Meillä on tämän oman 7 vuoden opettajanurani aikana käynyt erittäin hyvä onni oppilasvalintojen suhteen, sillä yhtäkään ns. huonoa luokkaa ei ole valikoitunut linjallemme. Nykyinen uusi ykkösluokkamme ei ole tässä suhteessa poikkeus, päinvastoin opettajana on ollut ilo seurata ryhmän intoa ja tahtoa alan työtehtäviin.
Sade ja Salla irrottavat Corveten konepeittoa Matin ja Miikan toimiessa apulaisina ja Miika taisi hoitaa ns. ruuvaamisenkin. |
Tässä linkkejä muutaman uuden ykkösluokkalaisen blogituksiin;
http://juliankoulublogi.blogspot.com/
http://venomsartwork.blogspot.com/
http://sonjapainting.blogspot.com/
http://eer00.blogspot.com/
http://raipsutp.blogspot.com/
Toinen motivointiin vaikuttava seikka on suhtautumisemme nuoriin, emme pidä heitä aikuisen kokoisina lapsina vaan nuorina aikuisina. Itse pyrin olemaan opettajana toimimisen ohella myös ns. vanhempi maalari, joka enemmänkin ohjaa ja opastaa nuorempia maalareita. Tämä mestari-oppipoikamalli antaa myös nuorelle oppilaalle enemmän tilaa toteuttaa itseään ja rohkeutta kysellä opetuksen sisällöstäkin. Tärkeintä opiskelijalle on kysyä kysymys "miksi ?". Tämä tärkeä kysymys nimittäin kehittää myös opettajaakin, sillä aloittelevan pintakäsittelijän kysymykset saavat usein pitkäänkin maalanneen katsomaan työtään eri näkökulmasta, joskus jopa oppimaankin jotakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti