Nettipätemistäkö nettimonstereilta?

Olen aika aktiivisesti seurannut erilaisia sosiaalisen median foorumeita puolisen vuotta KroyTroy-projektiin liittymisen myötä.
Yksi mielenkiintoinen(ja huolestuttava) seikka ihmisten käyttäytymisessä on alkanut näkyä, sillä olen pistänyt merkille miten osa ihmisistä harrastaa netissä pätemistä.(kuten ehkä itsekin näillä blogahduksilla...)

Kuitenkin tämä nettipäteminen menee siinä vaiheessa kovasti metsään kun oma mielipide alkaa häiritä esimerkiksi kehittäviksi tarkoitettuja sivustoja. Osa keskustelijoista kertoo jostakin tekniikasta tai laitteesta, jota ovat käyttäneet tai haluaisivat käyttää, pyytäen josko muilla olisi käyttökokemuksia.

"Nettimonsterit" murskaavat muiden mielipiteitä kuten tämä monsteri muita autoja...

Nettimonsterit, yleensä kovin agressiiviset oman agendansa levittäjät kääntävät keskustelun joko täysin sivuraiteelle tai sitten haluavat erittäin fiksuilla, harkituilla akateemisiksi tarkoitetuilla paheksuvilla kommentoinneillaan pudottaa pohjan koko keskustelulta.(esim. laite- ja ohjelmistosodat, joissa haukutaan isoja yhtiöitä riistämisestä ja ties mistä. Samalla tekopyhästi peräänkuulutetaan moraalia jonka mukaan kärjistäen kukaan opetusta työkseen tekevä ei saisi hankkia parempia välineitä kuin se heikoin nimittäjä, eli peräkylän ala-aste joka on lakkauttamisuhan alla...)

Tästäkin pitäisi varmaan tehdä toimiva moottori tämän yllämainitun ajatusmallin mukaan...

Nämä "nettimonsterit" ovat usein hyvin koulutettuja sekä erittäin sanavalmiita. Usein heidän argumentoinnistaan voi bongata erittäin narsistisia piirteitä. Vaarallisinta taitaa olla näiden henkilöiden nettiyhteisöiltä hamuama hyväksyntä, jota saadakseen heidän pitää muuttua koko ajan agressiiivisimmiksi, jotta ihailijajoukko(tykkää nappi) saadaan pidettyä tyytyväisenä ja mukana. Nämä yksilöt harvoin tuottavat mitään järkiperäistä aineistoa mutta mielellään kyllä kommentoivat ja ampuvat tuotteliaampien ideoita alas.... Anteeksi etukäteen jos herätin jonkun monsterin!!!

Quick Read-systeemistä

QR-merkinnät alkavat olla melkoisen yleisiä. Niitä näkee jo pankkien lapuissakin viivakoodin rinnalla sekä leffajulisteissa ja mitä yllättävimmissä paikoissa.
Olemme miettineet miten QR- systeemiä voisi parhaiten hyötykäyttää oppilaiden opetuksessa. Alkukesästä ajattelin tekeväni systeemistä jotakin elämää suurempaa, mutta huomasin nopeasti että normaali linkitys toimiii monessa asiassa paremmin. Ajattelin ohjaavani parin blogitushaluisen oppilaan vapaaehtoista kesätoimintaa jotenkin QR-koodien avulla, mutta tajusin onneksi itsekin että on huomattavasti helpompaa lähettää sähköpostilinkkejä kuin tulostettuja papereita joita oppilaat sitten joutuisivat lukemaan omilla laitteillaan ennen kuin linkki aukenee....

Onneksi kuuma kesä poltti mielestä moiset älyttömyydet kokonaan. Syksyn tullen todellista hyötykäyttöä mietittäessä olemme päätyneet laittamaan huolto-ohjeita ja käyttöohjeita koodien taakse työsalissamme. Päivitämme pikkuhiljaa Pintakilta-sivustollemme eri laitteiden sekä työkalujen käyttöohjeita, joista tehdään web-linkkejä koodien avulla tähän tyyliin;

Kokeilin muutamaa erilaista QR-koodigeneraattoria ja pidin itse eniten yksinkertaisesta QuickQR-ohjelmasta jota käytetään nettiselaimella PC:n ruudulta. Systeemi on selkeä käyttää mobiilisovelluksiin verrattuna ja mikä tärkeintä ilmainen ilman pomppivia mainosikkunoita.(Tosin QuickQR ei tunnista skandeja vaan vääntää niihin kiinalaisen näköisiä koukeroita linkkiin...) Samsung-puhelimessani suosin niinikään ilmaista QuickMark-nimistä sovellusta, sietäen pienen mainosbanderollin ohjelman auetessa.

