Pelkkää Raitaa...

Ennen varsinaisen erikoismaalauksen aloittamista pitää saada konepeiton raidoitus jatkumaan ensin nokkapalaankin, Raidoitus aloitetaan mustan värin ruiskuttamisella.
Lisäsin vesiohenteiseen Spies Heckerin HI-Tec maaliin n. 5 % kovettajaa, jotta maali tarttuu kunnolla kiinni ja luo hyvän pohjan raidoitukselle.

Ennen sävytystä suojasin koko auton huolellisesti maalaamomuovilla. Huomaa pieni korjauskittaus puskurissa  oikeassa reunassa.

Korjasin samalla pari kohtaa raidoituksesta.... Mustaa maalia meni vain n. 50 grammaa, aika riittoisia nämä nykymaalit...

Keulan musta osuus kuivana.. Vaikka onkin lämmintä ulkona, ilmankosteus on myös suurta, joten annoin mustan sävyn kuivua kunnolla melkein 16 tuntia.

Raidan tekeminen ei ole kovin vaikeata, mutta se vaatii erityistä huolellisuutta varsinkin näin monimutkaisten muotojen yli raidotettaessa... Myös kunnon joustava raidoitusteippi sekä terävä kynäveitsi ovat tarpeen.

Ennen raidoituksen aloittamista karhensin mustaksi maalatun osuuden harmaalla hiomahuovalla. Myös P800 hiomapaperi käy tähän tarkoitukseen.

Keskikohta määritellään ensin, siitä on helppoa mitata raitojen paikat symmetrisesti. Reunateippaukset on vahvistettu vielä tavallisella maalarinteipllä, varmuuden vuoksi.

Raidoitusteippi on hyvä saada mahdollisimman tarkasti muotojen mukaan pintaan kiinni...

Mustat osuudet suojattuna piiloon. Huomaa konepeittoon avattu alue, jonne punainen sävy varmuuden vuoksi häivytetään...

Vesiohenteinen automaali toimii hyvin raidoituksessa, kunhan muistaa ruiskuttaa sen ohuina kerroksina. 

Teipit ovat vähän "vuotaneet". Onneksi mustassa sävyssä on kovettajaa, joten vuotaneet kohdat lähtivät helposti puhtaaksi ohenteella pyyhkäisemällä. Teipin kannattaa irroitella heti kun maali on mattaantunut, vähän nihkeänä, mutta ei märkänä eikä täysin kuivana.

Yllättävän paljon vaikuttaa auton kokonaisilmeiseen, kun raidat jatkuvat puskurissakin...

Huomenna jatketaan sitten tulilinnun tekemisellä....

Lumet sulivat, moottoripyörän maalaus jatkuu...

Onneksi asiakkaani on kärsivällistä tyyppiä, sillä pyörällä ei ole kiire.
Mutta asiaan, pyörän osiin ruiskutettiin seuraavaksi pohjasävy, joka on sopiva kuvioiden hahmottelua varten. Maalina käytän Spies Heckerin HI-Tec vesivärejä. Päätin lisätä ensimmäiseen maalikerrokseen kovettajaa, jolloin itse erikoismaalausten tekemiseen jää enemmän aikaa.

Maali tulee aina laskea sihdin läpi, tässä tapauksessa maalin seassa olevat epäpuhtaudet näkyvät erittäin hyvin..

Pääsävyksi valikoitui violetti, joka on itse sekoitettu sinisestä, violetista, valkoisesta ja mustasta. Tein maaliseoksen tilavuusmitoin tikkua apuna käyttäen, kovettajaa seokseen lisättiin 10 % käyttöteknisen tiedotteen ohjeen mukaan.

