Syysloman jälkeen koulu ja pelit jatkuvat...

Koulu jatkuu taas kovalla tohinalla. Ykkösluokan mukaan on saatu pari aikuisopiskelijaa halliin opiskelemaan perustutkintoa.
Herra X ja häneen liittyvässä tehtävässä on pari tiimiä jo päässyt maaliin asti. Tällä kertaa tehtävä oli hieman vaikeampi, tai ehkä työläämpi. Tehtävä sisälsi monenlaisten välitavoitteiden saavuttamista. Ensin piti selvittää herra X:n henkilöllisyys hieman suttuisen valokuvan perusteella(oli kuulemma helppo tehtävä)

Halliin ilmestyi maanantaina vähän vihjeitä... Huomaa sininen teippi, jota käytän vihjeiden luomiseen...

Varsinainen kuva Herra X:sta ilmestyi sitten keskiviikkoaamuna Pintakillan Facebooksivulle. Kun kerroin opiskelijoille aamulla nimenhuudon jälkeen että vihje on sivulla, osa kertoi jo nähneensä sen, ja pyysi kiirehtimään teoriatunnin kanssa, sillä olisi asiaa puuosastolle...

Lehtori Marko Salakari puuosastolta lupautui Herra X:si...

Tehtävän seuraava osio löytyi Markon haalareiden nimilapun vierestä:

QR-koodi ympäröitynä sinisellä teipillä...

QR-koodi vei opiskelijat varsinaisen tehtävän kuvauksen sisältävällä sivustolle...

Tässä vielä tehtävän kuvaus sivustolta:

Kuvassa olevia roska-astioita löytyy E-rakennuksen ja A-rakennuksen välistä.

1. Hae yksi roskis ja tyhjennä ja pese se autonpesupaikalla.
2. Selvitä roska-astian sävy värikartasta
3. Pese roska-astia pesukoneessa
4. Tee roskikseen suihkupuhdistus vihreällä isolla käsiraepuhaltimella SA 2½ suihkupuhdistusasteeseen.
5. Maalaa roskis GPL-S epoksipohjamaalilla
6. Maalaa pintamaali roskikseen
7. Selvittäkää jonkun tiimiinne kuuluvan blogissa työn kulku
8. Kun blogi on valmis, linkittäkää se Pintakillan Facebook-sivulla
9. Kerro opettajalle kun urakka on kokonaisuudessaan tehty
10. Palauta roskis maalattuna paikalleen

Tekstissä mainittu roskis...

Kun opiskelijat pääsivät teoriatunnilta liikkeelle, meni noin 15 minuuttia kun ensimmäinen roskis oli työn alla...

Meri-Tuuli ja Emilia vauhdissa...

Myös Tanja tiimeineen sai räjähtävän lähdön. Nyt ensimmäistä kertaa opiskelijoille tuli vähän pientä sanomista Pelin suorittamisesta. Osa koki liiallisen kilpailun ikäväksi, toiset näkivät että pelissä voidaan vähän omaa joukkuetta ja sen edistymistä edistää hieman muiden tekemistä vaikeuttamalla, joten saimmekin näistä erilaisista näkemyksistä hyvin ammattietiikkatunnin aiheen; Kävimme tapahtumia läpi molempien osapuolien näkökulmista ilman suurempia syyttelyjä ja saimme sovun aikaiseksi. Loppujen lopuksi molemmat näkemykset voivat olla hyviä oikeaan aikaan, sekä molemmat näkökulmat valmentavat ryhmiä työelämää varten.

Perjantaina ensimmäinen roska-astia saatiin pohjaväriin, kun Meri-Tuuli ja Sanna-Mari jäivät koulun jälkeen maalaamaan oman tiiminsä roska-astian samalla jääden vastaamaan koulun jälkeen vieraaksi tulleiden opettaja-opiskelijoiden kysymyksiin.(Itseasiassa puolet luokan oppilaista jäi vapaaehtoisesti näyttämään tekemisen mallia opettajaksi opiskeleville, kiitokset kaikille vapaaehtoisille...)

Koko porukka yhteiskuvassa...

