Kiltakoulut-hanke starttaa sekä pohdintaa opettajuudesta

Kiltakoulut-hanke aloittaa toden teolla ensi syksynä.
Hankerahoitushakemus meni läpi, joten Pintakilta-toiminnasta versonnut suurempi hanke toteutuu. Tuntuu todella hienolta, että pienestä lähtenyt idea on vuodessa kasvanut näin mittaviin suhteisiin.

Pitää muistaa kuitenkin pääasia koko toiminnassa, motivoituneet oppilaamme. Ilman nyt valmistuvan oppilasryhmän tukea tämä hanke ei olisi saanut koskaan tuulta purjeisiinsa. Monesti kuulee opettajan suusta, että juuri ne huonoimmat yksilöt koko pohjoiselta pallonpuoliskolta ovat eksyneet juuri hänen ryhmäänsä. Myös kommenttia "Helppohan se teidän on opettaa, kun teillä on niin hyvät oppilaat" kuulee todella usein.

Ensi syksyn tutor-oppilaat kuvassa, muutama puuttuu. Kuvasta henkii valkoisten haalareiden saajien ammatillinen ylpeys.

Tosiasia on, että nämä meidän nuoret oppilaamme eivät ole mitenkään ihmeellisesti valikoituneet, vaan edustavat yleensä läpileikkausta omasta ikäluokassaan, niin positiivisessa mielessä kuin negatiivisessakin. Miten näistä nuorista sitten saadaan motivoitunut, kohtuullisen kurinalaisesti toimiva luokka muodostettua?

Ammattiylpeys on yksi koko toiminnan onnistumisen kulmakiviä. Opettajan tulee olla sen verran alastaan innostunut, että hän osaa olla ylpeä omasta ammattitaidostaan. Kun opettajalla on selkeä osaaminen opettamastaan alasta, hänen on kohtuullisen helppoa saada alasta kiinnostuneet nuoret mukaansa toimintaan. Oikeanlaisen, mutta riittävän ammattiylpeyden voi luoda vain toimimalla itse työsalin puolella jatkuvasti esimerkkinä ja kannustaen. Siinä vaiheessa kun opettajan omat haalarit alkavat tomuttua kuukausikaupalla kaapin pohjalla, on erittäin suuri vaara menettää oppilaiden ammatillinen arvostus.

Opettajan tulee pukea haalarit ylleen riittävän usein ja myös tarttua toimeen.

Esikuva 
Varsinkin alkavia luokkia opettaessa on osattava näyttää itse esimerkkiä ammatin harjoittajasta. Jos opettaja viihtyy liikaa työsalin ulkopuolella alkuviikkoina, voi olla erittäin vaikeaa saada myöhemminkään otetta ryhmästään. Meillä käytössä oleva vertaisoppimismenetelmä luo esikuvia myös vanhemmista opiskelijoista. Tutorina toimivat oppilaat näyttävät omalla toiminnallaan tekemisen mallia nuoremmille.

Marika ohjaa Tonia lakkaustilanteessa toimien samalla ammatillisena esikuvana.

Opettaja vai ihminen?
Tärkein viimeiseksi; Opettajan pitää olla vanhempi ammatin osaaja, oppilaitaan kokeneempi ihminen työssään. Liian usein näkee opettajia, joiden opettajuus on noussut heidän ammatti-identiteetin yläpuolelle. Tämä tarkoittaa useimmiten myös opettajan oman näkemyksen muuttumista, eli opettajuus onkin hänen arvoasteikollaan korkeammalla kuin ammatti jota hän opettaa. Tässä vaiheessa nuoret joiden monen toiveammatti on juuri se mitä he ovat lähteneet opiskelemaan, huomaavatkin opettajan arvostavan omaa opettajan identiteettiään enemmän kuin heidän toiveammattiaan. Tällöin opettaja ei enää profiloidukaan opettamansa ammatin osaajaksi vaan "vain" opettajaksi oppilaan näkökulmasta.

