Maalausta pitkästä aikaa

Viime aikoina opetukseen liittyvät työt ovat vieneet suuren osan ajastani,  joten deadlinen lähestyessä päätin pääsiäisenä tehdä jotain maalaukseen liittyvää. Hallissa on moottoripyörän tankki ja tulevan Joulun joulukortit, jotka pitäisi saada valmiiksi.
Tuumasta toimeen, aloin heti pitkäperjantain aamusta virittelemään työtilaa maalaukselle suotuisaksi. Kävin ensimmäisenä toteamassa, että sähköt ovat näköjään olleet pois päältä jonkin aikaa.(ATEX-tila, joten sähkökatkon jälkeen pitää manuaalisesti laittaa sähköt uudelleen päälle.) Sähkökatko ei yleensä haittaa, jos maalailee päivittäin, mutta nykytilanteessa sähköt ovat olleet poissa varmaankin viikon, pari.... Vesiohenteisia maaleja ei saa päästää jäätymään, joten vähän jännitti miten maalit jaksavat... No maalinsekotuskone piti heti päälle kytkettäessä erikoisen, valittavan äänen joten oli syytä epäillä, että jokin on pielessä... Sideainepurkin kansi auki, ja toteamus, että nyt ei ole kaikki kohdallaan....

Mielenkiintoinen kemiallinen ilmiö, sideaine oli styroksin näköistä kuivaa massaa... Tosin hintaluokaltaan sellainen 270 euroa.... + kaikki maalit uusiksi... ehkä pari tonnia...

Pikaisen tarkastuksen jälkeen päätin kilauttamaan kaverille, eli Veini Pirttilahdelle SP-Automaalit Oy:n. Veini avasi ystävällisesti maalikaupan vuokseni pitkäperjantaina, todella hienoa asiakaspalvelua!

SP-Automaalit palveli hienosti, sain kaikkia tarvitsemiani sävyjä pienen määrän, jotta pääsen työssä eteenpäin. Toisaalta tässä on nyt mahdollisuus miettiä värimerkin vaihtoakin samalla...

Kun maalit ja sideaineet olivat kunnossa, aloin tarkastelemaan ruiskukalustoa vähän kriittisemmin... Havaitsin, että parin viikon tauon jälkeen kynäruiskuilla ei välttämättä enää käynnistetäkään töitä kuten parin päivän tauon jälkeen.(Tosin tämän kyllä tiesinkin....)

Ruiskut läjässä... Keräsin kaikki kynäruiskut pesua varten samaan kuvaan...

Veini myi pari huoltospray-purkkia mukaan, kun kerroin tulevasta ruiskunpesu-tapahtumasta. Asiakkaan ja vanhan pintakäsittelijän asenteella ensin kriittisesti mietin, onko noista mihinkään, kun ei ole ennenkään tarvittu.... Onneksi tässä tapauksessa uskoin asiantuntijan ääntä. Aikaisemman liuottimessa uittamisen ja tinnerillä sutimisen sijaan sain oikeasti helpolla ruiskut puhtaaksi. Laitan tähän loppuun pienen info-osion, miten kynäruisku nykyisin kannattaa pestä;

Ensin täysin ryytynyt ruisku alustalle, jolle voi ruiskuttaa liuotinta. Tässä ruiskussa ei edes neula suostunut liikkumaan....

Ruiskutin reilusti puhdistusainetta ensin kaikkiin onkaloihin, jonka jälkeen myös ulko-osiin, molemmille puolille..

Saman ruiskun toinen puoli n. 5 minuutin vaikutusajan jälkeen. Huomaa myös alustan lakkapinnan krakeloituminen...

Kuivunut maali ja lika lähti kevyesti pyyhkäisemällä ruiskun pinnoista.. Myös ruiskun purkaminen oli hetken liottamisen jälkeen helppoa, huoltospray tunkeutui osien sisälle saaden jopa ryytyneen neulan irtoamaan helposti.

