Maalausta pitkästä aikaa

Viime aikoina opetukseen liittyvät työt ovat vieneet suuren osan ajastani,  joten deadlinen lähestyessä päätin pääsiäisenä tehdä jotain maalaukseen liittyvää. Hallissa on moottoripyörän tankki ja tulevan Joulun joulukortit, jotka pitäisi saada valmiiksi.
Tuumasta toimeen, aloin heti pitkäperjantain aamusta virittelemään työtilaa maalaukselle suotuisaksi. Kävin ensimmäisenä toteamassa, että sähköt ovat näköjään olleet pois päältä jonkin aikaa.(ATEX-tila, joten sähkökatkon jälkeen pitää manuaalisesti laittaa sähköt uudelleen päälle.) Sähkökatko ei yleensä haittaa, jos maalailee päivittäin, mutta nykytilanteessa sähköt ovat olleet poissa varmaankin viikon, pari.... Vesiohenteisia maaleja ei saa päästää jäätymään, joten vähän jännitti miten maalit jaksavat... No maalinsekotuskone piti heti päälle kytkettäessä erikoisen, valittavan äänen joten oli syytä epäillä, että jokin on pielessä... Sideainepurkin kansi auki, ja toteamus, että nyt ei ole kaikki kohdallaan....

Mielenkiintoinen kemiallinen ilmiö, sideaine oli styroksin näköistä kuivaa massaa... Tosin hintaluokaltaan sellainen 270 euroa.... + kaikki maalit uusiksi... ehkä pari tonnia...

Pikaisen tarkastuksen jälkeen päätin kilauttamaan kaverille, eli Veini Pirttilahdelle SP-Automaalit Oy:n. Veini avasi ystävällisesti maalikaupan vuokseni pitkäperjantaina, todella hienoa asiakaspalvelua!

SP-Automaalit palveli hienosti, sain kaikkia tarvitsemiani sävyjä pienen määrän, jotta pääsen työssä eteenpäin. Toisaalta tässä on nyt mahdollisuus miettiä värimerkin vaihtoakin samalla...

Kun maalit ja sideaineet olivat kunnossa, aloin tarkastelemaan ruiskukalustoa vähän kriittisemmin... Havaitsin, että parin viikon tauon jälkeen kynäruiskuilla ei välttämättä enää käynnistetäkään töitä kuten parin päivän tauon jälkeen.(Tosin tämän kyllä tiesinkin....)

Ruiskut läjässä... Keräsin kaikki kynäruiskut pesua varten samaan kuvaan...

Veini myi pari huoltospray-purkkia mukaan, kun kerroin tulevasta ruiskunpesu-tapahtumasta. Asiakkaan ja vanhan pintakäsittelijän asenteella ensin kriittisesti mietin, onko noista mihinkään, kun ei ole ennenkään tarvittu.... Onneksi tässä tapauksessa uskoin asiantuntijan ääntä. Aikaisemman liuottimessa uittamisen ja tinnerillä sutimisen sijaan sain oikeasti helpolla ruiskut puhtaaksi. Laitan tähän loppuun pienen info-osion, miten kynäruisku nykyisin kannattaa pestä;

Ensin täysin ryytynyt ruisku alustalle, jolle voi ruiskuttaa liuotinta. Tässä ruiskussa ei edes neula suostunut liikkumaan....

Ruiskutin reilusti puhdistusainetta ensin kaikkiin onkaloihin, jonka jälkeen myös ulko-osiin, molemmille puolille..

Saman ruiskun toinen puoli n. 5 minuutin vaikutusajan jälkeen. Huomaa myös alustan lakkapinnan krakeloituminen...

Kuivunut maali ja lika lähti kevyesti pyyhkäisemällä ruiskun pinnoista.. Myös ruiskun purkaminen oli hetken liottamisen jälkeen helppoa, huoltospray tunkeutui osien sisälle saaden jopa ryytyneen neulan irtoamaan helposti.

Custom Micron-mallien säiliöiden kannet joutui kuitenkin avaamaan perinteisesti puukon avulla.

