Kiusaamista vai normaalia toimintaa?

Kävelin eilen kollegan kanssa kahville, kun havaitsimme yhtäkkisesti erikoisen tilanteen.

Kaksi opiskelijaa alkoivat vaihtamaan nyrkiniskuja keskenään, ensin toinen napautti hieman isompaa kaveriaan nyrkillä vatsan seutuville. Kostoisku tuli heti perään ja pienempikokoinen kaveri taittui iskusta kaksinkerroin ottamaan lukua. Tämä yksittäinen tapaus ei vielä huolestuttanut blogitukseen asti, mutta iltapäivällä toinen samakaltainen tapaus sai mietteliääksi....

Aamupäivän "kisailu"

Menin ajattelematta heti tilanteeseen, otin isompaa kaveria olkapäästä kiinni ja kysyin miksi te vaihdatte iskuja? Poika meni vähän lukkoon, mumisi jotain että ihan leikkiä tämä vaan on.... Erikoista leikkiä, kun kaveri on kaksinkerroin ja haukkoo henkeään. Kun kysyin nimeä ja luokkaa, ensin sain etunimen kaivettua, mutta isompi aikoi ensin vaieta tässä kohtaa... yritti poistua paikalta mutta en luovuttanut vaan otin uudestaan olkapäästä kiinni ja pyysin kertomaan loput tiedot. Kollegani tuli mukaan lähelle tilanteeseen ja  nuori sitten kertoikin ilman sen suurempia ongelmia pyydetyt tiedot. Tällä välin pienempikokoinen oppilas sai vedettyä sen verran henkeä että kertoi kyseessä olevan ihan vaan leikkimielinen lyöntikilpailu.... Pienen nuhdesaarnan jälkeen päätimme antaa asian olla, pojat näyttivät kovin hämmentyneiltä ja itsekin ihmetteleviltä.... 

Pohdimme kahvin ääressä tapahtunutta, sillä itse menin ihan vaiston varassa väliin tilanteeseen. Samoin otin luonnollisesti isompaan kaveriin heti kosketuskontaktin olkapäähän ilman puristamista tai pakottamista. Toinen ehkä tärkein pointti koko tilanteessa oli oman rauhallisuuteni säilyttäminen; En provosoinut tai provosoitunut, vaikka oppilas ei nimeään heti sanonutkaan. Tosin kun nimeä ja luokkaa ei meinannut alkaa löytymään, estin oppilaan poistumisen paikalta muuttamalla otteeni kevyeksi kiinnipidoksi ja siirryin aina hänen eteensä siten että hän ei päässyt tilanteesta poistumaan. Nimi ja luokka löytyi vasta kun otin kännykän esiin aikeissa ottaa oppilaasta valokuva jos ei muuten ala perustiedot selviämään.

Hämmentävää oli myös opiskelijoiden ihmetys että miksi tähän puututaan, leikkiähän tämä vaan on.... Itse ihmettelimme vuorostamme leikin rajuutta, jos toinen ottaa lukua kaksinkerroin, niin ei tämä voi olla normaalia toimintaa....

Iltapäivän tapaus

Erikoiseksi tämänkin tapauksen tekee nopeus ja yllättävyys; Keskustelimme koulun ruokalan edessä kahden opettajakollegan kanssa kun ulos tulevassa joukossa varoittamatta nousi jalka takaapäin potkuun toista opiskelijaa suoraan suojattomaan kylkeen. Sama vaikutus kuin aamupäivälläkin, potkun vastaanottaja taipui kaksin kerroin kylkeään pidellen. Muut opiskelijat kävelivät tilanteen ohi niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Itselläni olikin jo toimintamalli aamun "harjoituksen" perusteella valmis, tosin potkaisija oli erittäin yhteistyökykyinen tässä tapauksessa ja kertoi heti perustietonsa. Potkittu kaveri katosi paikalta kun huomasi että tilanteeseen tultiin väliin. Kysyin potkaisijalta miksi hän yhtäkkisesti potkaisi kaveriaan, sillä en huomannut tilanteessa mitään erikoista ennen kuin jalka nousi. Vastauksena tuli että ihan herjalla vaan kaveria potkaisin..... Toistin aamun nuhdesaarnan, mutta aloin ajattelemaan onko tässä vähän valistuksen paikka... 

