Tulilinnun maalausta

Tulilintu on sellaisenaan kohtuullisen helppo maalattava. Lisäsin vähän vaikeusastetta true-flames menetelmän yhdistämisellä lintulogoon. Onko tämä nyt sitten "FlameBird" Firebirdin sijaan??
Aluksi printtasin mallikuvan siinä koossa, missä asiakas sen halusi konepeittoon. Koska käytettävissä on vain A4-tulostin, niin kasasin kuvan useammasta tulosteesta.

Tässä tuloste aseteltuna paikalleen, jotta tilaajakin näkee mitä peltiin on tulossa...

Piirsin kotkan ohuelle paperille, josta tein sablonan käsin leikkaamalla...

Seuraavaksi ruiskutin valkoisen kotkahahmotelman sablonan läpi...

Kynäruiskuhahmotelma tehtiin vielä konepeiton ollessa kiinni autossa....

Onneksi auton omistaja, velipoika Pepe tuli piipahtamaan, niin saimme nostettua pellin maalaustelineelle. Kuvien maalaamisen yksi tärkeimpiä asioita on työasennon ergonomisuus. Pontiacin keula on niin matalalla, että konepeittoa olisi saanut maalata selkä mutkalla.

Liekkisablonat ja mallikuva. Olen itse tehnyt sablonat jo aikaisemmin. 

Liekkien maalaus alkaa ns. taustaliekin maalamisella, eli oranssinpunainen liekki joka on liekkikuvion taustalla maalataan ensin... 

Taustaliekki valmiina. Lisäsin tässä vaiheessa vähän kontrastia kotkakuvioon, sekä varjostin taustaliekkiä vähän irrottaakseni sen punaisesta perusväristä.

Keltainen liekki maalattuna. käytän mallikuvana aitoja liekkikuvia.

Kuvio viimeistelyä vaille. Liekkien saaminen tarpeeksi kirkkaiksi on ensiarvoisen tärkeää, jotta lopputulos on  silmään sopivan näköinen.

Käytin kaksi kokonaista päivää liekkilinnun tekemiseen, joten täytyy myöntää että kuvio oli melko kovatöinen. Huomiselle jäikin enää "FlameBirdin" viimeistely ja konepeiton lakkaus. Ihan mukavan piristävä projekti näin kesäloman loppupäiville....

Pelkkää Raitaa...

Ennen varsinaisen erikoismaalauksen aloittamista pitää saada konepeiton raidoitus jatkumaan ensin nokkapalaankin, Raidoitus aloitetaan mustan värin ruiskuttamisella.
Lisäsin vesiohenteiseen Spies Heckerin HI-Tec maaliin n. 5 % kovettajaa, jotta maali tarttuu kunnolla kiinni ja luo hyvän pohjan raidoitukselle.

Ennen sävytystä suojasin koko auton huolellisesti maalaamomuovilla. Huomaa pieni korjauskittaus puskurissa  oikeassa reunassa.

Korjasin samalla pari kohtaa raidoituksesta.... Mustaa maalia meni vain n. 50 grammaa, aika riittoisia nämä nykymaalit...

Keulan musta osuus kuivana.. Vaikka onkin lämmintä ulkona, ilmankosteus on myös suurta, joten annoin mustan sävyn kuivua kunnolla melkein 16 tuntia.

Raidan tekeminen ei ole kovin vaikeata, mutta se vaatii erityistä huolellisuutta varsinkin näin monimutkaisten muotojen yli raidotettaessa... Myös kunnon joustava raidoitusteippi sekä terävä kynäveitsi ovat tarpeen.

Ennen raidoituksen aloittamista karhensin mustaksi maalatun osuuden harmaalla hiomahuovalla. Myös P800 hiomapaperi käy tähän tarkoitukseen.

Keskikohta määritellään ensin, siitä on helppoa mitata raitojen paikat symmetrisesti. Reunateippaukset on vahvistettu vielä tavallisella maalarinteipllä, varmuuden vuoksi.