Päivittelen käyttökokemuksia kunhan saamme homman kunnolla toimimaan. Pitää yrittää käyttää maalaisjärkeä tässä, että ei lähde keksimään pyörää uudestaan....

Padit ja Älytaulu vihdoinkin tehokkaampaan käyttöön opetuksessa

Olen tässä tuskaillut vähän miten tuon saisi kunnon hyötykäyttöön, nimittäin uuden ja hienon SmartBoardin, joka olla möllöttää rakentamamme parviluokan seinässä.
valokuvat tämän tekstin yhteydessä on ottanut Salla Lähderinne
Kun asiasta ohimennen mainitsin Kroy-Troy projektin Hannu Kuuselalle, alkoi nopeasti tapahtua. Hannu otti asian omakseen ja tuli asentamaan tietokoneelleni tarvittavat ohjelmat saman tien.

Hienointa näissä sosiaalisen median projekti-hommissa on että saa tukea osaavilta ihmisiltä kun jotain ongelmia tai tarpeita ilmenee. Hannu Kuusela työn touhussa koneeni kimpussa...

Kun SmartBoard saatiin toimimaan ja sillä oli oppilaiden iloksi sutattu tarpeeksi, niin Hannu laittoi pystyyn Tavastian palvelimella sijaitsevan Bridget-yhteysohjelman avulla jaetun työtilan käyttöön. Saimme hetken säätämisen jälkeen I-Padit liitettyä suoraan yhteyteen kannettavan kanssa.(Hannu asensi Padiin Smart Bridgit-ohjelman, jonka kautta voi yhdistää MAC-pohjaisen käyttöjärjestelmän PC-järjestelmään)

Tässä näkee käytännössä mitä jaettu työpöytä tarkoittaa.. Padista voi kommentoida chatin kautta tai suoraan piirtää Bridget-session aloittaneen koneen työpöydälle....

Tässä kuvassa sotken sinisellä padin ruudulle, sama sotku päivittyy sitten tykin kautta Smartboardille...

Tarkoituksena ei ole vain leikkiä näille vimpaimilla.
Pyrkimyksenä on ottaa systeemi hyötykäyttöön mahdollisimman pian. Mietimme jatkokäyttöä esimerkiksi tulevissa projektien suunnitteluissa joissa on monia eri osastoja mukana. Bridgit-sovelluksen kautta kaikkien ei tarvitse olla fyysisesti paikalla jos tarvitsee pitää vaikkapa projektiin liittyvä pikapalaveri. Riittää kunhan on toimiva nettiyhteys ja soveltuva laite, PC tai Padi jolla ottaa osaa kokoukseen. Isompi hyöty saataisiin varmaan kun Padilla voisi vielä tallentaa videokuvaa ja ääntä samaan aikaan kun esimerkiksi opettaa työsalissa jotakin käsillä tehtävää työtekniikkaa.(Ilmeisesti I-Pad 2 toimisi tässä??) Tämän kun sitten tallentaa Pintakillan sivustolle, voisivat mahdolliset poissaolijat seurata opetusta josta ovat jääneet paitsi.

Itse olen erittäin innostunut tästä systeemistä, meillä on vielä reservissä katossa toinen tykki, ja ajattelinkin että sen kautta voisi tarvittaessa aina ottaa Bridgit-palvelun toisen tykin toimiessa esim. teoria-aineiston esittämiseen, vielä kun saa äänen kulkemaan molempiin suuntiin voidaan pitää vaikkapa yhteisiä teoriatunteja eri oppilaitosten kanssa yhteistyössä... Mahdollisuudet ovat rajattomat!!!

Kynäruiskun neulan oikomista ja muuta mukavaa

No niin, piti siis kompuroida ilmaletkuihin ja pudottaa firman kolmanneksi arvokkain ruisku lattialle neula edellä.
Koska jo pelkkä neula maksaa useamman kympin nykyään, niin päätin kokeilla kuinka helposti neulan saa korjattua. Ainesuutinkin vaurioitui, mutta sitä en edes yritä korjata vaan vaihdan uuteen.

Neula on (taas) solmussa. Ainesuutin on melko varmasti tämänlaisen tällin jäljiltä entinen, mutta ruisku on vajaa vuoden vanha, joten huoltaminen kannattaa vielä.