Vesiohenteinen maali muuttaa sävyään kuivuessaan. Tankissa näkyvät tummemmat laikut ovat kuivempia kohtia. Vesiohenteiset maalit vaativat hieman pidemmän haihdutusajan kuin liuotinvärit, mutta toimivat erittäin hienosti myös poikkeukellississa maalausolosuhteissa.(vrt. ruiskumaalauskammio-hallitila)

Ennen erikoismaalausten aloittamista hioin tankin ja muut osat P800 pehmeäselkäiselle hiomapaperilla, jolla varmistetaan maalin ja lakan tarttuvuus. Asensin myös kromiosat paikalleen jotta voin piirtää niiden rajat tankkiin ennen maalaamista vesiohenteisella kynällä.

Takalokasuojan kierteet avattiin vielä varmuuden vuoksi ennen erikoismaalausta, kollegani Jan Toivonen otti kierteiden puhdistuksen tehtäväkseen kokeneena motoristina.

Kuviot hahmotellaan ensin kynäruiskulla suoraan pintoihin.. Tässä ensimmäinen hahmotelma tankista...

Pyörä valmistunee toukokuun aikana, tankin yläosaan on tarkoitus maalata samuraimiekat ristiin, poskiin tulee liekehtivät japanilaiset kirjoitukset ja eri kuvia erottaa maalatut metallipannat valmiissa työssä.

Hiomaväriä pintaan

Moottoripyörän pohjustustyöt jatkuivat epoksivärin hionnalla ja hiomavärin ruiskuttamisella pintaan.
Päätin tehdä blogini esimerkiksi nuoremmille maalareille, joten selvitän jokaisen työvaiheen kohtuullisen tarkasti. Selvitän tässä työvaiheita, joista osa vanhemmista maalareista on jo luopunut kokemuksen karttumisen kautta, mutta jotka ovat tärkeitä tietää ammatin alkuvaiheissa.

Ruiskutin epoksipinnoiteen päälle happopohjamaalia spray-pullosta "pilkuttamalla".

Epoksin pinnalle ruiskutetut pilkutukset toimivat samalla tarkastusvärinä hionnan yhteydessä. Edistyneemmät pohjatyöntekijät jättävät tämän vaiheen tekemättä. Itse koen tämän kohtuullisen helpoksi tavaksi havaita kittausvirheet heti ilman sen suurempaa etsimistä.

Kuvassa pilkullisena näkyy matalammat kohdat, eli näihin voisi vielä laittaa kittiä.  Käytin hiontatukena kumilastaa, ja paperin karkeus oli P320. Huomaa kuvassa lähes keskellä oleva tummempi kuultava kohta. Epoksipinnoite on hiotunut lähes puhki siltä kohdalta.

Kuvassa koko tankki hiottuna tuen kanssa. Tätä kuvaa ei ole vaalennettu kuten ylempiä kuvia, joten tässä on oikea harmaansävy tankissa.

Epoksipinnoitteen tarkoituksena on siis toimia korroosioneristäjänä sekä vaaleampana "tarkastusvärinä" enennen hiomavärin ruiskuttamista. Kun musta pilkutus on hiottu kokonaan pois, voidaan osat valmistella varsinaista hiomavärin ruiskutusta varten.

Hiomaväristä
Valitsin hiomaväriksi Spies Heckerin täyttävän hiomavärin, VHS-kovettajalla. Luin ruiskutusohjeet käyttöteknisistä tiedotteista ja ruiskutin kaksi märkää kerrosta n. 15 minuutin haihdutusajalla.(tallitiloissa pitää osata katsoa pinnan mattausasteesta missä vaiheessa voi seuraavan kerroksen ruiskuttaa.)

Kuvassa tankki ripustettuna ja jo hiomaväri pinnassa. Itse ripustelen osat aina näissä ns.tallitiloissa katosta roikkumaan käytettävän tilan keskelle, jolloin roskien laskeutuminen pintaan vähenee.

Kuvassa hiomaväri hiottuna "auki".