Myös vesiohenteiselle maalille tehty puhdistusaine toimi todella hienosti, tarkempaan työhön tarkoitetut pienemmät Iwata CM ruiskut eivät vaatineet niin raskasta puhdistamista kuin isommat kynäruiskut.

CM:n säiliöiden maalikanavat pitää kuitenkin rassata auki kuten ennenkin, tosin huoltospray pehmitti maalin huomattavasti nopeammin kuin tinneri-pohjainen ohenne.

Laitoin  säiliöiden sisään liuotinpohjaista sprayta ja sen jälkeen kannet kiinni ja likoamaan pieneen lasipurkkiin. Aine vaikutti muutamassa minuutissa avaten pienet maalinsiirtokanavat säiliöiden alaosassa.(Tosin rassaus oli tarpeen, mutta helpompaa kuin yleensä.)

Liotin myös Iwatat vesiohenteisessa liuotteessa muutaman minuutin ennen liuottimen läpilaskemista.

Liuotin läpi ruiskusta vielä ennen huoltorasvausta.

Ruiskutin vielä ohenteen pintaan, jonka jälkeen kuivasin ruiskun puhtaalla paperilla.

Ruiskut ojennuksessa puhtaina ja huollettuina.

Tästä on hyvä jatkaa, joulukortit tulollaan...

Tekee hyvää välillä joutua miettimään ammatin perusteita, ruiskujen huolto ja maalien säilytys ovat perusasioita, joista tuli tällainen vähän kalliimpi muistutus. Monesti kun on riittävän kauan tehnyt samaa työtä, voi alkaa oikomaan asioita, jotka ovat kuitenkin tärkeitä suorittamisen onnistumisen kannalta. Ruiskujen pesuun ei ole tullut kiinnitettyä kovin paljoa huomiota, mutta näillä uusilla kemikaaleille se helpottuu niin paljon, että päätin alkaa käyttämään vesiohenteista huoltosprayta jokaisen maalauskerran jälkeen, sillä puhdistus on todella helppoa, jos ruiskua ei päästä liikaa likaantumaan.

Maalaustakin vaihteeksi

Joulu tulee taas, kuten joka vuosi. Erikoismaalarin almanakka ilmoittelee tulevasta toisin kuin monella muulla; Kustantajan edustaja alkaa toivomaan valmiita maalauksia joulukorttioriginaaleiksi.
Taas on sinisen sarjan vuoro, joten pohjustin jokin aika sitten muutaman taulunpohjan ja maalasin ne siniseksi. Hämeenlinnasta pitäisi jotain aiheita saada joten Markku Roiskon, KorttiTuote Oy:n Hämeenlinna-aiheisista valokuvista oli todellista hyötyä tulevien kuvien suunnittelussa.

Sinistä sarjaa... Pohjasävynä vaihteleva sinivioletti.

Hahmotus valkoisella.. Aloitin neljästä aiheesta maalaamisen, mutta päädyin lopuksi kahteen aiheeseen.

Mallikuvat sekä keskeneräiset maalaukset. Monesti mallikuva on vain suuntaa antava, kuten tässäkin. Olen maalannut sinistä joulukorttisarjaa kymmenen vuoden ajan, joten sävymaailma on tuttuakin tutumpi.

Painatusoriginaalit viimeistä silausta vaille... Eiköhän tulevana jouluna taas näistä jotain painotuotteita nähdä...

Haasteellisinta on saada uudet kuvat sopimaan vanhojen, osin jo kymmenen vuotta sitten tehtyjen kuvien kanssa samaan sävyyn ja viimeistelytasoon, varsinkin kun maalit ovat vaihtuneet matkan varrella täysin eri tavoin toimiviin niukkaliuotteisiin, vesiohenteisiin. Joulu on aiheena minulle melkoisen tuttu jo.... KorttiTuote myy viime vuoden joulun alla tehtyä sarjaa täällä.

Yhden aikakauden loppu on toisen alku...

