Virtuaaliopetuksen päivillä tuttuja tapaamassa

Sain jo hyvissä ajoin kutsun tapahtumaan. Ensin tarkoituksena oli tulla vain toisena päivänä pitämään seminaariluentoa, mutta erinäisten sattumusten johdosta saimmekin Pintakillalle oman osaston.

Järjestävälle taholle OPH:lle suurkiitos että paikka järjestyi. Itse järjestelyt toimivat muutenkin erittäin sujuvasti, nimilaput olivat valmiiksi odottamassa meitä ja paikka oli valmiina messuosastoa varten.

Tietenkin siirryimme suunnitelmaan B tapojemme mukaisesti. Hieno, metallisessa salkussa kulkeva Koulutuskeskus Tavastian messutiski oli vaihtunut esitetelineeseen, joka yllättäen on täsmälleen samannäköisessä salkussa... Onneksi koppasimme mukaan aamulla pienen pöydän varalle, josta tulikin sitten datatykillemme oiva alusta, tosin vähemmän esteettinen.

Marika, Sade ja Salla poseeraavat uusissa Pintakilta-huppareissaan

Erotuimme selvästi monesta muusta osastosta hienojen huppareiden ansiosta. Hupparit ovat yhteistyön tulosta salolaisen BuBamma NY:n kanssa. Olen erittäin tyytyväinen huppareiden värivalintaan ja Pintakilta-logon suunnitteluun, jotka molemmat BuBamma suunnitteli ja toteutti ripeästi ja ammattitaidolla.

Logo on mielestäni todella onnistunut ja tuoreen näköinen, oma jäykähkö näkemykseni sai reipasta tuuletusta kun nuoret naiset pistivät töpinäksi logon suhteen.

Tässä Pintakillan uusi logo. BuBamman Jamina Satamo ja Marjo Auvinen ovat logon suunnitelleet, luultavammin Jamina enemmän toteuspuolella, Marjo toimiessa ideoijana sekä kriitikkona.

Virtuaaliopetuksen päivät ovat nimensä mukaisesti suunnattu lähinnä opetuksen parissa toimijoille joten suuri(n) osa messuvieraista taisi olla opettajia. Laitoimme Pintakilta-clipit pyörimään datatykin kautta valkokankaalle ja vastailimme osastolla vierailevien asiakkaiden kysymyksiin. Marikasta ja oppilaista oli kyllä suuri apu, kun pääsi itsekin kiertelemään eri osastoille. Itse olin tyytyväinen kun tapasin alalla vaikuttavia tuttuja, osan ensi kertaa kun aikaisemmat kontaktit olivat olleet sähköisiä. Mukavasti saimme sovittua tapaamisen ja koulutuspäivän virtuaaliopetuksen parissa toimijoiden kesken tammikuulle. 

Päivän päätteeksi pääsin vielä ääneen seminaariväen kuultavaksi, täytyy myöntää että jännitti taas hieman. Onnekseni melko moni kuulijoista oli aidosti kiinnostunut Pintakillasta joten selvästi uneen vaipuneita ei esitelmäni aikana näkynyt. Olin helpottunut myös toisesta esittelijästä joka oli valittu parikseni Yhteisöllisesti mobiilia oppimassa- seminaariin; Esko Lius Omniasta piti oman erittäin asillisen ja ytimekkään esityksensä heti perään. Eskon mobiilioppimisen hanke Mokia kiinnosti kovasti yleisöä kuten itseänikin. Sain hyviä vinkkejä hänen esityksestään, iPod touch kiinnosti erityisesti opetuskäytössä.

Kaiken kaikkiaan päivä oli erittäin antoisa, innolla lähdemme tänään jatkamaan messuosastolle Pintakillan esittelyn parissa.

Tampereella vertaisarvioinnissa

Vietin pari päivää Tampereella työn merkeissä vertaisarvioiden Pirkon ammattiote-hanketta. Petri Jäminki kollegoineen oli hoitanut hienosti hankkeen toteutuksen.
Varsinainen jännitys kohdallani alkoi jo keskiviikkoaamuna, kun päätin että nyt sitten mennään junalla vaikka julkisuudessa VR:ta olikin parjattu lehtien palstoilla kovasti. Viime kerrasta enemmän junalla matkustaen oli todella kauan aikaa, lukuunottamatta yhtä Kuopion reissua keväällä. Kävin parikymppisenä Kreikassa asti Inter-reilillä, mutta se olisikin jo täysin oma tarinansa vaatien paljon palstatilaa...

Siinä se paljon puhuttu mobiililippu möllättää kännykän näytöllä, kuten varmuuden vuoksi myös tulosteena puhelimen alla....

Hikiän asema vähän aamukuuden jälkeen... todella hiljaista, vain kuulutukset eri junista halkoivat aamun rauhaa...

