Sosiaalinen media, vallankäytön välinekö?

7.7.2012
Ajattelin liittyä erääseen perustettavaan yhdistykseen joka ajoi koulun kannalta hyvää asiaa. Ryhmä oli saanut jonkin verran julkisuutta ja itsekin pyysin saada liittyä ryhmään ammatillisen kiinnostuksen vuoksi. Ajattelin lisäksi saavani ryhmän kautta uusia kontakteja Kiltakoulut-idean kehittämiseen.
Ryhmän tarkoituksena oli siis ajaa tietyn asian kehittämistä koulumaailmassa. Viikon aikana ryhmään oli saatu noin 150 jäsentä, joista monet tuntuivat olevan mukana todella suurella sydämellä ja panoksella. Yllätys olikin suuri kun kehittämisen sijaan ryhmän perustaja ilmoitti että käykäähän liittymässä foorumille, yhdistyksen hallitus on jo valittu... Maksakaa myös jäsenmaksu tilille, jonka numero olikin kätevästi linkissä suoraan..... Käväisin linkin sivustolla, mutta en löytänyt yhdistyksen sääntöjä, joihin varmaan kannattaisi tutustua ennen jäseneksi liittymistä. Kymppi on kyllä nykypäivänä pieni raha, mutta jotenkin alkoi arveluttamaan tämän toiminnan eettisyys.

Monesti asiat nähdään värittyneenä oman mielipiteen kautta...

Päätin ottaa härkää sarvista, ja pyysin vähän lisäselvitystä suljetussa Facebook-ryhmässä maksuvaatimukselle linkittäen samalla asiaa koskevan lakipykälän luettavaksi. Nyt nämä suurella sydämellä mukana olevat alkoivat kommentoimaan kympin rahallisen arvon olevan niin pieni, että hyvän asian puolesta tämä pitäisi maksaa mukisematta, olihan vieläpä jonkun jäsenen alaikäinen lapsikin antanut omistaan puolet että vanhempi voi sen maksaa heti. Ryhmän perustaja kertoi olleensa niin kiireinen että ei ole ehtinyt kaikkea kertoa ryhmässä, mutta yhdistys on haettu jo rekisteriin ja yhdistyrekisteristä odotetaan vastausta. Kotisivutkin saadaan varmaan viikon sisään pelittämään. Kävin katsomassa yhdistyksen sivut, lopputulemana Puheenjohtajalla ja sihteerillä sama sukunimi.

Parin päivän päästä sivuille ilmaantui perustamispaperit ja varainhankintaa lisää. Kun tarkastin hallituksen koostumista huomasin että koko hallitus koostuu kahdesta avioparista.(sukunimien vertailun mukaan)

27.9.2013
Ylläoleva teksti on kirjoitettu yli vuosi sitten. En halunnut julkaista sitä silloin, koska koko juttu aiheutti melkoista kohinaa sosiaalisessa mediassa. Halusin pohtia oman kokemukseni kautta asiassa olevaa ristiriitaa. Sosiaalisen median avulla onnistuttiin masinoimaan hyvän asian varjolla mahtava joukkovoima, joka sai osan seuraajistaan lähes ääriuskonnolisen hurmostilan kaltaiseen joukkopsykoosiin; Kaikenlainen tosiasioiden tai poikkeavien mielipiteiden esittäminen ryhmässä tai ryhmän tavoitteista oli kiellettyä.

Ilmaisia lounaita ei ole, ja jotkin niistä näyttävät liian hyviltä ollakseen totta....

Kuvio näytti jonkin verran kehitystyötä työelämässä tehneen silmin hauraalta, sillä ilman kriittistä näkökulmaa mikään kehitystehtävä ei voi toimia. Suurin yllätys oli ryhmän jäsenten kiihkoisa ryhmän agendan ja johtohenkilöiden puolustaminen; Jos kritisoit, et kuulu joukkoon, olet siis ulkopuolinen ja paha. Netissä näppiksen takaa tämä asenne tuntui vielä vahvistuvan, joten hyvä asia, jonka ympärille yhteisöä oltiin perustamassa muuttuikin yhtäkkiä ahdistavaksi ja negatiiviseksi.