Kolmekymmentä vuotta on pitkä aika. Olen maalannut enemmän tai vähemmän tosissani kynäruiskulla 12 vuotiaasta lähtien. Ensimmäiset 6 vuotta menevät treenauksen piikkiin, mutta lähes koko aikuisikä on tullut tehtyä tilaustöitä asiakkaille.
Tämän kesän aikana olen kypsytellyt päätöstä keskittyä opettamiseen ja opettamisen kehittämisen haasteisiin joka tapahtuu kylläkin asiakastöiden kustannuksella, sillä kaikkea ei ehdi tekemään riittävän hyvin jos jostain päästä ei helpota. Päätinkin siirtyä yrittäjänä takaisin urani alkulähteille, taidemaalariksi jättäen autojen erikoismaalaukset nuoremmille pintakäsittelijöille samalla tehden osaltani tilaa heille.

Moni voi ihmetellä miten tällaiselle uralle on ylipäätänsä tullut lähdettyä...
Nuorena halusin tehdä asiat omalla tavallani, yrittäjäperheen esikoisena minun olisi varmaankin pitänyt jäädä kaiken järjen mukaan töihin perheyritykseen. Halusin kuitenkin kokeilla omia ajatuksiani käytännössä. Oma firma oli saatava ja kun muut hakivat hyvän duunipaikan, minä perustin yrityksen.

 Voisi sanoa että ensimmäinen vuosikymmen meni ammattitaidon opetteluun, kiitos vaan kaikille kärsivällisille asiakkaille. Vähän alle kolmekymppisenä koin osaavani riittävästi alasta, samalla ura kääntyi nousuun suurten maalausurakoiden kautta, vähän nurinkurisesti, sillä silloin oli edellinen suuri lama. Kun muilla meni työpaikkoja alta, minä maalasin yötä päivää... Kieltämättä suurin edistysaskel urallani(ja elämässäni) oli manageri/tyttöystävän löytyminen, joka piti huolen sekä markkinoinnista että raha-asioista. Tiinan kanssa ollaan naimisissa vieläkin...

Tiina ja riiviön kuva Lahden messuilla 1992

Kuvassa valmis työ, kädessä maalausmalli... Riemukaaren "pienoismalli", 1996, Finn Power, Kauhava

Tilaustyö yksityiskotiin, Korkeus n. 170 cm, leveys n. 190 cm. Kuva on maalattu alunperin 1800 -luvun historiallisen meritaistelun kuvituksesta, laivojen asemaa ja kulmia muuttaen. 1997

Nukalan näyttelyrekat
Sain myös ensimmäiset isot näyttelyrekkatilaukset Kuljetus Mikko Nukalalta, Alahärmästä. Mikko ja Ritva teettivät lähes vuosittain erikoismaalatun auton. Alahärmän keikat olivat mieluisia, ja Mikon ja Ritvan kanssa oli erittäin mukava tehdä töitä. He ottivat myös aktiivisesti osaa maalausten suunnitteluun.

Tässä yksityiskohta viimeisestä Nukalan Kuljetukselle maalatusta autosta, kävin paikkamaalaamassa auton onnettomuuden jäljiltä 2010, samalla myös naishahmo sai uudet kasvot....

Kiitokset kaikille asiakkailleni kuluneista vuosista!

Esittelen tulevissa kirjoituksissani tässä blogissa omasta mielestäni merkittäviä erikoismaalaustöitäni vuosien varrelta, vähän loppukevennysten tapaan...

Kuumia kuvia paukkupakkasessa

Ulkona paukkuu kolmenkympin pakkanen, joten on sopiva sää alkaa maalaamaan liekkikuvioita. Teon alla on moottoripyörän osat joita olen maalannut vähän pidemmän aikaa jo.
Päätin muuttaa liekkimaalausteni perustekniikkaa vähän, johtuen keltaisen väripigmentin vihertävästä sävystä. Yleensä hahmottelen liekkikuviot valkoisella, jonka jälkeen jatkan kuultavilla keltaisilla sekä punaoransseilla sävyillä. Nämä nykyisin käyttämäni värit ovat sen verran paremmin peittäviä, että keltainen häivytyskerros muuntaa mustankin sävyn vihreäksi erittäin helposti.

Mukavan rapeasta kelistä kertoo vesiohenteen olotila, kiinteä kun pitäisi olla nestemäinen.... 

