Moottoripyörän maalausta ja seminaariristeilyä

Kuten otsikostakin voi päätellä, olen ollut taas kovin paljon pois työmaaltani, siis koulusta. Osallistuin yhtenä puhujana Opetushallituksen järjestämään Myötätuulessa-seminaariin viime viikolla.
Heti ensimmäisten esitelmien aikana sain kuulla sanan Pintakilta muilta esitelmänpitäjiltä pariinkiin otteeseen. Olin melkoisen hämmästynyt ja hämmentynyt saamastamme huomiosta sekä tunnettavuudesta opetuksen kehittäjien keskuudessa.

Sanna Brauer, Nappiparisto-kooridnaatiohankkeesta näytti kuvan Pintakilta-huppareissa poseeraavista oppilaistamme(Marikakin meni vielä oppilaasta)

Laivalla kun oltiin niin oli pelkoa että joutuu syömään kalaa... Onneksi ilmoitin etukäteen että en halua kalaa....

Tätä voisi sanoa palveluksi!!

Varsinaisen esitelmän pitäminen oli toisena seminaaripäivänä heti Pirkon Petri Jämingin jälkeen. Petrin kanssa käytyjen keskustelujen pohjaltahan koko Kiltakoulut-idea lähti liikkeelle.

Klikkaa kuvaa ylläolevaa jos haluat tarkastella mitä tulikaan puhuttua laivalla...

Laivaseminaarin paras tuotos oli kuitenkin tietoisuus siitä että olemme onnistuneet tekemään opetuksessamme jotakin oikein, sillä tulevaisuudessa muutkin koulut siirtynevät saman kaltaiseen opetukseen pikkuhiljaa. Tämä ei olisi missään tapauksessa onnistunut ilman opiskelijoidemme mahtavaa tukea ja osallistumista. Ainoa suuri huolenaiheeni on pitkät poissaoloni opetuksesta, jotka ovat vaatineet muilta opettajilta venymistä sekä ymmärtämystä koko Kiltakoulut-projektille. Tämän opetustyylin kehittäminen on ollut tiimityötä parhaimmillaan meiltä kaikilta Pintakilta-opettajilta vaikka ehkä itse olen antanutkin "kasvot" projektille. Kiitokset mahtavalle tiimille jaksamisesta!

Moottoripyörän maalausta.....

Havahduin äskettäin talvihorroksestani, sillä jossakin aivojeni unohtuneessa lokerossa muistin luvanneeni pyörän asiakkaalle samaan aikaan kun lumi lähtee maasta... Viime perjantaina auringon hyväillessä hankia siten että ne kutistuivat uhkaavasti muistin äkkiä tämän aikataulutuksen....

Tuumasta toimeen, pyörän osat työn alle...

Pyysin osat purkamatta, jolloin kuvioiden sommittelu on helpompaa....

Purkaessa kannattaa laittaa purettuihin osiin niiden ruuvit kiinni tai vähintäänkin kerätä saman osan irtokappaleet samaan laatikkoon...

Kun kaikki irrotettavat osat on poistettu, maalattavat pinnat sekä lokasuojien alapinnat pestään huolellisesti rasvanpoistoaineella.

Tankin sisäpuolelta poistettin äänenvaimennusmatto ehjänä, osa liimoista jäi tankkiin kiinni. Käytin apuna liiman poistossa punaista hiomahuopaa ja liuotinpohjaista ohennetta.

Pesun jälkeen mekaaninen esikäsittely, eli tässä tapauksessa hionta puhtaalle pellille. Kaikki metalliosien näkyvät osuudet hiottiin täysin puhtaalle metallille.

Itselläni on ollut tapana ottaa aina moottoripyörien osat puhtaaksi aikaisemmista maalikerroksista vaikka pyörää ei olisikaan uudelleen maalailtu. Näin toimien tulee samalla tarkastettua kaikki juotokset ja saumat, ettei niissä ole vuotoja tai halkeamia. Peltipuhtaalta pinnalta on myös parempi lähteä rakentamaan uutta pinnoitusta, kun tietää varmasti mitä materiaaleja alla olevat maalikerrokset sisältävät. Tässäkin tapauksessa tankin raita oli teipattu ja lakka vedetty teipin päälle, joten jo pelkästään tämä olisi voinut aiheuttaa jatkossa ongelmia pintakäsittelyn suhteen.