Tässä parit kilpailublogit, jotka kertovat tiiviistä ja kovasta tekemisestä tiimien kesken;

Tanjan Blogi

Meri-Tuulin Blogi

Lauran Blogi

Lisänä vielä Sampon blogi, jonka kommentoijaksi oli ilmaantunut CosmiChrome-systeemin kehittäjä Terry Collins. Tämä on erittäin hienoa huomata että oppilaidemme tekemisiä seurataan mielenkiinnolla myös ulkomaita myöden, myös hyviä vinkkejä jakaen, Thank You Terry again!

Tulilinnun maalausta

Tulilintu on sellaisenaan kohtuullisen helppo maalattava. Lisäsin vähän vaikeusastetta true-flames menetelmän yhdistämisellä lintulogoon. Onko tämä nyt sitten "FlameBird" Firebirdin sijaan??
Aluksi printtasin mallikuvan siinä koossa, missä asiakas sen halusi konepeittoon. Koska käytettävissä on vain A4-tulostin, niin kasasin kuvan useammasta tulosteesta.

Tässä tuloste aseteltuna paikalleen, jotta tilaajakin näkee mitä peltiin on tulossa...

Piirsin kotkan ohuelle paperille, josta tein sablonan käsin leikkaamalla...

Seuraavaksi ruiskutin valkoisen kotkahahmotelman sablonan läpi...

Kynäruiskuhahmotelma tehtiin vielä konepeiton ollessa kiinni autossa....

Onneksi auton omistaja, velipoika Pepe tuli piipahtamaan, niin saimme nostettua pellin maalaustelineelle. Kuvien maalaamisen yksi tärkeimpiä asioita on työasennon ergonomisuus. Pontiacin keula on niin matalalla, että konepeittoa olisi saanut maalata selkä mutkalla.

Liekkisablonat ja mallikuva. Olen itse tehnyt sablonat jo aikaisemmin. 

Liekkien maalaus alkaa ns. taustaliekin maalamisella, eli oranssinpunainen liekki joka on liekkikuvion taustalla maalataan ensin... 

Taustaliekki valmiina. Lisäsin tässä vaiheessa vähän kontrastia kotkakuvioon, sekä varjostin taustaliekkiä vähän irrottaakseni sen punaisesta perusväristä.

Keltainen liekki maalattuna. käytän mallikuvana aitoja liekkikuvia.

Kuvio viimeistelyä vaille. Liekkien saaminen tarpeeksi kirkkaiksi on ensiarvoisen tärkeää, jotta lopputulos on  silmään sopivan näköinen.

Käytin kaksi kokonaista päivää liekkilinnun tekemiseen, joten täytyy myöntää että kuvio oli melko kovatöinen. Huomiselle jäikin enää "FlameBirdin" viimeistely ja konepeiton lakkaus. Ihan mukavan piristävä projekti näin kesäloman loppupäiville....

Pontiacin pohjatöitä...

Ihan ensimmäiseksi kävin hakemassa autoon oikean sävyistä maalia. Firebird on maalattu tietojeni mukaan ainakin pari kolme kertaa, joten sävystä ei enää ollut täyttä selvyyttä.
Maalasin auton itse muistaakseni 1994 ensimmäisen kerran uudestaan, silloin Ferrarin punaiseksi. Alkuperäinen jenkkiväri oli viiden käyttövuoden jälkeen yllättävän huonossa kunnossa, ei tainnut kestää Suomen suolatalvia, sillä autossa oli ruostepilkkuja koko kyljen mitalta. Seuraavaksi auto maalattiin joskus 2004? jonkun muun toimesta. 2008 maalauksen muistan minäkin tarkasti, koska raidat maalattiin koululla oppilastyönä.

Taisi olla Johan Vehmas, joka raidat maalasi. Tässä menossa raitojen teippaus 2008 koululla.

Mutta itse sävyyn, auton sävy oli vaihtunut takaisin GM:n sävyyn. Mittasin sävyn ns. värimittarilla SP-Automaalit Oy:ssä Hyvinkäällä. Kun sävy oli saatu selville, siirsin auton maalaustilaani, johon se juuri ja juuri mahtui.

 Maalaustilani on mitoitettu lähinnä moottoripyörien ja yksittäisten esineiden maalaamiseen.

Ennen pohjustuksen aloittamista pesin keulan pari kertaa rasvanpoistoaineella

Konepeitto ja puskurin keskiosa rajattiin leveällä maalarinteipillä ennen hiontatöitä. Tämän jälkeen otin raidoista mallin maalarinteippiin.