Tässä kuva josta henkii oikeanlainen ammatti-identiteetti. Tähän ei päästä jos opettaja arvostaa opettajuuttaan enemmän kuin omaa ammattialaansa....

Tämän ajatuksien virran on tarkoitus herättää opettajissa vähän itsetutkiskelua, sillä noiden kolmen edellisen kappaleen sisältö vastaa suppeasti kysymykseen "miksi meillä on niin hyviä oppilaita."

Jyväskylässä Kiltakouluja esittelemässä

Vietin pari päivää Jyväskylässä "nettihörhöjen" seminaarissa eli Nappiparisto-hankkeen järjestämässä Oppimisympäristökehittäjien ja IT-osaajien yhteisseminaarissa.

Keskiviikkona tilaisuus alkoi Sanna Brauerin ja Minna Taivassalo-Salkosuon avauksella. Verkostoituminen oli päivän teema, kannattaa tutustua mahdollisimman moneen uuteen toimijaan jos mahdollista.

Sanna ja Minna avaamassa tilaisuutta.

Karkasimme Hannun kanssa virallisesta ohjelmasta poiketen tutustumaan paikalliseen maalialan yritykseen. Pintakilta Originalin yhteistyökumppani SP-Automaalit kutsui meidät tutustumaan uuteen Jyväskylän toimipisteeseensä.

Veini Pirttilahti SP-Automaalit Oy:stä esitteli meille uutta myymäläänsä. Hannu Waltzer mietteliään näköisenä..  

Keskiviikkoiltana oli sisävesiristeilyn vuoro. Laivalla jatkettiin kehittämistä iltapalan merkeissä tutustuen samalla uusiin kontakteihin.

Yllättävän isoja laivoja sisävesiristeilyä ajatellen... Satamassa tuuli kovasti, mutta itse risteilyllä tuulta ei edes huomannut...

 Parasta antia olikin juuri tutustuminen ja tiedon jakaminen eri hanketoimijoiden kesken; saldona reissusta taitaakin olla pari erittäin varteenotettavaa uutta Kiltakoulut-toimijaa sekä jonkinasteinen tyydytys siitä että olemme onnistuneet jotenkin toimimaan seminaarissakin toivottujen periaatteiden mukaan.

Oli hienoa nähdä taas tuttuja toimijoita sekä tutustua muutamiin uusiinkiin.

Torstai
Kiltakoulut ja Pintakilta olivat hienosti esillä taas kerran, suurkiitokset Salon BisnesKillalle."JoRi"Johanna Rintanen ja "Hirvoska" Marja-Liisa Hirvonen  laittoivat taas markkinointikoneensa käyntiin, ja tunnelma nousikin heti kattoon.Mukana oli ensimmäistä kertaa myös Pintakilta Tampereen Hannu Waltzer estradilla unohtamatta Kiltakoulut-projektipäällikköä Anu Konkarikoskea.  Anu piti huolen esityksemme etenemisestä laajemmassa mittakaavassa aikataulutuksen puitteissa, mikä olikin tarpeen sillä Salon Bisneskillan sekä Pintakiltojen markkinointikonetta ei ihan helpolla hiljennetä kun vauhtiin päästään......

Tässä vaiheessa Anu esitteli vielä "sivistyneesti" Kroy-Troy-hanketta... Pienten teknisten ongelmien jälkeen pyysimme lavalle vielä salolaisetkin, tuntui että tunnelma nousi heti kun Bisneskiltalaiset saatiin mukaan puhumaan Kiltakouluista.(kuva Nappiparisto)

Kaiken kaikkiaan Kiltakoulut-toiminnan kannalta hedelmällinen seminaari/yhteistyötilaisuus, kiitokset Nappiparistolle ja Henry Paanaselle kutsusta esittäytymään myös Jyväskylän Verkko-opettaja-päiville.(Tilaisuus muuttui yhteistilaisuudeksi torstai-iltapäivänä, Kiltakoulut sai näin suuremman kuulijakunnan.)