Kysymyksiä ilman vastausta...

Ei oikein tunnu opettajan näkökulmasta hyvältä, kun kavereita potkitaan ja lyödään "herjalla". Sitä alkaa ihmettelemään mitä niille oikeille riitakumppaneille tehdään jos kaveruutta julistetaan näin? Riittävätkö koulun järjestyssäännöt takaamaan opiskelurauhaa nykyisellään? Onko oma toimintani uhkarohkeaa viitaten viime viikkojen kohuun opettajan erottamisesta?(jossa varmaan on kyllä muutakin taustalla kuin yksittäinen tapaus) Olisiko opettajilla silmien avaamisen paikka, pitäisikö ammattiopistossakin järjestää välituntien valvontaa? Voivatko nuoret todella niin pahoin että toisten muksiminen on arkipäiväistä ja sallittavaa?

Koulutusta uhkatilanteen kohtaamiseen.

Omien oppilaideni kanssa pyrimme käymään uhkatilanteen kohtaaminen-koulutuksen, jossa kerrotaan ensin teoriassa mitä väkivalta voi saada aikaan ihmisessä, tämän jälkeen mennään käytännössä jumppasaliin opettelemaan uhkaavan tilanteen välttämistä.... 

Pintakilta esillä ITK:ssa

Olin hyvin otettu kun Sanna Brauer Nappiparisto-hankkeen koordinoijana kysyi minua puhumaan Pintakillan pelillisyydestä ITK-tapahtumaan.

Täytyy myöntää että aluksi jännitti melkoisesti mennä puhumaan isolle yleisölle, kun on tottunut puhumaan yleensä vain parinkymmenen oppilaan joukolle. Onneksi puheenvuoroni oli osa Nappipariston settiä, joten ei yksin tarvinnut lavalle mennä vaan mukana oli muitakin kohtalotovereita.. Yllättäen jännitys hälveni saman tien kun sain mikrofonin nokan eteen...

Sali oli aika täynnä, tässä vaiheessa alkoi vähän jännittämään...kuvat Anu Konkarikoski

Ammattiopisto Tavastian logot esillä esityksen alussa.. Mielestäni Tavastian uusi graafinen ilme on onnistunut.

 Kiltakoulut-hanke oli hienosti esillä eri yhteyksissä, vahvimmin tietenkin mainio Asentajakilta, jonka eteneminen kiltamaisen opetuksen omaksumisessa on ollut todella ripeää.

Tapio Hanhilammi ja Petri Jäminki vauhdissa Asentajakillan esityksen kanssa. 

 Unohtaa ei sovi Salon Keikkailijoita, jotka aina niin positiivisella ja eteenpäin pyrkivällä asenteellaan saavat aikaan "luovan hulluuden" tilan minne ikinä menevätkään.

Nappipariston osastoa koristivat hankkeiden mainosjulisteet. Huomaa keskellä Keikkailijoiden  hieno juliste.

Ensimmäinen päivä hupeni todella nopeasti illaksi. Oli mukavaa saada kasvot muutamalle netistä tututulle keskustelukumppanille. Mielenkiinnolla odotan tulevia toteutuksia innovaatioihin, joita esiteltiin eri osastoilla.