Jos aikataulut antavat periksi, niin kannattaa varmuuden vuoksi hioa pinta auki, eli hiomavärin ruiskuttamisen ja kuivumisen jälkeen hioa pinnasta uloin kerros auki ja jättää osat päiväksi pariksi huonelämpötilaan. Varsinkin autotallitiloissa tehdyissä maalauksissa tämä tyyli kannattaa, sillä aukihiotusta pinnnasta mahdolliset maalauksen sisälle jääneet ohenteet haihtuvat helpommin. Käytin tähän hiontaan P400 kuivahiontapaperia. Huomaa että ns. appelsiinipinta on tässä vaiheessa jätetty hiomatta tasaiseksi, sillä hiomavärin ilmakuivatuksessa kannattaa odottaa se muutama päivä ennen varsinaista pinnan suoristushiontaa.

Kuumia kuvia paukkupakkasessa

Ulkona paukkuu kolmenkympin pakkanen, joten on sopiva sää alkaa maalaamaan liekkikuvioita. Teon alla on moottoripyörän osat joita olen maalannut vähän pidemmän aikaa jo.
Päätin muuttaa liekkimaalausteni perustekniikkaa vähän, johtuen keltaisen väripigmentin vihertävästä sävystä. Yleensä hahmottelen liekkikuviot valkoisella, jonka jälkeen jatkan kuultavilla keltaisilla sekä punaoransseilla sävyillä. Nämä nykyisin käyttämäni värit ovat sen verran paremmin peittäviä, että keltainen häivytyskerros muuntaa mustankin sävyn vihreäksi erittäin helposti.

Mukavan rapeasta kelistä kertoo vesiohenteen olotila, kiinteä kun pitäisi olla nestemäinen.... 

Onneksi vesiohenteiset maalit ovat olleet koko ajan sekoittimessaan lämpötilan ollessa viiden asteen paremmalla puolella, sillä lattian rajassa säilöminen olisi johtanut koko maalivaraston uusimiseen....

Kuvassa lokasuoja liekkimallikuvien keskellä. Vasemmalla perinteisesti aloitettu tankin kuviointi. Värjäsin reilusti taustaa punaoranssiksi.

Tässä poiketaan tavanomaisesta(käyttämästäni) liekkimaalaustekniikasta; Otin oranssinsävyisen maalin suoraan taustaliekin maalaamista varten välttääkseni vihertymistä valmiissa työssä.

Ennen keltaisen sävyn ruiskutusta lisäsin tummanpunaista oranssinsävyllä maalaamani "taustaliekin" reunoille. Sävytin liekkeihin soveltuvan vaaleankeltaisen hahmotteluväriksi normaalisti käyttämäni valkoisen sijaan.

Valmis liekkikuvio. Tein lopuksi hehkuvan keltaiset paikat ensin valkoisella, jonka jälkeen häivytin yli kirkkaan keltaisella. Näin pystyin eliminoimaan vihertävän sävyn kuviosta, vaikka siinä on erittäin suuria sävynvaihteluita kirkkaasta keltaisesta mustaan.

Erikoismaalauksen paikkamaalausta

Mielenkiintoiseksi tämän paikkamaalauksen aloittamisen teki se, että auto jatkoi menoaan paikkamaalauksen aloituksen aikana varaosan voimin.
Varsinainen haaste on tehdä pääosa raidoituksesta valmiiksi ennen osan laittamista paikalleen. Näin toimien seisontapäivien määrä autolla on huomattavasti pienempi kuin jos osa maalattaisiin kokonaan alusta lähtien paikallaan. Koska ulkona oli työtä tehtäessä kovin kostea ilma päätin käyttää vesiohenteisessa maalissa kovettajaa kuivumisen varmistamiseksi.

Aina kannattaa kerrata käyttöteknisestä tiedotteesta maalin toimivuus eri lisäaineiden kanssa.