Custom Micron-mallien säiliöiden kannet joutui kuitenkin avaamaan perinteisesti puukon avulla.

Myös vesiohenteiselle maalille tehty puhdistusaine toimi todella hienosti, tarkempaan työhön tarkoitetut pienemmät Iwata CM ruiskut eivät vaatineet niin raskasta puhdistamista kuin isommat kynäruiskut.

CM:n säiliöiden maalikanavat pitää kuitenkin rassata auki kuten ennenkin, tosin huoltospray pehmitti maalin huomattavasti nopeammin kuin tinneri-pohjainen ohenne.

Laitoin  säiliöiden sisään liuotinpohjaista sprayta ja sen jälkeen kannet kiinni ja likoamaan pieneen lasipurkkiin. Aine vaikutti muutamassa minuutissa avaten pienet maalinsiirtokanavat säiliöiden alaosassa.(Tosin rassaus oli tarpeen, mutta helpompaa kuin yleensä.)

Liotin myös Iwatat vesiohenteisessa liuotteessa muutaman minuutin ennen liuottimen läpilaskemista.

Liuotin läpi ruiskusta vielä ennen huoltorasvausta.

Ruiskutin vielä ohenteen pintaan, jonka jälkeen kuivasin ruiskun puhtaalla paperilla.

Ruiskut ojennuksessa puhtaina ja huollettuina.

Tästä on hyvä jatkaa, joulukortit tulollaan...

Tekee hyvää välillä joutua miettimään ammatin perusteita, ruiskujen huolto ja maalien säilytys ovat perusasioita, joista tuli tällainen vähän kalliimpi muistutus. Monesti kun on riittävän kauan tehnyt samaa työtä, voi alkaa oikomaan asioita, jotka ovat kuitenkin tärkeitä suorittamisen onnistumisen kannalta. Ruiskujen pesuun ei ole tullut kiinnitettyä kovin paljoa huomiota, mutta näillä uusilla kemikaaleille se helpottuu niin paljon, että päätin alkaa käyttämään vesiohenteista huoltosprayta jokaisen maalauskerran jälkeen, sillä puhdistus on todella helppoa, jos ruiskua ei päästä liikaa likaantumaan.

Kuumia kuvia paukkupakkasessa

Ulkona paukkuu kolmenkympin pakkanen, joten on sopiva sää alkaa maalaamaan liekkikuvioita. Teon alla on moottoripyörän osat joita olen maalannut vähän pidemmän aikaa jo.
Päätin muuttaa liekkimaalausteni perustekniikkaa vähän, johtuen keltaisen väripigmentin vihertävästä sävystä. Yleensä hahmottelen liekkikuviot valkoisella, jonka jälkeen jatkan kuultavilla keltaisilla sekä punaoransseilla sävyillä. Nämä nykyisin käyttämäni värit ovat sen verran paremmin peittäviä, että keltainen häivytyskerros muuntaa mustankin sävyn vihreäksi erittäin helposti.

Mukavan rapeasta kelistä kertoo vesiohenteen olotila, kiinteä kun pitäisi olla nestemäinen.... 

Onneksi vesiohenteiset maalit ovat olleet koko ajan sekoittimessaan lämpötilan ollessa viiden asteen paremmalla puolella, sillä lattian rajassa säilöminen olisi johtanut koko maalivaraston uusimiseen....

Kuvassa lokasuoja liekkimallikuvien keskellä. Vasemmalla perinteisesti aloitettu tankin kuviointi. Värjäsin reilusti taustaa punaoranssiksi.

Tässä poiketaan tavanomaisesta(käyttämästäni) liekkimaalaustekniikasta; Otin oranssinsävyisen maalin suoraan taustaliekin maalaamista varten välttääkseni vihertymistä valmiissa työssä.