Kuvassa maalin poistohiontaan tarvittavat työkalut. Tämä taso riittää jo maalinpoistoksi, tankin sisäpuoli hiottiin vain mataksi.

Tässä kuvassa kiteytyy pellille hionnan tärkeys; Hitsaussaumassa oli pieniä  huokosia, jotka olisivat jääneet huomaamatta ilman maalin poistohiontaa.

Messuilla Saksanmaalla

Pari viikkoa sitten koulumme KV-koordinaattori Anssi Kovanen soitteli ja kertoi mahdollisuudesta osallistua CeBIT-tietotekniikkamessuille Hannoverissa. Mietin aluksi olenkohan oikea valinta messumatkalle, koska tietämykseni tietotekniikasta ei ole kovin ammattimaista, enemmänkin yritä ja kokeile-mallia.
Tartuin kuitenkin mielelläni tilaisuuteen, sillä en ole koskaan aikaisemmin ollut näin suurilla messuilla. Kun vielä sijainenkin järjestyi, niin päätös matkalle lähtemisestä oli helppoa.

Nousimme Helsinki-Vantaalta Lufwaffen(Lufthansan) koneeseen. Mukana Tavastian henkilökunnasta olivat Tarja Koskinen,  Janne Kalmari, Petteri Pyykkönen sekä minä. Pilotin täytyi olla entisiä Lufwaffen pilotteja, niin roimasti hän räimäisi koneen taivaalle. Seuraava nousun jälkeen muistamani hetki olikin ruokatarjoilu.

Tässä lihapullat, siis nuo harmaat...

Jannen ilmekin kertoo jotakin...

Haaleanharmaat liha?tuotteet maistuivat yllättävän hyvälle, vaikka ulkomuodon perusteella arvailimme niiden olevan Lufwaffen Lapin sodanaikaista vanhaa varastoa. Matka sujui joutuisasti; ennen kuin huomasimmekaan olimme laskeutuneet koneenvaihtoon Muncheniin. Perille Hannoveriin saavuimme sopivasti ennen yhtätoista, Kovasen Anssi meitä jo odottelikin paikan päällä. Hotellimme sijaitsi vähän sivussa keskustasta. Hauskinta oli huomata lentokentällä asia taksikuskimme sadattelusta, kun hän kuuli hotellimme osoitteen.

Majapaikkamme aamuauringon loisteessa.

Ensimmäinen messupäivä

Aloitimme päivän pienellä aamulenkillä. Päätimme kävellä parin kilometrin matkan lähimmälle rautatieasemalle. Suurin ongelma ilmaantuikin, kun yritimme selvittää paikallisen rautatieyhtiön lipunmyyntiautomaatin logiikkaa...

Tarja ja Anssi miettivät  Saksan rautateiden automaatin outoa logiikkaa...

 Noin neljännellä kertaa onnistuimme ostamaan viiden hengen lipun, mutta vain käteisellä. Anssin hallussa oleva Tavastian luottokortti ei toiminut tässä maksuvälineenä vaikka luottoa vielä olikin jäljellä.

Lippu ei ollut koolla pilattu... Kohtuullisen halpaa liikkumista kuitenkin, kun samalla lipulla pystyi  halutessaan liikkumaan junalla koko päivän viiden hengen voimin.

Itse messupaikka olikin sitten oma lukunsa, Helsingin messukeskuksen kokoisia halleja oli kolmisenkymmentä alueella.

Lipunmyynti oli vilkasta. Hallin katon akustiikka voimisti puheääntä jännästi, tuntui kuin olisi puhunut vahvistimen kautta...

Anssi ja Petteri tarkastavat sijaintia. Taustalla messukeskuksen lehdistö/konferenssitilat, koko aluetta oli erittäin vaikea hahmottaa sen laajuuden vuoksi

 Käytin itse ensimmäisen päivän ihmettelyyn osastojen määrästä ja koko alueen jonkinasteiseen hahmottamiseen. Ensimmäisen päivän ehkä yllättävin huomio oli erään muotoilukilpailuun keskittyneen osaston suosio; Osastolla oli kymmenittäin tavallisia printattuja esitteitä joita ihmiset selasivat vieri vieressä. Lähes kaikki kansiot olivat koko ajan varattuja.... Kyseessä siis huipputeknologiaa esittelevät messut... 