Mietin vain, että miten näiden "fundamentalistisesti" ryhmän agendaan uskovien kävi, kun taustatarina paljastuikin keksityksi ja varmasti elämässään jo aikaisemmassa vaiheessa pettyneet, tavallaan uuden hienon ja palvottavan asian löytäneet havaitsivatkin tulleensa ainakin osin huijatuiksi?

Jälkiviisaus tietenkin on helpoin viisauden laji, mutta pakko myöntää, että harkitsin vakavasti osioiden ottamista yhdistyksen aineistosta oman opetukseni tueksi. Uskoin myös itse aluksi taustatarinaan ja pidin yhdistyksen agendaa tarpeellisena ja hyvänä. Harmitti eniten, kun koko asian perusta paljastui keksityksi. Hyvän asian puolesta tehty mittava markkinointityö somessa ja vähän muussakin mediassa kaatui nopeasti negatiiviseksi julkisuudeksi.

Toisaalta hyvää tarinassa on se, että sain oman kokemuksen kautta toimiini mediakriittisyyttä, rajasin mitä sosiaalisessa mediassa kannattaa itsestään kertoa(ja opetan saman myös opiskelijoilleni). Taustatietojen ja lähteiden tarkastelun kriittisyys kasvoi kohdallani paljon. Suurin osa oppimateriaaleistani ja opetuksen suunnitelmistani on Pintakilta-wikissä, joten asiassa on paljon hyvääkin some-opettajuuden kehittämisen näkökulmasta.

Vauhtiviiikko sekä Kiltakoulut-seminaarissa Tampereella

Joni vauhdissa...

Olin muutaman opiskelijan kanssa Kiltakoulut 1. vaiheen päätösseminaarissa Tampereella viime viikolla. Oikeastaan koko viikko meni vauhdilla, sillä olin oman luokkani kanssa vain maanantain, Juha Viljamaa tuurasi loppuviikon.
Maanantaina sain seurakseni opeparin, Ari Kedonperän Kiipulan ammattioppilaitoksesta. Oli mukavaa kuulla kommentteja ja huomioita omasta opetuksesta. Tiistai ja keskiviikko meni aikuiskoulutuksen parissa, kävimme Arin kanssa tiistai-iltana pitämässä esitelmän opettajaoppilaille HAMK:ssa Sanna Ruhalahden kutsumana. Pintakilta-oppimisympäristö sai positiivisen vastaanoton heiltä.

Tiistaina aloitimme teorialla kynäruiskujen huollosta ym. Opiskelijat jakautuivat kahteen ryhmään, pinstriping-ja kynäruiskutiimeihin. True-flames oli kynäruiskuryhmän aiheena, ja ohjasin itse kynäruiskuryhmää, jonka tutorina toimi Raisa Saloniemi. Hän vastaa myös erikoismaalaustilan siisteydestä.

Joni Koivulahti, ykkösluokan nopeutettu opiskelija toimi aikuisten Pinstriping-osuuden ohjaajana. 

Joni on straipannut puoliammattilaisena jo kolmen vuoden ajan. Kiltakoulumainen opetustapa nostaa jo olemassa olevat osaamiset vertaisoppimisen kautta muidenkin ulottuville. Kiitos Joni hyvästä ohjauksesta! Harmillisesti en ehtinyt ottamaan paljoakaan kuvia kynäruiskumaalaus-opetuksesta, mutta tässä anti lähipäivien tekemisistä:

Jenni Lönnblad ja ensimmäinen liekkimaalaus...

Ammattitutkinto-opiskelijat straippaamassa, Ville, Marika ja Hellu.

Perustutkintolaisia mukana... Petri, Heidi, Mikko ja  Bodo

Opikelijoiden blogeista löytyy enemmän asiaa erikoismaalauksesta:
http://jennilonnblad.blogspot.fi/
http://paintintheass86.blogspot.fi/
http://johnnyspinstriping.blogspot.fi/2013/09/erikoismaalauspaiva-2.html
http://molsaheidi.blogspot.fi/
http://heisuu.blogspot.fi/

Joni straippasi Vuoden kilta 2013 kylttiin Asentajakillan logopalkin ja koristeli kyltin luovutuskuntoon.

