekin seikkaperäisen ja hyödyllisen tietokatsauksen laitteistojen sekä eri medioiden käytöstä. Itseäni kiinnostaa edelleenkin Mokia-hanke, varsinkin välineet joilla ko. hankkeessa on saatu nuoret aktivoitua. Inno-Omniasta saimme tuomiseksi monia tuoreita uusia ideoita, nähtäväksi jää osaammeko hyödyntää niitä käytännössä.

Apple-TV:lla pystyy kuuleman mukaan ohjaamaan datatykkiä iPad2:lla. Tilasin Pintakillan luokkahuoneeseen oman kappaleen. Nyt on samanlainen olo kuin vitsin hölmöläisillä, joiden uimahyppyretket ovat tulevaisuudessa mukavampia kun altaaseen saadaan vesikin.... En nimittäin ymmärtänyt tilata sitä tuiki tärkeää kymmenmetristä HDMI-piuhaa samalla, joten odotamme innolla piuhan saapumista....

Vielä kun oppisi kääntämään nämä kuvat vaakaan... No pääasia että vimpain on jo tontilla, mukana näytti olevan helppotajuinen ohjekirja..

Tänään sain työparikseni aikuiskoulutukseen automaalarimestari Tea Piippolan, joka toimii Pintakilta-kouluissa tällä hetkellä opettajana aina kun tarvetta ilmenee jatkaen samalla vaativassa automaalarin ammatissa. Tea hoiteli osuutensa mallikkaasti ja ammattitaidolla. Tea opetti oppilaille maaliruiskujen huoltoa niin kovalla vauhdilla että ottamani kuvat ovat melkoisen tärähtäneitä. Tai sitten en vaan osaa tällä(kään) puhelimella kuvata..

Oli ilo havaita myös nuorisoasteen oppilaiden motivaation määrä heidän Nissan-projektissaan. Opettaja Juha Viljamaa ja ammatillinen ohjaaja Marika Laine ovat onnistuneet puhaltamaan porukkaan hyvän yhteishengen, sillä osa oppilaista piti tänäänkin taas "komentaa" kotiin koulupäivän jälkeen kun eivät osanneet itse lähteä.

Koulu päättyi tunti sitten, jos ette ole havainneet... Osa ei suostu pitämään edes sairaslomiaan.... Olen kyllä oikeasti kovin ylpeä nuorten miesten asenteesta!

Myös erikoismaalauksen oppipoikani(oppihenkilö?), ammattitutkintoa Tavastiassa suorittava Taru Kivinen osallistui tänään erikoismaalaustiimin opetukseen, tutulla liekkiaiheella. Taru sai nuorten kanssa huollettua kynäruiskut ja porukan hienosti toimimaan omalla esimerkillään; maalaamaan ensimmäiset harjoitustyöt Nissan-Projektin toteutusta silmällä pitäen.

Kun "aamuvuoro" lopetti, niin Mika tuli vielä koulun jälkeen "iltavuoroon" erikoismaalausopetukseen. Taru opastaa liekkikuvioiden maalaamista.

Monesti mietin mikä saa minut pysymään vuodesta toiseen opettajana, mutta tänään taas huomasin voimavaran joka pitää mieleni virkeänä; Oppilaiden into ja motivaatio, joita sivusta seuratessa itsekin innostuu uudelleen ja uudelleen. Tähän kun lisätään vielä mahtava kollega-tiimi ympärillä, niin voiko ihminen enää työltään enempää toivoa?

