Moottoripyörän maalausta, pohjatöiden viimeistelyä

Osat ovat hiomavärissään pinta hiottuna auki ohenteen haihtumista varten. Päätin edetä hionnassa ensin kuivahiontana jonka lopuksi vielä vesihionta ennen varsinaisen pohjasävytyksen tekemistä.
Ennen varsinaisen pinnan viimeistelyhionnan tekemistä maalasin lokasuojien sisäpinnat ensin epoksipohjamaalilla, jonka kuivuttua lisäsin vielä sisäpintoihin kiveniskumassan. Näin toimien vältytään ikävän näköisiltä kiveniskuilta jotka vaikuttavat myös osien ulkopintaan pahimmassa tapauksessa. Myös takalokasuojan osalta korroosiosuoja paranee merkittävästi.

Takalokasuojan sisäpinnassa näkyy hitsattujen reikien suojaksi aseteltu paikkalevy. Levyn ympärille oli sivelty suojakerros ilmeisesti alustamassaa , jonka annoin jäädä pintaan.

Muoviseen etulokasuojan alapintaan lisättiin muovitartunta rievulla sivellen ennen epoksimaalin ruiskutusta.

Etulokasuojan sisäpinta muovitartunnalla siveltynä. Muovitartunnan tulee kuivua noin 30 minuuttia ennen epoksipohjustuksen ruiskuttamista.

Takalokasuoja epoksimaalin ruiskuttamisen jälkeen. Annoin kappaleiden kuivua yön yli ennen seuraavan pinnoitteen ruiskuttamista.

Viimeiseksi ruiskutettiin lokasuojien alapinnalle kiveniskumassaa reilu kerros.

Koska hiontavaiheet ovat melkoisen pölyäviä, en valokuvannut hionnan välivaiheita kovin tarkasti. Hioin ensin ns. appelsiinipinnan eli ruiskutuksessa esiintyvän poimumaisen pinnan tasaiseksi kumilastaa ja P360 hiomapaperia käyttäen. Kun pinta oli saatu kauttaaltaan tasoitettua, jatkoin hiomista P400 karkeudella ilman hiomatukea poistaen edellisen hionnan hiomanaarmut. Siirtyessäni vesihiontaan käytin P600 ja viimeistelyyn P800 karkeuksia.

Kun viimeinenkin hiontatyövaihe on suoritettu, tulee osat vesihionnan jälkeen ensin pestä puhtaalla vedellä. Kun osat ovat kuivuneet, on pölynpoiston vuoro tahmaliinalla.

Bensan täyttöaukko on ollut hyvin teipattuna koko pohjusteoperaation ajan. Vaihdoin suojaukset joka maalikerroksen ruiskutuksen yhteydessä.

Suojateipin poistamisen jälkeen hioin polttoaineen kanssa kosketuksiin joutuvat pinnat täysin puhtaaksi maalista.

Ennen osien sävytystä tarkastan pinnat vielä rasvanpoiston yhteydessä, eli  peilaan valmiita pintoja valoa vasten mahdollisten pohjustetöissä tapahtuneiden virheiden löytämiseksi. Vaikka olisi maalannut satoja kohteita, aina kannattaa tarkastaa lopputulos ennen varsinaisen sävyn ruiskuttamista.

Osat ripustettuna ja valmiiksi pohjattuina sävytystä varten.

Vihdoin voin sanoa että pohjustetyöt ovat takanapäin, varsinainen erikoismaalaus voi alkaa. Varsinkin ammatin alkuvaiheessa ei välttämättä osaa ihan joka työvaihetta ennakoida, vaan saattaa tulla yllätyksiä aikataulujen ja tarvikkeiden suhteen.

Vuoden Pintakäsittelyalan vaikuttaja 2012- palkinto

Koulutuskeskus Tavastian koulutusjohtaja Antti Punkari soitteli muutama viikko sitten ja kyseli olisiko aikaa tulla vähän keskustelemaan aiheesta. Koin jo tämän ehdotuksen koulun johdon taholta suureksi kunniaksi sekä oppilailleni, kollegoilleni että itselleni sekä tekemällemme työlle Pintakillan kehittämiseksi.

Pintakilta on levinnyt viime marraskuussa Tampereellekin...

