Huipulla tuulee... Levillä

Kiltakoulut-hankkeen puitteissa tie vei Leville, seminaariin jonka tarkoituksena on kehittää oppimisympäristöjä..
En ole juurikaan julkisia matkustumuotoja käyttänyt elämäni aikana joten eniten arvelutti bussimatka. Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana kun on bussilla tullut matkattua lähinnä tilausmatkoilla. Tiistai-aamu valkenikin aurinkoisena ja vaimoni Tiina pudotti minut Riihimäen linja-autoasemalle. Kello varttia vaille kahdeksan, tietenkin lipunmyynti aukeaa vasta kasilta...

Aurinko heijastelee vanhan tehdasrakennuksen ikkunoista... Matkakeskuksen piha on vielä hiljainen...

Jäi aikaa pysähtyä tarkkailemaan.. Ihmettelin matkakeskuksen kupeessa aamun tohinaa, samalla miettien mm. bussikuskin työnkuvaa, joka valaistui siinä työn touhua katsellessa.... Heidän pitää näyttää koko ajan tyylikkäiltä, mutta samalla pakata autoihin mitä ihmeellisempiä tavaroita; Voisi olla haasteellista itselleni pitää puvuntakki siistinä tavaroita rahdatessa....

Siis oikeasti, painettu matkalippu... Ihmettelin että eikö kuitti voisi olla samalla myös matkalippu....

Muistakaahan että ei sitten kannata etukäteen turhaan niitä lennon numeroita yms. miettiä saati sitten mennä nettiin ja hoitaa Check-In ilman jonotusta... Onneksi sain arvovaltaista opastusta OPH:n Minna Taivassalo-Salkosuolta siitä, miten se helpoksi tehty Check-In automaatti toimii...

Lentokentällä jouduin taas kerran turvatarkastukseen, ilmeisesti naamataulu on vähän turhan paljon epäilyttävän näköinen.... Intialaisen oloinen erittäin kohtelias turvatarkastuksen ammattilainen piti huolen että en tuo koneeseen puukkoja tai puntareita...(Mukana kaksi iPhonea ja iPad.... Varmaan näytti turhan epäilyttävältä, vaikka sama varustus näytti olevan yllättävän monella....)

Kittilän kentällä.. Mietin että jos tämä kone olisi mennyt "tonttiin" niin aika paljon olisi saatu rekrytoida opettajia sekä muuta henkilökuntaa eri kouluihin.... Opetushallituksesta puhumattakaan....

Levillä

Perille päästiin suuremmitta kommeluksitta, mitä nyt päätin mennä väärään hotellibussiin...(Tulipas raikas iltapäiväkävely, ei sieltä toisesta hotellista ollut kuin vajaa kilometri omaan hotelliin.... Tietenkin pilvistä putoili pientä tihkusadetta juuri sen ajan kun roudasin matkalaukkuani omaa hotellia kohti...)

Oman majapaikan pihalla paistoi jo aurinko... Kuvassa Kiltakoulut-hankkeen projektipäällikkö Anu Konkarikoski sekä Prosessistars-killan vetäjä Tapio Patrikainen.

 Koska menin sitten koneessa leveilemään että "mulla onkin tämä iltapäivä vapaata ennen virallistaohjelmaa" Konkarikosken Anu tietenkin nakitti heti Kiltakoulut-kehityspalaveriin... Palaveri on sitten Levin huipulla olevassa kokoustilassa... 

Hotellilta kokoustilaan kuljettiin "gondolihissillä". Härvelistä on hienot näköalat, tamperelainen totesi että: "...ihan näkee pitkälle kuin Näsinneulasta...."

Levin huipulla sitten Salon Keikkailijat aloittivat päivän poseeraamalla pöydällä... Keikkailijat näkyvät ja kuuluvat, joten tälläkään reissulla ei tarvinnut arvailla missä he liikkuvat... Kiltakoulut-hankkeen "markkinointimoottorit" joilta ei vauhtia puutu.

Asentajakillan Petri Jäminki(ja se tamperelainen, ks aikaisempi kuva...). Petri on itseasiassa se henkilö jonka varomattomasta tokaisusta Kiltakoulut-hanke sai alkunsa...("Miksi Pintakillan jäsenten pitäisi olla aina pintakäsittelyalan linjoja, kyllähän tämä toimisi ihan yhtä hyvin vaikkapa asentajien koulutuksessa...")

