Annelin ensimmäinen päivä pinnalla

Pintakilta Original ykkösluokka oli ohjauksessani koko ensimmäisen vuoden kaikki ammattiainejaksot. Ammattitaitoa täydentävien aineiden luokanvalvoja Anneli Vaasvainio lähti rohkeasti kokeilemaan kiltakoulumaista yhteistyötä ammattiaineiden kanssa.
Monesti ATTO-aineet koetaan haasteellisiksi, koska käsin kosketeltavaa materiaalia tai mahdollisuutta opettaa muuten kuin luokkahuoneessa ei  usein ole. Annelin kanssa keskustelimme mahdollisesta tutustumisesta pintakäsittelyalaan ja hän ottikin haasteen vastaan; Anneli otti luokan mukaansa viettämään iltapäivän pintahallissa haalarit päällä.

Annelilla hieman miettiliäs ilme, kun tarkastellaan junan osien kuntoa tehtävän alussa..Oppilaat vasemmalta Laura, Sannamari, Emilia ja Aina.

Junan osassa oli hieman ruostetta ja muita epäpuhtauksia. 

Homman ideana oli se, että nuoret neuvovat Annelia ammattiasioissa. Oppilaat muodostivat kaksi työpistettä, joissa ensin tytöt neuvoivat metalliosan pesussa ja suihkupuhdistuksessa, pojat taasen pitivät huolen jauhemaalausosion perehdytyksestä.

Ensin pääteltiin, että Annelin pitää saada haalarit ja suojakäsineet. Oppilaat opastivat työasun pukemisessa ja suojalaseistakin käytiin keskustelua. Annelin avokkaat kirvoittivat kommentteja työturvallisuudesta. Pohdittiin myös mahdollista silmähuuhtelupullon käyttöä; Päätelmien lopputuloksena uskottiin, että Anneli osaa sitä tarvittaessa käyttää ilman etukäteisharjoittelua.

Anneli sai perehdytyksen suihkupuhdistuslaitteen käyttöön asiaan perehtyneiltä ykkösiltä.

Janne ja Juho miettivät miten jauhemaalausta voisi opastaa ensikertalaiselle.

Jauhemaalaamossa Annelin suojavarustusta täydennettiin hengityssuojaimella ja asiaan kuuluvilla silmäsuojaimilla. Myös huppu laitettiin suojaamaan hiuksia.

Maalaus sujui kuin kokeneelta pintakäsittelijältä, Anneli sai itse valita sävyn maalattavaan kappaleeseen.

Maalattu kappale siirrettiin jauhatuksen jälkeen uuniin, jossa maalijauhe sulaa n. 200 asteessa yhtenäiseksi pinnoitteeksi.

Iltapäivän päätteeksi pidimme pienen loppuyhteenvedon pintaparvi-luokassa. Oppilaat arvioivat Annelin toimintaa hyvä-kiitettävä asteikolla. Itse sivusta seuranneena havaitsin Annelin otteet ja työskentelytavat erittäin kehityskelpoisiksi, sillä työkalut pysyivät käsissä kuin kokeneella tekijällä. Myös suojavarusteet olivat kunnossa turvakenkiä lukuun ottamatta. Merkityksellistä oli kuinka hyvin opiskelijat pitivät huolta Annelin perehdytyksestä. Vastaukset työhön liittyviin kysymyksiin olivat asiallisia ja sisällöltään oikeita.

Kiitokset Annelille ja oppilaille mukavasta iltapäivästä, teidän toimintaa oli ilo seurata! Toivottavasti näemme useamminkin tämänkaltaista yhteistyötä osastojen välillä!

Kiltakoulut-hanke starttaa sekä pohdintaa opettajuudesta

Kiltakoulut-hanke aloittaa toden teolla ensi syksynä.
Hankerahoitushakemus meni läpi, joten Pintakilta-toiminnasta versonnut suurempi hanke toteutuu. Tuntuu todella hienolta, että pienestä lähtenyt idea on vuodessa kasvanut näin mittaviin suhteisiin.

Pitää muistaa kuitenkin pääasia koko toiminnassa, motivoituneet oppilaamme. Ilman nyt valmistuvan oppilasryhmän tukea tämä hanke ei olisi saanut koskaan tuulta purjeisiinsa. Monesti kuulee opettajan suusta, että juuri ne huonoimmat yksilöt koko pohjoiselta pallonpuoliskolta ovat eksyneet juuri hänen ryhmäänsä. Myös kommenttia "Helppohan se teidän on opettaa, kun teillä on niin hyvät oppilaat" kuulee todella usein.

Ensi syksyn tutor-oppilaat kuvassa, muutama puuttuu. Kuvasta henkii valkoisten haalareiden saajien ammatillinen ylpeys.