Ennen keltaisen sävyn ruiskutusta lisäsin tummanpunaista oranssinsävyllä maalaamani "taustaliekin" reunoille. Sävytin liekkeihin soveltuvan vaaleankeltaisen hahmotteluväriksi normaalisti käyttämäni valkoisen sijaan.

Valmis liekkikuvio. Tein lopuksi hehkuvan keltaiset paikat ensin valkoisella, jonka jälkeen häivytin yli kirkkaan keltaisella. Näin pystyin eliminoimaan vihertävän sävyn kuviosta, vaikka siinä on erittäin suuria sävynvaihteluita kirkkaasta keltaisesta mustaan.

Ruusut

Korttikustantajani Kantolan KorttiTuote toivoi suhteellisen pikaisesti uutta kuva-aihetta syvänpunaisista ruusuista. 
Punaisten ruusujen maalaamisessa on pari melko haastavaa tekijää. Ihan täysin mustaa sävyä ei voi käyttää ruusuissa edes varjopaikoissa, toinen haasteellinen asia on riittävän kontrastin saaminen saman sävyn eri vivahteilla maalatessa.

Kuvassa ns. väriluonnos. Jätin kuvat alkuhahmotteluista pois, jotta voin keskittyä varsinaiseen punaisen sävyn  maalaustekniikkaan.

Tässä ruusujen muoto alkaa olla jo suhteellisen hyvin kohdallaan. Käytin kahta eri punaisen sävyä, kirkasta punaista sekä tummanpunaista, jonka sekoitin punaisesta, magentasta ja tipasta mustaa.

Seuraavaksi lisäsin vaaleanpunaista, jolla sain muodot selkeämmin esiin. Tässä vaiheessa aloitin myös terälehtien tarkentamisen. 

Häivytin syvänpunaisella vaalennusten päälle, jonka jälkeen lisäsin kontrastia  tummanpunaisella. 

Valmiiseen tauluun lisäsin vielä muutaman lehtirykelmän kimpun taustalle sekä vaalean  hehkun kaikkien  lehtien että kukkien  reunaan.

Maalijätteen pintaan tuli jänniä kuvioita....

Punainen on erittäin haastava väri, välillä tuntuikin että parhaat sävytykset löytyivät jätemaaliastian pinnalta. Painettuna kuvaan tulee luultavasti lisää kontrastia sekä punainen sävy säädetään painovärien avulla ehkä vielä vähän punaisemmaksi...

Marhed Scanian viimeistelyä

Kun pääsin autoa maalaamaan paikan päälle, oli työtä tehdessä aikataulu melkoisen kireä, joten kuvia ei ole otettuna kovinkaan paljon.
Aloitin päivän heti aamusta, joten klo 6.00 suuntasin auton keulan Vantaata kohti vesiohenteiset maalit mukaan pakattuna. Tämä tarkoittaa että jouduin menemään jo viideltä pakkaamaan, sillä vesiohenteisia maaleja ei saa päästää jäätymään.

Sekoitin maalit vielä ennen lähtöä kertaalleen parhaan mahdollisen maalaustuloksen saavuttamiseksi.

Keulapalakin piti hioa ja lakata uudelleen kokonaisuudessaan. kuvassa suojausvaihe meneillään.

Keulapalan saadessa osumaa myös viereisiin osiin oli tullut vaurioita. kuvassa oven vauriot hiottuna P320 karkeudella ensin tasaiseksi, jonka jälkeen vielä hionta ensin P400 ja P800 karkeuksilla ennen maalaamista.

Myös ajavalon kehys sekä maskin reuna oli kärsinyt, kuvassa vauriot hiottuna P320 karkeudella. Ajovalon kehykseen laitoin myös autokittiä, käytin hiomavärinä SEM High Build primeriä, joka kuivuu erittäin nopeasti.