Kiltakoulut-tapaaminen

Olin viime viikolla pari päivää mukana Kiltakoulut-toimijoiden tapaamisessa. Pintakillan opetustyylistä ja toimintamallista vaikutteita saanut hanke on edennyt hienosti eri puolilla Suomea. Ei pidä unohtaa, että Kiltakoulut-hanke on osiensa summa, jonne on moni muukin aikaisempi hanke tai toimintamalli tuonut mukanaan osaamista ja innovaatioita.

www.kiltakoulut.fi

Kiltakoulut-hankkeen projektipäällikkö Anu Konkarikoski oli saanut liikkeelle viitisentoista opettaja-toimijaa mukaan kehityspäiville. Ohjelmassa oli melko työntäyteinen pari päivää. Tehtävänä oli saada selvitettyä miten kiltakoulut-hankkeen ydinasiat saadaan mahdollisimman selkeään muotoon. Seurasin miten mukana olleet tarttuivat tehtäviin jo osin ennen kuin tehtävänantokaan oli valmis. Oli hienoa havaita mukana olleiden motivaatio ja paneutuminen asialle.  Täytyy myöntää että olin hieman skeptinen KeikkailuExtra-kirjan virtuaaliversion suhteen; Jälleen Salon tehokaksikko, Keikkailijat Hirvoska ja JoRi täräyttivät eteemme niin edistyksellisen ja innovoituneen tuotteen ettei voi kuin ihmetellä miten näitä ideoita voi riittää tällä tahdilla. Kunhan KeikkailuExtra saadaan viilattua julkaisukuntoon toivonkin sen löytyvän jokaisen killan etusivulta.

Tässä kuva JoRista ja Hirvoskasta, JoRille melko tyypillinen  käsien asento...

Yksi huomio oli ylitse muiden, toimijoiden lämminhenkinen ryhmäytyminen. Kun joukolla kehitetään ja toteutetaan samankaltaista opetusta kukin tahollamme, on mukavaa ja rentouttavaa päästä keskustelemaan arjen asioista vertaisten kanssa.

Verkostoituminen yli ammattikuntarajojen on toteutunut hienosti Kiltakoulut-hankkeessa. Ensi syksynä kokeilemme Pintakillassa Hämeenlinnassa yhteisopettajuutta aloittavan Korikillan kanssa ensimmäisten jaksojen aikana. Tarkoituksena on opettaa yhtenevät OPS:n kurssit samaan aikaan molemmille ryhmille. Myös ProsessiStarsin kanssa on suunnitteilla pinnoitusyhteistyötä. Asentajakilta ja Pintakilta Tampere ottavat yhteisen osaston autonäyttelystä. Pintakilta Original nähdään samassa tilaisuudessa omalla osastollaan, joten Kiltakouluilla on vankka edustus tulevan kevään Tampereen Hot Rod & Rock Showssa.

Pintakilta Original edusti Salon opiskelijoiden järjestämässä Valokeilassa-tapahtumassa  viime syksynä.

Ajatuksia nuorten opettamisesta

Havahduin huomaamaan olleeni jo kahdeksan vuotta pintakäsittelyalan opettajana, toimien samaan aikaan yrittäjänä omassa yhden miehen erikoismaalausalan yrityksessä.

Opetustyön luonne on muuttunut ratkaisevasti näiden vuosien aikana. Alkuvuosina muistan opettaneeni enemmän pintakäsittelyn tekniikkaa ja vähemmän "kasvattaneeni" oppilaita. Nykyinen ammattiin opettajan työ sisältää joidenkin opiskelijoiden kohdalla aikaisemmin vanhempien vastuulla olleita asioita(Normaalit käytöstavat, aikataulut, toimiminen erilaisissa arjen tilanteissa jne.)

Viimeisen erikoismaalaamani isomman työn viimeistelyä ennen opettajaksi siirtymistä...

 Talviloma antoi aikaa ajatella asioita laajemmin ja  perusteellisemmin. Aloin miettimään mihin suuntaan opettajan työnkuva kehittyy. Ammatillisen opetuksen resurssit eivät tule ainakaan lisääntymään, joten luultavammin luokkakoot sekä erilaiset oppijat tulevat lisääntymään ryhmissä. Jo nyt on ollut havaittavissa erilaisten pienryhmien opiskelijoita enemmän kuin aloittaessani opettamisen. Pitää tässä yhteydessä mainita että itselläni on käynyt yllättävän hyvä onni opiskelijoiden suhteen vaikka mukana on aikaisemmin pienryhmissä toimineita. Heidän kanssaan ei ole ollut juurikaan ongelmia, päinvastoin moni opiskelija jonka peruskoulun paperien perusteella pitäisi olla vaikeita opetettavia onkin erittäin motivoituneita ja hyviä opiskelijoita.(Tosin tähän motivaatioon saattaa vaikuttaa paljonkin opetuksen luonteen muuttuminen; ammattiin opiskellessa kädentaidot ja käytännön osaamisen oppiminen korostuu teorian oppimisen jäädessä vähemmälle.)