Raidan paikan määritys menossa. Maalarinteipissä näkyy  raitojen reunojen paikat, joiden avulla raidasta saadaan puskuriin samanlevyiset ja kaltaiset.

Hioin keulan ensin P400 kuivahiontana koneella...

Lopuksi hioin keulan vielä vesihiontana P800 karkeudella. 

Itse suosin vesihiontaa lähes aina erikoismaalausten alle, mutta tästä on eriäviäkin mielipiteitä. Vesihionnan jälkeen poistin vielä suojateipit ja jätin auton kuivumaan yön ajaksi.

Varsinaisen erikoismaalauksen esikuvana käytän auton omaa, alkuperäistä firebird-logoa.

Lähes kaikissa muissa firebird-logoissa linnun pää on kääntyneenä eri suuntaan kuin tässä...

Työ jatkuu viikonlopun aikana erikoismaalauksen parissa....

Moottoripyörän maalaus, pohjatöitä

Kun pyörän peltiosista on saatu maalit hiottua pois, on kittaamisen vuoro. 

Joku voisi pitää kaiken pois hiomista vähän liioitteluna, mutta kokemukseni mukaan moottoripyörien osat kannattaa mieluummin ottaa peltipuhtaiksi jo mahdollisten tankin vuotokohtienkin tarkastamisen vuoksi.(Samalla voi varmistua pohjan pitävyydestä, kun pääsee rakentamaan koko pintakäsittelyn alusta asti.)

Laitoin lasikuitukittiä mm. paikattujen ja jälkikäteen hitsattuihin kohteisiin alimmaiseksi suoraan pellille.

Kun lasikuitukitti oli hiottu suoraksi, kittasin osat yli autokitillä.

Osien ylikittauksessa tulee pyrkiä jo kittausvaiheessa mahdollisimman tasaiseen ja oikeanlaiseen pinnan muodostamiseen. Itse käytän kumilastaa muotojen tekemiseen, sekä pyrin kittaamaan koko osan yli kerralla.

Kuvasta ilmenee hionnan karkeus; Käytän muotoiluvaiheessa P80 hiomapaperia ja hiomatukena kumilastaa.

Ennen pohjamaalin ruiskuttamista hioin osat P180 ja P240 karkeuksilla hiomanaarmujen poistamiseksi.

Ruiskutin 2 reilua kerrosta epoksipohjamaalia kaikkiin osiin, mukaanlukien muovinen etulokasuoja.

Huomaa että myös osien alapinnat ja toisarvoiset, ei näkyvät pinnat tulee suojata korroosiolta, tässä tapauksessa epoksipohjamaalilla.Tankissa olevat bensiinin kanssa kosketuksiin joutuvat tiivistepinnat tulee ottaa puhtaaksi maalista ennen tiivisteiden asentamista, jotta polttoaine ei pääse kosketukseen maalin kanssa.

Marhed Scanian viimeistelyä

Kun pääsin autoa maalaamaan paikan päälle, oli työtä tehdessä aikataulu melkoisen kireä, joten kuvia ei ole otettuna kovinkaan paljon.
Aloitin päivän heti aamusta, joten klo 6.00 suuntasin auton keulan Vantaata kohti vesiohenteiset maalit mukaan pakattuna. Tämä tarkoittaa että jouduin menemään jo viideltä pakkaamaan, sillä vesiohenteisia maaleja ei saa päästää jäätymään.

Sekoitin maalit vielä ennen lähtöä kertaalleen parhaan mahdollisen maalaustuloksen saavuttamiseksi.

Keulapalakin piti hioa ja lakata uudelleen kokonaisuudessaan. kuvassa suojausvaihe meneillään.

Keulapalan saadessa osumaa myös viereisiin osiin oli tullut vaurioita. kuvassa oven vauriot hiottuna P320 karkeudella ensin tasaiseksi, jonka jälkeen vielä hionta ensin P400 ja P800 karkeuksilla ennen maalaamista.

Myös ajavalon kehys sekä maskin reuna oli kärsinyt, kuvassa vauriot hiottuna P320 karkeudella. Ajovalon kehykseen laitoin myös autokittiä, käytin hiomavärinä SEM High Build primeriä, joka kuivuu erittäin nopeasti.