Raidoitusteippi on hyvä saada mahdollisimman tarkasti muotojen mukaan pintaan kiinni...

Mustat osuudet suojattuna piiloon. Huomaa konepeittoon avattu alue, jonne punainen sävy varmuuden vuoksi häivytetään...

Vesiohenteinen automaali toimii hyvin raidoituksessa, kunhan muistaa ruiskuttaa sen ohuina kerroksina. 

Teipit ovat vähän "vuotaneet". Onneksi mustassa sävyssä on kovettajaa, joten vuotaneet kohdat lähtivät helposti puhtaaksi ohenteella pyyhkäisemällä. Teipin kannattaa irroitella heti kun maali on mattaantunut, vähän nihkeänä, mutta ei märkänä eikä täysin kuivana.

Yllättävän paljon vaikuttaa auton kokonaisilmeiseen, kun raidat jatkuvat puskurissakin...

Huomenna jatketaan sitten tulilinnun tekemisellä....

Pontiacin pohjatöitä...

Ihan ensimmäiseksi kävin hakemassa autoon oikean sävyistä maalia. Firebird on maalattu tietojeni mukaan ainakin pari kolme kertaa, joten sävystä ei enää ollut täyttä selvyyttä.
Maalasin auton itse muistaakseni 1994 ensimmäisen kerran uudestaan, silloin Ferrarin punaiseksi. Alkuperäinen jenkkiväri oli viiden käyttövuoden jälkeen yllättävän huonossa kunnossa, ei tainnut kestää Suomen suolatalvia, sillä autossa oli ruostepilkkuja koko kyljen mitalta. Seuraavaksi auto maalattiin joskus 2004? jonkun muun toimesta. 2008 maalauksen muistan minäkin tarkasti, koska raidat maalattiin koululla oppilastyönä.

Taisi olla Johan Vehmas, joka raidat maalasi. Tässä menossa raitojen teippaus 2008 koululla.

Mutta itse sävyyn, auton sävy oli vaihtunut takaisin GM:n sävyyn. Mittasin sävyn ns. värimittarilla SP-Automaalit Oy:ssä Hyvinkäällä. Kun sävy oli saatu selville, siirsin auton maalaustilaani, johon se juuri ja juuri mahtui.

 Maalaustilani on mitoitettu lähinnä moottoripyörien ja yksittäisten esineiden maalaamiseen.

Ennen pohjustuksen aloittamista pesin keulan pari kertaa rasvanpoistoaineella

Konepeitto ja puskurin keskiosa rajattiin leveällä maalarinteipillä ennen hiontatöitä. Tämän jälkeen otin raidoista mallin maalarinteippiin.

Raidan paikan määritys menossa. Maalarinteipissä näkyy  raitojen reunojen paikat, joiden avulla raidasta saadaan puskuriin samanlevyiset ja kaltaiset.

Hioin keulan ensin P400 kuivahiontana koneella...

Lopuksi hioin keulan vielä vesihiontana P800 karkeudella. 

Itse suosin vesihiontaa lähes aina erikoismaalausten alle, mutta tästä on eriäviäkin mielipiteitä. Vesihionnan jälkeen poistin vielä suojateipit ja jätin auton kuivumaan yön ajaksi.

Varsinaisen erikoismaalauksen esikuvana käytän auton omaa, alkuperäistä firebird-logoa.

Lähes kaikissa muissa firebird-logoissa linnun pää on kääntyneenä eri suuntaan kuin tässä...

Työ jatkuu viikonlopun aikana erikoismaalauksen parissa....

Loman loppu

Tämä kesä oli erilainen verrattuna aikaisempiin, sillä pidin totaalista lomaa maalaamisestakin melkein kuukauden, opettamisesta puhumattakaan.

Viime viikolla alkoi jo vähän tympimään tämä tekemättömyys, mutta onneksi Marhed Oy:n Jukka Hedman toi Scanian uuden peilin maalattavaksi. Autohan on maalattu jo 2001, joten alkuperäispeilin varsi oli päässyt hapettumaan. Jukka on lähdössä auton kanssa Powerparkkiin ja Ruotsiin näyttelyihin, joten peili piti sävyttää auton väriin...