Antti sekä rehtorimme Heini Kujala olivat päättäneet ilmoittaa minut oppilaiden kera yhdeksi palkinnon saajaehdokkaaksi. Suhtauduin itse ensin vähän ristiriitaisin tuntein koko kilpailuun, sillä olemme saaneet Pintakiltatoiminnan kautta näkyvyyttä erittäin paljon viimeisen vuoden aikana, ehkä jopa liiaksikin joidenkin mielestä. Mietin asiaa myös pintakäsittelyalan kannalta, kaikenlainen alan imagoa nostava julkisuus on kyllä tervetullutta. Suhtauduin myös melkoisen skeptisesti aluksi mahdollisuuksiimme pärjätä koitoksessa, sillä olihan Pintakilta-toiminta versonut "vain" yhden luokan projektin seurantasivustosta, joka sitten vuoden kuluessa laajeni nykyiseen muotoonsa.

Tämän auton projektin seurantasivustosta kaikki sai alkunsa...

Muistan vielä kuin eilisen päivän kun silloinen projektipäällikkö Hannu Kuusela Kroy-Troy hankkeesta pyysi meitä ottamaan osaa oppimisympäristön kokeiluhankkeeseen. Pohdiskeltuani ehdotusta tulin siihen tulokseen että en voi yksin päättää opiskelijoideni puolesta osallistumista, vaan kysyin heidän halukkuuttaan ennen kuin vastasin Hannulle myöntävästi. Olimme innoissamme uudesta tavasta jakaa  tietoa, sekä opiskelijat että opettajatiimimme jäsenet. Havaitsin aikaisessa vaiheessa sosiaalisen median edut opetuksen apuna, sillä tuntui että osa opiskelijoista aktivoitui selvästi normaalitilannetta enemmän.

Ensimmäiset Pintaliitäjä-palkinnot jaettiin 2011, Sade Vuorelle ja Salla Lähderinteelle. Palkinnot jakoi koulutuspäällikkö Riikka Riihimäki

Pintaliitäjäpalkinto on tarkoitettu kannustamaan portfolion ja blogien tekemistä opiskelun tueksi. Sade ja Salla olivat ahkerimmat blogittajat sekä toimivat myös esimerkillisen hienosti työsalinkin puolella.

Marika, Sade & Salla vauhdissa OPH:n järjestämillä Virtuaalioppimisen päivillä.

Marika, Sade ja Salla ovat edustaneet hienosti Pintakiltaa erilaisissa tilaisuuksissa. Marika Laine palkattiin ammatilliseksi ohjaajaksi viime vuoden oppilasprojektipäällikön paikalta, sillä hyvä työntekijähän täytyy pitää talossa jos mahdollista.

Palatakseni Pintakäsittelyalan vaikuttaja 2012-palkintoon, kuten mainittua, koin tämän erittäin hienoksi ja suureksi kunniaksi työllemme Pintakillan parissa. Sain itse ohjata palkintosumman käyttöä, ja päätinkin ohjata koko 2000€ Pintakilta-oppimisympäristön kehittämiseen. Olen vieläkin kovin hämmentynyt tästä mahtavasta huomionosoituksesta, varsinkin kun se tuli näin arvovaltaiselta taholta. Toivonkin tämän huomionosoituksen lisäävän yhteistyötä alan yritysten kanssa.

Kävimme Sade Vuoren kanssa palkinnon luovutustilaisuudessa messukeskuksessa.(Kuva Kimmo Brandt)

Suurkiitokset Oppilailleni, kollegoilleni Jan Toivoselle, Juha Viljamaalle, Marika Laineelle ja koulun johdolle, tämä palkinto kuuluu meille kaikille! En olisi mitenkään voinut kehittää Pintakiltaa ilman teidän tukeanne.

Hiomaväriä pintaan

Moottoripyörän pohjustustyöt jatkuivat epoksivärin hionnalla ja hiomavärin ruiskuttamisella pintaan.
Päätin tehdä blogini esimerkiksi nuoremmille maalareille, joten selvitän jokaisen työvaiheen kohtuullisen tarkasti. Selvitän tässä työvaiheita, joista osa vanhemmista maalareista on jo luopunut kokemuksen karttumisen kautta, mutta jotka ovat tärkeitä tietää ammatin alkuvaiheissa.

Ruiskutin epoksipinnoiteen päälle happopohjamaalia spray-pullosta "pilkuttamalla".

Epoksin pinnalle ruiskutetut pilkutukset toimivat samalla tarkastusvärinä hionnan yhteydessä. Edistyneemmät pohjatyöntekijät jättävät tämän vaiheen tekemättä. Itse koen tämän kohtuullisen helpoksi tavaksi havaita kittausvirheet heti ilman sen suurempaa etsimistä.

