Huipulla tuulee... Levillä

Kiltakoulut-hankkeen puitteissa tie vei Leville, seminaariin jonka tarkoituksena on kehittää oppimisympäristöjä..
En ole juurikaan julkisia matkustumuotoja käyttänyt elämäni aikana joten eniten arvelutti bussimatka. Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana kun on bussilla tullut matkattua lähinnä tilausmatkoilla. Tiistai-aamu valkenikin aurinkoisena ja vaimoni Tiina pudotti minut Riihimäen linja-autoasemalle. Kello varttia vaille kahdeksan, tietenkin lipunmyynti aukeaa vasta kasilta...

Aurinko heijastelee vanhan tehdasrakennuksen ikkunoista... Matkakeskuksen piha on vielä hiljainen...

Jäi aikaa pysähtyä tarkkailemaan.. Ihmettelin matkakeskuksen kupeessa aamun tohinaa, samalla miettien mm. bussikuskin työnkuvaa, joka valaistui siinä työn touhua katsellessa.... Heidän pitää näyttää koko ajan tyylikkäiltä, mutta samalla pakata autoihin mitä ihmeellisempiä tavaroita; Voisi olla haasteellista itselleni pitää puvuntakki siistinä tavaroita rahdatessa....

Siis oikeasti, painettu matkalippu... Ihmettelin että eikö kuitti voisi olla samalla myös matkalippu....

Muistakaahan että ei sitten kannata etukäteen turhaan niitä lennon numeroita yms. miettiä saati sitten mennä nettiin ja hoitaa Check-In ilman jonotusta... Onneksi sain arvovaltaista opastusta OPH:n Minna Taivassalo-Salkosuolta siitä, miten se helpoksi tehty Check-In automaatti toimii...

Lentokentällä jouduin taas kerran turvatarkastukseen, ilmeisesti naamataulu on vähän turhan paljon epäilyttävän näköinen.... Intialaisen oloinen erittäin kohtelias turvatarkastuksen ammattilainen piti huolen että en tuo koneeseen puukkoja tai puntareita...(Mukana kaksi iPhonea ja iPad.... Varmaan näytti turhan epäilyttävältä, vaikka sama varustus näytti olevan yllättävän monella....)

Kittilän kentällä.. Mietin että jos tämä kone olisi mennyt "tonttiin" niin aika paljon olisi saatu rekrytoida opettajia sekä muuta henkilökuntaa eri kouluihin.... Opetushallituksesta puhumattakaan....

Levillä

Perille päästiin suuremmitta kommeluksitta, mitä nyt päätin mennä väärään hotellibussiin...(Tulipas raikas iltapäiväkävely, ei sieltä toisesta hotellista ollut kuin vajaa kilometri omaan hotelliin.... Tietenkin pilvistä putoili pientä tihkusadetta juuri sen ajan kun roudasin matkalaukkuani omaa hotellia kohti...)

Oman majapaikan pihalla paistoi jo aurinko... Kuvassa Kiltakoulut-hankkeen projektipäällikkö Anu Konkarikoski sekä Prosessistars-killan vetäjä Tapio Patrikainen.

 Koska menin sitten koneessa leveilemään että "mulla onkin tämä iltapäivä vapaata ennen virallistaohjelmaa" Konkarikosken Anu tietenkin nakitti heti Kiltakoulut-kehityspalaveriin... Palaveri on sitten Levin huipulla olevassa kokoustilassa... 

Hotellilta kokoustilaan kuljettiin "gondolihissillä". Härvelistä on hienot näköalat, tamperelainen totesi että: "...ihan näkee pitkälle kuin Näsinneulasta...."

Levin huipulla sitten Salon Keikkailijat aloittivat päivän poseeraamalla pöydällä... Keikkailijat näkyvät ja kuuluvat, joten tälläkään reissulla ei tarvinnut arvailla missä he liikkuvat... Kiltakoulut-hankkeen "markkinointimoottorit" joilta ei vauhtia puutu.