Onneksi vesiohenteiset maalit ovat olleet koko ajan sekoittimessaan lämpötilan ollessa viiden asteen paremmalla puolella, sillä lattian rajassa säilöminen olisi johtanut koko maalivaraston uusimiseen....

Kuvassa lokasuoja liekkimallikuvien keskellä. Vasemmalla perinteisesti aloitettu tankin kuviointi. Värjäsin reilusti taustaa punaoranssiksi.

Tässä poiketaan tavanomaisesta(käyttämästäni) liekkimaalaustekniikasta; Otin oranssinsävyisen maalin suoraan taustaliekin maalaamista varten välttääkseni vihertymistä valmiissa työssä.

Ennen keltaisen sävyn ruiskutusta lisäsin tummanpunaista oranssinsävyllä maalaamani "taustaliekin" reunoille. Sävytin liekkeihin soveltuvan vaaleankeltaisen hahmotteluväriksi normaalisti käyttämäni valkoisen sijaan.

Valmis liekkikuvio. Tein lopuksi hehkuvan keltaiset paikat ensin valkoisella, jonka jälkeen häivytin yli kirkkaan keltaisella. Näin pystyin eliminoimaan vihertävän sävyn kuviosta, vaikka siinä on erittäin suuria sävynvaihteluita kirkkaasta keltaisesta mustaan.

Ruusut

Korttikustantajani Kantolan KorttiTuote toivoi suhteellisen pikaisesti uutta kuva-aihetta syvänpunaisista ruusuista. 
Punaisten ruusujen maalaamisessa on pari melko haastavaa tekijää. Ihan täysin mustaa sävyä ei voi käyttää ruusuissa edes varjopaikoissa, toinen haasteellinen asia on riittävän kontrastin saaminen saman sävyn eri vivahteilla maalatessa.

Kuvassa ns. väriluonnos. Jätin kuvat alkuhahmotteluista pois, jotta voin keskittyä varsinaiseen punaisen sävyn  maalaustekniikkaan.

Tässä ruusujen muoto alkaa olla jo suhteellisen hyvin kohdallaan. Käytin kahta eri punaisen sävyä, kirkasta punaista sekä tummanpunaista, jonka sekoitin punaisesta, magentasta ja tipasta mustaa.

Seuraavaksi lisäsin vaaleanpunaista, jolla sain muodot selkeämmin esiin. Tässä vaiheessa aloitin myös terälehtien tarkentamisen. 

Häivytin syvänpunaisella vaalennusten päälle, jonka jälkeen lisäsin kontrastia  tummanpunaisella. 

Valmiiseen tauluun lisäsin vielä muutaman lehtirykelmän kimpun taustalle sekä vaalean  hehkun kaikkien  lehtien että kukkien  reunaan.

Maalijätteen pintaan tuli jänniä kuvioita....

Punainen on erittäin haastava väri, välillä tuntuikin että parhaat sävytykset löytyivät jätemaaliastian pinnalta. Painettuna kuvaan tulee luultavasti lisää kontrastia sekä punainen sävy säädetään painovärien avulla ehkä vielä vähän punaisemmaksi...

Marhed Scanian viimeistelyä

Kun pääsin autoa maalaamaan paikan päälle, oli työtä tehdessä aikataulu melkoisen kireä, joten kuvia ei ole otettuna kovinkaan paljon.
Aloitin päivän heti aamusta, joten klo 6.00 suuntasin auton keulan Vantaata kohti vesiohenteiset maalit mukaan pakattuna. Tämä tarkoittaa että jouduin menemään jo viideltä pakkaamaan, sillä vesiohenteisia maaleja ei saa päästää jäätymään.

Sekoitin maalit vielä ennen lähtöä kertaalleen parhaan mahdollisen maalaustuloksen saavuttamiseksi.

Keulapalakin piti hioa ja lakata uudelleen kokonaisuudessaan. kuvassa suojausvaihe meneillään.

Keulapalan saadessa osumaa myös viereisiin osiin oli tullut vaurioita. kuvassa oven vauriot hiottuna P320 karkeudella ensin tasaiseksi, jonka jälkeen vielä hionta ensin P400 ja P800 karkeuksilla ennen maalaamista.