Tosiasia on, että nämä meidän nuoret oppilaamme eivät ole mitenkään ihmeellisesti valikoituneet, vaan edustavat yleensä läpileikkausta omasta ikäluokassaan, niin positiivisessa mielessä kuin negatiivisessakin. Miten näistä nuorista sitten saadaan motivoitunut, kohtuullisen kurinalaisesti toimiva luokka muodostettua?

Ammattiylpeys on yksi koko toiminnan onnistumisen kulmakiviä. Opettajan tulee olla sen verran alastaan innostunut, että hän osaa olla ylpeä omasta ammattitaidostaan. Kun opettajalla on selkeä osaaminen opettamastaan alasta, hänen on kohtuullisen helppoa saada alasta kiinnostuneet nuoret mukaansa toimintaan. Oikeanlaisen, mutta riittävän ammattiylpeyden voi luoda vain toimimalla itse työsalin puolella jatkuvasti esimerkkinä ja kannustaen. Siinä vaiheessa kun opettajan omat haalarit alkavat tomuttua kuukausikaupalla kaapin pohjalla, on erittäin suuri vaara menettää oppilaiden ammatillinen arvostus.

Opettajan tulee pukea haalarit ylleen riittävän usein ja myös tarttua toimeen.

Esikuva 
Varsinkin alkavia luokkia opettaessa on osattava näyttää itse esimerkkiä ammatin harjoittajasta. Jos opettaja viihtyy liikaa työsalin ulkopuolella alkuviikkoina, voi olla erittäin vaikeaa saada myöhemminkään otetta ryhmästään. Meillä käytössä oleva vertaisoppimismenetelmä luo esikuvia myös vanhemmista opiskelijoista. Tutorina toimivat oppilaat näyttävät omalla toiminnallaan tekemisen mallia nuoremmille.

Marika ohjaa Tonia lakkaustilanteessa toimien samalla ammatillisena esikuvana.

Opettaja vai ihminen?
Tärkein viimeiseksi; Opettajan pitää olla vanhempi ammatin osaaja, oppilaitaan kokeneempi ihminen työssään. Liian usein näkee opettajia, joiden opettajuus on noussut heidän ammatti-identiteetin yläpuolelle. Tämä tarkoittaa useimmiten myös opettajan oman näkemyksen muuttumista, eli opettajuus onkin hänen arvoasteikollaan korkeammalla kuin ammatti jota hän opettaa. Tässä vaiheessa nuoret joiden monen toiveammatti on juuri se mitä he ovat lähteneet opiskelemaan, huomaavatkin opettajan arvostavan omaa opettajan identiteettiään enemmän kuin heidän toiveammattiaan. Tällöin opettaja ei enää profiloidukaan opettamansa ammatin osaajaksi vaan "vain" opettajaksi oppilaan näkökulmasta.

Tässä kuva josta henkii oikeanlainen ammatti-identiteetti. Tähän ei päästä jos opettaja arvostaa opettajuuttaan enemmän kuin omaa ammattialaansa....

Tämän ajatuksien virran on tarkoitus herättää opettajissa vähän itsetutkiskelua, sillä noiden kolmen edellisen kappaleen sisältö vastaa suppeasti kysymykseen "miksi meillä on niin hyviä oppilaita."

Pintakilta Tampere, blogien luontia ja muuta mukavaa...

Suuntasin keskiviikkoaamuna Tampereelle. Päivän tarkoituksena oli pitää pientä teoriapläjäystä Pintakilta-toiminnasta automaalari- ja korikorjaajaoppilaille. Päivän loppukevennyksenä suoritimme pienen erikoismaalausharjoituksen.
Aluksi loimme blogit kaikille paikalla olleille. Osalla oppilaista oli jo valmiina G-mail tili, joten blogien luominen kävi nopeasti ja mallikkaasti. Pääsimme varsinaiseen asiaan eli True Flames-maalausteoriaan sopivasti ennen ruokataukoa. Osa oppilaista olikin tutustunut valmiiksi teoria-aineistoon, joten pääsimme suunnittelemaan sablonien tekoa loppupäivästä.

Liekin tarkoitus on näyttää elävältä....

Maalasin liekkikuvioiden mallisuorituksen iltapäivällä. Oppilaat jaksoivat seurata työskentelyäni tarkkaavaisesti. Minulle jäi erittäin positiivinen kuva Pirkon oppilaiden opiskelumotivaatiosta ja asenteesta. Näiden kahden päivän tarkoituksena oli kertoa oppilaille erikoismaalaustekniikoiden opettamisen ohella Pintakilta-tyylisestä opetusmenetelmästä mestari-oppipoikamalleineen sekä vertaisoppimisestakin. Tampereella onkin valittu jo ykkösluokan mukana kulkevat tutor-oppilaat, jotka ovat myös saaneet valkoiset työasut asemansa merkiksi.