Kuvassa pilkullisena näkyy matalammat kohdat, eli näihin voisi vielä laittaa kittiä.  Käytin hiontatukena kumilastaa, ja paperin karkeus oli P320. Huomaa kuvassa lähes keskellä oleva tummempi kuultava kohta. Epoksipinnoite on hiotunut lähes puhki siltä kohdalta.

Kuvassa koko tankki hiottuna tuen kanssa. Tätä kuvaa ei ole vaalennettu kuten ylempiä kuvia, joten tässä on oikea harmaansävy tankissa.

Epoksipinnoitteen tarkoituksena on siis toimia korroosioneristäjänä sekä vaaleampana "tarkastusvärinä" enennen hiomavärin ruiskuttamista. Kun musta pilkutus on hiottu kokonaan pois, voidaan osat valmistella varsinaista hiomavärin ruiskutusta varten.

Hiomaväristä
Valitsin hiomaväriksi Spies Heckerin täyttävän hiomavärin, VHS-kovettajalla. Luin ruiskutusohjeet käyttöteknisistä tiedotteista ja ruiskutin kaksi märkää kerrosta n. 15 minuutin haihdutusajalla.(tallitiloissa pitää osata katsoa pinnan mattausasteesta missä vaiheessa voi seuraavan kerroksen ruiskuttaa.)

Kuvassa tankki ripustettuna ja jo hiomaväri pinnassa. Itse ripustelen osat aina näissä ns.tallitiloissa katosta roikkumaan käytettävän tilan keskelle, jolloin roskien laskeutuminen pintaan vähenee.

Kuvassa hiomaväri hiottuna "auki".

Jos aikataulut antavat periksi, niin kannattaa varmuuden vuoksi hioa pinta auki, eli hiomavärin ruiskuttamisen ja kuivumisen jälkeen hioa pinnasta uloin kerros auki ja jättää osat päiväksi pariksi huonelämpötilaan. Varsinkin autotallitiloissa tehdyissä maalauksissa tämä tyyli kannattaa, sillä aukihiotusta pinnnasta mahdolliset maalauksen sisälle jääneet ohenteet haihtuvat helpommin. Käytin tähän hiontaan P400 kuivahiontapaperia. Huomaa että ns. appelsiinipinta on tässä vaiheessa jätetty hiomatta tasaiseksi, sillä hiomavärin ilmakuivatuksessa kannattaa odottaa se muutama päivä ennen varsinaista pinnan suoristushiontaa.

Moottoripyörän maalaus, pohjatöitä

Kun pyörän peltiosista on saatu maalit hiottua pois, on kittaamisen vuoro. 

Joku voisi pitää kaiken pois hiomista vähän liioitteluna, mutta kokemukseni mukaan moottoripyörien osat kannattaa mieluummin ottaa peltipuhtaiksi jo mahdollisten tankin vuotokohtienkin tarkastamisen vuoksi.(Samalla voi varmistua pohjan pitävyydestä, kun pääsee rakentamaan koko pintakäsittelyn alusta asti.)

Laitoin lasikuitukittiä mm. paikattujen ja jälkikäteen hitsattuihin kohteisiin alimmaiseksi suoraan pellille.

Kun lasikuitukitti oli hiottu suoraksi, kittasin osat yli autokitillä.

Osien ylikittauksessa tulee pyrkiä jo kittausvaiheessa mahdollisimman tasaiseen ja oikeanlaiseen pinnan muodostamiseen. Itse käytän kumilastaa muotojen tekemiseen, sekä pyrin kittaamaan koko osan yli kerralla.

Kuvasta ilmenee hionnan karkeus; Käytän muotoiluvaiheessa P80 hiomapaperia ja hiomatukena kumilastaa.

Ennen pohjamaalin ruiskuttamista hioin osat P180 ja P240 karkeuksilla hiomanaarmujen poistamiseksi.

Ruiskutin 2 reilua kerrosta epoksipohjamaalia kaikkiin osiin, mukaanlukien muovinen etulokasuoja.

Huomaa että myös osien alapinnat ja toisarvoiset, ei näkyvät pinnat tulee suojata korroosiolta, tässä tapauksessa epoksipohjamaalilla.Tankissa olevat bensiinin kanssa kosketuksiin joutuvat tiivistepinnat tulee ottaa puhtaaksi maalista ennen tiivisteiden asentamista, jotta polttoaine ei pääse kosketukseen maalin kanssa.