Asentajakillan Petri Jäminki(ja se tamperelainen, ks aikaisempi kuva...). Petri on itseasiassa se henkilö jonka varomattomasta tokaisusta Kiltakoulut-hanke sai alkunsa...("Miksi Pintakillan jäsenten pitäisi olla aina pintakäsittelyalan linjoja, kyllähän tämä toimisi ihan yhtä hyvin vaikkapa asentajien koulutuksessa...")

Päätimme päivän päätteeksi Petrin kanssa kävellä hotellille, tässä näkymää rinteestä kun ilta jo alkaa vähän hämärtää...

Seminaarin anti oli osin tuttua, koska kehittäjäporukassa ollaan viihdytty. Parasta antia olikin ns. työpajat, joiden avulla pyrittiin kehittämään toimintoja. Itse ihastuin erityisesti Teemu Moilasen ja Henry Paanasen näkemyksiin ja ideoihin pelillisyyden sekä lisätyn todellisuuden käyttämisestä koulutuksessa. Pintakilta 3.0 voi olla vähän erilainen kuin nykyinen versio... kuka tietää... Opiskelijoille tiedoksi, ensi viikolla aloitamme maalaamaan erilaisia kuvioita ja pisteitä hallin seiniin ja lattioihin...

Seminaari on aina seminaari vaikka voissa paistais..

Yleensä liian vähälle huomiolle jäävä Nappiparisto-hankkeen puurtaja,  tiedottajanakin toimiva Antti Voutilainen 

Kun hätäpäissäni räpläsin kännykkää, opin vahingossa ottamaan sillä screenshotin...

Anu Konkarikoski ja Henry Paananen, tämä on varmaan sitä tiedon siirtoa!?! 

Seminaarin jälkeen koen hieman huonoa omaatuntoa, sillä itselläni ei kyllä ole niin paljon annettavaa tuolla kehityshommissa, enemmänkin päällimäisenä tunteena on turistimainen olo... Pitäisi varmaankin hetkeksi pysähtyä ajattelemaan, miten nämä asiat voi parhaiten siirtää hyödyttämään omia oppilaita.. 

Suurkiitokset kaikille mukana olleille Kiltakoululaisille sekä tietenkin omalle työtiimille(Erityisesti sijaisena toimineelle Marika Laineelle, tämä olikin ensimmänen kerta kun sijainen oli tehnyt tuntisuunnitelmat etukäteen...)

Virtuaaliopetuksen päivillä tuttuja tapaamassa

Sain jo hyvissä ajoin kutsun tapahtumaan. Ensin tarkoituksena oli tulla vain toisena päivänä pitämään seminaariluentoa, mutta erinäisten sattumusten johdosta saimmekin Pintakillalle oman osaston.

Järjestävälle taholle OPH:lle suurkiitos että paikka järjestyi. Itse järjestelyt toimivat muutenkin erittäin sujuvasti, nimilaput olivat valmiiksi odottamassa meitä ja paikka oli valmiina messuosastoa varten.

Tietenkin siirryimme suunnitelmaan B tapojemme mukaisesti. Hieno, metallisessa salkussa kulkeva Koulutuskeskus Tavastian messutiski oli vaihtunut esitetelineeseen, joka yllättäen on täsmälleen samannäköisessä salkussa... Onneksi koppasimme mukaan aamulla pienen pöydän varalle, josta tulikin sitten datatykillemme oiva alusta, tosin vähemmän esteettinen.

Marika, Sade ja Salla poseeraavat uusissa Pintakilta-huppareissaan

Erotuimme selvästi monesta muusta osastosta hienojen huppareiden ansiosta. Hupparit ovat yhteistyön tulosta salolaisen BuBamma NY:n kanssa. Olen erittäin tyytyväinen huppareiden värivalintaan ja Pintakilta-logon suunnitteluun, jotka molemmat BuBamma suunnitteli ja toteutti ripeästi ja ammattitaidolla.

Logo on mielestäni todella onnistunut ja tuoreen näköinen, oma jäykähkö näkemykseni sai reipasta tuuletusta kun nuoret naiset pistivät töpinäksi logon suhteen.

Tässä Pintakillan uusi logo. BuBamman Jamina Satamo ja Marjo Auvinen ovat logon suunnitelleet, luultavammin Jamina enemmän toteuspuolella, Marjo toimiessa ideoijana sekä kriitikkona.