Päätimme päivän päätteeksi Petrin kanssa kävellä hotellille, tässä näkymää rinteestä kun ilta jo alkaa vähän hämärtää...

Seminaarin anti oli osin tuttua, koska kehittäjäporukassa ollaan viihdytty. Parasta antia olikin ns. työpajat, joiden avulla pyrittiin kehittämään toimintoja. Itse ihastuin erityisesti Teemu Moilasen ja Henry Paanasen näkemyksiin ja ideoihin pelillisyyden sekä lisätyn todellisuuden käyttämisestä koulutuksessa. Pintakilta 3.0 voi olla vähän erilainen kuin nykyinen versio... kuka tietää... Opiskelijoille tiedoksi, ensi viikolla aloitamme maalaamaan erilaisia kuvioita ja pisteitä hallin seiniin ja lattioihin...

Seminaari on aina seminaari vaikka voissa paistais..

Yleensä liian vähälle huomiolle jäävä Nappiparisto-hankkeen puurtaja,  tiedottajanakin toimiva Antti Voutilainen 

Kun hätäpäissäni räpläsin kännykkää, opin vahingossa ottamaan sillä screenshotin...

Anu Konkarikoski ja Henry Paananen, tämä on varmaan sitä tiedon siirtoa!?! 

Seminaarin jälkeen koen hieman huonoa omaatuntoa, sillä itselläni ei kyllä ole niin paljon annettavaa tuolla kehityshommissa, enemmänkin päällimäisenä tunteena on turistimainen olo... Pitäisi varmaankin hetkeksi pysähtyä ajattelemaan, miten nämä asiat voi parhaiten siirtää hyödyttämään omia oppilaita.. 

Suurkiitokset kaikille mukana olleille Kiltakoululaisille sekä tietenkin omalle työtiimille(Erityisesti sijaisena toimineelle Marika Laineelle, tämä olikin ensimmänen kerta kun sijainen oli tehnyt tuntisuunnitelmat etukäteen...)

Kiltakoulut-aate kukoistaa...

Tie vei Tampereelle viime viikolla, tutustumaan uusiin Asentajakiltalaisiin sekä heidän toimintaansa. Päivän tarkoituksena oli myös miettiä uuden killan, Korikillan perustamista.
Asentajakillan opettaja Tapio Hanhilammi on saanut kiltansa hienoon liitoon, sillä opiskelijat blogittavat aktiivisesti ja hallissa oli positiivisen oloinen sutina päällä. Opiskelijat kysyivät vierailta saisiko olla kahvia, joka on melkein ennenkuulumatonta ammattikoulussa.(kuului heidän asiakaspalveluunsa, hallissa oli kahvinkeitin ja hedelmiä asiakkaille!!)

Tapio opastaa oppilaita. Vaikka apuna onkin sosiaalinen media teoria-osuuksien opetuksessa, suurin osa opetuksesta on kuitenkin sitä perinteistä ammatin oppimista tekemällä.

Tiedon hakemista työsalissa... Käytettävissä kaksi verkkoon kytkettyä tietokonetta sekä iPadeja että Podeja.

Oppilaan kädessä turbo, jonka toimintaa Tapio selvitti opiskelijalle. Motivoivat oppilastyöt herättävät tiedonhalua...

Kävin myös tietenkin Pintakilta Tampereen tiloissa tutustumassa mm. uudenkarheaan maalilinjastoon.

Uusi maalilinjasto siististi asetettuna pölyltä suojaavaan kaappiinsa.

 Opettaja Hannu Waltzer kertoi yhteistyön koriosaston kanssa olevan erittäin tiivistä. Molempien linjojen opiskelijat toimivat yhteistyössä yhdessä asiakastöitä tehden; Koripuoli purkaa auton sekä tekee korinkorjaukset kun maalauspuoli tekee pohjatyöt ja maalaa auton.. Tämän jälkeen koripuoli kokoaa puretut osat takaisin, juuri kuten oikeassa työelämässäkin. Tämä voisi olla kannatettava malli laajemminkin, tosin melko monessa koulussa tämä toimiikin jo jollain tasolla. Jäämme pohtimaan mahdollisen Korikillan perustamista Pintakillan kupeeseen. Hienoa nähdä tamperelaisten innostus kiltatoiminnan suhteen.