Moottoripyörän maalausta ja seminaariristeilyä

Kuten otsikostakin voi päätellä, olen ollut taas kovin paljon pois työmaaltani, siis koulusta. Osallistuin yhtenä puhujana Opetushallituksen järjestämään Myötätuulessa-seminaariin viime viikolla.
Heti ensimmäisten esitelmien aikana sain kuulla sanan Pintakilta muilta esitelmänpitäjiltä pariinkiin otteeseen. Olin melkoisen hämmästynyt ja hämmentynyt saamastamme huomiosta sekä tunnettavuudesta opetuksen kehittäjien keskuudessa.

Sanna Brauer, Nappiparisto-kooridnaatiohankkeesta näytti kuvan Pintakilta-huppareissa poseeraavista oppilaistamme(Marikakin meni vielä oppilaasta)

Laivalla kun oltiin niin oli pelkoa että joutuu syömään kalaa... Onneksi ilmoitin etukäteen että en halua kalaa....

Tätä voisi sanoa palveluksi!!

Varsinaisen esitelmän pitäminen oli toisena seminaaripäivänä heti Pirkon Petri Jämingin jälkeen. Petrin kanssa käytyjen keskustelujen pohjaltahan koko Kiltakoulut-idea lähti liikkeelle.

Klikkaa kuvaa ylläolevaa jos haluat tarkastella mitä tulikaan puhuttua laivalla...

Laivaseminaarin paras tuotos oli kuitenkin tietoisuus siitä että olemme onnistuneet tekemään opetuksessamme jotakin oikein, sillä tulevaisuudessa muutkin koulut siirtynevät saman kaltaiseen opetukseen pikkuhiljaa. Tämä ei olisi missään tapauksessa onnistunut ilman opiskelijoidemme mahtavaa tukea ja osallistumista. Ainoa suuri huolenaiheeni on pitkät poissaoloni opetuksesta, jotka ovat vaatineet muilta opettajilta venymistä sekä ymmärtämystä koko Kiltakoulut-projektille. Tämän opetustyylin kehittäminen on ollut tiimityötä parhaimmillaan meiltä kaikilta Pintakilta-opettajilta vaikka ehkä itse olen antanutkin "kasvot" projektille. Kiitokset mahtavalle tiimille jaksamisesta!

Moottoripyörän maalausta.....

Havahduin äskettäin talvihorroksestani, sillä jossakin aivojeni unohtuneessa lokerossa muistin luvanneeni pyörän asiakkaalle samaan aikaan kun lumi lähtee maasta... Viime perjantaina auringon hyväillessä hankia siten että ne kutistuivat uhkaavasti muistin äkkiä tämän aikataulutuksen....

Tuumasta toimeen, pyörän osat työn alle...

Pyysin osat purkamatta, jolloin kuvioiden sommittelu on helpompaa....

Purkaessa kannattaa laittaa purettuihin osiin niiden ruuvit kiinni tai vähintäänkin kerätä saman osan irtokappaleet samaan laatikkoon...

Kun kaikki irrotettavat osat on poistettu, maalattavat pinnat sekä lokasuojien alapinnat pestään huolellisesti rasvanpoistoaineella.

Tankin sisäpuolelta poistettin äänenvaimennusmatto ehjänä, osa liimoista jäi tankkiin kiinni. Käytin apuna liiman poistossa punaista hiomahuopaa ja liuotinpohjaista ohennetta.

Pesun jälkeen mekaaninen esikäsittely, eli tässä tapauksessa hionta puhtaalle pellille. Kaikki metalliosien näkyvät osuudet hiottiin täysin puhtaalle metallille.

Itselläni on ollut tapana ottaa aina moottoripyörien osat puhtaaksi aikaisemmista maalikerroksista vaikka pyörää ei olisikaan uudelleen maalailtu. Näin toimien tulee samalla tarkastettua kaikki juotokset ja saumat, ettei niissä ole vuotoja tai halkeamia. Peltipuhtaalta pinnalta on myös parempi lähteä rakentamaan uutta pinnoitusta, kun tietää varmasti mitä materiaaleja alla olevat maalikerrokset sisältävät. Tässäkin tapauksessa tankin raita oli teipattu ja lakka vedetty teipin päälle, joten jo pelkästään tämä olisi voinut aiheuttaa jatkossa ongelmia pintakäsittelyn suhteen.

Kuvassa maalin poistohiontaan tarvittavat työkalut. Tämä taso riittää jo maalinpoistoksi, tankin sisäpuoli hiottiin vain mataksi.