Lumet sulivat, moottoripyörän maalaus jatkuu...

Onneksi asiakkaani on kärsivällistä tyyppiä, sillä pyörällä ei ole kiire.
Mutta asiaan, pyörän osiin ruiskutettiin seuraavaksi pohjasävy, joka on sopiva kuvioiden hahmottelua varten. Maalina käytän Spies Heckerin HI-Tec vesivärejä. Päätin lisätä ensimmäiseen maalikerrokseen kovettajaa, jolloin itse erikoismaalausten tekemiseen jää enemmän aikaa.

Maali tulee aina laskea sihdin läpi, tässä tapauksessa maalin seassa olevat epäpuhtaudet näkyvät erittäin hyvin..

Pääsävyksi valikoitui violetti, joka on itse sekoitettu sinisestä, violetista, valkoisesta ja mustasta. Tein maaliseoksen tilavuusmitoin tikkua apuna käyttäen, kovettajaa seokseen lisättiin 10 % käyttöteknisen tiedotteen ohjeen mukaan.

Vesiohenteinen maali muuttaa sävyään kuivuessaan. Tankissa näkyvät tummemmat laikut ovat kuivempia kohtia. Vesiohenteiset maalit vaativat hieman pidemmän haihdutusajan kuin liuotinvärit, mutta toimivat erittäin hienosti myös poikkeukellississa maalausolosuhteissa.(vrt. ruiskumaalauskammio-hallitila)

Ennen erikoismaalausten aloittamista hioin tankin ja muut osat P800 pehmeäselkäiselle hiomapaperilla, jolla varmistetaan maalin ja lakan tarttuvuus. Asensin myös kromiosat paikalleen jotta voin piirtää niiden rajat tankkiin ennen maalaamista vesiohenteisella kynällä.

Takalokasuojan kierteet avattiin vielä varmuuden vuoksi ennen erikoismaalausta, kollegani Jan Toivonen otti kierteiden puhdistuksen tehtäväkseen kokeneena motoristina.

Kuviot hahmotellaan ensin kynäruiskulla suoraan pintoihin.. Tässä ensimmäinen hahmotelma tankista...

Pyörä valmistunee toukokuun aikana, tankin yläosaan on tarkoitus maalata samuraimiekat ristiin, poskiin tulee liekehtivät japanilaiset kirjoitukset ja eri kuvia erottaa maalatut metallipannat valmiissa työssä.

Moottoripyörän maalausta, pohjatöiden viimeistelyä

Osat ovat hiomavärissään pinta hiottuna auki ohenteen haihtumista varten. Päätin edetä hionnassa ensin kuivahiontana jonka lopuksi vielä vesihionta ennen varsinaisen pohjasävytyksen tekemistä.
Ennen varsinaisen pinnan viimeistelyhionnan tekemistä maalasin lokasuojien sisäpinnat ensin epoksipohjamaalilla, jonka kuivuttua lisäsin vielä sisäpintoihin kiveniskumassan. Näin toimien vältytään ikävän näköisiltä kiveniskuilta jotka vaikuttavat myös osien ulkopintaan pahimmassa tapauksessa. Myös takalokasuojan osalta korroosiosuoja paranee merkittävästi.

Takalokasuojan sisäpinnassa näkyy hitsattujen reikien suojaksi aseteltu paikkalevy. Levyn ympärille oli sivelty suojakerros ilmeisesti alustamassaa , jonka annoin jäädä pintaan.

Muoviseen etulokasuojan alapintaan lisättiin muovitartunta rievulla sivellen ennen epoksimaalin ruiskutusta.

Etulokasuojan sisäpinta muovitartunnalla siveltynä. Muovitartunnan tulee kuivua noin 30 minuuttia ennen epoksipohjustuksen ruiskuttamista.

Takalokasuoja epoksimaalin ruiskuttamisen jälkeen. Annoin kappaleiden kuivua yön yli ennen seuraavan pinnoitteen ruiskuttamista.

