Valokeilassa Salossa

Keikkailukiltalaiset JoRi ja Hirvoska kutsuivat meidät Saloon esittelemään Pintakiltaa. Lähdimme tällä kertaa kahden opiskelijan, Jirin ja Ainan kanssa esittelemään toimintaa, mukaan liittyi vielä Taru Kivinen matkan varrelta. Kalustona oli Vanajanlinnan näyttelystäkin tuttu Pontiac Firebird.
Aamu alkoi jo ennen viittä kohdallani, sillä osa maalien pakkaamisesta jäi taas kerran aamuhämäriin. Päätin myös että esitteen virkaa saa tällaisessa nuorille suunnatussa tapahtumassa hoitaa ekologiset QR-koodit(varmaankin osittain siksi että unohdin hakea esitteet....) joten tulostelin koodit heti aamutuimaan.

QR-koodit, helppo tapa saada vierailijoita sivustolle... Yllättävän harva tosin vielä näitä osaa arjessaan hyödyntää...

Opiskelijat ilmaantuivatkin koululle jo seitsemäksi. Velipoika Pepe vaimoineen ajoi Pontiacin Saloon, joten varttia yli seitsemän pääsimme tien päälle. Pepe tietenkin lähti urheilullisella autolla vähän edeltäkäsin, sovittiin kahvitauko Forssaan huoltoasemalle, mistä myös Taru noukittiin kynäruiskuineen matkaan.

ABC:n pihalla meitä kohtasi tämänlainen näky...

Pepe vakuutteli että tämä on ihan pikkujuttu, vähän vaan pulttien kireyttä tarkastellaan, varmuuden vuoksi....

Pepen vaimo Jette yritti hymyillä urheasti....

Pääsimme jatkamaan matkaa pienen tauon jälkeen kohti Saloa. Paikan päällä järjestelyt pelasivat hienosti, ja päätimme laittaa koko osaston ulos, Pontiacin kupeeseen. Oppilaat laittoivat maalit ja pöydät nopeasti paikalleen, Taru viritteli maalaustelineen ja kynäruiskut työnäytöksiä varten valmiiksi.

Osastomme Salon lukio pääoven edessä. Aamulla oli hieman viileätä, mutta aurinko alkoi paistamaan lähes pilvettömältä taivaalta...

Samalla kun itse pääsin esittelemään Kiltakoulut- ja Pintakilta-hankkeita auditoriaan, Taru aloitti näytösmaalaukset. Maalauskohteena levynpala, johon maalattiin True Flames-menetelmällä liekkikuviota. Alkuun ihmiset vähän vierastivat moista toimintaa, mutta kummasti maalaus alkoi kiinnostamaan yleisöäkin.

Kun ala-asteen opiskelijat pölähtivät paikalle, alkoi melkoinen kyselytulva oppilaiden taholta... 

Tiimi sisällä pienellä tauolla. Taisi aluksi olla aika kylmä aamusta, joten hupparit kyllä olivat tarpeen...

Taru ilmeisesti komentelee Jiriä...

...Jirin ilmeistä päätellen...

Reissu meni hienosti, kiitokset sujuvista järjestelyistä Salon Keikkailijoille sekä osallistuneille opiskelijoille Ainalle ja Jirille, sekä erikoismaalari Tarulle. Myös Pontiacin omistaja(t) Pepe ja Jette ansaitsevat kiitoksen kun käyttivät vapaapäivänsä autoa esitellen. Koulutuskeskus Tavastian kuljettajakoulutus Logistiikkaosastolta kantoi kortensa kekoon järjestämällä meille auton käyttöön päiväksi.

Virtuaaliopetuksen päivillä tuttuja tapaamassa

Sain jo hyvissä ajoin kutsun tapahtumaan. Ensin tarkoituksena oli tulla vain toisena päivänä pitämään seminaariluentoa, mutta erinäisten sattumusten johdosta saimmekin Pintakillalle oman osaston.

Järjestävälle taholle OPH:lle suurkiitos että paikka järjestyi. Itse järjestelyt toimivat muutenkin erittäin sujuvasti, nimilaput olivat valmiiksi odottamassa meitä ja paikka oli valmiina messuosastoa varten.

Tietenkin siirryimme suunnitelmaan B tapojemme mukaisesti. Hieno, metallisessa salkussa kulkeva Koulutuskeskus Tavastian messutiski oli vaihtunut esitetelineeseen, joka yllättäen on täsmälleen samannäköisessä salkussa... Onneksi koppasimme mukaan aamulla pienen pöydän varalle, josta tulikin sitten datatykillemme oiva alusta, tosin vähemmän esteettinen.

Marika, Sade ja Salla poseeraavat uusissa Pintakilta-huppareissaan

Erotuimme selvästi monesta muusta osastosta hienojen huppareiden ansiosta. Hupparit ovat yhteistyön tulosta salolaisen BuBamma NY:n kanssa. Olen erittäin tyytyväinen huppareiden värivalintaan ja Pintakilta-logon suunnitteluun, jotka molemmat BuBamma suunnitteli ja toteutti ripeästi ja ammattitaidolla.

Logo on mielestäni todella onnistunut ja tuoreen näköinen, oma jäykähkö näkemykseni sai reipasta tuuletusta kun nuoret naiset pistivät töpinäksi logon suhteen.

Tässä Pintakillan uusi logo. BuBamman Jamina Satamo ja Marjo Auvinen ovat logon suunnitelleet, luultavammin Jamina enemmän toteuspuolella, Marjo toimiessa ideoijana sekä kriitikkona.