Käytännön työtehtävät kiinnostavat eniten kinesteettisiä oppijoita... Käsillä tekijöitähän heistä kuitenkin tulee...

Mielestäni opettajan omista ominaisuuksista tärkein on asenne; Opettajan tulee arvostaa opettamaansa ammattia enemmän kuin omaa opettajuuttaan. Myös oppilaiden arvostaminen ihmisenä sekä tulevana alan ammatin osaavana työntekijänä pitää alkaa heti ensimmäisestä hetkestä. Opettaja voi olla vähän tiukka ja ankarakin, kunhan muistaa olla oikeudenmukainen ja tasapuolinen.

Opettajan rooliin kuuluu oppilaan ohjaaminen ja tukeminen tekemällä yhdessä, oppien ehkä samalla itsekin...

Myös avoimuus ja oman osaamisensa kehittäminen kuuluu nykyisin työnkuvaan, sillä kukaan opettaja ei voi tietää kaikkea alansa tietoa. Rehellisyys omasta osaamisesta, joskus senkin myöntäminen että tämä osa-alue opetettavasta aiheesta ei ole riittävän tuttu on tärkeää. Itse käytänkin näissä tilanteissa sellaista toimintatapaa että etsitäänpä yhdessä vastaukset opiskelijoiden kanssa. Olen huomannut opiskelijoiden kiinnittävän huomiota rehellisyyteen tässä tilanteessa kuin että opettajan ammattitaidon puutetta alettaisiin ihmettelemään.

Uutta tekniikkaa kokeillessa ei aina onnistuta ensimmäisellä kerralla... CosmiChrome harjoituskappale, joka meni uusiksi...

Oman alansa osaajan itsetuntoa ei pieni puute osaamisalassa hajoita, tosin jos ammatin osaaminen on kokonaisuudessaan ohutta niin pienikin epäilys opettajan omassa mielessä kasvaa suhteettomaksi aiheuttaen vastakkaisen reaktion; Opettaja alkaa pätemään omalla osaamisellaan opiskelijoille, jotka kyllä huomaavat sekä puutteen ammattitaidossa että myöskin yrityksen peittää puutteen pätemisellä.

Opettajan tulee ns. opettaa edestä: Opettaja näyttää työtehtävän, jonka jälkeen opiskelija tekee oman suorituksensa...

Opettajan tulee osata väistyä taustalle ja antaa opiskelijalle ohjat itse työn suorittamisessa...

Corvettea oli kuusi eri opiskelijaa lakkaamassa...

Opettajan tulee luottaa opiskelijoihinsa riittävästi. Osaaminen kasvaa pienistä onnistumisista, joita opettajan tulee osata oppilaalleen tarjota oikea-aikaisesti. Näin nuoren ammatti-identiteetti kasvaa pikkuhiljaa pienistä teoista suurempiin.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Kakkosjakson alkajaisiksi Pintakilta Originalin ykkösluokka tuli takaisin hallityöskentelyjaksolleen. Olin mielestäni ottanut riittävästi työkohteita heille vähintäänkin ensimmäiseksi viikoksi.
Kuinka väärässä taas kerran tämän luokan kanssa olinkaan.... Maanantaita oli vielä vähän jäljellä kun ensimmäiset työkohteet, suuret metallikaiteet, olivat jauhemaalia vaille....

Metallikaiteet saavat kyytiä Emilian ja Ainan käsittelyssä, kuva lainattu Meri-Tuulin blogista.