Ostin junaliput rohkeasti VR:n verkkokaupasta. Kaikki toimi erittäin hienosti, kuten se kuuluisa "junan vessa". Lähijuna Riihimäelle oli minuutilleen aikataulussa ja Pendolinokin oli Tampereella kuten aikataulussa mainittiinkin. Loppuarvio VR:n toiminnnasta on kiitettävä ilman muuta, junat olivat siistejä ja homma toimi.

Tampereen päässä kieltäydyin tarjotusta autokyydistä, koska matkustamisen tarkoitus oli kokeilla julkisia matkustamismuotoja sekä iPhonessa vakiona olevaa karttaohjelmaa.

Kartan avulla selvitin kävelyreitin Pirkon ammatiopiston tiloihin, jonka jälkeen kävelin varmaankin hieman tärähtäneen näköisenä luuri kädessä Tampereen kaduilla seuraten ruudun ohjeita...(yksi mutka puuttui kävelytiestä, joten kävelin suoraan nurmikolle... kannattaa seurata muutakin liikennettä kun navia käyttää....)

Yllättävän helppoa oli loppujen lopuksi ottaa navigointipalvelu hyötykäyttöön....

Ohjelma näyttää reitin ja kertoo miten kauan siihen kävellen kuluu normaalitallaajalta aikaa.... Koska en saanut tietenkään kuvaa otettua keskiviikkoaamuna, lavastin tämän kuvan tänään... Kuvasta puuttuu reaaliajassa liikkuva palluka joka kuvaa kävelijää, helppoa kuin mikä tämä perille pääseminen....

 Varsinainen työsarka Pirkossa olikin työläämpi kuin "tavanomainen" hanketyöpäivä. Onneksi koordinoijana oli todella hyvä ja aikataulusta kiinni pitävä ihminen, sillä muuten olisi voinut arviointipäivät venähtää huomattavasti. Parasta koko vertaisarvioinnissa oli verkostoituminen, sillä mukaan tarttui hienon hyviä käytänteitä sekä Ammattiote-hankkeesta että Keikkailuhankkeesta Pintakiltaan vietäviksi. Myös keskustelu samanhenkisten opettajien kanssa parantaa ja kehittää omiakin opetusnäkemyksiä ja opetustyyliä mukavasti.

Molemmat päivät menivät kuin siivillä, sillä tekemistä ja kommentoimista riitti joka suuntaan. Pääsin vielä pikaisesti tutustumaan Pirkon automaalausalan kakkosluokkaankin, normaalin mukavan tuntuisia nuoria sielläkin päässä Pintakiltaa tuntui olevan. Odotan innolla Pintakiltojen yhteistoiminnan alkamista täydellä vauhdilla.

Joo, tämä logo on surkea koko ammattikiltatoimintaa ajatellen, ehdotuksia paremmasta otetaan vastaan!

Yksi merkittävä edistysaskel oli Pintakilta-toiminnan laajentaminen Ammattikillat-toiminnaksi, sillä en näe mitään järkeä rajata kiltatoimintaa vain pintakäsittelyalalle. Tästä suuri kiitos Petri Jämingille, jonka kanssa ensimmäiset Ammattikilta-siemenet kylvettiin automatkalla OPH:n tilaisuudesta kotiinpäin muutama viikko sitten.

Pintakilta Tampere

En olisi vielä vuosi sitten osannut edes kuvitella miten paljon hyötyä sosiaalisen median ottamisesta mukaan opetuksen välineeksi voi olla.
Sain noin kuukausi sitten yhteydenoton Pirkosta, Tampereelta. Petri Jäminki ja Hannu Waltzer olivat kuulleet tavastamme hyödyntää sosiaalista mediaa opetuksessa ja olivat tulossa tutustumaan tapaamme toimia.

Uusi logo näyttää nyt tältä...

 Sovimme nopeasti tapaamisen, sillä halusimme itsekin tutustua Pirkon hankkeeseen jossa käytetään liikkuvaa kuvaa opetuksen apuna. Tapaaminen vahvisti meidän kaikkien näkemystä yhteistyön ja verkottumisen tarpeellisuudesta. Ensin luulin, että tämä oli nyt tässä, mukavan tuntuiset kollegat kävivät vieraisilla ja se siitä sitten.

Yllättäen tapasin Petrin uudestaan OPH:n tilaisuudessa. Istuimme päivän vierekkäin auditoriossa ja huomasimme että nyt pitää takoa kun rauta on kuumaa. Lopullinen sinetti yhteistyölle saatiin kun opetushallituksesta näytettiin vihreätä valoa Pintakilta-Tampereen osastolle. Asiat alkoivat järjestymään nopealla tahdilla, Hannu tuli sopimaan käytännön järjestelyistä sekä saamaan vähän alustavaa tietoa mihin on ryhtymässä. Mitä pidempään Hannun kanssa keskustelin, sitä hienommalta idealta tämä yhteistyö tuntui. Päivän päätteeksi löimme kättä päälle uuden Pintakillan perustamiseksi. Odotamme innolla yhteistyömme alkamista.