Aikuiskoulutusta

Viime viikko oli erittäin mukava ja opettavainen monellakin tapaa. Aikuiskoulutus alkoi osaltamme, Jan Toivosen ja Arto Niemelän kanssa otimme haasteen vastaan aikuiskoulutuksen muodossa.
 Toimin itse ensimmäistä kertaa aikuisryhmän kouluttajana ja täytyy myöntää että alkuun kyllä vähän jännitti vaikka näitä hommia on 7 vuotta nuorison kanssa tullut tehtyä. Uudet teollisen pintakäsittelijän ammattitutkintoa(Kurssille mahtuu vielä muutama mukaan.) suorittavat ovat kyllä pääosin vanhoja tuttuja, joten kurssitus alkoi rennoissa merkeissä. Mukana koulutusessa oli myös jo pidempään Tavastiassa opiskelleita aikuiskoulutuspuolen oppilaita, joten melkoinen vaihtelu oli ammattialoilla.

Tässä osa ryhmästä pohtii ryhmätehtäväänsä. Itse seison vähän kuin pomon elkein keskellä kuvaa... kuvaajana toimi Salla Lähderinne

Ryhmillä oli vähän toisistaan poikkeavat tehtävät, päivien teemana oli työturvallisuus. Kuva Salla Lähderinne

Merkittävä ero nuoriin oli elämänkokemuksen ja siitä saadun motivaation suuri määrä, joka näkyi opiskelusuorituksen parantumisena. Ihmettelin ihan ääneenkin ryhmän nopeata etenemistä, sillä teoriatunnit meinasivat loppua kesken. Ajattelin etukäteen että aikuisille blogien luominen voi olla se kynnyskysymys tai vaikeakin paikka, mutta blogit syntyivät mallikkaasti ja vauhdilla. Tarkoituksena suorittaa annetut etätehtävät blogeihin. Näin myös aikuisopiskelijoille muodostuu oma portfolio blogista pikkuhiljaa.

iPad ja iPhone työkäytössä

Sain työn puolesta iPad 2:n ja iPhone 4:n käyttööni pari viikkoa sitten. 
Aluksi ajattelin että onkohan tämä vähän liiallisen nykyaikaista, sillä edellinen työpuhelimeni oli Samsung galaxy, joka toimi ihan hyvin. Myös aikaisempi "täppäri" oli iPadin ykkösversio. Sain laitteeet perintönä Kuuselan Hannulta hänen siirtyessään muille työmarkkinoille.

Puhelin on hämäävän samanoloinen kuin iPad...

Ensimmäinen viikko meni ihmetellessä uusia laitteita, varsinkin puhelin tuntui omituisen vieraalta laitteelta. Logiikka aukeni kuitenkin kun tutustuin paremmin puhelimeeni. Lopullinen ihastuminen omenafirman tuotteisiin tuli kun Koulutuskeskus Tavastian IT-tuki auttoi asentamalla työkalenterini ja osoitteistot molempiin vimpaimiin. Viikon päästä kalenterien asentamisesta osasin käyttää auttavasti osaa laitteiden ominaisuuksista. Oma nettiliittymä puhelimen kautta padiin tuntui suurenmoisen isolta edistysaskeleelta.

Asetuksista vaan oma yhteyspiste päälle niin netti on taskussa valmiina padia varten...

Nopeasti havaitsin että ei tarvise enää raahata kannettavaa mukana, riittää kun on puhelin ja padi. Kun kalenterin saa parissa sekunnissa saataville, ei tarvitse enää muistilappuja säilytellä taskujen pohjalla. Toinen suuri edistysaskel on sähköpostin päivittyminen lähes reaaliajassa padiin ja puhelimeen. Varsinkin padi on kokonsa vuoksi erinomainen sähköpostin lukuun, iän myötä kun ulkonäön lisäksi tuo näkökin on heikentynyt....

Padin Wi-Fi asetuksista kytketään puhelin verkoksi, jolloin yhteyspiste alkaa toimia omana nettiyhteytenä...

Pintakilta-sivuston päivityksetkin onnistuvat iPadilla. Suuremmat päivitykset teen edelleen suosiolla PC:n kautta. Käytän kuvankäsittelyyn tuttua ja turvallista Corel Photo Paint:a. Mietiskelemme tällä hetkellä järkevää oppilaskäyttöä padeille, sillä uusi ykkösluokkamme on kunnostautunut positiivisesti blogittajina. Padien vahvuus on helppokäyttöisyys verrattuna PC:n.

