Huipulla tuulee... Levillä

Kiltakoulut-hankkeen puitteissa tie vei Leville, seminaariin jonka tarkoituksena on kehittää oppimisympäristöjä..
En ole juurikaan julkisia matkustumuotoja käyttänyt elämäni aikana joten eniten arvelutti bussimatka. Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana kun on bussilla tullut matkattua lähinnä tilausmatkoilla. Tiistai-aamu valkenikin aurinkoisena ja vaimoni Tiina pudotti minut Riihimäen linja-autoasemalle. Kello varttia vaille kahdeksan, tietenkin lipunmyynti aukeaa vasta kasilta...

Aurinko heijastelee vanhan tehdasrakennuksen ikkunoista... Matkakeskuksen piha on vielä hiljainen...

Jäi aikaa pysähtyä tarkkailemaan.. Ihmettelin matkakeskuksen kupeessa aamun tohinaa, samalla miettien mm. bussikuskin työnkuvaa, joka valaistui siinä työn touhua katsellessa.... Heidän pitää näyttää koko ajan tyylikkäiltä, mutta samalla pakata autoihin mitä ihmeellisempiä tavaroita; Voisi olla haasteellista itselleni pitää puvuntakki siistinä tavaroita rahdatessa....

Siis oikeasti, painettu matkalippu... Ihmettelin että eikö kuitti voisi olla samalla myös matkalippu....

Muistakaahan että ei sitten kannata etukäteen turhaan niitä lennon numeroita yms. miettiä saati sitten mennä nettiin ja hoitaa Check-In ilman jonotusta... Onneksi sain arvovaltaista opastusta OPH:n Minna Taivassalo-Salkosuolta siitä, miten se helpoksi tehty Check-In automaatti toimii...

Lentokentällä jouduin taas kerran turvatarkastukseen, ilmeisesti naamataulu on vähän turhan paljon epäilyttävän näköinen.... Intialaisen oloinen erittäin kohtelias turvatarkastuksen ammattilainen piti huolen että en tuo koneeseen puukkoja tai puntareita...(Mukana kaksi iPhonea ja iPad.... Varmaan näytti turhan epäilyttävältä, vaikka sama varustus näytti olevan yllättävän monella....)

Kittilän kentällä.. Mietin että jos tämä kone olisi mennyt "tonttiin" niin aika paljon olisi saatu rekrytoida opettajia sekä muuta henkilökuntaa eri kouluihin.... Opetushallituksesta puhumattakaan....

Levillä

Perille päästiin suuremmitta kommeluksitta, mitä nyt päätin mennä väärään hotellibussiin...(Tulipas raikas iltapäiväkävely, ei sieltä toisesta hotellista ollut kuin vajaa kilometri omaan hotelliin.... Tietenkin pilvistä putoili pientä tihkusadetta juuri sen ajan kun roudasin matkalaukkuani omaa hotellia kohti...)

Oman majapaikan pihalla paistoi jo aurinko... Kuvassa Kiltakoulut-hankkeen projektipäällikkö Anu Konkarikoski sekä Prosessistars-killan vetäjä Tapio Patrikainen.

 Koska menin sitten koneessa leveilemään että "mulla onkin tämä iltapäivä vapaata ennen virallistaohjelmaa" Konkarikosken Anu tietenkin nakitti heti Kiltakoulut-kehityspalaveriin... Palaveri on sitten Levin huipulla olevassa kokoustilassa... 

Hotellilta kokoustilaan kuljettiin "gondolihissillä". Härvelistä on hienot näköalat, tamperelainen totesi että: "...ihan näkee pitkälle kuin Näsinneulasta...."

Levin huipulla sitten Salon Keikkailijat aloittivat päivän poseeraamalla pöydällä... Keikkailijat näkyvät ja kuuluvat, joten tälläkään reissulla ei tarvinnut arvailla missä he liikkuvat... Kiltakoulut-hankkeen "markkinointimoottorit" joilta ei vauhtia puutu.

Asentajakillan Petri Jäminki(ja se tamperelainen, ks aikaisempi kuva...). Petri on itseasiassa se henkilö jonka varomattomasta tokaisusta Kiltakoulut-hanke sai alkunsa...("Miksi Pintakillan jäsenten pitäisi olla aina pintakäsittelyalan linjoja, kyllähän tämä toimisi ihan yhtä hyvin vaikkapa asentajien koulutuksessa...")

Päätimme päivän päätteeksi Petrin kanssa kävellä hotellille, tässä näkymää rinteestä kun ilta jo alkaa vähän hämärtää...

Seminaarin anti oli osin tuttua, koska kehittäjäporukassa ollaan viihdytty. Parasta antia olikin ns. työpajat, joiden avulla pyrittiin kehittämään toimintoja. Itse ihastuin erityisesti Teemu Moilasen ja Henry Paanasen näkemyksiin ja ideoihin pelillisyyden sekä lisätyn todellisuuden käyttämisestä koulutuksessa. Pintakilta 3.0 voi olla vähän erilainen kuin nykyinen versio... kuka tietää... Opiskelijoille tiedoksi, ensi viikolla aloitamme maalaamaan erilaisia kuvioita ja pisteitä hallin seiniin ja lattioihin...

Seminaari on aina seminaari vaikka voissa paistais..

Yleensä liian vähälle huomiolle jäävä Nappiparisto-hankkeen puurtaja,  tiedottajanakin toimiva Antti Voutilainen 

Kun hätäpäissäni räpläsin kännykkää, opin vahingossa ottamaan sillä screenshotin...

Anu Konkarikoski ja Henry Paananen, tämä on varmaan sitä tiedon siirtoa!?! 

Seminaarin jälkeen koen hieman huonoa omaatuntoa, sillä itselläni ei kyllä ole niin paljon annettavaa tuolla kehityshommissa, enemmänkin päällimäisenä tunteena on turistimainen olo... Pitäisi varmaankin hetkeksi pysähtyä ajattelemaan, miten nämä asiat voi parhaiten siirtää hyödyttämään omia oppilaita.. 

Suurkiitokset kaikille mukana olleille Kiltakoululaisille sekä tietenkin omalle työtiimille(Erityisesti sijaisena toimineelle Marika Laineelle, tämä olikin ensimmänen kerta kun sijainen oli tehnyt tuntisuunnitelmat etukäteen...)