Todella upea tuo Asentajakillan logo, yläpalkki maalattu siveltimellä...

Torstaina lähdimme Tamperetta kohti, opiskelijat "Tikrulla" eli Pintakillan omalla Nissanilla. Itse tulin Pintakilta-ATTO-opettajan, Anneli Vaasvainion kanssa omalla autolla, koska halusin päästää opiskelijat heti virallisen ohjelman jälkeen kotiin. Mukaan valikoituivat Osku, Anu ja Jori.(Jori teki aamulla nopean päätöksen, sillä kysyin kuka lähtee ja hän viittasi ensimmäisenä...)

Tikrusta ja Pintakiltalaisista tehtiin näköhavainto pari viikkoa sitten Salossa, sillä Keikkailijat suunnittelivat ja leikkasivat Asentajakillan kyltin. Pintakiltalaiset sitten viimeistelivät sen luovutuskuntoon....

Perille päästyämme alkoi melkoinen sutina, oppilaamme pystyttivät Pintakilta Tampereen työsaliin infopisteen, jossa he esittelivät Pintakillan toimintaa. Samaan aikaan Tampereen osasto näytti käytännössä miten maalataan ja lakataan. Itse pidin pienen puheenvuoron pelillisyydestä opetuksessa. Päivään mahtui monen eri Kiltakoulun toiminnallista esitystä ja näyttikin, että seminaarivieraat viihtyivät. Pintakillan taustavaikuttajat olivat myös hyvin esillä; Pintakillan oranssia vilkkui siellä täällä.

Anu Konkarikosken avajaissanat. Eturivissä Oulun Kiltakoulutoimijat, Sanna Brauer, Tapio Patrikainen ja Ville Bräysy

Asentajakillan esitys menossa, Tapio Hanhilammi kertoo opetusmenetelmistään.

Sanna Brauer, yksi Pintakillan vankoista tukijoista. Sanna teki Pintakiltaa tunnetuksi alkuvaiheessa. Kiitokset Sannalle vielä kerran!

Lisää Pintakillan taustajoukkoja, Anne Rongas ja Keijo Hakala, jotka omilla panoksillaan ottavat osaa Pintakiltamallin kehittämiseen lähes joka viikko. Mika Heinonen ja Petri Karisma ylläpitävät Metallikiltaa.

OPH:n Minna Taivassalo-Salkosuo puhui seminaarissa.

Salon visualistien osasto, taustalla Korikillan Sami Ruotsalainen ja korikiltalaisia.

Oulun Prosessistars-killan opettajanasu. Punainen takki näkyy hyvin työsalissa, tutoreillekin on oma värinsä.

Puukillan Ville Bräysy kertoo asiakastöiden haasteista oppilaitoksessa. Taustalla Pintakillan opiskelijat odottavat oman esityksensä alkua.

Sain kunnian luovuttaa Asentajakillalle Vuoden Kilta-palkinnon. Onnittelut asentajille!

Asentajakilta on tehnyt hienon työn, Tapio Hanhilammi ja opiskelijat ovat tunnustuksensa ansainneet!

Kyltti uusien omistajien hallussa...

Tikru Tampereen Pintakillan työsalissa...

Iltatilaisuudessa vaihdoimme kuulumiset. Pääsin ajamaan takaisin kotia kohti yhdeksältä, pysäköintisakkoa rikkaampana.(Taitavat kerätä siihen tunneliin varoja...) Kokonaisuutena päivä oli erittäin antoisa, oli mukavaa tavata muita kiltalaisia kasvokkain ja huomata Kiltakoulut-hankkeen vahvuus taas kerran:

“Yhteistoiminnallista, innostavaa, sosiaalisen median ja livetapaamisten kautta tapahtuvaa alati muuttuvaa oppimisympäristöjen ja opetusmenetelmien kehittämistä hyvässä seurassa, ollen enemmän kuin osiensa summa aktivoiden opiskelijat ja opettajat puhaltamaan samaan hiileen elinikäisen oppimisen, tutkimisen, ryhmäytymisen projektien ja positiivisen energian kautta ylittämään itsensä.”