Kaikkea ei voi omaksua täppäilemällä laitteita. Sain KKTavastian IT tuesta lainaksi erinomaisen oppikirjan josta "vanhanaikaisesti" lukien paperilta opettelen omenalaitteiden ihmeitä.(taisivat arvata siellä että olen sisimmiltäni kalkkis:-))

Uskoisin, että kun ns. elitistinen maine laskeutuu näiden mainioiden laitteiden päältä niin opetuskäytössä padien ominaisuudet saadaan tehokäyttöön. Esko Lius kuvaili viikko sitten ohimennen miten heidän Mokia-hankkeessaan on saatu muutamalla sormen täppäyksellä mobiililaitteiden avulla opetusvideiota ja työvideoita nettiin helposti.

Oppilaiden motivoinnista

Koulujen alkamisesta on noin kuukausi joten uusi ykkösluokkamme on ehtinyt jo käydä taloksi.
Meillä on tämän oman 7 vuoden opettajanurani aikana käynyt erittäin hyvä onni oppilasvalintojen suhteen, sillä yhtäkään ns. huonoa luokkaa ei ole valikoitunut linjallemme. Nykyinen uusi ykkösluokkamme ei ole tässä suhteessa poikkeus, päinvastoin opettajana on ollut ilo seurata ryhmän intoa ja tahtoa alan työtehtäviin.

Sade ja Salla irrottavat Corveten konepeittoa Matin ja Miikan toimiessa apulaisina ja Miika taisi hoitaa ns. ruuvaamisenkin.

Ehkä suurin syy oppilaidemme viihtymiseen on tapa jolla opetamme; Teoriaosuudet pilkotaan sopiviksi paloiksi, joiden jälkeen pyritään tekemään samoja asioita työsalin puolella heti teoriaosuuden jälkeen. Oppilaiden olisi tarkoitus itsenäisesti vielä tutustua aiheeseen kotona, jonka jälkeen heidän tulisi vielä (vapaaehtoisesti) blogittaa tekemisestään.  
Tässä linkkejä muutaman uuden ykkösluokkalaisen blogituksiin;

http://juliankoulublogi.blogspot.com/

http://venomsartwork.blogspot.com/

http://sonjapainting.blogspot.com/

http://eer00.blogspot.com/

http://raipsutp.blogspot.com/

Toinen motivointiin vaikuttava seikka on suhtautumisemme nuoriin, emme pidä heitä aikuisen kokoisina lapsina vaan nuorina aikuisina. Itse pyrin olemaan opettajana toimimisen ohella myös ns. vanhempi maalari, joka enemmänkin ohjaa ja opastaa nuorempia maalareita. Tämä mestari-oppipoikamalli antaa myös nuorelle oppilaalle enemmän tilaa toteuttaa itseään ja rohkeutta kysellä opetuksen sisällöstäkin. Tärkeintä opiskelijalle on kysyä kysymys "miksi ?". Tämä tärkeä kysymys nimittäin kehittää myös opettajaakin, sillä aloittelevan pintakäsittelijän kysymykset saavat usein pitkäänkin maalanneen katsomaan työtään eri näkökulmasta, joskus jopa oppimaankin jotakin!

Nettipätemistäkö nettimonstereilta?

Olen aika aktiivisesti seurannut erilaisia sosiaalisen median foorumeita puolisen vuotta KroyTroy-projektiin liittymisen myötä.
Yksi mielenkiintoinen(ja huolestuttava) seikka ihmisten käyttäytymisessä on alkanut näkyä, sillä olen pistänyt merkille miten osa ihmisistä harrastaa netissä pätemistä.(kuten ehkä itsekin näillä blogahduksilla...)