Virtuaaliopetuksen päivät ovat nimensä mukaisesti suunnattu lähinnä opetuksen parissa toimijoille joten suuri(n) osa messuvieraista taisi olla opettajia. Laitoimme Pintakilta-clipit pyörimään datatykin kautta valkokankaalle ja vastailimme osastolla vierailevien asiakkaiden kysymyksiin. Marikasta ja oppilaista oli kyllä suuri apu, kun pääsi itsekin kiertelemään eri osastoille. Itse olin tyytyväinen kun tapasin alalla vaikuttavia tuttuja, osan ensi kertaa kun aikaisemmat kontaktit olivat olleet sähköisiä. Mukavasti saimme sovittua tapaamisen ja koulutuspäivän virtuaaliopetuksen parissa toimijoiden kesken tammikuulle. 

Päivän päätteeksi pääsin vielä ääneen seminaariväen kuultavaksi, täytyy myöntää että jännitti taas hieman. Onnekseni melko moni kuulijoista oli aidosti kiinnostunut Pintakillasta joten selvästi uneen vaipuneita ei esitelmäni aikana näkynyt. Olin helpottunut myös toisesta esittelijästä joka oli valittu parikseni Yhteisöllisesti mobiilia oppimassa- seminaariin; Esko Lius Omniasta piti oman erittäin asillisen ja ytimekkään esityksensä heti perään. Eskon mobiilioppimisen hanke Mokia kiinnosti kovasti yleisöä kuten itseänikin. Sain hyviä vinkkejä hänen esityksestään, iPod touch kiinnosti erityisesti opetuskäytössä.

Kaiken kaikkiaan päivä oli erittäin antoisa, innolla lähdemme tänään jatkamaan messuosastolle Pintakillan esittelyn parissa.

Tampereella vertaisarvioinnissa

Vietin pari päivää Tampereella työn merkeissä vertaisarvioiden Pirkon ammattiote-hanketta. Petri Jäminki kollegoineen oli hoitanut hienosti hankkeen toteutuksen.
Varsinainen jännitys kohdallani alkoi jo keskiviikkoaamuna, kun päätin että nyt sitten mennään junalla vaikka julkisuudessa VR:ta olikin parjattu lehtien palstoilla kovasti. Viime kerrasta enemmän junalla matkustaen oli todella kauan aikaa, lukuunottamatta yhtä Kuopion reissua keväällä. Kävin parikymppisenä Kreikassa asti Inter-reilillä, mutta se olisikin jo täysin oma tarinansa vaatien paljon palstatilaa...

Siinä se paljon puhuttu mobiililippu möllättää kännykän näytöllä, kuten varmuuden vuoksi myös tulosteena puhelimen alla....

Hikiän asema vähän aamukuuden jälkeen... todella hiljaista, vain kuulutukset eri junista halkoivat aamun rauhaa...

Ostin junaliput rohkeasti VR:n verkkokaupasta. Kaikki toimi erittäin hienosti, kuten se kuuluisa "junan vessa". Lähijuna Riihimäelle oli minuutilleen aikataulussa ja Pendolinokin oli Tampereella kuten aikataulussa mainittiinkin. Loppuarvio VR:n toiminnnasta on kiitettävä ilman muuta, junat olivat siistejä ja homma toimi.

Tampereen päässä kieltäydyin tarjotusta autokyydistä, koska matkustamisen tarkoitus oli kokeilla julkisia matkustamismuotoja sekä iPhonessa vakiona olevaa karttaohjelmaa.

Kartan avulla selvitin kävelyreitin Pirkon ammatiopiston tiloihin, jonka jälkeen kävelin varmaankin hieman tärähtäneen näköisenä luuri kädessä Tampereen kaduilla seuraten ruudun ohjeita...(yksi mutka puuttui kävelytiestä, joten kävelin suoraan nurmikolle... kannattaa seurata muutakin liikennettä kun navia käyttää....)

Yllättävän helppoa oli loppujen lopuksi ottaa navigointipalvelu hyötykäyttöön....