Tarja tutustuu uusiin innovaatioihin perinteisellä menetelmällä...

Jakaannuimme pienempiin ryhmiin iltapäiväksi, itse lähdin Anssin ja Jannen kanssa ihmettelemään uusien käyttöliittymien mahdollisuuksia.

Microsoft esitteli uutta Windows 8 käyttöliittymää... Harmillisesti ainuttakaan Windows 8 tablettilaitetta ei vielä messuilla näkynyt, tai ainakaan en itse sellaista messuilla bongannut.

Mielenkiintoiselta vaikutti myös silmien liikkeellä ohjattava tietokone. Harmillisesti innovaatioiden hallissa oli kuvauskielto, joten otin kuvan firman mainoksesta joka kertoo mitä tässä tehdään.

Kaksi hallia oli pyhitetty pelaamiselle.. Tässä käynnissä erään tietokonepelin MM-kisat. Kuuluttaja sekä yleisö reagoivat pelitapahtumiin kuin urheilukilpailuissa. Meteli oli kova ja yleisö oli täysillä mukana menossa.

Päivän päätteeksi jalat anoivat armoa... Koko päivä jalkojen päällä sai arvostamaan vaelluskenkiä jotka onneksi valitsin messukengikseni.... Kuvassa Tavastian ryhmän jalkojen lepuutushetki ennen iltakävelyä kaupungin keskustaan.

 Ensimmäinen päivä kului nopeasti messuosastoilla kierrellessä. Tutustuimme myös Hannoverin keskustan kauppakortteliin ennen paluuta hotellille. Hotellimme palvelu oli kyllä erinomaista. Anssi soitti hotelliin ja pyysi heitä tilaamaan taksin läheisellä rautatieasemalle. Takseja ei ollut saatavilla joten hotellin keittiömestari ja omistaja tulivat omilla autoillaan meidät noutamaan.

Toinen messupäivä

Toisena päivänä matkustaminen junalla sujui jo rutiinilla. Messuille saavuttaessa meillä oli toimintasuunnitelma valmiina. Aloitimme kierroksen uutta teknologiaa esittelevästä hallista. Tutustuimme projektin hallintaa helpottaviin työkaluihin, jotka hyödynsivät ilmaista wiki-teknologiaa lisäten siihen monenlaista uutta hallintatyökalua.

Koulustakin tuttu sanamuoto, toivotaan että tätä sanaa kuvaava toimintatapa leviää enemmänkin Pintakillan oppilaiden keskuudessa.

 Jakaannuimme pienempiin ryhmiin sen mukaan mistä kukin oli kiinnostunut. Itse lyöttäydyin Petterin seuraan, sillä hän on TVT-alan asiantuntija joka osasikin luovia messuosastoilla löytäen juuri ne asiat joista olimme kiinnostuneita. Kävimme Petterin kanssa Open Source-osastolla, josta jäikin erittäin positiivinen kuva Pintakilta-projektin kannalta; löysimme uusia työkaluja projektien hallintaan. Parasta kuitenkin oli Petterin "löytäminen", joskus pitää mennä ns. merta edemmäs kalaan. Tavastiassa on niin paljon henkilökuntaa, ettei kaikkiin ehdi millään tutustua kunnolla. Huomasin hetimiten Petterin soveltuvuuden Pintakilta-hankkeen kumppaniksi ja odotankin innolla mitä keksimme tulevaisuudessa. Monesti asioiden kehittäminen vaatii positiivista "hulluutta", jonka seuraksi olisi hyvä saada ihan asiantuntijuuttakin. Petterissä näytti olevan molempia....

Vodafonella oli ymmärretty miten herättää messuyleisön huomio...

Saimme erittäin lupaavan kehityspuolen kontaktin, joka toivon mukaan johtaa jonkinlaiseen yhteistyöhön sekä mahdollisen Koodarikillan perustamiseen Tavastiassa. Anssi Kovanen järjesti tapaamisen Hannoverin liiton toimitusjohtajan kanssa toisen messupäivän päätteeksi. Keskustelimme mahdollisuudesta yhteistyöhön Pintakiltatoiminnan puitteissa. Mielenkiintoisena välihuomautuksena sanottakoon että hän piti meidän suomalaisten opetustapaa edistyksellisenä some-työkaluineen ja pedagogisine malleineen.(Tai sitten hän oli vain kohtelias:-))

Kotimatkalle pääsimme perjantaiaamuna. Lensimme Frankfurtin kautta takaisin Helsinkiin. Lufthansa hoiti osuutensa mallikkaasti tosin laskeutuminen Helsingin päässä sai toivomaan Suomen ilmastoon tottunutta pilottia seuraavaksi kerraksi. Taisi renkaiden kulutuspinta hieman oheta kun kone napsahti hieman sivuttain kenttään.

