Maalaustakin vaihteeksi

Joulu tulee taas, kuten joka vuosi. Erikoismaalarin almanakka ilmoittelee tulevasta toisin kuin monella muulla; Kustantajan edustaja alkaa toivomaan valmiita maalauksia joulukorttioriginaaleiksi.
Taas on sinisen sarjan vuoro, joten pohjustin jokin aika sitten muutaman taulunpohjan ja maalasin ne siniseksi. Hämeenlinnasta pitäisi jotain aiheita saada joten Markku Roiskon, KorttiTuote Oy:n Hämeenlinna-aiheisista valokuvista oli todellista hyötyä tulevien kuvien suunnittelussa.

Sinistä sarjaa... Pohjasävynä vaihteleva sinivioletti.

Hahmotus valkoisella.. Aloitin neljästä aiheesta maalaamisen, mutta päädyin lopuksi kahteen aiheeseen.

Mallikuvat sekä keskeneräiset maalaukset. Monesti mallikuva on vain suuntaa antava, kuten tässäkin. Olen maalannut sinistä joulukorttisarjaa kymmenen vuoden ajan, joten sävymaailma on tuttuakin tutumpi.

Painatusoriginaalit viimeistä silausta vaille... Eiköhän tulevana jouluna taas näistä jotain painotuotteita nähdä...

Haasteellisinta on saada uudet kuvat sopimaan vanhojen, osin jo kymmenen vuotta sitten tehtyjen kuvien kanssa samaan sävyyn ja viimeistelytasoon, varsinkin kun maalit ovat vaihtuneet matkan varrella täysin eri tavoin toimiviin niukkaliuotteisiin, vesiohenteisiin. Joulu on aiheena minulle melkoisen tuttu jo.... KorttiTuote myy viime vuoden joulun alla tehtyä sarjaa täällä.

KorttiNurkassa näyttäytymässä..

Kynäruiskutaiteilijana tulee toisinaan hetkiä jolloin pitää edustaakin. Elisa Kivinen KorttiTuote Oy:sta kysyi josko tulisin kommentoimaan ja signeeraamaan joulukortteja muutamaksi tunniksi heidän korttimyymäläänsä.
Vaimoni Tiina lupasi että tuomme samalla uusia korttiaiheita näytille, joten niistä saa pienimuotoisen näyttelyn aikaiseksi myymälätilaan. Ainoa pieni pulma ilmeni sitten perjantai-iltana, kun huomasin että pitänee varmaan jatkaa vähän illasta maalauksen merkeissä jos aikoo uusia tauluja esitellä....

Tässä pieni mainos tapahtumasta...

Loppujen lopuksi aamuun mennessä oli neljä uutta originaalia valmiina. Kuvan vasemmassa laidassa oleva punatulkkutaulu arvottiin tilaisuudessa. Tässä työpöytäni nimmareiden kirjoitusta varten...

Tässä niitä edellisenä yönä viimeisteltyjä sitten on... Laitoin punaista näihin vähän reilummin kuin aikaisemmin..

Kuvassa korttikeräilijä Arja-Liisa Kopola hakemassa puumerkkejä uusimpiin korttihankintoihinsa.

Ihmisiä alkoikin tulla heti kymmeneltä kiitettävästi sisään. Päivä vierähti nopeasti tuttujen kanssa rupatellessa, tosin tuo nimmari alkaa pikkuhiljaa enemmän ja enemmän näyttämään (vale)lääkärin reseptimääräykseltä... Olen kyllä edelleenkin vuosien esilläolon jälkeen vähän ujo tai hämilläni näissä tilaisuuksissa, sillä itselleni tämä maalaaminen on työntekoa siinä missä nuorten opettaminen tai auton pohjatyötkin. Ihmeellisen paljon ihmiset arvostavat nykypäivänä käsityötaitoja, mikä tietenkin käsityöammattilaisesta tuntuu mukavaltakin. Viihdyn kuitenkin paremmin ruisku kourassa ja haalarit niskassa kuin puvuntakki päällä....

Kuvassa aikaisempien vuosien satoa, Markku Roiskon kokoelmista.