Kuitenkin tämä nettipäteminen menee siinä vaiheessa kovasti metsään kun oma mielipide alkaa häiritä esimerkiksi kehittäviksi tarkoitettuja sivustoja. Osa keskustelijoista kertoo jostakin tekniikasta tai laitteesta, jota ovat käyttäneet tai haluaisivat käyttää, pyytäen josko muilla olisi käyttökokemuksia.

"Nettimonsterit" murskaavat muiden mielipiteitä kuten tämä monsteri muita autoja...

Nettimonsterit, yleensä kovin agressiiviset oman agendansa levittäjät kääntävät keskustelun joko täysin sivuraiteelle tai sitten haluavat erittäin fiksuilla, harkituilla akateemisiksi tarkoitetuilla paheksuvilla kommentoinneillaan pudottaa pohjan koko keskustelulta.(esim. laite- ja ohjelmistosodat, joissa haukutaan isoja yhtiöitä riistämisestä ja ties mistä. Samalla tekopyhästi peräänkuulutetaan moraalia jonka mukaan kärjistäen kukaan opetusta työkseen tekevä ei saisi hankkia parempia välineitä kuin se heikoin nimittäjä, eli peräkylän ala-aste joka on lakkauttamisuhan alla...)

Tästäkin pitäisi varmaan tehdä toimiva moottori tämän yllämainitun ajatusmallin mukaan...

Nämä "nettimonsterit" ovat usein hyvin koulutettuja sekä erittäin sanavalmiita. Usein heidän argumentoinnistaan voi bongata erittäin narsistisia piirteitä. Vaarallisinta taitaa olla näiden henkilöiden nettiyhteisöiltä hamuama hyväksyntä, jota saadakseen heidän pitää muuttua koko ajan agressiiivisimmiksi, jotta ihailijajoukko(tykkää nappi) saadaan pidettyä tyytyväisenä ja mukana. Nämä yksilöt harvoin tuottavat mitään järkiperäistä aineistoa mutta mielellään kyllä kommentoivat ja ampuvat tuotteliaampien ideoita alas.... Anteeksi etukäteen jos herätin jonkun monsterin!!!

Quick Read-systeemistä

QR-merkinnät alkavat olla melkoisen yleisiä. Niitä näkee jo pankkien lapuissakin viivakoodin rinnalla sekä leffajulisteissa ja mitä yllättävimmissä paikoissa.
Olemme miettineet miten QR- systeemiä voisi parhaiten hyötykäyttää oppilaiden opetuksessa. Alkukesästä ajattelin tekeväni systeemistä jotakin elämää suurempaa, mutta huomasin nopeasti että normaali linkitys toimiii monessa asiassa paremmin. Ajattelin ohjaavani parin blogitushaluisen oppilaan vapaaehtoista kesätoimintaa jotenkin QR-koodien avulla, mutta tajusin onneksi itsekin että on huomattavasti helpompaa lähettää sähköpostilinkkejä kuin tulostettuja papereita joita oppilaat sitten joutuisivat lukemaan omilla laitteillaan ennen kuin linkki aukenee....

Onneksi kuuma kesä poltti mielestä moiset älyttömyydet kokonaan. Syksyn tullen todellista hyötykäyttöä mietittäessä olemme päätyneet laittamaan huolto-ohjeita ja käyttöohjeita koodien taakse työsalissamme. Päivitämme pikkuhiljaa Pintakilta-sivustollemme eri laitteiden sekä työkalujen käyttöohjeita, joista tehdään web-linkkejä koodien avulla tähän tyyliin;

Kokeilin muutamaa erilaista QR-koodigeneraattoria ja pidin itse eniten yksinkertaisesta QuickQR-ohjelmasta jota käytetään nettiselaimella PC:n ruudulta. Systeemi on selkeä käyttää mobiilisovelluksiin verrattuna ja mikä tärkeintä ilmainen ilman pomppivia mainosikkunoita.(Tosin QuickQR ei tunnista skandeja vaan vääntää niihin kiinalaisen näköisiä koukeroita linkkiin...) Samsung-puhelimessani suosin niinikään ilmaista QuickMark-nimistä sovellusta, sietäen pienen mainosbanderollin ohjelman auetessa.