Tässä kuvassa kiteytyy pellille hionnan tärkeys; Hitsaussaumassa oli pieniä  huokosia, jotka olisivat jääneet huomaamatta ilman maalin poistohiontaa.

Messuilla Saksanmaalla

Pari viikkoa sitten koulumme KV-koordinaattori Anssi Kovanen soitteli ja kertoi mahdollisuudesta osallistua CeBIT-tietotekniikkamessuille Hannoverissa. Mietin aluksi olenkohan oikea valinta messumatkalle, koska tietämykseni tietotekniikasta ei ole kovin ammattimaista, enemmänkin yritä ja kokeile-mallia.
Tartuin kuitenkin mielelläni tilaisuuteen, sillä en ole koskaan aikaisemmin ollut näin suurilla messuilla. Kun vielä sijainenkin järjestyi, niin päätös matkalle lähtemisestä oli helppoa.

Nousimme Helsinki-Vantaalta Lufwaffen(Lufthansan) koneeseen. Mukana Tavastian henkilökunnasta olivat Tarja Koskinen,  Janne Kalmari, Petteri Pyykkönen sekä minä. Pilotin täytyi olla entisiä Lufwaffen pilotteja, niin roimasti hän räimäisi koneen taivaalle. Seuraava nousun jälkeen muistamani hetki olikin ruokatarjoilu.

Tässä lihapullat, siis nuo harmaat...

Jannen ilmekin kertoo jotakin...

Haaleanharmaat liha?tuotteet maistuivat yllättävän hyvälle, vaikka ulkomuodon perusteella arvailimme niiden olevan Lufwaffen Lapin sodanaikaista vanhaa varastoa. Matka sujui joutuisasti; ennen kuin huomasimmekaan olimme laskeutuneet koneenvaihtoon Muncheniin. Perille Hannoveriin saavuimme sopivasti ennen yhtätoista, Kovasen Anssi meitä jo odottelikin paikan päällä. Hotellimme sijaitsi vähän sivussa keskustasta. Hauskinta oli huomata lentokentällä asia taksikuskimme sadattelusta, kun hän kuuli hotellimme osoitteen.

Majapaikkamme aamuauringon loisteessa.

Ensimmäinen messupäivä

Aloitimme päivän pienellä aamulenkillä. Päätimme kävellä parin kilometrin matkan lähimmälle rautatieasemalle. Suurin ongelma ilmaantuikin, kun yritimme selvittää paikallisen rautatieyhtiön lipunmyyntiautomaatin logiikkaa...

Tarja ja Anssi miettivät  Saksan rautateiden automaatin outoa logiikkaa...

 Noin neljännellä kertaa onnistuimme ostamaan viiden hengen lipun, mutta vain käteisellä. Anssin hallussa oleva Tavastian luottokortti ei toiminut tässä maksuvälineenä vaikka luottoa vielä olikin jäljellä.

Lippu ei ollut koolla pilattu... Kohtuullisen halpaa liikkumista kuitenkin, kun samalla lipulla pystyi  halutessaan liikkumaan junalla koko päivän viiden hengen voimin.

Itse messupaikka olikin sitten oma lukunsa, Helsingin messukeskuksen kokoisia halleja oli kolmisenkymmentä alueella.

Lipunmyynti oli vilkasta. Hallin katon akustiikka voimisti puheääntä jännästi, tuntui kuin olisi puhunut vahvistimen kautta...

Anssi ja Petteri tarkastavat sijaintia. Taustalla messukeskuksen lehdistö/konferenssitilat, koko aluetta oli erittäin vaikea hahmottaa sen laajuuden vuoksi

 Käytin itse ensimmäisen päivän ihmettelyyn osastojen määrästä ja koko alueen jonkinasteiseen hahmottamiseen. Ensimmäisen päivän ehkä yllättävin huomio oli erään muotoilukilpailuun keskittyneen osaston suosio; Osastolla oli kymmenittäin tavallisia printattuja esitteitä joita ihmiset selasivat vieri vieressä. Lähes kaikki kansiot olivat koko ajan varattuja.... Kyseessä siis huipputeknologiaa esittelevät messut... 

Tarja tutustuu uusiin innovaatioihin perinteisellä menetelmällä...

Jakaannuimme pienempiin ryhmiin iltapäiväksi, itse lähdin Anssin ja Jannen kanssa ihmettelemään uusien käyttöliittymien mahdollisuuksia.

Microsoft esitteli uutta Windows 8 käyttöliittymää... Harmillisesti ainuttakaan Windows 8 tablettilaitetta ei vielä messuilla näkynyt, tai ainakaan en itse sellaista messuilla bongannut.