Tässä kuva Jukan Scaniasta viime kesän uusitun keulan maalausten jälkeen.

Tarvikepeili oli muuten hyvälaatuinen, mutta alumiiniosien hionta oli vähän karkeaa...

Hioin alumiiniosat puhtaaksi, jonka jälkeen kittasin ne yli lasikuitukitillä...

Kun alumiiniosat oli kitattu ja kantit hiottu oikean muotoisiksi, hioin muoviosat P400 karkeudella tasaisiksi. Tämän jälkeen levitin muoviosiin muovitartuntapohjamaalin rievulla kostuttamalla. Kun osat olivat kuivahtaneet puolisen tuntia, ruiskutin sekä alumiini- että muoviosiin epoksipohjamaalia noin 3 kierrosta.

Epoksimaali ruiskutettuna osiin...

Välihionnan jälkeen sävy päälle. Lopuksi pari kerrosta lakkaa...

Kun sitten maalaamisen makuun päästiin, niin veljeni Pepe soitteli ja kyseli sopivasti että koskas Pontiac maalataan... Perheessä kulkenut auto on saanut Pepen käsittelyssä uuden tulemisen, joten lupasin sutaista konepeittoon jotakin autoon sopivaa.

Tulilintu tuli ensimmäisenä mieleen... Raitoja voisi myös jatkaa puskuriin... Katsotaan mitä tulee...

Auto on siis maalaustilassa sisällä tätä kirjoitettaessa. Olisi tarkoitusta laittaa reaaliaikaisesti edesottamuksia Pontiacin suhteen päivän viiveellä blogiin....

Kiltakoulut-hanke starttaa sekä pohdintaa opettajuudesta

Kiltakoulut-hanke aloittaa toden teolla ensi syksynä.
Hankerahoitushakemus meni läpi, joten Pintakilta-toiminnasta versonnut suurempi hanke toteutuu. Tuntuu todella hienolta, että pienestä lähtenyt idea on vuodessa kasvanut näin mittaviin suhteisiin.

Pitää muistaa kuitenkin pääasia koko toiminnassa, motivoituneet oppilaamme. Ilman nyt valmistuvan oppilasryhmän tukea tämä hanke ei olisi saanut koskaan tuulta purjeisiinsa. Monesti kuulee opettajan suusta, että juuri ne huonoimmat yksilöt koko pohjoiselta pallonpuoliskolta ovat eksyneet juuri hänen ryhmäänsä. Myös kommenttia "Helppohan se teidän on opettaa, kun teillä on niin hyvät oppilaat" kuulee todella usein.

Ensi syksyn tutor-oppilaat kuvassa, muutama puuttuu. Kuvasta henkii valkoisten haalareiden saajien ammatillinen ylpeys.

Tosiasia on, että nämä meidän nuoret oppilaamme eivät ole mitenkään ihmeellisesti valikoituneet, vaan edustavat yleensä läpileikkausta omasta ikäluokassaan, niin positiivisessa mielessä kuin negatiivisessakin. Miten näistä nuorista sitten saadaan motivoitunut, kohtuullisen kurinalaisesti toimiva luokka muodostettua?

Ammattiylpeys on yksi koko toiminnan onnistumisen kulmakiviä. Opettajan tulee olla sen verran alastaan innostunut, että hän osaa olla ylpeä omasta ammattitaidostaan. Kun opettajalla on selkeä osaaminen opettamastaan alasta, hänen on kohtuullisen helppoa saada alasta kiinnostuneet nuoret mukaansa toimintaan. Oikeanlaisen, mutta riittävän ammattiylpeyden voi luoda vain toimimalla itse työsalin puolella jatkuvasti esimerkkinä ja kannustaen. Siinä vaiheessa kun opettajan omat haalarit alkavat tomuttua kuukausikaupalla kaapin pohjalla, on erittäin suuri vaara menettää oppilaiden ammatillinen arvostus.