Erikoismaalari ja pintakäsittelijä Taru Kivinen toimi torstaina apuohjaajana sekä esikuvana kertoen samalla omia kokemuksiaan Pintakilta-koulussa opiskelusta.

Torstaina saimme Taru Kivisen kertomaan oppilaille omia kokemuksiaan Taitaja-kilpailuista sekä opiskelusta pintakäsittelijänä. Taru valmistui pintakäsittelijäksi Koulutuskeskus Tavastiasta 2009, jonka jälkeen hän on toiminut automaalarina mm. Vainion automaalaamossa Hämeenlinnan Iittalassa. Tarulla on myös ikäisekseen mittava kokemus kynäruiskumaalauksesta, sillä hän on ehtinyt maalata kynäruiskulla jo 6 vuoden ajan. Tarulta voi tiedustella erikoismaalauksia ja tatuointeja, hän tekee molempia päätyönsä ohella.

Pirkon tutorit aloittivat rohkeasti liekkien maalaamisen...

Opettaja Hannu Waltzer oppiladen kanssa valmistelemassa sekoituspöytää päivän harjoituksia varten.

Kuvassa kynäruisku, kiinteä maalisäiliö on kannellinen.

Kuvassa marmori- ja puujäljitelmämallit.

Oppilaat alkoivat maalata liekkikuvioita innolla, jaoimme heidät kolmen henkilön ryhmiin, sillä käytettävissämme oli vain viisi kynäruiskua. Koska intoa ja halua maalata riitti paljon, päätin opettaa oppilaille marmori- ja puumukailukuvioden perusteita. Käytimme kaikkiin maalausharjoituksiin vesiohenteisia akryylimaaleja. Pian alkoi hallissa näkyä marmoroituja kännykänkuoria ja muuta pikkutavaraa.

Oppilaat omaksuivat ihailtavan nopeasti uusia maalaustekniikoita, ja opettajan näkökulmasta motivoituneille nuorille on todella mukava opettaa. Näistä ensimmäisistä yhteistyöpäivistä jäi erittäin positiivinen tunne, tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Kiitokset kaikille mukana olleille nuorille näistä kahdesta päivästä, myös blogeihin on tullut kiitettävästi uusia juttuja heti ensimmäisten päivien aikana.

Opetushallituksessa kuunteluoppilaana

Sain kutsun ammatillisen koulutuksen oppimisympäristöjen kehittäjien tapaamiseen pari viikkoa sitten. Oli tarkoitus pitää esitelmäkin ja osallistua keskusteluun tämän jälkeen. 


 Olin ollut torstai-iltana jo yhdessä ko. tapahtumaan liittyvässä kokouksessa ravintola Loisteen kabinetissa ja tutustunut hankkeiden järjestäjien ydinporukkaan. Suurin yllätys oli porukan rentous, koulumaailman hieman jäykähköönkin ilmapiiriin tottuneelle sosiaalisen median toimijat erottuvat kyllä edukseen vaikka itse sanonkin. Eivät vaan ensin tunnistaneet minua, kun ovat tottuneet näkemään aina haalarit päällä...

Iltatilaisuudessa tarjoiltu jälkiruoka ansaitsee vähintäänkin kuvan tähän blogiin, annos oli erittäin maukas ja hyvän näköinen. Musta kastike on lakritsahyytelöä.... Joo, en malttanut olla maistamatta ennen kuvan ottamista.....

Lievästi jännittikin vähän kun aamusta starttasin Hiacen nokan kohti Helsinkiä. Yritin varata riittävästi aikaa matkaan, joten lähdin pari tuntia ennen tapahtuman alkua liikenteeseen. Kävin ostamassa aamukahvin Riihimäen Nesteeltä mukaan....

Mittarissa satakymmenen, todellinen vauhti autovanhuksella varmaankin satasen korvilla... Onneksi tämä puhelimen kamera on sen verran pieni ja helppo viritellä kuvan ottamista varten että vaaratilannetta ei syntynyt... Paitsi ehkä aamukahvin juomisesta satasen vauhdissa...

 Kun sain aamuruuhkassa seisomisen jälkeen auton vihdoin parkkihalliin ja tavarat kainaloon suuntasin Opetushallituksen tarunhohtoista rakennusta kohti. Olin varautunut normaaliin helsinkiläiseen meri-ilmastoon talvisella pilottitakilla, joka olikin sitten ilmeisen väärä valinta kun jo parin korttelin jälkeen hiki valui ohimoilta.. Saattoi tosin olla tuskan hikeäkin, sillä en ole aikaisemmin kävellyt tätä reittiä. Vihdoin sain näkyviin päämääräni.