Vuosi on käynnistynyt vauhdilla...

Edellisistä vuosista poiketen sain aloittavaan ryhmääni myös 10 aikuisopiskelijaa. Aluksi suuri ryhmä tuntui kovin haasteelliselta, mutta kiltakoulumainen ohjaustyyli tutoreineen auttaa kovasti. 
Perinteisesti meillä on tullut innostunutta ja mukavaa nuorta pintakäsittelijän alkua opiskelemaan, eikä tämäkään vuosi ole poikkeus. Ensimmäisten viikkojen aikana oppilaat ovat olleet erittäin ahkeria, ensimmäiset asiakastyötkin ovat jo saaneet maalin pintaansa. Junan osiin on tutustuttu koko luokan voimin.

Tässä niitä "himoittuja" harjoituskappaleita...

Kesällä tuli huolta aiheuttanut viesti, sillä ammatillinen ohjaaja Marika Laine oli onnistunut telomaan jalkansa. Onneksi sain puhuttua TE-keskuksen asiantuntijan Mika Tonterin sijaistamaan Marikaa. Mika on toiminut aikaisemmin myös maalaamolinjan hoitajana sekä pintakäsittelyalan yrittäjänä, joten sain hengähtää helpotuksesta, varsinkin kun Mika suostui viettämään koko neljän viikon kesälomansa Pintakillan oppilaiden kanssa.

Mika Tonteri teoritunnilla. Mika piti hienosti yllä opiskelurauhaa osallistuen teoriatunneillekin.

Pintakilta-oppimisympäristön kehittäminenkin tuntuu saaneen uutta puhtia, sillä esittely- ja haastattelupyyntöjä tulee enemmän kuin koskaan. Mestari-oppipoikamallin ja sosiaalisen median välineiden käyttäminen opetuksessa ovat tässä ajassa helposti omaksuttavia tapoja opiskella. Näin opettajan näkökulmasta on hienoa taas saada motivoituneita ja asialleen omistautuneita opiskelijoita ohjattavaksi.

Kesätauko päättyy....

Ammattiin opettavana pyrin viettämään kesätauon järkevästi, noin työn kannalta. Tänä kesänä on tullut kokeiltua eri materiaalien soveltuvuutta osana pintakäsittelyä. Myös lomakin tuli pidettyä, kun kävin Flying Legends-ilmailunäyttelyssä sekä aiheeseen liittyvissä museoissa.

Pintakäsittelykokeilut painottuivat erikoismaalauksen puolelle. Olen pohdiskellut ja testannut vesiohenteisten maalien kanssa vesiohenteisia taiteilijatarvikkeita. Käytin mm. akryylivärien ja akvarellivärien ohenteena automaalauksessä käytettävää häivytykseen tarkoitettua sideainetta. Näin toimien pystyn varmistamaan kiinnyttävyyden sekä lakan tunkeutumisen maalatun kalvon läpi.(tämä on teoria, ensimmäiset työt odottavat vielä lakkausta.)

Tämä kuva hahmoteltu ensin kynäruiskulla, sen jälkeen tarkennettu vesiohenteista värikynää käyttäen, lopullinen tarkennus siveltimellä erittäin ohueksi ohennetulla automaalilla.

Tankin kuva viimeistelyä vaille.. Raidotus on tehty siveltimellä, kuten lähes koko tankkikin. Tämä on ylivoimaisesti isotöisin maalaus pitkään aikaan.....

Taiteilijatarvikepuolella pastelliliidut tuntuivat ensin melko haastavilta käyttää, mutta kun hankin myös pastellikynät, niin tarkkuus parani töissä huomattavasti...

Kuiva pastelliliitu "sotkee" työtilan melko nopeasti.... pöly on hyvä puhallella pois työn päältä aika ajoin...

Mallikuva ja hahmottelua..

Röpeloinen taidepaperi lisää haastavuutta...

Sävytys onnistuu yllättävän samoin tavoin kuin kynäruiskullakin.. Pastellivärit sekoittuvat keskenään helposti paperilla..