Toinen suuri muutos opetuksessa tuli oppilaiden tekemän "Sininen teippi"-tehtävän kautta; Koostimme äidinkielenopettaja Anneli Vaasvainion kanssa pienen pelimäisen tehtävän, jonka tarkoituksena oli selventää oppilaiden omaa näkemystä oppimistyyleistään. Lähes jokainen pääsikin tehtävässään maaliin, eli sai tehtyä blogiinsa selvityksen itselleen parhaiten sopivasta oppimistyylistään. Suurin osa oppilaista mainitsi itselleen sopivan parhaiten kinesteettisen tyylin omaksua asioita, siis itse tekemällä, kokemalla. Päätin saman tien muuttaa omaa opetustyyliäni varsinkin teoriaopintojen osalta.

Tuumasta toimeen ja haalarit päälle, oppilaat hallin puolelle kuuntelemaan, valokuvaamaan ja itse tekemään blogeihin omaa pohdintaa teoriatunneista.

Lasikuitupaikan tekemisen opettaminen tuli ajankohtaiseksi, kun Juuson työstä löytyi reikiä kitin alta... Kuva  Sanna-Marin blogista..

Näytin lasikuitupaikan laminoinnin samalla työvaiheet selostaen, oppilaat kyselivät ja ottivat samalla kantaa tekemiseen. Osa myös valokuvasi koko työpainotteisen teorian työvaiheet, erittäin hienona esimerkkinä Sanna-Marin selvitys työn kulusta.

Varsinainen läpimurto tulikin sitten loppuviikon teorioiden blogituksessa kun ensin puhuin maalivarastossa oppilaille millainen hyvän maalivaraston tulisi olla. Kerroin esimerkein näyttäen samalla erilaisia ominaisuuksia, jotka ovat maalin säilyksen kannalta tärkeitä. Kyselin oppilailta mitä merkinnät maalipurkkien kyljessä tarkoittavat ja laitoin käyttöturvallisuustiedotteet kiertämään, jotta oppilaat näkisivät mitä varoitusmerkintöjä maaleissa on. Samalla näytin varastossa olevien maalien etiketeistä erilaisia varoituskuvakkeita.

 Unohdin koko varoituskuvakkeet, kunnes luin Emilian blogista itsellenikin uuden tiedon, hän oli ensin tutkinut samoja varoituskuvakkeita mitä maalipurkkien etiketeissäkin, MUTTA hän oli jatkanut asian tutkimista omatoimisesti ja löytänyt päivitetyt, uudet kuvakkeet jotka olin itse jotenkin onnistunut sivuuttamaan....

Tässä uudet merkit ja luokitukset....

Tämä uusi tyyli opettaa ja opiskella tuotti heti ensimmäisellä viikolla selkeästi alaa kehittävää tulosta ja herätti taas kerran itseni miettimään opettajan roolia... Oppilaat osaavat nykyisin käyttää hienosti hyväkseen netin valtavaa tietovarastoa....

Loppuviikosta tuli vähän vaarallisiakin tilanteita eteen. Oppilaat alkoivat purkamaan väliseiniä parveltamme erittäin motivoituneesti, vähän liiankin. Onneksi välikatto ei tullut niskaan kun puolet tukitolpista puuttuivat, varmuuden vuoksi laitoimme punakeltaisen varoitusnauhan ja tuen pitämään välikattoa ylhäällä kunnes saamme loput purettua ensi viikolla uuden luokkamme tieltä. Päätin käydä lainaamassa rakennusosastolta muutamat kypärät...

Ykkösen oppilaiden "Cruising" Pintakillan Gemssun kanssa. Autoa ulkoilutettiin jotta saatiin toinen auto GMC:n eteen hallissa. Oli pakko ottaa tämä kuva kun opiskelijoiden positiivinen asenne paistaa vaikka aurinkoa ei näykään ja autokin on vähän vaiheessa vielä....

Sampo piti todistettavasti jauhemaalaamossa hengityssuojainta ja silmäsuojaimia... Rajat näkyvät kasvoissa...