Myös ajavalon kehys sekä maskin reuna oli kärsinyt, kuvassa vauriot hiottuna P320 karkeudella. Ajovalon kehykseen laitoin myös autokittiä, käytin hiomavärinä SEM High Build primeriä, joka kuivuu erittäin nopeasti.

Erikoismaalauksen paikkamaalaus poikkeaa normaalista paikkamaalauksesta siten, että pyritään tekemään mahdollisimman vähän lisävaurioita, tai ruiskutetaan hiomavärit mahdollisimman pienelle alueelle. Monesti hiontakarkeudet ovat huomattavasti hienompia kuin normaalisti paikkamaalatessa, sekä pyritään käyttämään mahdollisimman paljon käsityökaluja.(Tässäkin tapauksessa vain suorat pinnat hiottiin koneella.)

Auto suojattuna hionnan jälkeen, erikoismaalauksen liekkikuvioiden paikkamaalaus on jo aloitettu.

Liekkien korjausmaalaus tehtiin osa kiinni autossa, tässä kuva välittömästi raitojen suojausten poiston jälkeen.

 Harmillisesti en saanut otettua ainuttakaan kuvaa liekkien korjausmaalauksesta, sillä opiskelijamme tulivat opettajansa Juha Viljamaan johdolla katsomaan tätä erikoismaalauksen vaihetta. Maalasin liekit suojattuna edelleen olevan raidotuksen "päälle", ja kun liekkikuviot miellyttivät silmää sopien kokonaisuuteen, poistin raidoituksen suojana olleet teippaukset. Vasta tämän jälkeen pääsin kokeilemaan kuinka hyvin omassa tilassani mittaamalla tehty korjausraidoitus osui kohdalleen.

Kuvassa liekit valmiina ja raidotuksen suojaus poistettuna. Tämän jälkeen oli vuorossa eri sävyjen häivytysmaalaus viereisiin osiin. Vastaavien liekkikuvioden maalauksen kuvaus löytyy täältä.

Nokkapala sovitettuna paikalleen. kohtuullisen hyvin kuviot osuivat, jouduin vähän korjaamaan ylimmän raidan reunaa soveltuvammaksi...

KorttiNurkassa näyttäytymässä..

Kynäruiskutaiteilijana tulee toisinaan hetkiä jolloin pitää edustaakin. Elisa Kivinen KorttiTuote Oy:sta kysyi josko tulisin kommentoimaan ja signeeraamaan joulukortteja muutamaksi tunniksi heidän korttimyymäläänsä.
Vaimoni Tiina lupasi että tuomme samalla uusia korttiaiheita näytille, joten niistä saa pienimuotoisen näyttelyn aikaiseksi myymälätilaan. Ainoa pieni pulma ilmeni sitten perjantai-iltana, kun huomasin että pitänee varmaan jatkaa vähän illasta maalauksen merkeissä jos aikoo uusia tauluja esitellä....

Tässä pieni mainos tapahtumasta...

Loppujen lopuksi aamuun mennessä oli neljä uutta originaalia valmiina. Kuvan vasemmassa laidassa oleva punatulkkutaulu arvottiin tilaisuudessa. Tässä työpöytäni nimmareiden kirjoitusta varten...

Tässä niitä edellisenä yönä viimeisteltyjä sitten on... Laitoin punaista näihin vähän reilummin kuin aikaisemmin..

Kuvassa korttikeräilijä Arja-Liisa Kopola hakemassa puumerkkejä uusimpiin korttihankintoihinsa.

Ihmisiä alkoikin tulla heti kymmeneltä kiitettävästi sisään. Päivä vierähti nopeasti tuttujen kanssa rupatellessa, tosin tuo nimmari alkaa pikkuhiljaa enemmän ja enemmän näyttämään (vale)lääkärin reseptimääräykseltä... Olen kyllä edelleenkin vuosien esilläolon jälkeen vähän ujo tai hämilläni näissä tilaisuuksissa, sillä itselleni tämä maalaaminen on työntekoa siinä missä nuorten opettaminen tai auton pohjatyötkin. Ihmeellisen paljon ihmiset arvostavat nykypäivänä käsityötaitoja, mikä tietenkin käsityöammattilaisesta tuntuu mukavaltakin. Viihdyn kuitenkin paremmin ruisku kourassa ja haalarit niskassa kuin puvuntakki päällä....