Valokeilassa Salossa

Keikkailukiltalaiset JoRi ja Hirvoska kutsuivat meidät Saloon esittelemään Pintakiltaa. Lähdimme tällä kertaa kahden opiskelijan, Jirin ja Ainan kanssa esittelemään toimintaa, mukaan liittyi vielä Taru Kivinen matkan varrelta. Kalustona oli Vanajanlinnan näyttelystäkin tuttu Pontiac Firebird.
Aamu alkoi jo ennen viittä kohdallani, sillä osa maalien pakkaamisesta jäi taas kerran aamuhämäriin. Päätin myös että esitteen virkaa saa tällaisessa nuorille suunnatussa tapahtumassa hoitaa ekologiset QR-koodit(varmaankin osittain siksi että unohdin hakea esitteet....) joten tulostelin koodit heti aamutuimaan.

QR-koodit, helppo tapa saada vierailijoita sivustolle... Yllättävän harva tosin vielä näitä osaa arjessaan hyödyntää...

Opiskelijat ilmaantuivatkin koululle jo seitsemäksi. Velipoika Pepe vaimoineen ajoi Pontiacin Saloon, joten varttia yli seitsemän pääsimme tien päälle. Pepe tietenkin lähti urheilullisella autolla vähän edeltäkäsin, sovittiin kahvitauko Forssaan huoltoasemalle, mistä myös Taru noukittiin kynäruiskuineen matkaan.

ABC:n pihalla meitä kohtasi tämänlainen näky...

Pepe vakuutteli että tämä on ihan pikkujuttu, vähän vaan pulttien kireyttä tarkastellaan, varmuuden vuoksi....

Pepen vaimo Jette yritti hymyillä urheasti....

Pääsimme jatkamaan matkaa pienen tauon jälkeen kohti Saloa. Paikan päällä järjestelyt pelasivat hienosti, ja päätimme laittaa koko osaston ulos, Pontiacin kupeeseen. Oppilaat laittoivat maalit ja pöydät nopeasti paikalleen, Taru viritteli maalaustelineen ja kynäruiskut työnäytöksiä varten valmiiksi.

Osastomme Salon lukio pääoven edessä. Aamulla oli hieman viileätä, mutta aurinko alkoi paistamaan lähes pilvettömältä taivaalta...

Samalla kun itse pääsin esittelemään Kiltakoulut- ja Pintakilta-hankkeita auditoriaan, Taru aloitti näytösmaalaukset. Maalauskohteena levynpala, johon maalattiin True Flames-menetelmällä liekkikuviota. Alkuun ihmiset vähän vierastivat moista toimintaa, mutta kummasti maalaus alkoi kiinnostamaan yleisöäkin.

Kun ala-asteen opiskelijat pölähtivät paikalle, alkoi melkoinen kyselytulva oppilaiden taholta... 

Tiimi sisällä pienellä tauolla. Taisi aluksi olla aika kylmä aamusta, joten hupparit kyllä olivat tarpeen...

Taru ilmeisesti komentelee Jiriä...

...Jirin ilmeistä päätellen...

Reissu meni hienosti, kiitokset sujuvista järjestelyistä Salon Keikkailijoille sekä osallistuneille opiskelijoille Ainalle ja Jirille, sekä erikoismaalari Tarulle. Myös Pontiacin omistaja(t) Pepe ja Jette ansaitsevat kiitoksen kun käyttivät vapaapäivänsä autoa esitellen. Koulutuskeskus Tavastian kuljettajakoulutus Logistiikkaosastolta kantoi kortensa kekoon järjestämällä meille auton käyttöön päiväksi.

Maalaustakin vaihteeksi

Joulu tulee taas, kuten joka vuosi. Erikoismaalarin almanakka ilmoittelee tulevasta toisin kuin monella muulla; Kustantajan edustaja alkaa toivomaan valmiita maalauksia joulukorttioriginaaleiksi.
Taas on sinisen sarjan vuoro, joten pohjustin jokin aika sitten muutaman taulunpohjan ja maalasin ne siniseksi. Hämeenlinnasta pitäisi jotain aiheita saada joten Markku Roiskon, KorttiTuote Oy:n Hämeenlinna-aiheisista valokuvista oli todellista hyötyä tulevien kuvien suunnittelussa.

Sinistä sarjaa... Pohjasävynä vaihteleva sinivioletti.

Hahmotus valkoisella.. Aloitin neljästä aiheesta maalaamisen, mutta päädyin lopuksi kahteen aiheeseen.

Mallikuvat sekä keskeneräiset maalaukset. Monesti mallikuva on vain suuntaa antava, kuten tässäkin. Olen maalannut sinistä joulukorttisarjaa kymmenen vuoden ajan, joten sävymaailma on tuttuakin tutumpi.