Erikoismaalauksen paikkamaalaus poikkeaa normaalista paikkamaalauksesta siten, että pyritään tekemään mahdollisimman vähän lisävaurioita, tai ruiskutetaan hiomavärit mahdollisimman pienelle alueelle. Monesti hiontakarkeudet ovat huomattavasti hienompia kuin normaalisti paikkamaalatessa, sekä pyritään käyttämään mahdollisimman paljon käsityökaluja.(Tässäkin tapauksessa vain suorat pinnat hiottiin koneella.)

Auto suojattuna hionnan jälkeen, erikoismaalauksen liekkikuvioiden paikkamaalaus on jo aloitettu.

Liekkien korjausmaalaus tehtiin osa kiinni autossa, tässä kuva välittömästi raitojen suojausten poiston jälkeen.

 Harmillisesti en saanut otettua ainuttakaan kuvaa liekkien korjausmaalauksesta, sillä opiskelijamme tulivat opettajansa Juha Viljamaan johdolla katsomaan tätä erikoismaalauksen vaihetta. Maalasin liekit suojattuna edelleen olevan raidotuksen "päälle", ja kun liekkikuviot miellyttivät silmää sopien kokonaisuuteen, poistin raidoituksen suojana olleet teippaukset. Vasta tämän jälkeen pääsin kokeilemaan kuinka hyvin omassa tilassani mittaamalla tehty korjausraidoitus osui kohdalleen.

Kuvassa liekit valmiina ja raidotuksen suojaus poistettuna. Tämän jälkeen oli vuorossa eri sävyjen häivytysmaalaus viereisiin osiin. Vastaavien liekkikuvioden maalauksen kuvaus löytyy täältä.

Nokkapala sovitettuna paikalleen. kohtuullisen hyvin kuviot osuivat, jouduin vähän korjaamaan ylimmän raidan reunaa soveltuvammaksi...

Marhed Scania, pohjamaalauksia ennen varsinaista erikoismaalausta

Kun kaikkiin muoviosiin oli saatu pohjustukset tehtyä aloitin varsinaisen pintakäsittelyn.
Otin ensin käsittelyyn kulmapalan sisäpuolelle tulevan ilmanohjaimen. Yleensä puolikiiltävät- tai mattapinnat ovat haasteellisia tehtäviä; tavanomaisella automaalilla tehtäessä pintaan ruiskutettava maalimäärä ratkaiseen kiiltoasteen osittain. Käytin SEM:n Hot Rod Black:a, koska sillä voi melkoisen huoletta ruiskutella aina takuuvarman, silkinhohteisen pinnan ilman että tarvitsee pelätä liikaa kiiltoa.

Lähikuvaa valmiista pinnasta.

Maali ja maalauskohde valmiina. Hot Rod Black toimitetaan oikeassa suhteessa toisiinsa nähden olevissa astioissa jos ei jostain syystä muista seossuhdetta 4:1:1.... Sitä saa tilattua halutessaan SP-Automaalit Oy:sta, Hyvinkäältä tai Jyväskylästä.

Seuraavaksi maalasin kulmapalan taustan. Scania maalattiin alunperin näyttelyautoksi, joten kaikki keulan osat maalattiin molemmin puolin. Käytin perusvärinä Spies Heckerin vesiohenteista HiTEC-maalia jonka päälle ruiskutin yhden reilun kerroksen lakkaa.

Tausta valmiina. Huomaa että jätin ulkopuolen suojaamatta, näin sain varsinaisen erikoismaalattavan pinnan hiontaan "tarkastusväriä", eli ohuen sumun tummaa lilaa vaalealle pinnalle jonka avulla ulkopinnan virheet tulevat hiottaessa helpommin esille.

Hion koneella pehmeäselkäisellä P800 hiomalaikalla osan ennen maalausta.

Uudessakin osassa voi olla pieniä virheitä, tämä kulma suoristui lopuksi hiomalla. Osasta löytyi pari pientä kitattavaakin naarmua...

Lopuksi taustan suojaus. Valmis maalipinta kannattaa aina suojata tarkasti.

Huolellisesti tehty pohjustus on kaiken pintakäsittelyn tärkein työvaihe, sen vuoksi halusin tässäkin blogissa tuoda näin mittavasti esiin tehdyt pohjatyöt. Poikkeuksena yleiseen tapaani päätin aikataulun kiireellisyyden vuoksi tehdä kaikki hionnat kuivahiontana. Käytän yleisesti vesihiontaa pohjustuksessa, mutta näyttää siltä että näillä nykyaikaisilla pinnoitusjärjestelmillä nopeampi kuivahionta toimii ainakin yhtä hyvin.