Kovettaja

Käyttöteknisen tiedotteen mukaan kovettajaa lisätään maaliin n.10% kun kyseessä on ns. uni- sävy. "Uni" tarkoittaa tässä tapauksessa sävyä joka ei sisällä metallikiteitä tai helmiäisiä. Ensimmäisen ruiskutuskerran jälkeen on 72 tuntia aikaa ruiskuttaa lakka päälle moniväriraidoituksissa joten heräsinkin jo klo 4.00 kyseisenä aamuna ruiskuttelemaan ensimmäistä värikerrosta.

Ensimmäinen värikerros on raitojen outlinen sävy, vaalean sininen. Vesiohenteisissa väreissä on haastavinta saada sävy kohdalleen, koska maalin sävy kuivuessaan tummuu hieman.

Ruiskutin kappaleen yläosan kokonaan, jolloin raidoitusta voi huoletta vähän säätää sinisen alueen kohdalla.

Kun sininen oli kuivunut, hion kevyesti P800 paperilla sumurajat alueen reunoilta tasaiseksi

Vihdoin itse raidoitukseen...
Aloitin raidoituksen tekemisen yksinkertaisen apuvälineen kanssa; Laitoin leveän maalarinteipin vanhan osan raidoituksen päälle ja piirsin läpi kynällä raidoituksen aloituskohdat sekä kohdistuksen.

Käytin ilmanottoaukon kulmaa hyväkseni raidan asemoinnissa uuteen osaan.

Tässä teippi siirrettynä korjattavan osan pintaan. jouduin vähän käsitteleämään kuvaa värikylläisemmäksi, jotta kynän jälki erottuu paremmin... Merkkasin raitojen paikat vesiohenteisella violetilla kynällä maalin pintaan välttyäkseni mahdollisilta pigmenttitäpliltä valmiissa työssä.

Tein toisen ohjausteipin keskeltä raidoitettua aluetta. Merkitsin raitojen aloituspisteet sekä tämän teipin avulla keskelle toiset pisteet, jolloin sain raitojen kulmat suhteessa kappaleeseen oikein.

Raitojen reunusten teippaus kannattaa aloittaa reunoilta. näin toimien pystyy helpommin tarkastamaan onko suuret linjaukset tehty oikein. Käytin raidoitusteippinä erinomaista 3M muoviteippiä. Tarkastin raidoituksen asennon ja tarkkuuden asettamalla mittateipin vielä kerran paikalleen.

Ensimmäinen sininen sävy teipattiin piiloon, sillä sen tarkoitus on saada raidoitus erottumaan kunnolla pääsävystä. Toinen syy juuri tämänkaltaisen sävyn valintaan reunustamaan raitoja on sen helppo paikattavuus siveltimen avulla. Näin monimutkaisessa raidoitustyössä ei voi välttyä suojausten vuotamiselta.

Nostin vielä teippaamisen päätteeksi molemmat osat vierekkäin oikeaan asentoon, jotta pystyn vertaamaan onko raidoituksen malli oikeanlainen.

Raidan sävyn etsintää. Harmittavasti juuri samoja sekoitussävyjä ei enää ole käytettävissä, joten tein sävyt mahdollisiman lähelle alkuperäsiä sävyjä. Magenta joka on pinkin sävyn pohjana, on nykymaaleissa vähän kirkkaampaa ja sävykkäämpää.

Kovettaja muuntaa maalin normaalia paksummaksi ja hyytelömäisemmäksi, joten lisäsin vähän häivytyslisäainetta 1050 ohentamaan seosta.

Pinkki raita valmiina sävyä varten. Suojasin kappaleen huolellisesti jokaisen sävyn ruiskutusta varten välttääkseni ohiruiskutusta.

Raitojen maalausjärjestys määräytyy sen mukaan miten raidat lomittuvat toistensa kanssa. Päällimmäisenä näkyvä pinkki raita, joka on siis näkyvin, maalataan ensin ja suojataan maalin kuivuttua piiloon. näin toimien maalataan kaikki raidat valmiiksi ja suojataan riittävän kuivumisen jälkeen piiloon yksi kerrallaan.

