Syysloman jälkeen koulu ja pelit jatkuvat...

Koulu jatkuu taas kovalla tohinalla. Ykkösluokan mukaan on saatu pari aikuisopiskelijaa halliin opiskelemaan perustutkintoa.
Herra X ja häneen liittyvässä tehtävässä on pari tiimiä jo päässyt maaliin asti. Tällä kertaa tehtävä oli hieman vaikeampi, tai ehkä työläämpi. Tehtävä sisälsi monenlaisten välitavoitteiden saavuttamista. Ensin piti selvittää herra X:n henkilöllisyys hieman suttuisen valokuvan perusteella(oli kuulemma helppo tehtävä)

Halliin ilmestyi maanantaina vähän vihjeitä... Huomaa sininen teippi, jota käytän vihjeiden luomiseen...

Varsinainen kuva Herra X:sta ilmestyi sitten keskiviikkoaamuna Pintakillan Facebooksivulle. Kun kerroin opiskelijoille aamulla nimenhuudon jälkeen että vihje on sivulla, osa kertoi jo nähneensä sen, ja pyysi kiirehtimään teoriatunnin kanssa, sillä olisi asiaa puuosastolle...

Lehtori Marko Salakari puuosastolta lupautui Herra X:si...

Tehtävän seuraava osio löytyi Markon haalareiden nimilapun vierestä:

QR-koodi ympäröitynä sinisellä teipillä...

QR-koodi vei opiskelijat varsinaisen tehtävän kuvauksen sisältävällä sivustolle...

Tässä vielä tehtävän kuvaus sivustolta:

Kuvassa olevia roska-astioita löytyy E-rakennuksen ja A-rakennuksen välistä.

1. Hae yksi roskis ja tyhjennä ja pese se autonpesupaikalla.
2. Selvitä roska-astian sävy värikartasta
3. Pese roska-astia pesukoneessa
4. Tee roskikseen suihkupuhdistus vihreällä isolla käsiraepuhaltimella SA 2½ suihkupuhdistusasteeseen.
5. Maalaa roskis GPL-S epoksipohjamaalilla
6. Maalaa pintamaali roskikseen
7. Selvittäkää jonkun tiimiinne kuuluvan blogissa työn kulku
8. Kun blogi on valmis, linkittäkää se Pintakillan Facebook-sivulla
9. Kerro opettajalle kun urakka on kokonaisuudessaan tehty
10. Palauta roskis maalattuna paikalleen

Tekstissä mainittu roskis...

Kun opiskelijat pääsivät teoriatunnilta liikkeelle, meni noin 15 minuuttia kun ensimmäinen roskis oli työn alla...

Meri-Tuuli ja Emilia vauhdissa...

Myös Tanja tiimeineen sai räjähtävän lähdön. Nyt ensimmäistä kertaa opiskelijoille tuli vähän pientä sanomista Pelin suorittamisesta. Osa koki liiallisen kilpailun ikäväksi, toiset näkivät että pelissä voidaan vähän omaa joukkuetta ja sen edistymistä edistää hieman muiden tekemistä vaikeuttamalla, joten saimmekin näistä erilaisista näkemyksistä hyvin ammattietiikkatunnin aiheen; Kävimme tapahtumia läpi molempien osapuolien näkökulmista ilman suurempia syyttelyjä ja saimme sovun aikaiseksi. Loppujen lopuksi molemmat näkemykset voivat olla hyviä oikeaan aikaan, sekä molemmat näkökulmat valmentavat ryhmiä työelämää varten.

Perjantaina ensimmäinen roska-astia saatiin pohjaväriin, kun Meri-Tuuli ja Sanna-Mari jäivät koulun jälkeen maalaamaan oman tiiminsä roska-astian samalla jääden vastaamaan koulun jälkeen vieraaksi tulleiden opettaja-opiskelijoiden kysymyksiin.(Itseasiassa puolet luokan oppilaista jäi vapaaehtoisesti näyttämään tekemisen mallia opettajaksi opiskeleville, kiitokset kaikille vapaaehtoisille...)

Koko porukka yhteiskuvassa...