Lisäsin vielä automalliin kuuluvan toisen takavalon mallikuvasta poiketen.(rajaus oli liian tiukka) Viimeistelyssä käytin myös vesiohenteisia puuvärejä, jotta kuvaan sai riittävän tarkkoja rajauksia.

Ilmailunäyttelyssä tuli rentouduttua kunnolla, saaliina reissulta n. 3000 valokuvaa sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita autoilusta Enlannin vasemmanpuoleisessa liikenteessä.... Onneksi kaverini CH osasi ajaa mallikaasti... Otimmekin tavaksi toimia siten, että toinen neuvoi koko ajan navigaattorin lisäksi minne mennään, jolloin kuskin tarvitsi vain muistaa ajaa vasemmalla... 

Tässä yksi onnistuneimpia otoksia reissusta... Voisi olettaa, että piakkoin alkaa ilmestymään ilmailuun liittyviä tauluja tuotantoon...

Ensi viikolla pääsee jo onneksi töihin, odotankin innolla ensimmäistä aikuiskoulutuspäivää.(Tervetuloa 2012 aloittaneet aikuisopiskelijat kouluun!!)

Annelin ensimmäinen päivä pinnalla

Pintakilta Original ykkösluokka oli ohjauksessani koko ensimmäisen vuoden kaikki ammattiainejaksot. Ammattitaitoa täydentävien aineiden luokanvalvoja Anneli Vaasvainio lähti rohkeasti kokeilemaan kiltakoulumaista yhteistyötä ammattiaineiden kanssa.
Monesti ATTO-aineet koetaan haasteellisiksi, koska käsin kosketeltavaa materiaalia tai mahdollisuutta opettaa muuten kuin luokkahuoneessa ei  usein ole. Annelin kanssa keskustelimme mahdollisesta tutustumisesta pintakäsittelyalaan ja hän ottikin haasteen vastaan; Anneli otti luokan mukaansa viettämään iltapäivän pintahallissa haalarit päällä.

Annelilla hieman miettiliäs ilme, kun tarkastellaan junan osien kuntoa tehtävän alussa..Oppilaat vasemmalta Laura, Sannamari, Emilia ja Aina.

Junan osassa oli hieman ruostetta ja muita epäpuhtauksia. 

Homman ideana oli se, että nuoret neuvovat Annelia ammattiasioissa. Oppilaat muodostivat kaksi työpistettä, joissa ensin tytöt neuvoivat metalliosan pesussa ja suihkupuhdistuksessa, pojat taasen pitivät huolen jauhemaalausosion perehdytyksestä.

Ensin pääteltiin, että Annelin pitää saada haalarit ja suojakäsineet. Oppilaat opastivat työasun pukemisessa ja suojalaseistakin käytiin keskustelua. Annelin avokkaat kirvoittivat kommentteja työturvallisuudesta. Pohdittiin myös mahdollista silmähuuhtelupullon käyttöä; Päätelmien lopputuloksena uskottiin, että Anneli osaa sitä tarvittaessa käyttää ilman etukäteisharjoittelua.

Anneli sai perehdytyksen suihkupuhdistuslaitteen käyttöön asiaan perehtyneiltä ykkösiltä.

Janne ja Juho miettivät miten jauhemaalausta voisi opastaa ensikertalaiselle.

Jauhemaalaamossa Annelin suojavarustusta täydennettiin hengityssuojaimella ja asiaan kuuluvilla silmäsuojaimilla. Myös huppu laitettiin suojaamaan hiuksia.

Maalaus sujui kuin kokeneelta pintakäsittelijältä, Anneli sai itse valita sävyn maalattavaan kappaleeseen.

Maalattu kappale siirrettiin jauhatuksen jälkeen uuniin, jossa maalijauhe sulaa n. 200 asteessa yhtenäiseksi pinnoitteeksi.