Kynäruiskulla joulupuuhiin jo nyt

Joku saattaa ihmetellä milloin joulukorttien kuva-aiheita maalataan. Itse maalaan jouluaiheita ympäri vuoden, johtuen toisesta työstäni opettajana. Ihanteellisin aikahan olisi joulun alla...
Onneksi tulevan joulun kortit ovat jo valmiit, luultavasti painettunakin. Vaikeinta on keksiä samasta aiheesta joka vuosi jotain uutta maalattavaa, joten pidänkin kameran valmiina pitkin vuotta maalausmalleja ajatellen.
Joulukorttejani voi käydä katselemassa lähemmin Korttituotteen sivuilta.

Sarjan kuvien tulee sopia hyvin yhteen, vaikka jokainen korttihan menee yleensä eri vastaanottajalle...

Tässä hillitympää sinistä sävyä, henkevämmiksi tarkoitetut korttimallit eivät saa olla liian värikkäitä.

Alemman korttisarjan sävyt ovat lähempänä maalausta, mutta jos katsot tarkkaan kuvia niin löydät yhden saman kuva-aiheen molemmista sarjoista. Kun kustantajani tilaa kuva-aiheita kortteja varten, pitää aina muistaa että maalaus ei ole vielä valmis kortti vaan kuvankäsittelijä, AD,(Terveiset Eltsulle jos tätä luet, olen ollut ahkera tänä viikonloppuna:-)) viimeistee maalaukset painovalmiiksi korteiksi. Näin ollen taiteilijan ja AD:n tulee tehdä tiimityötä jolloin päästään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

Joskus AD saattaa muuttaa hieman korttia saadakseen sen sopimaan paremmin sarjaan. Vihreäsävyinen revontuli-kortti on saanut sinisen häivytyksen reunoihinsa, kuten kaikki muutkin kuva-aiheet.

Itse asiaan, korttisarjan maalaus alkaa... 
....aina siis aineiston hakemisella. Maalaan korttisarjat 4 tai 8 aiheen sarjoissa. Nyt aloitin 4 kortin sarjan tavoitteena saada kuvattua jokin jouluun liittyvä esine tarkemmin(esim lyhty jonka sisällä kynttilä) taustan ollessa hieman vähemmällä huomiolla.


Samalla kun pohdiskelen aiheita, käyn välillä tekemässä pohjustavat työt maalaamon puolella; 
Pohjustan maalattavat levyt ja asettelen ne maalausta varten puhtaan peitepaperin päälle. Nykyisillä vesiohenteisilla maalattaessa on erittäin tärkeää pestä maalauspohjat ennen hiontaa sekä liuotin- että vesiohenteisella rasvanpoistoaineella ennen hiontaa. Hion molemmin puolin pinnatut MDF-levyt P400 hiomapaperilla, jonka jälkeen tarpeen vaatiessa viimeistelen taulunpohjat P800 hiomapaperilla. Molemmat hionnat suoritetaan kuivahiontana. Tämän jälkeen levyistä poistetaan irtopöly. 

Oikean sinisen sävyn sekoittaminen tapahtuu aina "silmämääräisesti". Vesiohenteisia sävyjä sekoittaessa pitää muistaa että sävy tummuu melkoisesti kuivuessaan, samoin kuin violetti pigmentti jota lisäsin sävyyn ei näy tässä vaiheessa juurikaan....

Vesiohenteinen maali tulee aina ennen ruiskuttamista laskea sihdin lävitse(125). Kuvasta voi havaita kuinka paljon "roskia" vesiohenteinen pigmentti sisältää.

Vesiohenteisen maalin etuihin kuuluu riittoisuus, näihin neljään taulunpohjaan kului alle 60 grammaa ruiskutusvalmista maalia.

Aikaisemmin mainitsin kuivumisen yhteydessä tapahtuvasta sävyn tummumisesta. Kuten kuvasta näkyy, sävy muuttuu melkoisesti kuivuessaan.

Tarkoituksena olisi päästä jatkamaan maalaamista jo parin kolmen tunnin päästä pohjaamisesta. Ainoa huono puoli vesiohenteisiin maaleihin siirtymisessä on näiden haihdutustaukojen pituuden kasvaminen, mutta toisaalta silloin tätäkään blogipäivitystä ei välttämättä olisi tullut kirjoitettua.