Aloitin neulan oikomisen jo neulan ollessa vielä ruiskussa kiinni. Tässä vaiheessa ei ollut vielä varmaa onko ainesuutin entinen, joten painoin puukon terällä varovasti neulan vaurioitunutta kärkeä suoraksi.

Kun sain neulan pois ruiskusta, aloitin oikomaan neulan kärkeä varovasti painelemalla mutkia suoriksi puukon hamarapuolella sivuleikkureita alasimena käyttäen. Kaivoin varmuuden vuoksi alkuperäisen varaosaneulankin esille....

Tarkistin oikomisen tuloksen mustaa taustaa vasten pari kolme kertaa, ja jatkoin neulan kärjen varovaista "kylmätaontaa" kunnes se oli lähes suora joka kulmasta katsottuna.

Seuraava työvaihe on neulan hionta P800 vesihiomapaperilla. Käytin hionta-alustana sivuleikkureiden 
tasaista aluetta, jonka päälle asetin hiomapaperin. 

Neulan kärjen suipponevan osuuden kulma on säilytettävä hiottaessa, joten neulaa tulee pyörittää samalla kun sitä hioo. Samalla on huolehdittava että kulma ei muutu, sillä silloin ainesuuttimen sisäosat ja neula eivät enää sovi toisiinsa ja ruiskusta alkaa vuotaa maalia.

Neulan hionta viimeistellään P1500 kiillotuspaperilla vesihiontana. Edelleen kannattaa pitää huolta että neulan koneistuksen kulma ei muutu.

Koska varastossani ei ollut HP-C:n ainesuutinta, laitoin ruiskun rungon ja irto-osat huoltonesteeseen odottamaan varaosaa.

Huoltoa ja vähän maalaustakin

Sain kaivettua taas raitisilmamaskini ihmisten ilmoille edellisen lakkaushomman jäljiltä.
Ongelmaksi muodostui se, että unohdin ottaa visiirisuojat mukaan kun lakkailin edellistä isompaa työtä. Nyt syksyn pikkuhiljaa saapuessa alkavat korttimallien maalaukset olla jälleen ajankohtaisia, joten päätin kokeilla maalauskypärän visiirin putsaamista kotikonstein. Visiiri menee joka tapauksessa piakkoin uusiksi, joten suurta vahinkoa ei tule jos visiiri himmenee entisestään.

Lakkasumu tarttui ikävästi visiiriin, ensin ihmettelin että kylläpä on iän myötä näkö mennyt ulkonäön lisäksi....

Pesin ensin koko visiirin akryyliohenteella, jonka jälkeen päätin kokeilla Fareclan naarmun poistajaa...

Levitin hiomatahnan auton kiillotuksen viimeistelyyn tarkoitetulla paperilla..

Ensivaikutelma ei aluksi vakuuttanut, sillä koko kiillotettu ala himmeni entisestään...

Kun jatkoin uutterasti kiillottamista, ero kiillottamattomaan pintaan oli huikea. Laitoin maalarinteipin keskelle, joten kiillottamaton kuvassa oikealla näkyvä pinta erottuu huomattavasti himmeämpänä.

Kiillottaminen jatkaa visiirin ikää huomattavasti. Nyt kun näköaisti pelaa taas raitisilmakypärän sisältä, niin pääsin vihdoin keskittymään seuraavaan työtehtävääni, pääsiäiskorttiin jossa pitäisi näkyä raamatussa mainittuja tapahtumia. Koska ko. kirja ei ole kovin tuttu, maalasin tietenkin ensin sinne haudalle kaksi naista.....

No kai nyt kaksikin olisi riittänyt??

No onneksi kustantaja soitti ja sanoi että niitä on kolme, luulen kyllä että lunttasi sen itsekin lähdemateriaalista, koska tiesi sanoa että yrttejä sitten käteen naisille myös... Kolmas nainen lisätty vielä hahmotelmana oikeaan alareunaan...

Onnistuin vielä päivän päätteeksi pudottamaan yhden Iwata-ruiskuni lattialle neula edellä... Mutta se onkin sitten jo seuraavan stoorin aihe, neulan terotus ja yllätys, löysin lisäksi yhden Iwata-kynäruiskun maalivaraston hyllyn alta...

Tainnut joskus mennä vähän liian hyvin firmassa, kun useamman sadan arvoisia ruiskuja löytyy mistä sattuu... Uskokaa tai älkää, tästä tulee vielä kunnon peli kun vähän huoltaa....