Tässä parit kilpailublogit, jotka kertovat tiiviistä ja kovasta tekemisestä tiimien kesken;

Tanjan Blogi

Meri-Tuulin Blogi

Lauran Blogi

Lisänä vielä Sampon blogi, jonka kommentoijaksi oli ilmaantunut CosmiChrome-systeemin kehittäjä Terry Collins. Tämä on erittäin hienoa huomata että oppilaidemme tekemisiä seurataan mielenkiinnolla myös ulkomaita myöden, myös hyviä vinkkejä jakaen, Thank You Terry again!

Peli jatkuu...

Kuvittelin tekeväni kovinkin vaikean tehtävän viime viikolle....
Tehtävän kuvaus kuului näin:

Uusi tehtävä viikolle 40

Hallin seinään ilmestyy maanantaina teipattuna teksti "X-Files". Kun löydät tämän tekstin,
1. ota tekstistä valokuva,
2. lisää valokuva blogiisi,
3. käy lukemassa tämä teoria-aineisto.
4. Aineiston perusteella kirjoita blogiisi pieni lyhennelmä mikä ko. laite on ja mihin sitä käytetään
5. Linkitä vastauksesi(blogisi osoite) Pintakillan Facebook-sivulle
6. Kerro tehtävän suorittamisesta opettajalle

Ensimmäisenä tehtävän loppuun suorittanut opiskelija saa viikon pääpalkinnon, Bio Rexin Leffaboksin, joka sisältää leffaliput, juomat ja naposteltavat.(Leffaboksin lahjoitti asiakkaamme Miikka Ringman)

Onnea peliin!

Teippasin aamulla X-files tekstin hallin seinään....

Kerroin aamun teoriatunnilla tehtävän vihjeen, eli hallin seinään on ilmestynyt vihjeteksti sinisellä teipillä.... jonka jälkeen suurin osa opiskelijoista havaitsi tekstin saman tien.. Ensimmäinen löysi tehtävän kuvauksen alle parissa minuutissa X-files/pintakilta sivustolta. Mielenkiintoista oli tehtävän alun yhteisöllisyys, joka jakautui varsinaisen tehtävän löytämisen jälkeen yksilösuorituksiksi.

Sampo kävi varmistamassa ettei tekstin lähellä ole lisävihjeitä ikkunakotelon päällä....

Kun kilpailu oli ollut käynnissä vajaa tunnin, ensimmäinen opiskelija tuli kertomaan tehtävän suorittamisesta. Voittajaksi selvisi taas Miikka, jolla on oma mobiililaite käytössään.(Hän näyttää myös osaavan käyttää sitä tiedonhaussa kiitettävästi.) 

Miikan blogissa valmis tehtävä.

Palautepalaveri viikon tehtävästä saatiinkin pitää heti maanantaiaamuna.

Moni opiskelija kritisoi tehtävän helppoutta. Puhuimme myös mobiililaitteen omistamisen tuomasta edusta tehtävien suorittamisessa. Itselleni suurin yllätys oli se, että erittäin moni kirjoitteli jo blogiinsa lyhennelmää eli olivat päässeet pitkälle tehtävässään.(Olisi pitänyt pyytää heitä tallentamaan keskeneräisetkin blogipäivitykset) Pohdimme myös moisen pelaamisen vaikutusta oppimiseen ja mahdollisia hyötyjä tulevaisuudessa, työelämään siirryttäessä jolloin tiedon hankkiminen ja ongelmanratkaisu saattavat olla avainasemassa joissakin työtehtävissä. Peliä päätettiin jatkaa edelleenkin, uusi vihje on jo tulossa, mielenkiintoista nähdä mihin tämä lopuksi johtaa.

Opiskelijat pääsivät yllättämään....

Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat ehdottivat viime viikolla pientä urakkaa.. Työtehtäväksi oli ns. junanosia, eli alihankkijan toimittamia metallimaalauksessa tarvittavia metallikappaleita noin viikon tarpeiksi vielä keskiviikkona.

Vähän tärähtänyt kuva urakasta, laatikossa on metallijousia junan alustasta sekä muita osia...