Saksassa kevät oli jo huomattavasti pidemmällä kuin Suomessa. Kuva Frankfurtin kentältä.

Kuumia kuvia paukkupakkasessa

Ulkona paukkuu kolmenkympin pakkanen, joten on sopiva sää alkaa maalaamaan liekkikuvioita. Teon alla on moottoripyörän osat joita olen maalannut vähän pidemmän aikaa jo.
Päätin muuttaa liekkimaalausteni perustekniikkaa vähän, johtuen keltaisen väripigmentin vihertävästä sävystä. Yleensä hahmottelen liekkikuviot valkoisella, jonka jälkeen jatkan kuultavilla keltaisilla sekä punaoransseilla sävyillä. Nämä nykyisin käyttämäni värit ovat sen verran paremmin peittäviä, että keltainen häivytyskerros muuntaa mustankin sävyn vihreäksi erittäin helposti.

Mukavan rapeasta kelistä kertoo vesiohenteen olotila, kiinteä kun pitäisi olla nestemäinen.... 

Onneksi vesiohenteiset maalit ovat olleet koko ajan sekoittimessaan lämpötilan ollessa viiden asteen paremmalla puolella, sillä lattian rajassa säilöminen olisi johtanut koko maalivaraston uusimiseen....

Kuvassa lokasuoja liekkimallikuvien keskellä. Vasemmalla perinteisesti aloitettu tankin kuviointi. Värjäsin reilusti taustaa punaoranssiksi.

Tässä poiketaan tavanomaisesta(käyttämästäni) liekkimaalaustekniikasta; Otin oranssinsävyisen maalin suoraan taustaliekin maalaamista varten välttääkseni vihertymistä valmiissa työssä.

Ennen keltaisen sävyn ruiskutusta lisäsin tummanpunaista oranssinsävyllä maalaamani "taustaliekin" reunoille. Sävytin liekkeihin soveltuvan vaaleankeltaisen hahmotteluväriksi normaalisti käyttämäni valkoisen sijaan.

Valmis liekkikuvio. Tein lopuksi hehkuvan keltaiset paikat ensin valkoisella, jonka jälkeen häivytin yli kirkkaan keltaisella. Näin pystyin eliminoimaan vihertävän sävyn kuviosta, vaikka siinä on erittäin suuria sävynvaihteluita kirkkaasta keltaisesta mustaan.

Ruusut

Korttikustantajani Kantolan KorttiTuote toivoi suhteellisen pikaisesti uutta kuva-aihetta syvänpunaisista ruusuista. 
Punaisten ruusujen maalaamisessa on pari melko haastavaa tekijää. Ihan täysin mustaa sävyä ei voi käyttää ruusuissa edes varjopaikoissa, toinen haasteellinen asia on riittävän kontrastin saaminen saman sävyn eri vivahteilla maalatessa.

Kuvassa ns. väriluonnos. Jätin kuvat alkuhahmotteluista pois, jotta voin keskittyä varsinaiseen punaisen sävyn  maalaustekniikkaan.

Tässä ruusujen muoto alkaa olla jo suhteellisen hyvin kohdallaan. Käytin kahta eri punaisen sävyä, kirkasta punaista sekä tummanpunaista, jonka sekoitin punaisesta, magentasta ja tipasta mustaa.

Seuraavaksi lisäsin vaaleanpunaista, jolla sain muodot selkeämmin esiin. Tässä vaiheessa aloitin myös terälehtien tarkentamisen. 

Häivytin syvänpunaisella vaalennusten päälle, jonka jälkeen lisäsin kontrastia  tummanpunaisella. 

Valmiiseen tauluun lisäsin vielä muutaman lehtirykelmän kimpun taustalle sekä vaalean  hehkun kaikkien  lehtien että kukkien  reunaan.

Maalijätteen pintaan tuli jänniä kuvioita....