Ohjelma näyttää reitin ja kertoo miten kauan siihen kävellen kuluu normaalitallaajalta aikaa.... Koska en saanut tietenkään kuvaa otettua keskiviikkoaamuna, lavastin tämän kuvan tänään... Kuvasta puuttuu reaaliajassa liikkuva palluka joka kuvaa kävelijää, helppoa kuin mikä tämä perille pääseminen....

 Varsinainen työsarka Pirkossa olikin työläämpi kuin "tavanomainen" hanketyöpäivä. Onneksi koordinoijana oli todella hyvä ja aikataulusta kiinni pitävä ihminen, sillä muuten olisi voinut arviointipäivät venähtää huomattavasti. Parasta koko vertaisarvioinnissa oli verkostoituminen, sillä mukaan tarttui hienon hyviä käytänteitä sekä Ammattiote-hankkeesta että Keikkailuhankkeesta Pintakiltaan vietäviksi. Myös keskustelu samanhenkisten opettajien kanssa parantaa ja kehittää omiakin opetusnäkemyksiä ja opetustyyliä mukavasti.

Molemmat päivät menivät kuin siivillä, sillä tekemistä ja kommentoimista riitti joka suuntaan. Pääsin vielä pikaisesti tutustumaan Pirkon automaalausalan kakkosluokkaankin, normaalin mukavan tuntuisia nuoria sielläkin päässä Pintakiltaa tuntui olevan. Odotan innolla Pintakiltojen yhteistoiminnan alkamista täydellä vauhdilla.

Joo, tämä logo on surkea koko ammattikiltatoimintaa ajatellen, ehdotuksia paremmasta otetaan vastaan!

Yksi merkittävä edistysaskel oli Pintakilta-toiminnan laajentaminen Ammattikillat-toiminnaksi, sillä en näe mitään järkeä rajata kiltatoimintaa vain pintakäsittelyalalle. Tästä suuri kiitos Petri Jämingille, jonka kanssa ensimmäiset Ammattikilta-siemenet kylvettiin automatkalla OPH:n tilaisuudesta kotiinpäin muutama viikko sitten.

Pintakilta Tampere

En olisi vielä vuosi sitten osannut edes kuvitella miten paljon hyötyä sosiaalisen median ottamisesta mukaan opetuksen välineeksi voi olla.
Sain noin kuukausi sitten yhteydenoton Pirkosta, Tampereelta. Petri Jäminki ja Hannu Waltzer olivat kuulleet tavastamme hyödyntää sosiaalista mediaa opetuksessa ja olivat tulossa tutustumaan tapaamme toimia.

Uusi logo näyttää nyt tältä...

 Sovimme nopeasti tapaamisen, sillä halusimme itsekin tutustua Pirkon hankkeeseen jossa käytetään liikkuvaa kuvaa opetuksen apuna. Tapaaminen vahvisti meidän kaikkien näkemystä yhteistyön ja verkottumisen tarpeellisuudesta. Ensin luulin, että tämä oli nyt tässä, mukavan tuntuiset kollegat kävivät vieraisilla ja se siitä sitten.

Yllättäen tapasin Petrin uudestaan OPH:n tilaisuudessa. Istuimme päivän vierekkäin auditoriossa ja huomasimme että nyt pitää takoa kun rauta on kuumaa. Lopullinen sinetti yhteistyölle saatiin kun opetushallituksesta näytettiin vihreätä valoa Pintakilta-Tampereen osastolle. Asiat alkoivat järjestymään nopealla tahdilla, Hannu tuli sopimaan käytännön järjestelyistä sekä saamaan vähän alustavaa tietoa mihin on ryhtymässä. Mitä pidempään Hannun kanssa keskustelin, sitä hienommalta idealta tämä yhteistyö tuntui. Päivän päätteeksi löimme kättä päälle uuden Pintakillan perustamiseksi. Odotamme innolla yhteistyömme alkamista.

Opetushallituksessa kuunteluoppilaana

Sain kutsun ammatillisen koulutuksen oppimisympäristöjen kehittäjien tapaamiseen pari viikkoa sitten. Oli tarkoitus pitää esitelmäkin ja osallistua keskusteluun tämän jälkeen. 