Valmiit raidoitukset suojattuna violetin pääsävyn maalausta varten.

Ruiskutin päivän päätteeksi vielä violetin pääsävyn kappaleeseen. Kovettajan kanssa maalatessa vesiohenteinen maali toimi huomattavasti nopeammin kuin ilman kovettajaa. Maalin kuivui nopeammin kuin vanhat liuotinpohjaiset maalit... Tärkeintä on ruiskuttaa juuri oikea määrä maalia kun tehdään muualla kuin ilmanvaihdoltaan ihanteellisissa olosuhteissa maalaustyötä.(Omassa erikoismaalaustilassani ei ole maalauskammioon verrattavaa ilmanvaihtoa)

Marhed-Scanian paikkamaalausta... taas...

Kesällä tein Marhed Oy:n Scaniaan uudet designit keulaan, keventäen samalla auton kokonaisilmettä liukuvärjäyksellä. Myös kävelytaso vetopöydän ympärillä sai uuden pinnoituksen uusista liekkikuviosta puhumattakaan.

Tässä muistin virkistämiseksi kuva autosta heti maalauksen jälkeen. Onneksi Scaniassa oli jälkiasennuksena tehty karjapuskuri kiinni, sillä muuten romua olisi tullut huomattavasti enemmän.....

Lähikuva tuhoutuneesta kulmapalasta ennen kolausta.. Liekkikuviot ovat viime kesän satoa, eli lisättiin elävöittämään ja keventämään keulaa.

Kulmapalan vauriot olivat kuitenkin niin suuret ettei sitä enää kannattanut korjata...

Myös viereiset osat ottivat vähän kipeää, harmillisesti koko keula pitää lakata paikattaessa....

Jotenkin harmitti itseänikin lähes saman verran kuin auton omistajaa Hedmanin Jukkaa, kun hän soitteli ja kertoi auton joutuneen pieneen onnettomuuteen. Öinen peruutus ei ollut mennyt ihan nappiin toisella rekkakuskilla, sillä Scanian keula oli tiellä ja romuahan siitä syntyi.

Olen kuluneen viikolopun aikana valmistellut irrallisia osia paikkamaalausta varten. Eri muovilaatuja olevat osat pitää esikäsitellä hieman eri tavoin. Itse kulmapalan vieressä olevasta pienestä irto-osasta pitää poistaa struktuuripinta hiomalla samoin kuin kulmapalan sisällä olevasta ilmanohjaimesta.

Muoviosassa oleva struktuuripinta poistettiin hiomalla.

Kaikki osat pestiin useaan kertaan ennen hiontatöiden aloittamista, sillä varsinkin isossa kulmapalassa oli sisäpuolella epäpuhtauksia(näytti muotissa käytettävältä irroitusvahalta..)

Ilmeisesti muottivahan jäänteitä osan sisäpinnalla.

Kaikista muoviosista löytyy nykyisin muovilaadun merkintä, ks. kuvassa >PC/PBT< Eli maalattavissa olevaa polykarbonaattia terästettynä polyestereillä, joustamatonta kovan tuntuista muovia siis.

Käytin kaikkien muovien tartunta/täyttöpohjamaalina SEM Hig Build Primer Surfaceria, joka on hieman hinnakkaampaa käyttää kuin perinteiset hiomamaalit, mutta tarttuu hyvin eri muovilaaduille. Ainoa miinus on saatavuus vain spraypullossa...

Yllättävän hyvin spraysuuttimellakin saa pintaa...

Pohjatöiden jälkeen on hyvä jatkaa pintamaalausten tekemisellä. Kävin SP-Automaalit Oy:ssa mittaamassa jälleen kerran sävyn värimittarilla(hienosti sanottuna spektrofotometrillä, insinöörien iloksi:-)) Auton erikoismaalaukset vaativat Spies Hecker HiTEC-vesimassaan kovettajaa näillä ilmankosteuksilla.