Painatusoriginaalit viimeistä silausta vaille... Eiköhän tulevana jouluna taas näistä jotain painotuotteita nähdä...

Haasteellisinta on saada uudet kuvat sopimaan vanhojen, osin jo kymmenen vuotta sitten tehtyjen kuvien kanssa samaan sävyyn ja viimeistelytasoon, varsinkin kun maalit ovat vaihtuneet matkan varrella täysin eri tavoin toimiviin niukkaliuotteisiin, vesiohenteisiin. Joulu on aiheena minulle melkoisen tuttu jo.... KorttiTuote myy viime vuoden joulun alla tehtyä sarjaa täällä.

Vipinäviikot

Koulujen alkaminen on aina mukava asia opettajalle. Ensimmäiset kaksi viikkoa ovat menneet kuin siivillä. Aloitimme Kiltakoulut-hankkeen starttitapahtumalla Salossa. Lopuksi osallistuimme oppilaiden kanssa Hämeenlinnan Vanajanlinnan urheiluautotapahtumaan, joten tekemistä on riittänyt.
Kuten niin monena vuotena aikaisemminkin, saimme motivoituneita ja innostuneita uusia ykkösluokkalaisia aloittamaan opinnot. Ensimmäisten parin viikon aikana ei juurikaan sen syvemmälle mennä pintakäsittelyalan perusteisiin, vaan kerrotaan mitä opiskelu tuo tullessaan jotta nuoret voisivat tehdä valintansa joko pintakäsittelijöiksi tai maalareiksi.

Tutustumista metalliosien asetteluun maalausta varten. Tatu tutoroi, Helena ohjaa.

Ykkösen oppilailla maskien sovitus menossa. Keskellä ammatillinen ohjaaja-harjoittelija Helena Narmont Tampereen Pintakillasta.

Itselleni tuli toisen viikon alkuun pieni tauko, kun Kiltakoulut-hanke starttasi toden teolla. Oppilaat jäivät Marika Laineen ja Helena Narmontin huomaan kun itse suuntasin Saloon pariksi päiväksi.

Kiltakoulut-starttitapahtumassa
Itseäni vähän jännittikin, sillä en ole aikaisemmin opettajia opettanut. Puhuin käyttämistämme menetelmistä innostuneen oloiselle kuulijakunnalle, aikataulu meinasikin mennä heti uusiksi, kun en ollut tottunut näin aktiiviseen kuulijakuntaan. Päivän virallinen osa kului kuin siivillä. Iltaa vietettin historiallisessa oppipoika-mestari ympäristössä, Meri-Teijon ruukin alueella tutustuen alueen historiaan ja ruukin toimintoihin.

Koulutuksen kehittäminen jatkui illallakin...

Tuskin olin starttitapahtumasta kotiutunut, kun keskiviikkona kouluun tullessa oli Vainion Hessulla hyvä idea plakkarissa. Suomen Urheiluautoiljat järjestävät Vanajanlinnassa messutapahtuman, jonne Pintakiltakin oli lupautunut osallistumaan. Hessulla oli mäkiauto mukana, ja hän mietti josko siihen voisi jotain kuvioita maalailla. Miira-Maria Rekola otti haasteen vastaan....

Miira ja Hessu mäkiauton kupeessa.

Vanajanlinnan autotapahtuma
Perjantaina aloitimme osaston kokoamisen, oppipoikani Taru Kivinen toi mukanaan suuren teltan osastolle, jonka suojissa erikoismaalausta oli mukavaa suorittaa ilmoista riippumatta. Mukana messuilla oli maalaamassa myös Anzelika Muttonen. Säät suosivat tilaisuutta, sillä aurinko alkoi paistamaan heti kun tilaisuus avattiin klo 12.00

Pontiacin pinta sai kunnon kiillon kiillotusnäytöksessä....

Taru innostui tutoroimaan kiillotusta, huomaa juhlava asuvalinta....

Osastomme yleisilmettä.. Vanajanlinna tarjoaa hienot puitteet autotapahtumalle, ensi vuonna uudelleen!

Saimme käsiimme painotuoreen Ridin'&Drivin'-lehden, jossa oli laaja juttu osastollamme olevasta Pontiacista.

Kiitokset vielä kerran SUA:n porukalle mahdollisuudesta osallistua hienoon tapahtumaan, sekä tietenkin opiskelijoillemme, joista osa venyi lauantai-iltanakin vielä ylitöihin osaston purkamisen parissa.