Pari opiskelijaa tuli neuvottelemaan kanssani ko. työstä keskiviikkona; He olivat puhuneet luokan kesken, että tekisivät torstai-iltaan mennessä urakalla koko ensi viikonkin tehtävät.... Tanja lupasi leipoa kakun palkinnoksi luokalle ja tuoda vieläpä kahvitkin, jos saisi lainata opettajanhuoneen kahvinkeitintä... Pidin ideaa hyvänä, varskinkin kun se tuli opiskelijoilta... Soittelin koulun ruokalaan ja kyselin josko voisimme "talkookahvit" järjestää oppilaille... Terhi Koivisto lupasikin hoitaa kahvit ja astiat perjantaille, jos urakka on tehty. Sovimme siis opiskelijoiden kanssa, että jos kaikki jakson tehtävät ovat valmiit perjantaihin mennessä niin aamupäivän kahvit ovatkin sitten kakkukahvit, jonka jälkeen alkaa erikoismaalausten harjoittelu.

Koko porukka työn touhussa...

Tuumasta toimeen....
Kun olimme saaneet asian sovittua, oli oma vuoroni hämmästyä.... Toiminta alkoi luokan kesken välittömästi heti teoriatunnin jälkeen kun asiasta tiedotettiin koko luokalle. Annoin vielä lisäporkkanan, jos osat todella on torstaina valmiit(olin vähän skeptinen) niin bonuksena perjantai-iltapäivän tunnit ovat etäopiskelua, eli ruokailusta saa lähteä kotiin.

Valmiita osia alkoi ilmestymään pikatahtia...

Yhteistyötä...

Juuson tyylinäyte...

Osia sinkoon...

Torstaina puolen päivän aikaan alkoi näyttämään pahalta urakan valmistumisen suhteen....

Opiskelijat tulivat ilmoittamaan kapasiteettiongelmasta. "Laitekantamme on liian hidas, eikä maalaamot vedä riittävän nopeasti." Olin laittanut merkille aikaisemmin ryhmien välisen toiminnan, jossa he oma-aloitteisesti sopivat mikä työpari tai ryhmä tekee mitäkin työvaihetta. Luokka keksi ratkaisun logistiseen pulmaansa; Asuntolassa asuvat jäävät ylitöihin torstaina, jolloin pitkämatkalaisten päivä ei pitene liikaa ja asuntolassa asuville on illaksi tekemistä!?! Eihän tällaista ehdotusta voi tyrmätäkään, joten ei auttanut kuin jäädä itsekin ylitöihin......

Maalauskammion edessä on osia ruuhkaksi asti....

Maalaus alkaa.... valmistelut käynnissä...

Iltavuorossa...

Laatikko lähes tyhjänä...

Iltavuoro taisi olla Sampon idea. Hienoa näin opettajana huomata myöskin asuntolassa asuvien asenne, kaikki halusivat jäädä tekemään luokkansa eteen vähän ylitöitä. Aina jäi myös iltatöihin, vaikka ei asuntolassa asukaan. Myös kolmosluokan Jiri päätti jäädä ylitöihin... Itse en ohjannut tai puuttunut toimintaan oikeastaan koko torstai-päivänä, lähinnä tarkkailin luokan toimintaa.(opetin tietenkin normaalisti, sillä hallissa tapahtui paljon muutakin kuin junanosien pinnoitus...)

Iltavuoro ja viimeiset junanosat.... Kuvassa Janne, Jouni, Jiri, Sampo, Aina ja Miikka. 

Perjantaina...

 ....hallin siivous teorian jälkeen, aamun kahvitauolla Tanja toi leipomansa suklaakakut luokan iloksi. Kakkua jäi vähän opettajanhuoneeseenkin tarjottavaksi. Hyvin kakku teki kauppansa.

Kakku hupeni nopeasti....

Opettajana olen tietenkin ylpeä luokan toiminnasta. Kiltakoulut-hankkeen mahdollistama näkökulma opettamiseen saa aikaan tämänkaltaisia kokemuksia ja elämyksiä. Ensi viikolla sitten keskitymme erikoismaalaukseen, sen luokka on kyllä ansainnut!

Oppimista pelillisesti

Viime viikon seminaarista jäi päällimmäisenä mieleen lisätty todellisuus, jota teemaryhmässä sivuttiinkin useampaan otteeseen.
 Lähemmät keskustelut alan asiantuntijoiden, Henry Paanasen ja Teemu Moilasen kanssa vahvistivat päätöstä ottaa uudet oppimismenetelmät/työkalut käyttöön vähintäänkin kokeilun verran.