Opetushallituksen rakennus kimaltelee syysauringon loisteessa.

Heti perille päästyäni löysin uusia "vanhoja tuttuja" ja päivä menikin mukavasti kuulumisia vaihdettaessa sekä hankkeiden kuvauksia katsellessa. Oma vuoroni esitellä Pintakiltaa tuli melko aikaisin, heti puolen päivän jälkeen. Pintakiltaa esiteltiin ohimennen jo aikaisemmin, Sanna Brauer nosti Pintakillan esille omassa puheenvuorossaan. Kun oma vuoroni sitten tuli, napsautin esitykseni pyörimään ja selvitin samalla miten olemme oppilaiden keralla sosiaalisen median käyttämiseen päätyneet.

Tässä itse kerrankin melkein asiallisena, kuvan otti Antti Voutilainen

 

Tästä linkistä voi katsoa mitä halusin kokousväelle kertoa...

Hauskana yksityiskohtana eräs esitelmöisijöistä ihmetteli miten opetushallitus on voinut laittaa Uno Cygnaeuksen patsaan katsomaan nurkkaa kohti. Asiaan tuli saman tien korjaus kun Minna Taivassalo-Salkosuo käänsi patsaan katseen kohti yleisöä.

Minna käänsi Unon tarkastelemaan yleisöä.

Päivä oli mielestäni onnistunut ja oli todella hauska tavata muita "hulluja" sosiaalisen median soveltajia. Mieleen jäivät muista hankkeista eritoten Virtuaalibaari ja Virtuaalinavetta, 3D käyttöliittymän kehittäminen, Pelien käyttäminen opetuksen apuna ja Nappiparisto joka koordinoi näitä kaikkia hankkeita. Ilman omien oppilaideni upeaa suoritustusta blogien parissa tuskin olisin ollut puhumassa tässä tilaisuudessa.

Kiitos heille joille se kuuluu eli oppilailleni!

Pohdintaa opettajan työnkuvasta

Yleensä olen jatkanut vielä toisenkin jakson uusien ykkösten kanssa heti perään. Nyt sosiaalisen median tullessa vahvasti mukaan opetukseemme viime vuoden alussa haluamme kokeilla onko blogeista ja wikistämme hyötyä työssäoppimisen valvonnassa, joten saan kakkosluokan ohjattavakseni kollegani Jan Toivosen toimiessa ykkösten kanssa tulevan jakson.

 Suurin eroavaisuus aikaisempiin vuosiin on ollut sosiaalisen median käyttäminen opetuksen apuna. Yllättäen lähes kaikki uudet ykkösen oppilaat ottivat blogit omikseen. Toinen huomionarvoinen ajatus on, että vihkoihin kirjoittamistakaan ei kannata hylätä täysin. Tärkeimmät ammatin perusteet tullaan kirjaamaan paperille edelleenkin.

Oppilaiden ja opettajien oma nettisivusto

Sosiaalinen media opetuksen apuna on tuonut mukanaan pienen julkisuudenkin osastollemme; Meillä käy viikoittain erilaisia ryhmiä tutustumassa toimintaamme, jotenkin koen että opiskelijamme ovat omalla tavallaan mukana positiivisessa mielessä tässä toiminnan esittelyssä. Joku vierailjoistamme kysyikin; "Näyttelevätkö oppilaamme vieraiden aikana, kun teoriatunnilla viitattiin puheenvuoroja halutessa sekä oltiin muuten hiljaa kuunnellen. Työsalin puolella pyrittiin tekemään harjoitustöitä itsenäisestikin."

Aina ei ole Corvettea kiillotettavaksi, mutta opettajan tulee pohtia myös harjoitustehtäviä, ovatko ne motivoivia ja ajanmukaisia?

Pohdin jälkikäteen kysymystä, sillä eikö koulussa juuri pidäkin olla teoriatuntien aikana työrauha kaikilla? Meillä lähdetään opetuksen suunnittelu siitä olettamuksesta että oppilaat ovat hiljaa kun opettaja puhuu ja viittaavat kun haluavat puheenvuoron. Tiedän kyllä että ihan joka opettajalla ei vastaavaa auktoriteettia ole oppilaisiinsa, mutta tämä on se kaiken opetuksen tai oppimisen perulähtökohta mielestäni. Jos oppilaat eivät kuuntele opetusta, on puhe silloin turhaa. Mielestäni opettajan työn kuvaan kuuluu varmistaa että oppi menee perille. Pelkkä asian puhuminen luokan edessä oppilaiden tehdessä mitä haluavat ei ole opetusta vaan jotain ihan muuta.

Tässä lisäpohdintaa sosiaalisesta mediasta opetuksen apuna