Opettajan tulee pukea haalarit ylleen riittävän usein ja myös tarttua toimeen.

Esikuva 
Varsinkin alkavia luokkia opettaessa on osattava näyttää itse esimerkkiä ammatin harjoittajasta. Jos opettaja viihtyy liikaa työsalin ulkopuolella alkuviikkoina, voi olla erittäin vaikeaa saada myöhemminkään otetta ryhmästään. Meillä käytössä oleva vertaisoppimismenetelmä luo esikuvia myös vanhemmista opiskelijoista. Tutorina toimivat oppilaat näyttävät omalla toiminnallaan tekemisen mallia nuoremmille.

Marika ohjaa Tonia lakkaustilanteessa toimien samalla ammatillisena esikuvana.

Opettaja vai ihminen?
Tärkein viimeiseksi; Opettajan pitää olla vanhempi ammatin osaaja, oppilaitaan kokeneempi ihminen työssään. Liian usein näkee opettajia, joiden opettajuus on noussut heidän ammatti-identiteetin yläpuolelle. Tämä tarkoittaa useimmiten myös opettajan oman näkemyksen muuttumista, eli opettajuus onkin hänen arvoasteikollaan korkeammalla kuin ammatti jota hän opettaa. Tässä vaiheessa nuoret joiden monen toiveammatti on juuri se mitä he ovat lähteneet opiskelemaan, huomaavatkin opettajan arvostavan omaa opettajan identiteettiään enemmän kuin heidän toiveammattiaan. Tällöin opettaja ei enää profiloidukaan opettamansa ammatin osaajaksi vaan "vain" opettajaksi oppilaan näkökulmasta.

Tässä kuva josta henkii oikeanlainen ammatti-identiteetti. Tähän ei päästä jos opettaja arvostaa opettajuuttaan enemmän kuin omaa ammattialaansa....

Tämän ajatuksien virran on tarkoitus herättää opettajissa vähän itsetutkiskelua, sillä noiden kolmen edellisen kappaleen sisältö vastaa suppeasti kysymykseen "miksi meillä on niin hyviä oppilaita."

Jyväskylässä Kiltakouluja esittelemässä

Vietin pari päivää Jyväskylässä "nettihörhöjen" seminaarissa eli Nappiparisto-hankkeen järjestämässä Oppimisympäristökehittäjien ja IT-osaajien yhteisseminaarissa.

Keskiviikkona tilaisuus alkoi Sanna Brauerin ja Minna Taivassalo-Salkosuon avauksella. Verkostoituminen oli päivän teema, kannattaa tutustua mahdollisimman moneen uuteen toimijaan jos mahdollista.

Sanna ja Minna avaamassa tilaisuutta.

Karkasimme Hannun kanssa virallisesta ohjelmasta poiketen tutustumaan paikalliseen maalialan yritykseen. Pintakilta Originalin yhteistyökumppani SP-Automaalit kutsui meidät tutustumaan uuteen Jyväskylän toimipisteeseensä.

Veini Pirttilahti SP-Automaalit Oy:stä esitteli meille uutta myymäläänsä. Hannu Waltzer mietteliään näköisenä..  

Keskiviikkoiltana oli sisävesiristeilyn vuoro. Laivalla jatkettiin kehittämistä iltapalan merkeissä tutustuen samalla uusiin kontakteihin.

Yllättävän isoja laivoja sisävesiristeilyä ajatellen... Satamassa tuuli kovasti, mutta itse risteilyllä tuulta ei edes huomannut...

 Parasta antia olikin juuri tutustuminen ja tiedon jakaminen eri hanketoimijoiden kesken; saldona reissusta taitaakin olla pari erittäin varteenotettavaa uutta Kiltakoulut-toimijaa sekä jonkinasteinen tyydytys siitä että olemme onnistuneet jotenkin toimimaan seminaarissakin toivottujen periaatteiden mukaan.

Oli hienoa nähdä taas tuttuja toimijoita sekä tutustua muutamiin uusiinkiin.