Kuvassa aikaisempien vuosien satoa, Markku Roiskon kokoelmista.

Pintakilta Tampere, blogien luontia ja muuta mukavaa...

Suuntasin keskiviikkoaamuna Tampereelle. Päivän tarkoituksena oli pitää pientä teoriapläjäystä Pintakilta-toiminnasta automaalari- ja korikorjaajaoppilaille. Päivän loppukevennyksenä suoritimme pienen erikoismaalausharjoituksen.
Aluksi loimme blogit kaikille paikalla olleille. Osalla oppilaista oli jo valmiina G-mail tili, joten blogien luominen kävi nopeasti ja mallikkaasti. Pääsimme varsinaiseen asiaan eli True Flames-maalausteoriaan sopivasti ennen ruokataukoa. Osa oppilaista olikin tutustunut valmiiksi teoria-aineistoon, joten pääsimme suunnittelemaan sablonien tekoa loppupäivästä.

Liekin tarkoitus on näyttää elävältä....

Maalasin liekkikuvioiden mallisuorituksen iltapäivällä. Oppilaat jaksoivat seurata työskentelyäni tarkkaavaisesti. Minulle jäi erittäin positiivinen kuva Pirkon oppilaiden opiskelumotivaatiosta ja asenteesta. Näiden kahden päivän tarkoituksena oli kertoa oppilaille erikoismaalaustekniikoiden opettamisen ohella Pintakilta-tyylisestä opetusmenetelmästä mestari-oppipoikamalleineen sekä vertaisoppimisestakin. Tampereella onkin valittu jo ykkösluokan mukana kulkevat tutor-oppilaat, jotka ovat myös saaneet valkoiset työasut asemansa merkiksi.

Erikoismaalari ja pintakäsittelijä Taru Kivinen toimi torstaina apuohjaajana sekä esikuvana kertoen samalla omia kokemuksiaan Pintakilta-koulussa opiskelusta.

Torstaina saimme Taru Kivisen kertomaan oppilaille omia kokemuksiaan Taitaja-kilpailuista sekä opiskelusta pintakäsittelijänä. Taru valmistui pintakäsittelijäksi Koulutuskeskus Tavastiasta 2009, jonka jälkeen hän on toiminut automaalarina mm. Vainion automaalaamossa Hämeenlinnan Iittalassa. Tarulla on myös ikäisekseen mittava kokemus kynäruiskumaalauksesta, sillä hän on ehtinyt maalata kynäruiskulla jo 6 vuoden ajan. Tarulta voi tiedustella erikoismaalauksia ja tatuointeja, hän tekee molempia päätyönsä ohella.

Pirkon tutorit aloittivat rohkeasti liekkien maalaamisen...

Opettaja Hannu Waltzer oppiladen kanssa valmistelemassa sekoituspöytää päivän harjoituksia varten.

Kuvassa kynäruisku, kiinteä maalisäiliö on kannellinen.

Kuvassa marmori- ja puujäljitelmämallit.

Oppilaat alkoivat maalata liekkikuvioita innolla, jaoimme heidät kolmen henkilön ryhmiin, sillä käytettävissämme oli vain viisi kynäruiskua. Koska intoa ja halua maalata riitti paljon, päätin opettaa oppilaille marmori- ja puumukailukuvioden perusteita. Käytimme kaikkiin maalausharjoituksiin vesiohenteisia akryylimaaleja. Pian alkoi hallissa näkyä marmoroituja kännykänkuoria ja muuta pikkutavaraa.

Oppilaat omaksuivat ihailtavan nopeasti uusia maalaustekniikoita, ja opettajan näkökulmasta motivoituneille nuorille on todella mukava opettaa. Näistä ensimmäisistä yhteistyöpäivistä jäi erittäin positiivinen tunne, tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Kiitokset kaikille mukana olleille nuorille näistä kahdesta päivästä, myös blogeihin on tullut kiitettävästi uusia juttuja heti ensimmäisten päivien aikana.