Punainen on erittäin haastava väri, välillä tuntuikin että parhaat sävytykset löytyivät jätemaaliastian pinnalta. Painettuna kuvaan tulee luultavasti lisää kontrastia sekä punainen sävy säädetään painovärien avulla ehkä vielä vähän punaisemmaksi...

Apple-TV hyötykäyttöön

Koulutuskeskus Tavastian IT-palveluiden Janne Kalmari tuli apuun kun meillä itsellämme loppuivat keinot virittelyssä. Janne asensi laitteet ja samalla opasti miten systeemi pelaa.
Saimme AppleTV:n jo vuoden alusta, mutta varsinainen käyttöönotto tapahtui vasta eilen. Yritin ensin itse vähän pähkäillä laitteen asennuksen kanssa mutta tulin siihen tulokseen että tässä tarvitaan nyt ammattilaista.(laitteen sisältämät ohjeet olivat kyllä hyvät ja suomenkieliset)

Ensimmäinen perusedellytys AppleTV:n käytölle, HDMI-dataprojektori. AppleTV liitetään suoraan HDMI-liitäntään kaapelilla

Sähköosaston pojat olivatkin tehneet laadukaan asennustyön, HDMI-liitännät olivat valmiina luokan tietoliikennekiskossa... Meillä on vähän ylimitoitettu kaapeli nyt, kun en havainnut tätä aikaisemmin...

Janne ehdotti että luomme oman verkon luokkaaan ja toi mukanaan Applen pienen wlan-yksikön. Tämä oli tarpeen AppleTV:n luonteen vuoksi, sillä koulun oman wlan-verkon käyttäjät olisivat voineet helposti liittää oman media-aineistonsa näkymään luokan projektorista.(toinen vaihtoehto on kiertää tämä salasanan avulla)

Kun molemmat piuhat olivat paikallaan AppleTV:ssä, kytkettiin virta sekä dataprojektoriin että AppleTV:n. Käyttöönotto oli erittäin helppoa ja selkeää piuhojen asentamisen jälkeen. Mukana tulleella kaukosäätimellä ohjataan laitetta

AppleTV:ssa valitaan Wi-Fi verkko, jonka jälkeen se on toimintavalmis.

iPadin Wi-Fi verkoksi vaihdetaan Pintaparvi-verkko, johon AppleTV on liitetty...

Klikataan iPadin ainoaa fyysistä nappia kaksi kertaa, jolloin saadaan ohjelmapalkki näkyviin, valitaan sieltä AirPlay, siitä AppleTV, jonka jälkeen painetaan Peilaus-nappi aktiiviseksi...

Kuva siirtyy välittömästi padilta projektorin näyttöön Janne Kalmari esittelee kuvassa AppleTV:n toimintaa Padilta

Ensivaikutelma on erittäin positiivinen. Viereiseen projektoriin viritetty SmartBoard tuli kerrasta vanhanaikaiseksi, sillä voin liikkua vapaasti luokassa padin kanssa näyttäen haluamaani aineistoa oppilaille. Periaatteessa jokaisella i-laitteella ja PC:llä(iTunesin kautta) voi ottaa projektorin näytön hallintaansa, jolloin kaikilla opiskelijoilla on mahdollisuus ottaa aktiivisesti osaa opetukseen omalta paikaltaan. Vasteaika on erittäin vähäinen ja systeemi pelaa juuri kuin pitääkin; padin kuva suurennettuna kaikkien nähtäväksi hyvine puolineen(helppo zoomaus ja selaaminen eri appsien välillä..)

Odotan tulevaa jaksoa jossa voin testata opiskelijoiden kanssa tätä taulun haltuun antamista, mitä se tulee vaikuttamaan pedagogisesti? Meillä on projektityön suoritus meneillään työsalissa, joten oppilaiden projektipäivitysten ja blogien reflektointi tulee olemaan huomattavasti helpompaa kun voi antaa puheenvuoron mukana projektorin hallinnan opiskelijalle.

Reilun satasen hintainen laite on kyllä erittäin kustannustehokas verrattuna kilpailijaansa SmartBoardiin.

Kiltakoulut-tapaaminen

Pintakilta-tyylisestä toiminnasta on tullut paljon tiedusteluja kuluneen syksyn ja alkutalven aikana. Päätin pyytää kiinnostuneet ja innostuneet ihmiset kahden päivän tapaamiseen aiheen tiimoilta, jos vaikka saataisiin jotakin uutta aikaiseksi.