Mielenkiintoiselta vaikutti myös silmien liikkeellä ohjattava tietokone. Harmillisesti innovaatioiden hallissa oli kuvauskielto, joten otin kuvan firman mainoksesta joka kertoo mitä tässä tehdään.

Kaksi hallia oli pyhitetty pelaamiselle.. Tässä käynnissä erään tietokonepelin MM-kisat. Kuuluttaja sekä yleisö reagoivat pelitapahtumiin kuin urheilukilpailuissa. Meteli oli kova ja yleisö oli täysillä mukana menossa.

Päivän päätteeksi jalat anoivat armoa... Koko päivä jalkojen päällä sai arvostamaan vaelluskenkiä jotka onneksi valitsin messukengikseni.... Kuvassa Tavastian ryhmän jalkojen lepuutushetki ennen iltakävelyä kaupungin keskustaan.

 Ensimmäinen päivä kului nopeasti messuosastoilla kierrellessä. Tutustuimme myös Hannoverin keskustan kauppakortteliin ennen paluuta hotellille. Hotellimme palvelu oli kyllä erinomaista. Anssi soitti hotelliin ja pyysi heitä tilaamaan taksin läheisellä rautatieasemalle. Takseja ei ollut saatavilla joten hotellin keittiömestari ja omistaja tulivat omilla autoillaan meidät noutamaan.

Toinen messupäivä

Toisena päivänä matkustaminen junalla sujui jo rutiinilla. Messuille saavuttaessa meillä oli toimintasuunnitelma valmiina. Aloitimme kierroksen uutta teknologiaa esittelevästä hallista. Tutustuimme projektin hallintaa helpottaviin työkaluihin, jotka hyödynsivät ilmaista wiki-teknologiaa lisäten siihen monenlaista uutta hallintatyökalua.

Koulustakin tuttu sanamuoto, toivotaan että tätä sanaa kuvaava toimintatapa leviää enemmänkin Pintakillan oppilaiden keskuudessa.

 Jakaannuimme pienempiin ryhmiin sen mukaan mistä kukin oli kiinnostunut. Itse lyöttäydyin Petterin seuraan, sillä hän on TVT-alan asiantuntija joka osasikin luovia messuosastoilla löytäen juuri ne asiat joista olimme kiinnostuneita. Kävimme Petterin kanssa Open Source-osastolla, josta jäikin erittäin positiivinen kuva Pintakilta-projektin kannalta; löysimme uusia työkaluja projektien hallintaan. Parasta kuitenkin oli Petterin "löytäminen", joskus pitää mennä ns. merta edemmäs kalaan. Tavastiassa on niin paljon henkilökuntaa, ettei kaikkiin ehdi millään tutustua kunnolla. Huomasin hetimiten Petterin soveltuvuuden Pintakilta-hankkeen kumppaniksi ja odotankin innolla mitä keksimme tulevaisuudessa. Monesti asioiden kehittäminen vaatii positiivista "hulluutta", jonka seuraksi olisi hyvä saada ihan asiantuntijuuttakin. Petterissä näytti olevan molempia....

Vodafonella oli ymmärretty miten herättää messuyleisön huomio...

Saimme erittäin lupaavan kehityspuolen kontaktin, joka toivon mukaan johtaa jonkinlaiseen yhteistyöhön sekä mahdollisen Koodarikillan perustamiseen Tavastiassa. Anssi Kovanen järjesti tapaamisen Hannoverin liiton toimitusjohtajan kanssa toisen messupäivän päätteeksi. Keskustelimme mahdollisuudesta yhteistyöhön Pintakiltatoiminnan puitteissa. Mielenkiintoisena välihuomautuksena sanottakoon että hän piti meidän suomalaisten opetustapaa edistyksellisenä some-työkaluineen ja pedagogisine malleineen.(Tai sitten hän oli vain kohtelias:-))

Kotimatkalle pääsimme perjantaiaamuna. Lensimme Frankfurtin kautta takaisin Helsinkiin. Lufthansa hoiti osuutensa mallikkaasti tosin laskeutuminen Helsingin päässä sai toivomaan Suomen ilmastoon tottunutta pilottia seuraavaksi kerraksi. Taisi renkaiden kulutuspinta hieman oheta kun kone napsahti hieman sivuttain kenttään.

Saksassa kevät oli jo huomattavasti pidemmällä kuin Suomessa. Kuva Frankfurtin kentältä.