Teemu Moilanen kertoo tulevasta ja nykyisyydestä. Erittäin havainnollinen esitys, innostuin itsekin aiheesta...

Perjantai oli vapaata opetuksesta joten ryhdyin tutkimaan asiaa itsekseni tietoa etsien. Pelillisyys alkoi kiinnostamaan yhä enemmän, sillä monesti opetus saattaa tuntua kovin kuivalta oppilaista, vaikka itse tuntisinkin aineistoni olevan tärkeää. Soittelin myös pari puhelua alan asiantuntijoille, lopputuloksena jonkinasteinen suunnitelma pelin käynnistämiseksi.(Kiitokset Pasi V. tärkeistä teknisistä neuvoista sekä Keijo Hakalalle taas kerran avartavasta pedagogisten käsitteiden "vahvistamisesta" asian tiimoilta.)

Peli alkaa...
Miettiessäni miten asiassa voisi oppilaiden kanssa edetä, päädyin roolipelimäiseen pelinrakentamiseen; Toimin itse pelin ohjaajana antaen tehtäviä jotka sisältävät vihjeitä mutta opiskelijat eivät tiedä mihin tämä peli johtaa. Osa vihjeistä mittaa opiskelijoiden kykyä ymmärtää ja löytää tietoa ryhmissä, osa omatoimista tekemistä. Ensimmänen vihje oli kirjaimet Q ja R. Kun nuoret pääsivät koulusta kävin teippaamassa hallin vaikeakulkuiseen osaan(yläparvelle, jossa on ilmastointilaitteita)

valkoisen A4 printin, jonka keskellä oli kirjaimet QR sekä kuvake jota skannaamalla pääsi eteenpäin. Käytin A4:n teippaamiseen poikkeuksellisen väristä sinistä maalarinteippiä.

QR-koodi vei Pintakillan peliä varten luodulle sivulle, jossa annettiin lisäohjeita. Ohjeet annettiin oikean tehtävän tehneille lopuksi suullisesti, eli jokaisen lyijykynällä maalatun ympyrän sisälle tulee maalata tunnistettava kuvake, joka jotenkin kuvaa hallitilassa olevaa toimintaa sillä kohtaa.

Pintakilta X-files sivulta löytyi seuraava vihje...

Vihje johti työtehtävään, jokainen ryhmä sai oman kuvakkeen suunnitelutehtävään...

Miikan tiimin kuvakkeen aloitus...

Lauran ryhmä oli seuraava joka pääsi maaliin...

Atex tilojen läheisyyteen maalattu oppilaiden keksimä kuvake..

Oppilaiden reagointi...
Oppilaat olivat alkuun vähän hämmentyneitä, mutta kiinnostuneita. Kun kerroin luokassa vihjekirjaimet, muutamalla opiskelijalla näyttikin tieto löytyvän omalla mobiililaitteella välittömästi nettihaulla. Merkitsevää oli myös tiedon etsiminen yhteisöllisesti, opiskelijat vaihtoivat tietoa keskenään vaikka kyse oli leikkimielisestä kilpailusta. Ensimmäisenä vihjeet selvitti Miikka, jolla oli oma mobiililaite käytössään.

Peli jatkuu ensi viikolla uusin tehtävin. Teetin pari välitehtävää ennen seuraavaa suurempaa tehtävää, joiden tarkoituksena oli mitata käyttämäni sinisen teipin vaikutusta oppilaisiin. Kun he huomasivat kädessäni sinisen teippirullan, etsintä alkoi välittömästi ilman sen suurempia selityksiä. Hämmästyttävintä oli nopeus, alle 5 minuuttia ja tehtävä oli selvitetty.. (Tehtävänä oli kertoa mikä esine tai asia liittyy julisteessa lisättyyn todellisuuteen...)

Varaston seinään ilmestyi lisättyä todellisuutta sisältävä mainosjuliste, jossa oli vihjeenä "MM pizzapeli iTunes" kirjoitettuna lyijykynällä ylälaitaan.

Tänään torstaina kun otin sinisen teippirullan käteeni, niin oppilaat alkoivat saman  tien kysymään mikä tehtävä on. Kerroin tehtävä liittyvän valoon...