Moodlea avoimesti

Olen etätyöjaksolla työsaliopetuksesta. Aika on kulunut Ammattiopisto Tavastian Moodlen parissa. 

Pintakilta-wikisivustolla on paljon itse tuottamaani aineistoa, josta otan aina toisinaan varmuuskopion. Syksyn kuluessa aloin miettimään mitä jos Wikispaces-palvelun tarjoaja yllätten päättäisi tehdä palvelusta maksullisen tai poistaisi palvelun? Myös Kiltakoulut-hankkeen toimijoiden piirissä on ollut keskustelua Moodle vs. avoimet tallenuspaikat. Kun esimieheni vielä kysyi voisinko jakson aikana naputella toteutussuunnitelmat teollisen pintakäsittelyn osalta jonnekin, päätin tallentaa suunnitelmat Moodleen.

Aloitin koko systeemin miettimisen tekemällä ensin luonnoksen kokonaisuudesta preziin.

Oli selvää että Moodlesta piti saada helpommin lähestyttävä ja myös mobiililaitteelle sopiva. Ensimmäinen tehtävä oli ottaa yhteyttä Tavastian IT-tukeen. Ella Eld jaksoi kaivaa ratkaisuja, joita en itse osannut hakea Moodlen rakenteesta, vaikka ohjeistus onkin yllättävän hyvin tehty Moodlen sisään. Pahin ongelma on Moodlen skaalautumisen puute, johon kyllä etsimme ratkaisua parasta aikaa.

Putsasin kaiken ylimääräisen pois Moodlen näkymästä ja tein painonapit mobiililaitteita ajatellen sellaisiksi että ei tarvitse linkkejä arpoa sormella täppäillessä. Tosin putsaus on vielä vähän kesken....

Alkujärkytyksen jälkeen Moodle alkoi taipumaan sen näköiseksi kuin halusin, tosin kehyksiä on vaikea ilman omaa, koodattua tyyliä saada mobiililaitteille soveltuvammaksi. Päätin tehdä isot kuvakkeet Pintakilta.fi sivun tyyliin myös moodleen, joiden avulla navigointi toimii keskiverto-moodlenäkymää paremmin mm. tablettilaitteilla.

Kuvassa navigointia helpottavat kuvakkeet kuvankäsittelyohjelman ikkunassa.

Jotta kuvakkeet saa siististi järjestykseen Moodlessa, pitää taustalle luoda taulukko johon kuvakkeet tallennetaan kuvina.

Linkitin aineistolinkkejä Moodlesta suoraan pintakillan wikisivuille. Huomasin Moodlen loppujen lopuksi erittäinkin hyväksi työkaluksi opettajalle, tosin tämä on paluuta juurille, sillä käytin ennen avointa wikiä moodleamme hyvin samaan tapaan kuin wikiä nyt.

Moodlen logiikka toimii eri tavoin kuin wikin...
...siinä on paljon enemmän säädettäviä palikoita ja mahdollisuuksia opettajan kannalta wikin ollessa enemmänkin materiaalin tallennuspaikka. Varsinkin aikuiskoulutuksen ja nuorisoasteen integroinnissa Moodlen moduleista tulee suuri apu kun tehdään henkilökohtaistamisia ja yksilöllisiä opinpolkuja. Oma Moodle-modulointini linkkeineen ja aineistoineen tulee olemaan täysin avoin perustutkinnon osalta. Pintakillan wikin päivittymiseen tämä ei aluksi vaikuta lainkaan, päinvastoin ristiinlinkitys saattaa tuoda lisää kävijöitä molempiin paikkoihin ja näin madaltaa kynnystä esimerkiksi hakeutua opiskelemaan. Mitä tulee nyt velloneeseen avoimien vs. suljettujen oppimisympäristöjen keskusteluun, en voi kuin ihmetellä OAJ:n näkemystä "varastamisesta" jos antaa itse koostamansa aineiston muidenkin alan vaikuttajien ja toimijoiden käyttöön.