Oppilaiden oppimisesta

Nuoret oppivat asioita eri tavoin(kuin me keski-ikäiset). Eilen havahduin omista ajatuksistani oikein kunnolla, kun lähdimme hakemaan apua metalliosastolta kynäruiskujen katkenneiden ainesuuttimien poistamista varten.

Kyseinen osa on keskellä toinen vasemmalta, pieni metalliosa, joka katkeaa helposti ruiskun rungon sisään..

 Anzelika kertoi jo ennen metalliosastolle menoa, että sen suuttimen saa myös kyllä ruiskun neulan avulla pois. En heti ottanut vihjettä kuuleviin korviini vaan jäärämäisesti pyysin oppilaat mukaani kokeilemaan vanhaa ja hyväksi havaittua keinoa.
Kuinka ollakaan, ainesuuttimen poistoon viilattu erikoistyökalu oli kadonnut, joten Anzelikan neuvo tulikin tarpeeseen; Sillä seurauksella että oppilaat saivat molemmat vaurioituneet ruiskut korjattua muutamassa minuutissa.(oma ratkaisuni vei aikaamme parikymmentä minuuttia, eikä johtanut toivottuun lopputulokseen...)

Näin kolmenkymmenen vuoden kokemuksella kynäruiskun käytöstä voin vain itse kuvitella että osaan jo kaiken, mutta onneksi on vielä opittavaa, kahdella tavalla;

1. Kannattaa kuunnella mitä muilla on sanottavaa
2. Uusia menetelmätapoja voi oppia ammatista vielä tässäkin iässä.

Tämä Anzelikan huomio kyllä lisätään hetimiten kaikkiin kynäruiskun huoltoteorioihin, niin merkittävä se on. Tämä esimerkki kertoo nykynuorten erilaisesta tavasta oppia asioita(verratuna omaan ikäryhmääni). Nuoret kokeilevat herkemmin erilaisia menetelmiä päästä tavoitteeseensa jos valmista toimintatapaa ei ole tai sitä ei voi jostain syystä noudattaa.

Opettajan tulee suhtautua uusiin toimintatapoihin positiivisesti, varsinkin kun ne toimivat.  Uudet näkemykset ja työtavat pitää mielestäni ottaa heti käyttöön kun ne osoittautuvat toimintakelpoisiksi. Nyt vaan silmät auki, sillä näitä vastaavia kehitysideoita tulee aina silloin tällöin vastaan, ne pitää vaan osata tunnistaa ja tunnustaa.(Myös itselle:-))

Koulu jatkuu taas

Hienoa että koulutyöt alkoivat, sillä kesän toimettumuus alkoi jo tympiä. Yleensä olen viettänyt kesän lähinnä maalaten, mutta tämä kesä oli monella tapaa poikkeus.
Onnistuin harrastamaankin hieman, mm. valokuvausta ja juttujen kirjoittelua. Kävin kesäisenä kuumana päivänä kuvaamassa Kimin Corvettea, jonka parissa oppilaiden kera tuli viime talvi vietettyä aika tiiviisti.

Corvette on kyllä hyvän näköinen melkein joka kantilta, mutta tämä kuvakulma on mielestäni paras.

Koska kesä oli niin kuuma, en sittenkään maalannut omaa autoani uudestaan vaikka mieli tekikin. Keskityin tällä kertaa enemmän viettämään lomaakin, joka on aina jäänyt aikaisempina vuosina lähes pitämättä.

Aikidon ulkoharjoituksissa ihmettelin että miksi kaikki muut tekevät eri tahtiin nämä liikkeet...

 Toimimme kesän aikana lomaperheenä. Tämä tarkoittaa että otimme lomalle lapsia kaupungista, siis sellaisia joilla ei muuten ole mahdollisuutta päästä "maalle". Näissä merkeissä tuli käytyä Puuhamaassakin sekä Aulangon joutsenlammella, mutta osalle suurin elämys taisi olla ihan tavallinen arki pienessä kylässä tyyliin "Missä hei täällä on kassat, mitä eiks teidän kaupassa oo kun yks kassa?!?"

Metsäretket ja luonto kiehtoivat lapsiakin... Hikiän suurin kivi...

Kouluun on mukava palata, uudet oppilaat ja uudet haasteet. Ensimmäinen kolme päivää onkin vietetty raskaasti teorialuokassa, mutta maanantaista lähtien tilanne paranee huomattavasti, kun pääsemme touhumaan aloittavien kanssa hallin puolelle.