Viimeiseksi ruiskutettiin lokasuojien alapinnalle kiveniskumassaa reilu kerros.

Koska hiontavaiheet ovat melkoisen pölyäviä, en valokuvannut hionnan välivaiheita kovin tarkasti. Hioin ensin ns. appelsiinipinnan eli ruiskutuksessa esiintyvän poimumaisen pinnan tasaiseksi kumilastaa ja P360 hiomapaperia käyttäen. Kun pinta oli saatu kauttaaltaan tasoitettua, jatkoin hiomista P400 karkeudella ilman hiomatukea poistaen edellisen hionnan hiomanaarmut. Siirtyessäni vesihiontaan käytin P600 ja viimeistelyyn P800 karkeuksia.

Kun viimeinenkin hiontatyövaihe on suoritettu, tulee osat vesihionnan jälkeen ensin pestä puhtaalla vedellä. Kun osat ovat kuivuneet, on pölynpoiston vuoro tahmaliinalla.

Bensan täyttöaukko on ollut hyvin teipattuna koko pohjusteoperaation ajan. Vaihdoin suojaukset joka maalikerroksen ruiskutuksen yhteydessä.

Suojateipin poistamisen jälkeen hioin polttoaineen kanssa kosketuksiin joutuvat pinnat täysin puhtaaksi maalista.

Ennen osien sävytystä tarkastan pinnat vielä rasvanpoiston yhteydessä, eli  peilaan valmiita pintoja valoa vasten mahdollisten pohjustetöissä tapahtuneiden virheiden löytämiseksi. Vaikka olisi maalannut satoja kohteita, aina kannattaa tarkastaa lopputulos ennen varsinaisen sävyn ruiskuttamista.

Osat ripustettuna ja valmiiksi pohjattuina sävytystä varten.

Vihdoin voin sanoa että pohjustetyöt ovat takanapäin, varsinainen erikoismaalaus voi alkaa. Varsinkin ammatin alkuvaiheessa ei välttämättä osaa ihan joka työvaihetta ennakoida, vaan saattaa tulla yllätyksiä aikataulujen ja tarvikkeiden suhteen.

Vuoden Pintakäsittelyalan vaikuttaja 2012- palkinto

Koulutuskeskus Tavastian koulutusjohtaja Antti Punkari soitteli muutama viikko sitten ja kyseli olisiko aikaa tulla vähän keskustelemaan aiheesta. Koin jo tämän ehdotuksen koulun johdon taholta suureksi kunniaksi sekä oppilailleni, kollegoilleni että itselleni sekä tekemällemme työlle Pintakillan kehittämiseksi.

Pintakilta on levinnyt viime marraskuussa Tampereellekin...

Antti sekä rehtorimme Heini Kujala olivat päättäneet ilmoittaa minut oppilaiden kera yhdeksi palkinnon saajaehdokkaaksi. Suhtauduin itse ensin vähän ristiriitaisin tuntein koko kilpailuun, sillä olemme saaneet Pintakiltatoiminnan kautta näkyvyyttä erittäin paljon viimeisen vuoden aikana, ehkä jopa liiaksikin joidenkin mielestä. Mietin asiaa myös pintakäsittelyalan kannalta, kaikenlainen alan imagoa nostava julkisuus on kyllä tervetullutta. Suhtauduin myös melkoisen skeptisesti aluksi mahdollisuuksiimme pärjätä koitoksessa, sillä olihan Pintakilta-toiminta versonut "vain" yhden luokan projektin seurantasivustosta, joka sitten vuoden kuluessa laajeni nykyiseen muotoonsa.

Tämän auton projektin seurantasivustosta kaikki sai alkunsa...