Projekti-Porschen tekeminen lähti käytiin...

Meillä on Ammattiopisto Tavastian pintakäsittelyalalla perinteisesti tehty oppilaiden toimesta jokin projektiauto kakkosluokalla.

Porsche takaa...

Tänä vuonna opiskelijoiden valinta kohdistui Porscheen, joka on tarkoitus talven mittaan saattaa erittäin hienoon kuntoon. Itse olen yleensä ollut vetovastuussa projekteissa, mutta viime vuodesta alkaen kollegani Juha Viljamaa on ottanut projektiauton tekemisen opiskelijoiden kera omalle kontolleen. Kävin katsomassa miten hommat ovat edistyneet.

Korikiltalaiset purkivat auton viime jaksossa, kuvassa oikealla Tuomo, joka aloittaa ensi vuonna korikillan ensimmäisenä tutor-oppilaana Tavastiassa..

Kakkosluokka on aloittanut kovalla tahdilla projektin tekemisen...

Projektin oppilasprojektipäällikkö Henri Helanterä vastaanottaa kuvassa valkoiset haalarit. Myös
oppilastyönjohtaja Jani Virtanen sai samana päivänä valkoiset haalarit. 

Tässä vielä "virallinen" haalarikuva valkoisten haalareiden jakamisen jälkeen.

Uudet valkohaalariset toimivat projektin oppilastyönjohtona ja omaavat vastuun ja toimivallan projektin suhteen. Koko luokka tuntui erittäin motivoituneelta, joten voimme odottaa tältä(kin) porukalta hienoja näyttöjä Porschen tekemisen suhteen.

Konepeitto hiotaan täysin peltipuhtaaksi. Konepeittoa on ollut hiomassa useampikin oppilas, tässä Jani näyttää  miten konetta pidetään hiottaessa maalit pois...

Porschen suunnittelua

Kuvassa Maija ja Raisa esittelevät omia suunnitelmiaan.

Eilen tiistaina pidin pienen tutustumistunnin oppilaille 80-lukuun, joka tulee jollain tavoin toimimaan auton teemana, sillä onhan tämä malli jos mikä kasariajan tuote lujamuovihelmoineen ja hellan lisävaloineen... Ilmeet vaihtelivat järkyttyneestä huvittuneeseen kun kävin läpi kasarimuotia ja soitin tietenkin sen ajan musaa pari kappaletta jotta pääsimme tunnelmaan.... Jotenkin välillä taisin muistella turhankin paljon omaa nuoruuttani, sillä olin tuolloin saman ikäinen kuin omat oppilaani nyt... Asiakkaamme saapuikin parahiksi muisteluiden loppuvaiheessa.

Julia esittelee Julia&Julia-tiimin suunnitelmia auton omistajalle, Petteri Erkintalolle.

Petteri antoi lähes vapaat kädet tiimeille suunnitella auton ulkoasua. Päätimme myös tutkia voimmeko tehdä konehuoneelle jotakin, sekä selvitämme rengaistuksen ja vanteiden hintatasoa.

Konehuoneessa riittää pinnoitettavaa... Lisäksi selvitetään miten moottorin tarkastus tai pieni piristäminen voisi onnistua projektin yhteydessä.. 

Matti, Maija ja Raisa aloittivat tietojen hakemisen välittömästi, ensimmäiset vannevaihtoehdotkin läytyivät... Raisa  aloitti projektin logon suunnittelun tyyliin sopivasti Top Gun-leffan hengessä....

Mobiililaitteiden ja perinteisten paperiversioiden "sekakäyttöä" suunnittelun tukena....

Projektin vetovastuussa Juha aisaparinaan Marika...

Merkillepantavaa projektin startissa on oppilaiden nopea sosiaalisen median mukaan ottaminen, Facebook-sivu ilmestyi hetimiten nettiin näkyville. Myös ohjauksessa Juha on saanut luokan toimimaan esimerkillisesti; Työsalissa on mukavan ahkera tunnelma, itse vähän haikeanakin seurailen sivullisena toimintaa...