Iltapäivän päätteeksi pidimme pienen loppuyhteenvedon pintaparvi-luokassa. Oppilaat arvioivat Annelin toimintaa hyvä-kiitettävä asteikolla. Itse sivusta seuranneena havaitsin Annelin otteet ja työskentelytavat erittäin kehityskelpoisiksi, sillä työkalut pysyivät käsissä kuin kokeneella tekijällä. Myös suojavarusteet olivat kunnossa turvakenkiä lukuun ottamatta. Merkityksellistä oli kuinka hyvin opiskelijat pitivät huolta Annelin perehdytyksestä. Vastaukset työhön liittyviin kysymyksiin olivat asiallisia ja sisällöltään oikeita.

Kiitokset Annelille ja oppilaille mukavasta iltapäivästä, teidän toimintaa oli ilo seurata! Toivottavasti näemme useamminkin tämänkaltaista yhteistyötä osastojen välillä!

Kiusaamista vai normaalia toimintaa?

Kävelin eilen kollegan kanssa kahville, kun havaitsimme yhtäkkisesti erikoisen tilanteen.

Kaksi opiskelijaa alkoivat vaihtamaan nyrkiniskuja keskenään, ensin toinen napautti hieman isompaa kaveriaan nyrkillä vatsan seutuville. Kostoisku tuli heti perään ja pienempikokoinen kaveri taittui iskusta kaksinkerroin ottamaan lukua. Tämä yksittäinen tapaus ei vielä huolestuttanut blogitukseen asti, mutta iltapäivällä toinen samakaltainen tapaus sai mietteliääksi....

Aamupäivän "kisailu"

Menin ajattelematta heti tilanteeseen, otin isompaa kaveria olkapäästä kiinni ja kysyin miksi te vaihdatte iskuja? Poika meni vähän lukkoon, mumisi jotain että ihan leikkiä tämä vaan on.... Erikoista leikkiä, kun kaveri on kaksinkerroin ja haukkoo henkeään. Kun kysyin nimeä ja luokkaa, ensin sain etunimen kaivettua, mutta isompi aikoi ensin vaieta tässä kohtaa... yritti poistua paikalta mutta en luovuttanut vaan otin uudestaan olkapäästä kiinni ja pyysin kertomaan loput tiedot. Kollegani tuli mukaan lähelle tilanteeseen ja  nuori sitten kertoikin ilman sen suurempia ongelmia pyydetyt tiedot. Tällä välin pienempikokoinen oppilas sai vedettyä sen verran henkeä että kertoi kyseessä olevan ihan vaan leikkimielinen lyöntikilpailu.... Pienen nuhdesaarnan jälkeen päätimme antaa asian olla, pojat näyttivät kovin hämmentyneiltä ja itsekin ihmetteleviltä.... 

Pohdimme kahvin ääressä tapahtunutta, sillä itse menin ihan vaiston varassa väliin tilanteeseen. Samoin otin luonnollisesti isompaan kaveriin heti kosketuskontaktin olkapäähän ilman puristamista tai pakottamista. Toinen ehkä tärkein pointti koko tilanteessa oli oman rauhallisuuteni säilyttäminen; En provosoinut tai provosoitunut, vaikka oppilas ei nimeään heti sanonutkaan. Tosin kun nimeä ja luokkaa ei meinannut alkaa löytymään, estin oppilaan poistumisen paikalta muuttamalla otteeni kevyeksi kiinnipidoksi ja siirryin aina hänen eteensä siten että hän ei päässyt tilanteesta poistumaan. Nimi ja luokka löytyi vasta kun otin kännykän esiin aikeissa ottaa oppilaasta valokuva jos ei muuten ala perustiedot selviämään.

Hämmentävää oli myös opiskelijoiden ihmetys että miksi tähän puututaan, leikkiähän tämä vaan on.... Itse ihmettelimme vuorostamme leikin rajuutta, jos toinen ottaa lukua kaksinkerroin, niin ei tämä voi olla normaalia toimintaa....