Muistan vielä kuin eilisen päivän kun silloinen projektipäällikkö Hannu Kuusela Kroy-Troy hankkeesta pyysi meitä ottamaan osaa oppimisympäristön kokeiluhankkeeseen. Pohdiskeltuani ehdotusta tulin siihen tulokseen että en voi yksin päättää opiskelijoideni puolesta osallistumista, vaan kysyin heidän halukkuuttaan ennen kuin vastasin Hannulle myöntävästi. Olimme innoissamme uudesta tavasta jakaa  tietoa, sekä opiskelijat että opettajatiimimme jäsenet. Havaitsin aikaisessa vaiheessa sosiaalisen median edut opetuksen apuna, sillä tuntui että osa opiskelijoista aktivoitui selvästi normaalitilannetta enemmän.

Ensimmäiset Pintaliitäjä-palkinnot jaettiin 2011, Sade Vuorelle ja Salla Lähderinteelle. Palkinnot jakoi koulutuspäällikkö Riikka Riihimäki

Pintaliitäjäpalkinto on tarkoitettu kannustamaan portfolion ja blogien tekemistä opiskelun tueksi. Sade ja Salla olivat ahkerimmat blogittajat sekä toimivat myös esimerkillisen hienosti työsalinkin puolella.

Marika, Sade & Salla vauhdissa OPH:n järjestämillä Virtuaalioppimisen päivillä.

Marika, Sade ja Salla ovat edustaneet hienosti Pintakiltaa erilaisissa tilaisuuksissa. Marika Laine palkattiin ammatilliseksi ohjaajaksi viime vuoden oppilasprojektipäällikön paikalta, sillä hyvä työntekijähän täytyy pitää talossa jos mahdollista.

Palatakseni Pintakäsittelyalan vaikuttaja 2012-palkintoon, kuten mainittua, koin tämän erittäin hienoksi ja suureksi kunniaksi työllemme Pintakillan parissa. Sain itse ohjata palkintosumman käyttöä, ja päätinkin ohjata koko 2000€ Pintakilta-oppimisympäristön kehittämiseen. Olen vieläkin kovin hämmentynyt tästä mahtavasta huomionosoituksesta, varsinkin kun se tuli näin arvovaltaiselta taholta. Toivonkin tämän huomionosoituksen lisäävän yhteistyötä alan yritysten kanssa.

Kävimme Sade Vuoren kanssa palkinnon luovutustilaisuudessa messukeskuksessa.(Kuva Kimmo Brandt)

Suurkiitokset Oppilailleni, kollegoilleni Jan Toivoselle, Juha Viljamaalle, Marika Laineelle ja koulun johdolle, tämä palkinto kuuluu meille kaikille! En olisi mitenkään voinut kehittää Pintakiltaa ilman teidän tukeanne.

Hiomaväriä pintaan

Moottoripyörän pohjustustyöt jatkuivat epoksivärin hionnalla ja hiomavärin ruiskuttamisella pintaan.
Päätin tehdä blogini esimerkiksi nuoremmille maalareille, joten selvitän jokaisen työvaiheen kohtuullisen tarkasti. Selvitän tässä työvaiheita, joista osa vanhemmista maalareista on jo luopunut kokemuksen karttumisen kautta, mutta jotka ovat tärkeitä tietää ammatin alkuvaiheissa.

Ruiskutin epoksipinnoiteen päälle happopohjamaalia spray-pullosta "pilkuttamalla".

Epoksin pinnalle ruiskutetut pilkutukset toimivat samalla tarkastusvärinä hionnan yhteydessä. Edistyneemmät pohjatyöntekijät jättävät tämän vaiheen tekemättä. Itse koen tämän kohtuullisen helpoksi tavaksi havaita kittausvirheet heti ilman sen suurempaa etsimistä.

Kuvassa pilkullisena näkyy matalammat kohdat, eli näihin voisi vielä laittaa kittiä.  Käytin hiontatukena kumilastaa, ja paperin karkeus oli P320. Huomaa kuvassa lähes keskellä oleva tummempi kuultava kohta. Epoksipinnoite on hiotunut lähes puhki siltä kohdalta.

Kuvassa koko tankki hiottuna tuen kanssa. Tätä kuvaa ei ole vaalennettu kuten ylempiä kuvia, joten tässä on oikea harmaansävy tankissa.