Virtuaaliopetuksen päivät ovat nimensä mukaisesti suunnattu lähinnä opetuksen parissa toimijoille joten suuri(n) osa messuvieraista taisi olla opettajia. Laitoimme Pintakilta-clipit pyörimään datatykin kautta valkokankaalle ja vastailimme osastolla vierailevien asiakkaiden kysymyksiin. Marikasta ja oppilaista oli kyllä suuri apu, kun pääsi itsekin kiertelemään eri osastoille. Itse olin tyytyväinen kun tapasin alalla vaikuttavia tuttuja, osan ensi kertaa kun aikaisemmat kontaktit olivat olleet sähköisiä. Mukavasti saimme sovittua tapaamisen ja koulutuspäivän virtuaaliopetuksen parissa toimijoiden kesken tammikuulle. 

Päivän päätteeksi pääsin vielä ääneen seminaariväen kuultavaksi, täytyy myöntää että jännitti taas hieman. Onnekseni melko moni kuulijoista oli aidosti kiinnostunut Pintakillasta joten selvästi uneen vaipuneita ei esitelmäni aikana näkynyt. Olin helpottunut myös toisesta esittelijästä joka oli valittu parikseni Yhteisöllisesti mobiilia oppimassa- seminaariin; Esko Lius Omniasta piti oman erittäin asillisen ja ytimekkään esityksensä heti perään. Eskon mobiilioppimisen hanke Mokia kiinnosti kovasti yleisöä kuten itseänikin. Sain hyviä vinkkejä hänen esityksestään, iPod touch kiinnosti erityisesti opetuskäytössä.

Kaiken kaikkiaan päivä oli erittäin antoisa, innolla lähdemme tänään jatkamaan messuosastolle Pintakillan esittelyn parissa.

Keikkailemassa

Keikkailukiltalaiset Salosta pyysivät esittelemään Pintakiltatoimintaa Opetreffeille Saloon.
Salo on paikkana mielenkiintoinen; Sen sijainti näytti kartalla olevan kovinkin lähellä, mutta sitten kun navigaattoriin täräytti osoitteen, huomasinkin löytäväni itseni wanhalta Hämeen härkätieltä, joka on ollut keskiajalla Suomen valtaväyliä. Tien koko ei ole varmaankaan sen koommin paljoa leventynyt, sillä vähän meinasi hirvittää tien kapeus ja mutkaisuus keskiviikkoaamun sumussa.(Tosin en osaa käyttää navigaattoriani varmaankaan täysin oikein, sillä käännyin ainakin kerran liian aikaisin, joten myöhästyin vartin verran heti alkuunsa....)

Navigaattori kyllä teki työnsä, kuskilla oli vaikeuksia... Kuvassa kaffemuki, joka vuotaessaan pesi kädestäni dieselit tankkauksen jälkeen.... Kuvan tärinästä voi päätellä tien tasaisuuden(tai kuskin taidon kuvata ajon aikana...)

Kun vihdoin löysin perille, kiitos kuitenkin navigaattorille tästä, Johanna Rintanen olikin jo vastassa. Kävimme ensin tutustumassa Salon oppilaitoksen henkilökunnan ravintolaan, jossa palvelu pelasi kuin paremmassa ravintolassa ikään. Nopealla tahdilla siirryimme varsinaiselle luentopaikalle, jossa tapasin ensimmäisenä kaksi opiskelijaa jotka oman NY-yrityksensä  BuBamman kera alkoivat innolla suunnittelemaan Pintakillalle uutta logoa sekä toimittanevat uudet Pintakilta-hupparit brodeerauksineen. Oppilaiden asiakaspalvelu oli huippuluokkaa ja ensimmäinen logoehdotus olikin valmis jo tunnin päästä tilauksesta.

Itse asiaan eli esitelmään... 
Tapojeni mukaisesti lähes myöhästyin oman esitykseni alusta, mutta Johanna ohjasti minut nopeasti oikealle paikalle tilan eteen avittaen hienosti esitystä selaten nettiä puolestani esityksen tahtiin. Olin hieman ennakkoluuloinen aluksi kuulijoiden motivaatioon, sillä olenhan itsekin istunut monet kerrat kuuntelemassa opekoulutuksen erilaisia esiintyjiä...

Pintakilta tuntui kyllä kiinnostavan yllättävänkin paljon kuulijoita. Myös pienimuotoista keskustelua aiheesta käytiin, puolesta ja vastaan. Olin etukäteen kirjannut ehkä vähän provosoivankin listan ominaisuuksista mitä opettajalla tulee olla voidakseen toimia tehokkaasti sosiaalista mediaa ja kiltamaista opetustapaa käyttäen. Loppujen lopuksi päivät kuluivat yllättävän nopeasti, Salon seudun opettajat tuntuivat mukavilta ja aikaansaavilta.(Olin varautunut suurempiin väittelyihin asian tiimoilla, mutta yllätttävänkin yrittäjähenkisiä ihmisiä salolaiset olivat.)

Keikkailijat tunnistaa parhaiten tästä logosta maailmalla.

Hienointa näissä tilaisuuksissa on ollut tavata uusia ihmisiä ja sitä kautta luoda suhteita erilaisiin oppilaitoksiin ja opintolinjoihin. Salosta Kiltakoulu-toimintaan tarttui mukaan uusi kilta, Puukilta. Mieltä lämmitti myös tuomisiksi saatu erä Keikkailu-kirjoja. Keikkailukirja on mielestäni erittäin hyvä opettajan työkalu ohjastettaessa opiskelijoita yrittäjämäisen ja itsenäisen ajattelun pariin.