Kynäruiskulla joulupuuhiin jo nyt

Joku saattaa ihmetellä milloin joulukorttien kuva-aiheita maalataan. Itse maalaan jouluaiheita ympäri vuoden, johtuen toisesta työstäni opettajana. Ihanteellisin aikahan olisi joulun alla...
Onneksi tulevan joulun kortit ovat jo valmiit, luultavasti painettunakin. Vaikeinta on keksiä samasta aiheesta joka vuosi jotain uutta maalattavaa, joten pidänkin kameran valmiina pitkin vuotta maalausmalleja ajatellen.
Joulukorttejani voi käydä katselemassa lähemmin Korttituotteen sivuilta.

Sarjan kuvien tulee sopia hyvin yhteen, vaikka jokainen korttihan menee yleensä eri vastaanottajalle...

Tässä hillitympää sinistä sävyä, henkevämmiksi tarkoitetut korttimallit eivät saa olla liian värikkäitä.

Alemman korttisarjan sävyt ovat lähempänä maalausta, mutta jos katsot tarkkaan kuvia niin löydät yhden saman kuva-aiheen molemmista sarjoista. Kun kustantajani tilaa kuva-aiheita kortteja varten, pitää aina muistaa että maalaus ei ole vielä valmis kortti vaan kuvankäsittelijä, AD,(Terveiset Eltsulle jos tätä luet, olen ollut ahkera tänä viikonloppuna:-)) viimeistee maalaukset painovalmiiksi korteiksi. Näin ollen taiteilijan ja AD:n tulee tehdä tiimityötä jolloin päästään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

Joskus AD saattaa muuttaa hieman korttia saadakseen sen sopimaan paremmin sarjaan. Vihreäsävyinen revontuli-kortti on saanut sinisen häivytyksen reunoihinsa, kuten kaikki muutkin kuva-aiheet.

Itse asiaan, korttisarjan maalaus alkaa... 
....aina siis aineiston hakemisella. Maalaan korttisarjat 4 tai 8 aiheen sarjoissa. Nyt aloitin 4 kortin sarjan tavoitteena saada kuvattua jokin jouluun liittyvä esine tarkemmin(esim lyhty jonka sisällä kynttilä) taustan ollessa hieman vähemmällä huomiolla.


Samalla kun pohdiskelen aiheita, käyn välillä tekemässä pohjustavat työt maalaamon puolella; 
Pohjustan maalattavat levyt ja asettelen ne maalausta varten puhtaan peitepaperin päälle. Nykyisillä vesiohenteisilla maalattaessa on erittäin tärkeää pestä maalauspohjat ennen hiontaa sekä liuotin- että vesiohenteisella rasvanpoistoaineella ennen hiontaa. Hion molemmin puolin pinnatut MDF-levyt P400 hiomapaperilla, jonka jälkeen tarpeen vaatiessa viimeistelen taulunpohjat P800 hiomapaperilla. Molemmat hionnat suoritetaan kuivahiontana. Tämän jälkeen levyistä poistetaan irtopöly. 

Oikean sinisen sävyn sekoittaminen tapahtuu aina "silmämääräisesti". Vesiohenteisia sävyjä sekoittaessa pitää muistaa että sävy tummuu melkoisesti kuivuessaan, samoin kuin violetti pigmentti jota lisäsin sävyyn ei näy tässä vaiheessa juurikaan....

Vesiohenteinen maali tulee aina ennen ruiskuttamista laskea sihdin lävitse(125). Kuvasta voi havaita kuinka paljon "roskia" vesiohenteinen pigmentti sisältää.

Vesiohenteisen maalin etuihin kuuluu riittoisuus, näihin neljään taulunpohjaan kului alle 60 grammaa ruiskutusvalmista maalia.

Aikaisemmin mainitsin kuivumisen yhteydessä tapahtuvasta sävyn tummumisesta. Kuten kuvasta näkyy, sävy muuttuu melkoisesti kuivuessaan.

Tarkoituksena olisi päästä jatkamaan maalaamista jo parin kolmen tunnin päästä pohjaamisesta. Ainoa huono puoli vesiohenteisiin maaleihin siirtymisessä on näiden haihdutustaukojen pituuden kasvaminen, mutta toisaalta silloin tätäkään blogipäivitystä ei välttämättä olisi tullut kirjoitettua.