Päivittelen käyttökokemuksia kunhan saamme homman kunnolla toimimaan. Pitää yrittää käyttää maalaisjärkeä tässä, että ei lähde keksimään pyörää uudestaan....

Padit ja Älytaulu vihdoinkin tehokkaampaan käyttöön opetuksessa

Olen tässä tuskaillut vähän miten tuon saisi kunnon hyötykäyttöön, nimittäin uuden ja hienon SmartBoardin, joka olla möllöttää rakentamamme parviluokan seinässä.
valokuvat tämän tekstin yhteydessä on ottanut Salla Lähderinne
Kun asiasta ohimennen mainitsin Kroy-Troy projektin Hannu Kuuselalle, alkoi nopeasti tapahtua. Hannu otti asian omakseen ja tuli asentamaan tietokoneelleni tarvittavat ohjelmat saman tien.

Hienointa näissä sosiaalisen median projekti-hommissa on että saa tukea osaavilta ihmisiltä kun jotain ongelmia tai tarpeita ilmenee. Hannu Kuusela työn touhussa koneeni kimpussa...

Kun SmartBoard saatiin toimimaan ja sillä oli oppilaiden iloksi sutattu tarpeeksi, niin Hannu laittoi pystyyn Tavastian palvelimella sijaitsevan Bridget-yhteysohjelman avulla jaetun työtilan käyttöön. Saimme hetken säätämisen jälkeen I-Padit liitettyä suoraan yhteyteen kannettavan kanssa.(Hannu asensi Padiin Smart Bridgit-ohjelman, jonka kautta voi yhdistää MAC-pohjaisen käyttöjärjestelmän PC-järjestelmään)

Tässä näkee käytännössä mitä jaettu työpöytä tarkoittaa.. Padista voi kommentoida chatin kautta tai suoraan piirtää Bridget-session aloittaneen koneen työpöydälle....

Tässä kuvassa sotken sinisellä padin ruudulle, sama sotku päivittyy sitten tykin kautta Smartboardille...

Tarkoituksena ei ole vain leikkiä näille vimpaimilla.
Pyrkimyksenä on ottaa systeemi hyötykäyttöön mahdollisimman pian. Mietimme jatkokäyttöä esimerkiksi tulevissa projektien suunnitteluissa joissa on monia eri osastoja mukana. Bridgit-sovelluksen kautta kaikkien ei tarvitse olla fyysisesti paikalla jos tarvitsee pitää vaikkapa projektiin liittyvä pikapalaveri. Riittää kunhan on toimiva nettiyhteys ja soveltuva laite, PC tai Padi jolla ottaa osaa kokoukseen. Isompi hyöty saataisiin varmaan kun Padilla voisi vielä tallentaa videokuvaa ja ääntä samaan aikaan kun esimerkiksi opettaa työsalissa jotakin käsillä tehtävää työtekniikkaa.(Ilmeisesti I-Pad 2 toimisi tässä??) Tämän kun sitten tallentaa Pintakillan sivustolle, voisivat mahdolliset poissaolijat seurata opetusta josta ovat jääneet paitsi.

Itse olen erittäin innostunut tästä systeemistä, meillä on vielä reservissä katossa toinen tykki, ja ajattelinkin että sen kautta voisi tarvittaessa aina ottaa Bridgit-palvelun toisen tykin toimiessa esim. teoria-aineiston esittämiseen, vielä kun saa äänen kulkemaan molempiin suuntiin voidaan pitää vaikkapa yhteisiä teoriatunteja eri oppilaitosten kanssa yhteistyössä... Mahdollisuudet ovat rajattomat!!!