Iltapäivän tapaus

Erikoiseksi tämänkin tapauksen tekee nopeus ja yllättävyys; Keskustelimme koulun ruokalan edessä kahden opettajakollegan kanssa kun ulos tulevassa joukossa varoittamatta nousi jalka takaapäin potkuun toista opiskelijaa suoraan suojattomaan kylkeen. Sama vaikutus kuin aamupäivälläkin, potkun vastaanottaja taipui kaksin kerroin kylkeään pidellen. Muut opiskelijat kävelivät tilanteen ohi niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Itselläni olikin jo toimintamalli aamun "harjoituksen" perusteella valmis, tosin potkaisija oli erittäin yhteistyökykyinen tässä tapauksessa ja kertoi heti perustietonsa. Potkittu kaveri katosi paikalta kun huomasi että tilanteeseen tultiin väliin. Kysyin potkaisijalta miksi hän yhtäkkisesti potkaisi kaveriaan, sillä en huomannut tilanteessa mitään erikoista ennen kuin jalka nousi. Vastauksena tuli että ihan herjalla vaan kaveria potkaisin..... Toistin aamun nuhdesaarnan, mutta aloin ajattelemaan onko tässä vähän valistuksen paikka... 

Kysymyksiä ilman vastausta...

Ei oikein tunnu opettajan näkökulmasta hyvältä, kun kavereita potkitaan ja lyödään "herjalla". Sitä alkaa ihmettelemään mitä niille oikeille riitakumppaneille tehdään jos kaveruutta julistetaan näin? Riittävätkö koulun järjestyssäännöt takaamaan opiskelurauhaa nykyisellään? Onko oma toimintani uhkarohkeaa viitaten viime viikkojen kohuun opettajan erottamisesta?(jossa varmaan on kyllä muutakin taustalla kuin yksittäinen tapaus) Olisiko opettajilla silmien avaamisen paikka, pitäisikö ammattiopistossakin järjestää välituntien valvontaa? Voivatko nuoret todella niin pahoin että toisten muksiminen on arkipäiväistä ja sallittavaa?

Koulutusta uhkatilanteen kohtaamiseen.

Omien oppilaideni kanssa pyrimme käymään uhkatilanteen kohtaaminen-koulutuksen, jossa kerrotaan ensin teoriassa mitä väkivalta voi saada aikaan ihmisessä, tämän jälkeen mennään käytännössä jumppasaliin opettelemaan uhkaavan tilanteen välttämistä.... 

Pintakilta esillä ITK:ssa

Olin hyvin otettu kun Sanna Brauer Nappiparisto-hankkeen koordinoijana kysyi minua puhumaan Pintakillan pelillisyydestä ITK-tapahtumaan.

Täytyy myöntää että aluksi jännitti melkoisesti mennä puhumaan isolle yleisölle, kun on tottunut puhumaan yleensä vain parinkymmenen oppilaan joukolle. Onneksi puheenvuoroni oli osa Nappipariston settiä, joten ei yksin tarvinnut lavalle mennä vaan mukana oli muitakin kohtalotovereita.. Yllättäen jännitys hälveni saman tien kun sain mikrofonin nokan eteen...

Sali oli aika täynnä, tässä vaiheessa alkoi vähän jännittämään...kuvat Anu Konkarikoski

Ammattiopisto Tavastian logot esillä esityksen alussa.. Mielestäni Tavastian uusi graafinen ilme on onnistunut.

 Kiltakoulut-hanke oli hienosti esillä eri yhteyksissä, vahvimmin tietenkin mainio Asentajakilta, jonka eteneminen kiltamaisen opetuksen omaksumisessa on ollut todella ripeää.

Tapio Hanhilammi ja Petri Jäminki vauhdissa Asentajakillan esityksen kanssa. 

 Unohtaa ei sovi Salon Keikkailijoita, jotka aina niin positiivisella ja eteenpäin pyrkivällä asenteellaan saavat aikaan "luovan hulluuden" tilan minne ikinä menevätkään.

Nappipariston osastoa koristivat hankkeiden mainosjulisteet. Huomaa keskellä Keikkailijoiden  hieno juliste.

Ensimmäinen päivä hupeni todella nopeasti illaksi. Oli mukavaa saada kasvot muutamalle netistä tututulle keskustelukumppanille. Mielenkiinnolla odotan tulevia toteutuksia innovaatioihin, joita esiteltiin eri osastoilla.