 Olin ollut torstai-iltana jo yhdessä ko. tapahtumaan liittyvässä kokouksessa ravintola Loisteen kabinetissa ja tutustunut hankkeiden järjestäjien ydinporukkaan. Suurin yllätys oli porukan rentous, koulumaailman hieman jäykähköönkin ilmapiiriin tottuneelle sosiaalisen median toimijat erottuvat kyllä edukseen vaikka itse sanonkin. Eivät vaan ensin tunnistaneet minua, kun ovat tottuneet näkemään aina haalarit päällä...

Iltatilaisuudessa tarjoiltu jälkiruoka ansaitsee vähintäänkin kuvan tähän blogiin, annos oli erittäin maukas ja hyvän näköinen. Musta kastike on lakritsahyytelöä.... Joo, en malttanut olla maistamatta ennen kuvan ottamista.....

Lievästi jännittikin vähän kun aamusta starttasin Hiacen nokan kohti Helsinkiä. Yritin varata riittävästi aikaa matkaan, joten lähdin pari tuntia ennen tapahtuman alkua liikenteeseen. Kävin ostamassa aamukahvin Riihimäen Nesteeltä mukaan....

Mittarissa satakymmenen, todellinen vauhti autovanhuksella varmaankin satasen korvilla... Onneksi tämä puhelimen kamera on sen verran pieni ja helppo viritellä kuvan ottamista varten että vaaratilannetta ei syntynyt... Paitsi ehkä aamukahvin juomisesta satasen vauhdissa...

 Kun sain aamuruuhkassa seisomisen jälkeen auton vihdoin parkkihalliin ja tavarat kainaloon suuntasin Opetushallituksen tarunhohtoista rakennusta kohti. Olin varautunut normaaliin helsinkiläiseen meri-ilmastoon talvisella pilottitakilla, joka olikin sitten ilmeisen väärä valinta kun jo parin korttelin jälkeen hiki valui ohimoilta.. Saattoi tosin olla tuskan hikeäkin, sillä en ole aikaisemmin kävellyt tätä reittiä. Vihdoin sain näkyviin päämääräni.

Opetushallituksen rakennus kimaltelee syysauringon loisteessa.

Heti perille päästyäni löysin uusia "vanhoja tuttuja" ja päivä menikin mukavasti kuulumisia vaihdettaessa sekä hankkeiden kuvauksia katsellessa. Oma vuoroni esitellä Pintakiltaa tuli melko aikaisin, heti puolen päivän jälkeen. Pintakiltaa esiteltiin ohimennen jo aikaisemmin, Sanna Brauer nosti Pintakillan esille omassa puheenvuorossaan. Kun oma vuoroni sitten tuli, napsautin esitykseni pyörimään ja selvitin samalla miten olemme oppilaiden keralla sosiaalisen median käyttämiseen päätyneet.

Tässä itse kerrankin melkein asiallisena, kuvan otti Antti Voutilainen

 

Tästä linkistä voi katsoa mitä halusin kokousväelle kertoa...

Hauskana yksityiskohtana eräs esitelmöisijöistä ihmetteli miten opetushallitus on voinut laittaa Uno Cygnaeuksen patsaan katsomaan nurkkaa kohti. Asiaan tuli saman tien korjaus kun Minna Taivassalo-Salkosuo käänsi patsaan katseen kohti yleisöä.

Minna käänsi Unon tarkastelemaan yleisöä.

Päivä oli mielestäni onnistunut ja oli todella hauska tavata muita "hulluja" sosiaalisen median soveltajia. Mieleen jäivät muista hankkeista eritoten Virtuaalibaari ja Virtuaalinavetta, 3D käyttöliittymän kehittäminen, Pelien käyttäminen opetuksen apuna ja Nappiparisto joka koordinoi näitä kaikkia hankkeita. Ilman omien oppilaideni upeaa suoritustusta blogien parissa tuskin olisin ollut puhumassa tässä tilaisuudessa.

Kiitos heille joille se kuuluu eli oppilailleni!