Teippasin palaneen polttimon ikkunaan..

 

Viiden minuutin päästä...

Emilia ja Meri-Tuuli tulivat näyttämään polttimoa...

Opiskelijat kertoivat viimeisen tehtävän olleen liian helppo... Tästä jatkamme ensi viikolla... Tässä linkkiä vielä Meri-Tuulen blogiin, jossa on ensimmäinen oppilasreflektointi aiheesta.

 

Huipulla tuulee... Levillä

Kiltakoulut-hankkeen puitteissa tie vei Leville, seminaariin jonka tarkoituksena on kehittää oppimisympäristöjä..
En ole juurikaan julkisia matkustumuotoja käyttänyt elämäni aikana joten eniten arvelutti bussimatka. Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana kun on bussilla tullut matkattua lähinnä tilausmatkoilla. Tiistai-aamu valkenikin aurinkoisena ja vaimoni Tiina pudotti minut Riihimäen linja-autoasemalle. Kello varttia vaille kahdeksan, tietenkin lipunmyynti aukeaa vasta kasilta...

Aurinko heijastelee vanhan tehdasrakennuksen ikkunoista... Matkakeskuksen piha on vielä hiljainen...

Jäi aikaa pysähtyä tarkkailemaan.. Ihmettelin matkakeskuksen kupeessa aamun tohinaa, samalla miettien mm. bussikuskin työnkuvaa, joka valaistui siinä työn touhua katsellessa.... Heidän pitää näyttää koko ajan tyylikkäiltä, mutta samalla pakata autoihin mitä ihmeellisempiä tavaroita; Voisi olla haasteellista itselleni pitää puvuntakki siistinä tavaroita rahdatessa....

Siis oikeasti, painettu matkalippu... Ihmettelin että eikö kuitti voisi olla samalla myös matkalippu....

Muistakaahan että ei sitten kannata etukäteen turhaan niitä lennon numeroita yms. miettiä saati sitten mennä nettiin ja hoitaa Check-In ilman jonotusta... Onneksi sain arvovaltaista opastusta OPH:n Minna Taivassalo-Salkosuolta siitä, miten se helpoksi tehty Check-In automaatti toimii...

Lentokentällä jouduin taas kerran turvatarkastukseen, ilmeisesti naamataulu on vähän turhan paljon epäilyttävän näköinen.... Intialaisen oloinen erittäin kohtelias turvatarkastuksen ammattilainen piti huolen että en tuo koneeseen puukkoja tai puntareita...(Mukana kaksi iPhonea ja iPad.... Varmaan näytti turhan epäilyttävältä, vaikka sama varustus näytti olevan yllättävän monella....)

Kittilän kentällä.. Mietin että jos tämä kone olisi mennyt "tonttiin" niin aika paljon olisi saatu rekrytoida opettajia sekä muuta henkilökuntaa eri kouluihin.... Opetushallituksesta puhumattakaan....

Levillä

Perille päästiin suuremmitta kommeluksitta, mitä nyt päätin mennä väärään hotellibussiin...(Tulipas raikas iltapäiväkävely, ei sieltä toisesta hotellista ollut kuin vajaa kilometri omaan hotelliin.... Tietenkin pilvistä putoili pientä tihkusadetta juuri sen ajan kun roudasin matkalaukkuani omaa hotellia kohti...)

Oman majapaikan pihalla paistoi jo aurinko... Kuvassa Kiltakoulut-hankkeen projektipäällikkö Anu Konkarikoski sekä Prosessistars-killan vetäjä Tapio Patrikainen.

 Koska menin sitten koneessa leveilemään että "mulla onkin tämä iltapäivä vapaata ennen virallistaohjelmaa" Konkarikosken Anu tietenkin nakitti heti Kiltakoulut-kehityspalaveriin... Palaveri on sitten Levin huipulla olevassa kokoustilassa... 

Hotellilta kokoustilaan kuljettiin "gondolihissillä". Härvelistä on hienot näköalat, tamperelainen totesi että: "...ihan näkee pitkälle kuin Näsinneulasta...."

Levin huipulla sitten Salon Keikkailijat aloittivat päivän poseeraamalla pöydällä... Keikkailijat näkyvät ja kuuluvat, joten tälläkään reissulla ei tarvinnut arvailla missä he liikkuvat... Kiltakoulut-hankkeen "markkinointimoottorit" joilta ei vauhtia puutu.