Erikoismaalauksen paikkamaalaus poikkeaa normaalista paikkamaalauksesta siten, että pyritään tekemään mahdollisimman vähän lisävaurioita, tai ruiskutetaan hiomavärit mahdollisimman pienelle alueelle. Monesti hiontakarkeudet ovat huomattavasti hienompia kuin normaalisti paikkamaalatessa, sekä pyritään käyttämään mahdollisimman paljon käsityökaluja.(Tässäkin tapauksessa vain suorat pinnat hiottiin koneella.)

Auto suojattuna hionnan jälkeen, erikoismaalauksen liekkikuvioiden paikkamaalaus on jo aloitettu.

Liekkien korjausmaalaus tehtiin osa kiinni autossa, tässä kuva välittömästi raitojen suojausten poiston jälkeen.

 Harmillisesti en saanut otettua ainuttakaan kuvaa liekkien korjausmaalauksesta, sillä opiskelijamme tulivat opettajansa Juha Viljamaan johdolla katsomaan tätä erikoismaalauksen vaihetta. Maalasin liekit suojattuna edelleen olevan raidotuksen "päälle", ja kun liekkikuviot miellyttivät silmää sopien kokonaisuuteen, poistin raidoituksen suojana olleet teippaukset. Vasta tämän jälkeen pääsin kokeilemaan kuinka hyvin omassa tilassani mittaamalla tehty korjausraidoitus osui kohdalleen.

Kuvassa liekit valmiina ja raidotuksen suojaus poistettuna. Tämän jälkeen oli vuorossa eri sävyjen häivytysmaalaus viereisiin osiin. Vastaavien liekkikuvioden maalauksen kuvaus löytyy täältä.

Nokkapala sovitettuna paikalleen. kohtuullisen hyvin kuviot osuivat, jouduin vähän korjaamaan ylimmän raidan reunaa soveltuvammaksi...

Marhed Scania, pohjamaalauksia ennen varsinaista erikoismaalausta

Kun kaikkiin muoviosiin oli saatu pohjustukset tehtyä aloitin varsinaisen pintakäsittelyn.
Otin ensin käsittelyyn kulmapalan sisäpuolelle tulevan ilmanohjaimen. Yleensä puolikiiltävät- tai mattapinnat ovat haasteellisia tehtäviä; tavanomaisella automaalilla tehtäessä pintaan ruiskutettava maalimäärä ratkaiseen kiiltoasteen osittain. Käytin SEM:n Hot Rod Black:a, koska sillä voi melkoisen huoletta ruiskutella aina takuuvarman, silkinhohteisen pinnan ilman että tarvitsee pelätä liikaa kiiltoa.

Lähikuvaa valmiista pinnasta.

Maali ja maalauskohde valmiina. Hot Rod Black toimitetaan oikeassa suhteessa toisiinsa nähden olevissa astioissa jos ei jostain syystä muista seossuhdetta 4:1:1.... Sitä saa tilattua halutessaan SP-Automaalit Oy:sta, Hyvinkäältä tai Jyväskylästä.

Seuraavaksi maalasin kulmapalan taustan. Scania maalattiin alunperin näyttelyautoksi, joten kaikki keulan osat maalattiin molemmin puolin. Käytin perusvärinä Spies Heckerin vesiohenteista HiTEC-maalia jonka päälle ruiskutin yhden reilun kerroksen lakkaa.

Tausta valmiina. Huomaa että jätin ulkopuolen suojaamatta, näin sain varsinaisen erikoismaalattavan pinnan hiontaan "tarkastusväriä", eli ohuen sumun tummaa lilaa vaalealle pinnalle jonka avulla ulkopinnan virheet tulevat hiottaessa helpommin esille.

Hion koneella pehmeäselkäisellä P800 hiomalaikalla osan ennen maalausta.

Uudessakin osassa voi olla pieniä virheitä, tämä kulma suoristui lopuksi hiomalla. Osasta löytyi pari pientä kitattavaakin naarmua...