Epoksipinnoitteen tarkoituksena on siis toimia korroosioneristäjänä sekä vaaleampana "tarkastusvärinä" enennen hiomavärin ruiskuttamista. Kun musta pilkutus on hiottu kokonaan pois, voidaan osat valmistella varsinaista hiomavärin ruiskutusta varten.

Hiomaväristä
Valitsin hiomaväriksi Spies Heckerin täyttävän hiomavärin, VHS-kovettajalla. Luin ruiskutusohjeet käyttöteknisistä tiedotteista ja ruiskutin kaksi märkää kerrosta n. 15 minuutin haihdutusajalla.(tallitiloissa pitää osata katsoa pinnan mattausasteesta missä vaiheessa voi seuraavan kerroksen ruiskuttaa.)

Kuvassa tankki ripustettuna ja jo hiomaväri pinnassa. Itse ripustelen osat aina näissä ns.tallitiloissa katosta roikkumaan käytettävän tilan keskelle, jolloin roskien laskeutuminen pintaan vähenee.

Kuvassa hiomaväri hiottuna "auki".

Jos aikataulut antavat periksi, niin kannattaa varmuuden vuoksi hioa pinta auki, eli hiomavärin ruiskuttamisen ja kuivumisen jälkeen hioa pinnasta uloin kerros auki ja jättää osat päiväksi pariksi huonelämpötilaan. Varsinkin autotallitiloissa tehdyissä maalauksissa tämä tyyli kannattaa, sillä aukihiotusta pinnnasta mahdolliset maalauksen sisälle jääneet ohenteet haihtuvat helpommin. Käytin tähän hiontaan P400 kuivahiontapaperia. Huomaa että ns. appelsiinipinta on tässä vaiheessa jätetty hiomatta tasaiseksi, sillä hiomavärin ilmakuivatuksessa kannattaa odottaa se muutama päivä ennen varsinaista pinnan suoristushiontaa.

Moottoripyörän maalaus, pohjatöitä

Kun pyörän peltiosista on saatu maalit hiottua pois, on kittaamisen vuoro. 

Joku voisi pitää kaiken pois hiomista vähän liioitteluna, mutta kokemukseni mukaan moottoripyörien osat kannattaa mieluummin ottaa peltipuhtaiksi jo mahdollisten tankin vuotokohtienkin tarkastamisen vuoksi.(Samalla voi varmistua pohjan pitävyydestä, kun pääsee rakentamaan koko pintakäsittelyn alusta asti.)

Laitoin lasikuitukittiä mm. paikattujen ja jälkikäteen hitsattuihin kohteisiin alimmaiseksi suoraan pellille.

Kun lasikuitukitti oli hiottu suoraksi, kittasin osat yli autokitillä.

Osien ylikittauksessa tulee pyrkiä jo kittausvaiheessa mahdollisimman tasaiseen ja oikeanlaiseen pinnan muodostamiseen. Itse käytän kumilastaa muotojen tekemiseen, sekä pyrin kittaamaan koko osan yli kerralla.

Kuvasta ilmenee hionnan karkeus; Käytän muotoiluvaiheessa P80 hiomapaperia ja hiomatukena kumilastaa.

Ennen pohjamaalin ruiskuttamista hioin osat P180 ja P240 karkeuksilla hiomanaarmujen poistamiseksi.

Ruiskutin 2 reilua kerrosta epoksipohjamaalia kaikkiin osiin, mukaanlukien muovinen etulokasuoja.

Huomaa että myös osien alapinnat ja toisarvoiset, ei näkyvät pinnat tulee suojata korroosiolta, tässä tapauksessa epoksipohjamaalilla.Tankissa olevat bensiinin kanssa kosketuksiin joutuvat tiivistepinnat tulee ottaa puhtaaksi maalista ennen tiivisteiden asentamista, jotta polttoaine ei pääse kosketukseen maalin kanssa.