Logostakin käy ilmi että Tampereen Pirkon automaalarit kuuluvat jo Pintakiltaan.

Päätarkoituksena oli saada kutsutut toimijat miettimään vastaavan opetusmenetelmän hyödyntämistä alakohtaisesti. Ajatuksena oli, että paikalle saapuneet toimisivat Kiltakoulu-toiminnan etujoukkona, "pilotteina", joista saatavien kokemusten perusteella sitten varsinaiset alakohtaiset killat alkaisivat nousemaan kullekin alalle soveltuvin menetelmin.

Aloitimme torstain 19.1.12 tutustumisella Pintakiltaan ja sen toimintamalleihin. Kävimme katsomassa työsalia ja oppilaiden työskentelyä käytännössä.(linkki opettaja Juha Viljamaan blogiin) Tässä lisäksi linkkejä opiskelijoiden blogeihin; tutoropiskelijamme Sade ja Salla, viime vuoden pintaliitäjät tulivat työssäoppimispaikoiltaan ohjaamaan Tampeereen tutoroppilaita Nettaa ja Helenaa.

Julia & Julia uusien hengityssuojaintensa kera harjoituksissa taitaja-semifinaalia silmälläpitäen. Kuva Juha Viljamaa

Mukana menossa oli myös taitaja-semifinaaleihin harjoittelevat opiskelijat molemmista Pintakilloista joten kiirettä riitti hallin puolella.(linkit Julian & Julian blogeihin, toinen Tampereen finalisteista on edellä mainittu Helena, toisen finalistin blogia ei ole vielä luotu.) Suurkiitokset taas Tavastiasta valmistuneelle Taru Kiviselle, joka kouluaikanaan osallistui taitajafinaaleihin menestykseekkäästi sijoittuen toiseksi siirtäen osaamistaan uusille kilpailijoille!

Taru Kivinen tekee sivutyönään erikoismaalauksia

Pyrimme tekemään mahdollisimman kiinteää yhteistyötä Pintakiltojen kesken. Olemme toimineet yhteistyössä jo marraskuusta lähtien vaikka varsinainen virallinen yhteistyö sovittiinkin vasta viime viikon keskiviikkona.

Toiminnan päätarkoitus on levittää molempien mukana olevien koulujen hyviä käytänteitä toiseenkin kouluun sekä järjestää oppilaiden ja opettajien vaihtoa. Opettajien vaihdossa meillä on yhteinen sivutoiminen opettaja, automaalarimestari Tea Piippola, jonka tärkeät opit tulevat suoraan työelämästä. Hän toimii päätoimisesti automaalarina joten saamme uusimmat käytettävät työtavat nopeasti hänelta opetukseemme. 

Tea pitämässä teoriatuntia Pirkon opiskelijoille.

Päivän lopuksi projektipäällikkö Anu Konkarikoski sai yleisön pohtimaan miten toimintaa voisi kullakin alalla aloitella, mitä pitäisi ottaa huomioon vastaavanlaisen oppimisympäristön luomisessa?

Perjantaina jatkoimme sosiaalisen median eri ilmiöiden ja työtapojen pohdinnalla. aamun alusti Koulutuskeskus Tavastian IT-palvelujen päällikkö Petri Nuorteva, joka tuli puhumaan sosiaalisen median ja koulujen IT-osastojen käytännön sovittamisesta. Asia aiheutti paljon mielipiteiden vaihtoa.

Petri Nuorteva kertoo somesta IT-palvelujen näkökulmasta.

Anne Rongas, somekouluttaja ja yrittäjä

 Päivän loppuosan koulutuksesta vastasi somekouluttaja Anne Rongas, jonka avustuksella loimme osallistujille oman kalenterin ja yhteystietoluettelon. Anne piti laajan esitelmän somen käytöstä yleensäkin ja antoi monta tarpeellista linkkiä ja vinkkiä. Suurkiitokset Annelle!

Samaan aikaan pidettiin Nappiparisto-hankkeen kokous, jonne osa osallistujista aamupäivästä.

 Kiitokset vielä kerran kaikille paikalle tulleille, näytti siltä että Kiltakoulut-hanke on syntymässä!