Yhden aikakauden loppu on toisen alku...

Kolmekymmentä vuotta on pitkä aika. Olen maalannut enemmän tai vähemmän tosissani kynäruiskulla 12 vuotiaasta lähtien. Ensimmäiset 6 vuotta menevät treenauksen piikkiin, mutta lähes koko aikuisikä on tullut tehtyä tilaustöitä asiakkaille.
Tämän kesän aikana olen kypsytellyt päätöstä keskittyä opettamiseen ja opettamisen kehittämisen haasteisiin joka tapahtuu kylläkin asiakastöiden kustannuksella, sillä kaikkea ei ehdi tekemään riittävän hyvin jos jostain päästä ei helpota. Päätinkin siirtyä yrittäjänä takaisin urani alkulähteille, taidemaalariksi jättäen autojen erikoismaalaukset nuoremmille pintakäsittelijöille samalla tehden osaltani tilaa heille.

Moni voi ihmetellä miten tällaiselle uralle on ylipäätänsä tullut lähdettyä...
Nuorena halusin tehdä asiat omalla tavallani, yrittäjäperheen esikoisena minun olisi varmaankin pitänyt jäädä kaiken järjen mukaan töihin perheyritykseen. Halusin kuitenkin kokeilla omia ajatuksiani käytännössä. Oma firma oli saatava ja kun muut hakivat hyvän duunipaikan, minä perustin yrityksen.

 Voisi sanoa että ensimmäinen vuosikymmen meni ammattitaidon opetteluun, kiitos vaan kaikille kärsivällisille asiakkaille. Vähän alle kolmekymppisenä koin osaavani riittävästi alasta, samalla ura kääntyi nousuun suurten maalausurakoiden kautta, vähän nurinkurisesti, sillä silloin oli edellinen suuri lama. Kun muilla meni työpaikkoja alta, minä maalasin yötä päivää... Kieltämättä suurin edistysaskel urallani(ja elämässäni) oli manageri/tyttöystävän löytyminen, joka piti huolen sekä markkinoinnista että raha-asioista. Tiinan kanssa ollaan naimisissa vieläkin...

Tiina ja riiviön kuva Lahden messuilla 1992

Kuvassa valmis työ, kädessä maalausmalli... Riemukaaren "pienoismalli", 1996, Finn Power, Kauhava

Tilaustyö yksityiskotiin, Korkeus n. 170 cm, leveys n. 190 cm. Kuva on maalattu alunperin 1800 -luvun historiallisen meritaistelun kuvituksesta, laivojen asemaa ja kulmia muuttaen. 1997

Nukalan näyttelyrekat
Sain myös ensimmäiset isot näyttelyrekkatilaukset Kuljetus Mikko Nukalalta, Alahärmästä. Mikko ja Ritva teettivät lähes vuosittain erikoismaalatun auton. Alahärmän keikat olivat mieluisia, ja Mikon ja Ritvan kanssa oli erittäin mukava tehdä töitä. He ottivat myös aktiivisesti osaa maalausten suunnitteluun.

Tässä yksityiskohta viimeisestä Nukalan Kuljetukselle maalatusta autosta, kävin paikkamaalaamassa auton onnettomuuden jäljiltä 2010, samalla myös naishahmo sai uudet kasvot....

Kiitokset kaikille asiakkailleni kuluneista vuosista!

Esittelen tulevissa kirjoituksissani tässä blogissa omasta mielestäni merkittäviä erikoismaalaustöitäni vuosien varrelta, vähän loppukevennysten tapaan...

Pontiac valmis!

Sain Tulilinnun viimeisteltyä ja lakattua keskiviikkona. Nyt sitten lauantaina oli valmiin auton kuvaamisen vuoro....
Onneksi päivä oli aurinkoinen, oikeastaan loistava kuvausilma. Tein Pepen Pontiacista samalla lehtijutunkin Ridin' & Drivin' lehteen, joten seuratkaahan lehtipisteissä ko. julkaisua, jos vaikka tarina menisi läpi....

Kuva valmiiina ja lakka päällä....

Pepe ja Pontiacci.. 

Auto näyttää aika siistiltä, muukin maalipinta on yllättävän hyvässä kunnossa. Nokan raidoitus kannatti kyllä tehdä...

Pepe halusi näyttää kuinka iso mankka sillä on... muuten aika ruipelo :-)