Lopuksi taustan suojaus. Valmis maalipinta kannattaa aina suojata tarkasti.

Huolellisesti tehty pohjustus on kaiken pintakäsittelyn tärkein työvaihe, sen vuoksi halusin tässäkin blogissa tuoda näin mittavasti esiin tehdyt pohjatyöt. Poikkeuksena yleiseen tapaani päätin aikataulun kiireellisyyden vuoksi tehdä kaikki hionnat kuivahiontana. Käytän yleisesti vesihiontaa pohjustuksessa, mutta näyttää siltä että näillä nykyaikaisilla pinnoitusjärjestelmillä nopeampi kuivahionta toimii ainakin yhtä hyvin.

Marhed-Scanian paikkamaalausta... taas...

Kesällä tein Marhed Oy:n Scaniaan uudet designit keulaan, keventäen samalla auton kokonaisilmettä liukuvärjäyksellä. Myös kävelytaso vetopöydän ympärillä sai uuden pinnoituksen uusista liekkikuviosta puhumattakaan.

Tässä muistin virkistämiseksi kuva autosta heti maalauksen jälkeen. Onneksi Scaniassa oli jälkiasennuksena tehty karjapuskuri kiinni, sillä muuten romua olisi tullut huomattavasti enemmän.....

Lähikuva tuhoutuneesta kulmapalasta ennen kolausta.. Liekkikuviot ovat viime kesän satoa, eli lisättiin elävöittämään ja keventämään keulaa.

Kulmapalan vauriot olivat kuitenkin niin suuret ettei sitä enää kannattanut korjata...

Myös viereiset osat ottivat vähän kipeää, harmillisesti koko keula pitää lakata paikattaessa....

Jotenkin harmitti itseänikin lähes saman verran kuin auton omistajaa Hedmanin Jukkaa, kun hän soitteli ja kertoi auton joutuneen pieneen onnettomuuteen. Öinen peruutus ei ollut mennyt ihan nappiin toisella rekkakuskilla, sillä Scanian keula oli tiellä ja romuahan siitä syntyi.

Olen kuluneen viikolopun aikana valmistellut irrallisia osia paikkamaalausta varten. Eri muovilaatuja olevat osat pitää esikäsitellä hieman eri tavoin. Itse kulmapalan vieressä olevasta pienestä irto-osasta pitää poistaa struktuuripinta hiomalla samoin kuin kulmapalan sisällä olevasta ilmanohjaimesta.

Muoviosassa oleva struktuuripinta poistettiin hiomalla.

Kaikki osat pestiin useaan kertaan ennen hiontatöiden aloittamista, sillä varsinkin isossa kulmapalassa oli sisäpuolella epäpuhtauksia(näytti muotissa käytettävältä irroitusvahalta..)

Ilmeisesti muottivahan jäänteitä osan sisäpinnalla.

Kaikista muoviosista löytyy nykyisin muovilaadun merkintä, ks. kuvassa >PC/PBT< Eli maalattavissa olevaa polykarbonaattia terästettynä polyestereillä, joustamatonta kovan tuntuista muovia siis.

Käytin kaikkien muovien tartunta/täyttöpohjamaalina SEM Hig Build Primer Surfaceria, joka on hieman hinnakkaampaa käyttää kuin perinteiset hiomamaalit, mutta tarttuu hyvin eri muovilaaduille. Ainoa miinus on saatavuus vain spraypullossa...

Yllättävän hyvin spraysuuttimellakin saa pintaa...

Pohjatöiden jälkeen on hyvä jatkaa pintamaalausten tekemisellä. Kävin SP-Automaalit Oy:ssa mittaamassa jälleen kerran sävyn värimittarilla(hienosti sanottuna spektrofotometrillä, insinöörien iloksi:-)) Auton erikoismaalaukset vaativat Spies Hecker HiTEC-vesimassaan kovettajaa näillä ilmankosteuksilla.