Torstai
Kiltakoulut ja Pintakilta olivat hienosti esillä taas kerran, suurkiitokset Salon BisnesKillalle."JoRi"Johanna Rintanen ja "Hirvoska" Marja-Liisa Hirvonen  laittoivat taas markkinointikoneensa käyntiin, ja tunnelma nousikin heti kattoon.Mukana oli ensimmäistä kertaa myös Pintakilta Tampereen Hannu Waltzer estradilla unohtamatta Kiltakoulut-projektipäällikköä Anu Konkarikoskea.  Anu piti huolen esityksemme etenemisestä laajemmassa mittakaavassa aikataulutuksen puitteissa, mikä olikin tarpeen sillä Salon Bisneskillan sekä Pintakiltojen markkinointikonetta ei ihan helpolla hiljennetä kun vauhtiin päästään......

Tässä vaiheessa Anu esitteli vielä "sivistyneesti" Kroy-Troy-hanketta... Pienten teknisten ongelmien jälkeen pyysimme lavalle vielä salolaisetkin, tuntui että tunnelma nousi heti kun Bisneskiltalaiset saatiin mukaan puhumaan Kiltakouluista.(kuva Nappiparisto)

Kaiken kaikkiaan Kiltakoulut-toiminnan kannalta hedelmällinen seminaari/yhteistyötilaisuus, kiitokset Nappiparistolle ja Henry Paanaselle kutsusta esittäytymään myös Jyväskylän Verkko-opettaja-päiville.(Tilaisuus muuttui yhteistilaisuudeksi torstai-iltapäivänä, Kiltakoulut sai näin suuremman kuulijakunnan.)

Lumet sulivat, moottoripyörän maalaus jatkuu...

Onneksi asiakkaani on kärsivällistä tyyppiä, sillä pyörällä ei ole kiire.
Mutta asiaan, pyörän osiin ruiskutettiin seuraavaksi pohjasävy, joka on sopiva kuvioiden hahmottelua varten. Maalina käytän Spies Heckerin HI-Tec vesivärejä. Päätin lisätä ensimmäiseen maalikerrokseen kovettajaa, jolloin itse erikoismaalausten tekemiseen jää enemmän aikaa.

Maali tulee aina laskea sihdin läpi, tässä tapauksessa maalin seassa olevat epäpuhtaudet näkyvät erittäin hyvin..

Pääsävyksi valikoitui violetti, joka on itse sekoitettu sinisestä, violetista, valkoisesta ja mustasta. Tein maaliseoksen tilavuusmitoin tikkua apuna käyttäen, kovettajaa seokseen lisättiin 10 % käyttöteknisen tiedotteen ohjeen mukaan.

Vesiohenteinen maali muuttaa sävyään kuivuessaan. Tankissa näkyvät tummemmat laikut ovat kuivempia kohtia. Vesiohenteiset maalit vaativat hieman pidemmän haihdutusajan kuin liuotinvärit, mutta toimivat erittäin hienosti myös poikkeukellississa maalausolosuhteissa.(vrt. ruiskumaalauskammio-hallitila)

Ennen erikoismaalausten aloittamista hioin tankin ja muut osat P800 pehmeäselkäiselle hiomapaperilla, jolla varmistetaan maalin ja lakan tarttuvuus. Asensin myös kromiosat paikalleen jotta voin piirtää niiden rajat tankkiin ennen maalaamista vesiohenteisella kynällä.

Takalokasuojan kierteet avattiin vielä varmuuden vuoksi ennen erikoismaalausta, kollegani Jan Toivonen otti kierteiden puhdistuksen tehtäväkseen kokeneena motoristina.

Kuviot hahmotellaan ensin kynäruiskulla suoraan pintoihin.. Tässä ensimmäinen hahmotelma tankista...

Pyörä valmistunee toukokuun aikana, tankin yläosaan on tarkoitus maalata samuraimiekat ristiin, poskiin tulee liekehtivät japanilaiset kirjoitukset ja eri kuvia erottaa maalatut metallipannat valmiissa työssä.