Asentajakillan Petri Jäminki(ja se tamperelainen, ks aikaisempi kuva...). Petri on itseasiassa se henkilö jonka varomattomasta tokaisusta Kiltakoulut-hanke sai alkunsa...("Miksi Pintakillan jäsenten pitäisi olla aina pintakäsittelyalan linjoja, kyllähän tämä toimisi ihan yhtä hyvin vaikkapa asentajien koulutuksessa...")

Päätimme päivän päätteeksi Petrin kanssa kävellä hotellille, tässä näkymää rinteestä kun ilta jo alkaa vähän hämärtää...

Seminaarin anti oli osin tuttua, koska kehittäjäporukassa ollaan viihdytty. Parasta antia olikin ns. työpajat, joiden avulla pyrittiin kehittämään toimintoja. Itse ihastuin erityisesti Teemu Moilasen ja Henry Paanasen näkemyksiin ja ideoihin pelillisyyden sekä lisätyn todellisuuden käyttämisestä koulutuksessa. Pintakilta 3.0 voi olla vähän erilainen kuin nykyinen versio... kuka tietää... Opiskelijoille tiedoksi, ensi viikolla aloitamme maalaamaan erilaisia kuvioita ja pisteitä hallin seiniin ja lattioihin...

Seminaari on aina seminaari vaikka voissa paistais..

Yleensä liian vähälle huomiolle jäävä Nappiparisto-hankkeen puurtaja,  tiedottajanakin toimiva Antti Voutilainen 

Kun hätäpäissäni räpläsin kännykkää, opin vahingossa ottamaan sillä screenshotin...

Anu Konkarikoski ja Henry Paananen, tämä on varmaan sitä tiedon siirtoa!?! 

Seminaarin jälkeen koen hieman huonoa omaatuntoa, sillä itselläni ei kyllä ole niin paljon annettavaa tuolla kehityshommissa, enemmänkin päällimäisenä tunteena on turistimainen olo... Pitäisi varmaankin hetkeksi pysähtyä ajattelemaan, miten nämä asiat voi parhaiten siirtää hyödyttämään omia oppilaita.. 

Suurkiitokset kaikille mukana olleille Kiltakoululaisille sekä tietenkin omalle työtiimille(Erityisesti sijaisena toimineelle Marika Laineelle, tämä olikin ensimmänen kerta kun sijainen oli tehnyt tuntisuunnitelmat etukäteen...)

Kiltakoulut-aate kukoistaa...

Tie vei Tampereelle viime viikolla, tutustumaan uusiin Asentajakiltalaisiin sekä heidän toimintaansa. Päivän tarkoituksena oli myös miettiä uuden killan, Korikillan perustamista.
Asentajakillan opettaja Tapio Hanhilammi on saanut kiltansa hienoon liitoon, sillä opiskelijat blogittavat aktiivisesti ja hallissa oli positiivisen oloinen sutina päällä. Opiskelijat kysyivät vierailta saisiko olla kahvia, joka on melkein ennenkuulumatonta ammattikoulussa.(kuului heidän asiakaspalveluunsa, hallissa oli kahvinkeitin ja hedelmiä asiakkaille!!)

Tapio opastaa oppilaita. Vaikka apuna onkin sosiaalinen media teoria-osuuksien opetuksessa, suurin osa opetuksesta on kuitenkin sitä perinteistä ammatin oppimista tekemällä.

Tiedon hakemista työsalissa... Käytettävissä kaksi verkkoon kytkettyä tietokonetta sekä iPadeja että Podeja.

Oppilaan kädessä turbo, jonka toimintaa Tapio selvitti opiskelijalle. Motivoivat oppilastyöt herättävät tiedonhalua...

Kävin myös tietenkin Pintakilta Tampereen tiloissa tutustumassa mm. uudenkarheaan maalilinjastoon.

Uusi maalilinjasto siististi asetettuna pölyltä suojaavaan kaappiinsa.

 Opettaja Hannu Waltzer kertoi yhteistyön koriosaston kanssa olevan erittäin tiivistä. Molempien linjojen opiskelijat toimivat yhteistyössä yhdessä asiakastöitä tehden; Koripuoli purkaa auton sekä tekee korinkorjaukset kun maalauspuoli tekee pohjatyöt ja maalaa auton.. Tämän jälkeen koripuoli kokoaa puretut osat takaisin, juuri kuten oikeassa työelämässäkin. Tämä voisi olla kannatettava malli laajemminkin, tosin melko monessa koulussa tämä toimiikin jo jollain tasolla. Jäämme pohtimaan mahdollisen Korikillan perustamista Pintakillan kupeeseen. Hienoa nähdä tamperelaisten innostus kiltatoiminnan suhteen.

Valokeilassa Salossa

Keikkailukiltalaiset JoRi ja Hirvoska kutsuivat meidät Saloon esittelemään Pintakiltaa. Lähdimme tällä kertaa kahden opiskelijan, Jirin ja Ainan kanssa esittelemään toimintaa, mukaan liittyi vielä Taru Kivinen matkan varrelta. Kalustona oli Vanajanlinnan näyttelystäkin tuttu Pontiac Firebird.
Aamu alkoi jo ennen viittä kohdallani, sillä osa maalien pakkaamisesta jäi taas kerran aamuhämäriin. Päätin myös että esitteen virkaa saa tällaisessa nuorille suunnatussa tapahtumassa hoitaa ekologiset QR-koodit(varmaankin osittain siksi että unohdin hakea esitteet....) joten tulostelin koodit heti aamutuimaan.

QR-koodit, helppo tapa saada vierailijoita sivustolle... Yllättävän harva tosin vielä näitä osaa arjessaan hyödyntää...

Opiskelijat ilmaantuivatkin koululle jo seitsemäksi. Velipoika Pepe vaimoineen ajoi Pontiacin Saloon, joten varttia yli seitsemän pääsimme tien päälle. Pepe tietenkin lähti urheilullisella autolla vähän edeltäkäsin, sovittiin kahvitauko Forssaan huoltoasemalle, mistä myös Taru noukittiin kynäruiskuineen matkaan.

ABC:n pihalla meitä kohtasi tämänlainen näky...

Pepe vakuutteli että tämä on ihan pikkujuttu, vähän vaan pulttien kireyttä tarkastellaan, varmuuden vuoksi....

Pepen vaimo Jette yritti hymyillä urheasti....

Pääsimme jatkamaan matkaa pienen tauon jälkeen kohti Saloa. Paikan päällä järjestelyt pelasivat hienosti, ja päätimme laittaa koko osaston ulos, Pontiacin kupeeseen. Oppilaat laittoivat maalit ja pöydät nopeasti paikalleen, Taru viritteli maalaustelineen ja kynäruiskut työnäytöksiä varten valmiiksi.

Osastomme Salon lukio pääoven edessä. Aamulla oli hieman viileätä, mutta aurinko alkoi paistamaan lähes pilvettömältä taivaalta...

Samalla kun itse pääsin esittelemään Kiltakoulut- ja Pintakilta-hankkeita auditoriaan, Taru aloitti näytösmaalaukset. Maalauskohteena levynpala, johon maalattiin True Flames-menetelmällä liekkikuviota. Alkuun ihmiset vähän vierastivat moista toimintaa, mutta kummasti maalaus alkoi kiinnostamaan yleisöäkin.

Kun ala-asteen opiskelijat pölähtivät paikalle, alkoi melkoinen kyselytulva oppilaiden taholta... 

Tiimi sisällä pienellä tauolla. Taisi aluksi olla aika kylmä aamusta, joten hupparit kyllä olivat tarpeen...

Taru ilmeisesti komentelee Jiriä...

...Jirin ilmeistä päätellen...

Reissu meni hienosti, kiitokset sujuvista järjestelyistä Salon Keikkailijoille sekä osallistuneille opiskelijoille Ainalle ja Jirille, sekä erikoismaalari Tarulle. Myös Pontiacin omistaja(t) Pepe ja Jette ansaitsevat kiitoksen kun käyttivät vapaapäivänsä autoa esitellen. Koulutuskeskus Tavastian kuljettajakoulutus Logistiikkaosastolta kantoi kortensa kekoon järjestämällä meille auton käyttöön päiväksi.